eEemeli 2019 -kilpailu etsii oppimisen yksilöllistämisen ratkaisuja (eOppimiskeskus)

eEemeli 2019

Vuoden 2019 eEemeli-kilpailu on käynnistynyt. Kilpailu etsii innovatiivisia sekä sisällöltään että toiminnallisuudeltaan laadukkaita oppimista edistäviä tuotteita ja palveluita teemalla Oppimisen yksilöllistäminen.

Mukana on kaksi kilpailusarjaa: Yrityssarja ja Oppilaitossarja. Yrityssarjaan voivat osallistua Suomessa toimivat yritykset sekä organisaatiot ml. yhdistykset ja järjestöt, jotka ovat tuottaneet oppimisen palvelun, toimintatavan tai tuotteen. Oppilaitossarja on tarkoitettu Suomessa toimivissa oppilaitoksissa tuotetuille oppimisen palveluille, toimintatavoille ja tuotteille. Itse tuote voi olla globaali sovellus.

Kilpailussa arvioidaan mm. teknistä ja pedagogista laatua, arjen hyödyllisyyttä, kaupallista potentiaalia, yhteiskunnallista vaikuttavuutta, innovatiivisuutta, esteettömyyttä, yhteisöllisiä työskentelymenetelmiä sekä käytettävyyttä. Tuotteet arvioi asiantuntijaraati, jonka puheenjohtajana toimii Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n johtava asiantuntija Satu Ågren.

Kilpailun ilmoittautumisvaihe on käynnissä 31.1.2019 saakka ja tulokset julkistetaan ITK-konferenssissa Hämeenlinnassa 21.3.2019.

Ilmoittautuminen

eEemeli-kilpailuun ilmoittaudutaan 2.1.-31.1.2019 täyttämällä ilmoittautumislomake, toimittamalla kilpailutyö arvioitavaksi sekä maksamalla osallistumismaksu.

Lisätietoja >>>

eEemeli-laatukilpailu

eEemeli on valtakunnallinen laatukilpailu, jossa etsitään vuosittain parhaita digitaalisia oppimisratkaisuja. Kilpailun järjestää Suomen eOppimiskeskus ry yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa.

Kilpailu on järjestetty vuodesta 2002 alkaen. Katsauksen kilpailun historiaan löydät eOppimiskeskuksen Wikipedia-sivulta.

Yhteistyössä

Kilpailun yhteistyökumppanit vuonna 2019: Suomen eOppimiskeskus ry, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry, Hämeenlinnan kaupunki, Omnia, Otavan Opisto, Rateko, Teknologiateollisuus ja Winnova.

Lisätietoja

niina.kesamaa@eoppimiskeskus.fi
https://eoppimiskeskus.fi/eemeli

Sujuvat siirtymät ja yksilölliset opintopolut -päätöswebinaarin tallenne on julkaistu (Yksilöllisyyttä opintopoluille)

Päätöswebinaari pidettiin 21.11. yhdessä TAITAVA – tulevaisuuden osaajat -hankkeen kanssa. Webinaarin avasi ja päätti Zoomi-hankkeen projektipäällikkö Sanna Pensonen. Webinaarissa käsiteltiin Zoomi-hankkeen lisäksi seuraavia Yksilöllisyyttä opintopoluille (YPO) ja TAITAVA-hankkeen toimenpiteistä ja tuloksista:

  • pelillisiä ratkaisuja peruskouluyhteistyöhön (YPO-hanke)
  • osaamispassit (YPO-hanke)
  • avoimet opinnot (Taitava-hanke)
  • pelillisiä ratkaisuja opettajuuden tueksi (Taitava-hanke)

 

Tuotu lähteestä: Yksilöllisyyttä opintopoluille

Kansalaissensorit – yhteistoiminnallista elinympäristön parantamista (Open Knowledge Finland)

Tämä artikkeli on alunperin julkaistu Tietojohtaminen ry:n Tietoasiantuntija-lehdessä 5/2018.

Kollektiivinen älykkyys (collective intelligence) on lähestymistapa, joka pyrkii edesauttamaan uusia ihmisten ja koneiden yhteistyön muotojen synnyttämistä. Miten sitä voisi käyttää ihmisten elinympäristöjen parantamiseen?

Siinä missä perinteisesti ympäristön erityisosa-alueiden, kuten esimerkiksi ilmansaasteista syntyvien pienhiukkasten, mittaaminen on ollut alan asiantuntijoiden ja heidän käytössään olevien suurten ja kalliiden mittalaitteiden työtä, IoT (Internet of Things) ja siihen liittyvät sensorit avaavat uusia mahdollisuuksia kansalaistieteelle tällä alueella.

Maailmalla on käynnissä muutamia hankkeita, joissa rakennetaan kansalaisten mittauksiin soveltuvia sensoreita, tarjotaan pääsy dataan sekä dataan perustuvia visualisointeja tai visualisointialustoja. Sen sijaan, että kansalaisen pitäisi olla teknologianörtti osatakseen tehdä tämän kaiken itse, hankkeissa pyritään auttamaan kansalaisia käyttöönoton kanssa tai tekemään se mahdollisimman helpoksi tehdä itse. Pari mainitsemisen arvoista projektia ovat Open Knowledge Stuttgartin käynnistämä ja sittemmin EU:n alueella laajalti levinnyt Luftdaten ja Kickstarter-rahoituksella käyntiin lähtenyt Smart Citizen -projekti.

Stuttgart on Saksan autoteollisuuden kehto ja kaupungissa on todella vaikea liikkua ilman autoa. Tämän seurauksena ilmansaasteet rehottavat, mutta kaupunki ei teollisuuden lobbaamana suostu julkaisemaan ilmastotietoja muuten kuin puoli vuotta mittaushetken jälkeen. Vastavoimana tälle syntyi Luftdaten-projekti, jossa kehitettiin avoimeen lähdekoodiin, avoimesti dokumentoituihin laitteisiin ja avoimeen dataan perustuva visualisointialusta, joka mahdollistaa kuntalaisten mitata reaaliajassa elinympäristönsä pienhiukkasia (PM2.5, PM10) koskevia saasteita ja nähdä muiden käyttäjien reaaliaikaisia mittaustuloksia kartalla. Luftdatenin tuottaman tiedon myötä ilmansaastekysymyksiä on saatu nostettua osaksi paikallisia poliittisia kampanjoita.


LuftDaten.infon ilmanlaatusensorihavainnot kartalla. Kuvakaappaus: Luftdaten.info/OpenStreetMap. Lisenssi: DbCL v1.0 https://opendatacommons.org/licenses/dbcl/1.0/

Siinä missä Luftdaten keskittyy pääsääntöisesti pienhiukkasten mittaamiseen, Smart Citizen -projekti on lähtenyt liikkeelle laajemmin kansalaisten elinympäristöjä koskevista tietotarpeista. Se perustuu Luftdatenin lailla myös vahvasti avoimeen kehitykseen, mutta Smart Citizen sensorisetti pitää myös pienhiukkasten mittaamisen lisäksi sisällään esimerkiksi valoa ja melua mittaavia sensoreita.

Smart Citizen -sensorisetin ympärille onkin EU-rahoitteisessa monikansallisessa Making Sense -hankkeessa kehitetty työpajoja, joissa kansalaisille opetetaan sensorien käyttöä ja edistetään niiden tuottaman tiedon avulla vaikuttamista omaan elinympäristöön. Esimerkiksi Madridissa mitattiin kaupungin katujen melutasoja ja järjestettiin kansalaisille palvelumuotoiluun sekä yhteiskehittelyyn perustuvia työpajoja, joissa pyrittiin kehittämään melua vaimentavia ratkaisuja paikkoihin, joissa sitä ilmeni kaikkein eniten.

Sensorien tuottaman tiedon yhdistäminen ihmisten kokemuksiin ja näiden yhdistelmän hyödyntäminen kaupunkilaisten toimijuuden sekä osallisuuden lisäämisessä pitää sisällään todella kiinnostavia mahdollisuuksia.

Suomessa tämänkaltaisen mittauksiin ja kokemuksiin perustuva kaupunkikehittäminen on lähdössä vasta liikkeelle. Ilmatieteenlaitos on mukana monikansallisessa iSCAPE Living Labs EU-hankkeessa, jossa Smart Citizen -sensorisetin uutta versiota testataan kansalaisten kanssa Suomen oloissa syksyllä 2018. Ilmatieteenlaitoksen projekti painottaa pääsääntöisesti kansalaistiedettä ja -mittauksia eikä niinkään omaan elinympäristöön vaikuttamista datan perusteella.

Kansalaissensorien käytön mahdollisuuksia on edistänyt myös Forum Virium Helsingin IoT-ekspertti Aapo Rista. Taannoisessa Vekotinverstaan ja Open Knowledge Finland ry:n järjestämässä työpajassa Aapo ja muutamat muut aihepiiristä kiinnostuneet rakensivat omatekoisia, yhteensä noin 40-50 euroa maksavia kokoonpanoja. Nämä koostuivat pienhiukkassensori SDS011:stä, joka mittaa PM2,5 ja PM10 pienhiukkasia, Bosch Sensortecin BME680-sensorista, joka mittaa ilman suhteellista kosteutta, lämpötilaa, painetta sekä ilmaan haihtuvia, ihmisille mahdollisesti haitallisia VOC-kaasuja. Sensorien tietoja käsittelee IoT-”tietokone” eli mikrokontrolleri ESP8266. Tässä muutaman euron hintaisessa piirissä on mukana WLAN-piiri, muistia yksinkertaisten IoT-sovellusten ajamiseen ja GPIO-portti erilaisten sensoreiden tai muiden lisälaitteiden kytkemiseen.


Tee-se-itse kansalaissensorisetti ilman suojakuorta. Kuva: Aapo Rista. Lisenssi: CC 4.0 BY-SA.

Näiden edullisten sensorien elinkaari on muutamista kuukausista vuoteen, joten niiden huolto tai vaihtaminen tulee ottaa huomioon niitä käytettäessä. Tämän lisäksi kalliita ammattilaisten laitteita käyttävät ilmastotieteilijät suhtautuvat kriittisesti näihin edullisiin sensoreihin, sillä yleinen käsitys on, ettei niiden tuottamien mittausten laatu ei ole tieteellisiin tarkoituksiin riittävän tarkkaa.

Kansalaissensorien mittaustuloksia kannattaakin verrata toisiin vastaaviin, että voidaan löytää viallisten sensorien tuottamia poikkeamia. Ilmastosensorityöpajan jälkimainingeissa Aapo Rista sai vietyä kahdeksi viikoksi kuusi kansalaissensoria HSY:n Helsingin Mäkelänkadulla sijaitsevaan konttiin, jossa otettuja mittaustuloksia oli mahdollista verrata ammattilaisten käyttämän laitteen tuloksiin. Pääsääntöisesti mittaustuloksissa ei ollut merkittäviä eroja, mutta edulliset sensorit eivät kyenneet samaan mittaustarkkuuteen kuin kalliit.


Kansalaissensorit HSY:n kontissa Mäkelänkadulla. Kuva: Aapo Rista. Lisenssi: CC 4.0 BY-SA.

Kansalaiset eivät sen sijaan ole välttämättä kiinnostuneita mittausten tarkkuudesta, vaan siitä, että saavat liikennevalojen tasolla olevaa informaatiota, jonka avulla he voivat vaikuttaa omaan elämäänsä. Aasialaisilla turisteilla näkee usein hengityssuojaimia, koska he ovat tottuneet käyttämään niitä kaupunkioloissa. Suomessa niille ei välttämättä ole kaiken aikaa tarvetta, mutta Ristan mukaan esimerkiksi tilanteissa, joissa joku polttaa omakotitaloalueella risuja, ympäristön pienhiukkastasot saattavat olla väliaikaisesti ihmisille haitallisia, vaikka emme sitä välttämättä koekaan. Kenties reppuun ripustettu ilmanlaatusensori voisi lähettää kännykän kautta notifikaation, kun Suomessakin kannattaisi ottaa ulkosalla hengityssuojain käyttöön.

Luftdatenin kaltaisen sensoriverkon tuottaman alueita koskevan informaation rinnalla kansalaissensoreilla voisi olla käyttöä myös muihin omaa elämää koskevien valintojen tekemiseen. Ilmatieteenlaitoksen ja Ultrahackin marraskuussa 2018 järjestettyyn Copernicus Atmoshackiin osallistunut tiimi kehitti AirGotchin, variaation takavuosien lasten tamagotchi-lelulaitteesta, joka mittaa ilmanlaatua ja pyrkii lukuja sekä mittauskäyriä houkuttelevammalla tavalla vaikuttamaan käyttäjänsä valintoihin liikkua kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuvälineillä verrattuna siihen, että ottaisi oman autonsa alleen. Mahdollisuudet yhdistää ympäristöä koskevat mittaustulokset käyttäytymistä muokkaaviin tuuppauksiin ovat rajattomat.

Teknologian sanotaan usein kehittyvän eksponentiaalisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että teknologian hinta halpenee samalla, kun sen laatu paranee. Siinä missä vielä 2000-luvun alussa käytössä olevat tietokoneet olivat työpöytäversioita, muutamaa vuotta myöhemmin niiden tehoa vastaavat tai ne jopa ylittävät kännykät mahtuivat taskuihimme. Puhelimiksi tarkoitetuista laitteista tuli kameroilla varustettuja viihdekeskuksia, joiden käyttö puhelimina taitaa olla monilla muuta käyttöä vähäisempää.

Kenties elinympäristön mittaaminen ja mittaustulosten yhdistäminen inhimillisiin kokemuksiimme mahdollistaa jo lähitulevaisuudessa nykyistä laajempaa toimijuutta oman elinympäristömme kehittämisessä tai arjessa tehtävien valintojen ohjaamisessa. Isoimmat ratkaistavat haasteet tällä hetkellä piilevät kansalaisille mielekkäiden käyttötapausten tunnistamisessa, mittauslaitteiden käyttöönoton yksinkertaistamisessa sekä toimintaan kannustavan tiedon visualisoinnissa tai muunlaisten, esimerkiksi mainitun AirGotchin, kaltaisten ihmisten ja informaation vuorovaikutuksen muotojen kehittämisessä.

MBA, KTM, KM, YTM Mikael Seppälä on organisoitumisen, palvelumuotoilun ja datan hyödyntämisen asiantuntija, jonka innostuksen kohteena ovat uudet, verkottuneet ihmisiä ja koneita yhdistävät toimintamallit. Hän toimii yhteisömanagerina Open Knowledge Finland ry:ssä ja Participatory Smart Environment Lab -verkostossa.

Participatory Smart Environment Lab

Participatory Smart Environment Lab on avoin verkosto, joka pyrkii edistämään kansalaisten ja organisaatioiden kyvykkyyksiä hyödyntää ympäristöä mittaavia sensoreita sekä niiden käyttöön perustuvaa osallistavien, elinympäristön kehittämiseen tähtäävien kokeilujen synnyttämistä.

Osallistu keskusteluun Facebookissa: https://www.facebook.com/groups/parselab/

Lähteet

Aapo Rista/Forum Virium Helsinki: Ilmanlaadun mittausta kansalaissensoreilla https://vekotinverstas.fi/ilmanlaadun-mittausta-kansalaissensoreilla/

Ilmatieteenlaitoksen iScape Citizen Science Vantaa -kansalaissensoriprojekti: https://livinglabs.iscapeproject.eu/vantaa/2018/10/23/iscape-citizen-science-vantaa/

Luftdaten-kansalaissensoriprojekti: http://luftdaten.info

Smart Citizen-kansalaissensoriprojekti: https://smartcitizen.me/

Ultrahack Copernicus Atmoshack: https://ultrahack.org/atmoshack2018

Deutche Welle: Citizen science fights air pollution: https://www.dw.com/en/citizen-science-fights-air-pollution/a-38904865

The post Kansalaissensorit – yhteistoiminnallista elinympäristön parantamista appeared first on Open Knowledge Finland.

Tavoitematriisit ruotsin ja uskonnon lukiokursseilla (Poluttamo)

tavoitematriisi_bloggaus

Katkelma uskonnon tavoitematriisista

 

Pitkään on puhuttu, että lukioihinkin olisi tulossa osaamisperustainen arviointi. Poluttamo-hankkeen suunnitteluvaiheessa pohdittiin miten lukiokurssien sisältöjä voitaisiin purkaa auki siten, että niiden tavoitteet hahmottuisivat opiskelijoille paremmin. Samalla pohdittiin miten opiskelijoiden itseohjautuvuuttaa ja tavoitteiden asettamista voitaisiin vahvistaa.

Hämeenlinnan lyseon lukiossa lähdettiin rakentamaan tavoitematriisejä ruotsin ja uskonnon opettajien toimesta. Itsenäinen opiskelu vaatii opiskelutaitoja, jotka vaikuttavat matriisin toteuttamistapaan. Ruotsin opettajat totesivatkin, että heidän kohdallaan ensimmäisen vuoden opiskelijat eivät vielä ole niin kokeneita, motivoituneita tai oman taitotasonsa tuntevia ruotsin opiskelijoita, että itseohjautuva opiskelu vielä onnistuisi. Toisaalta taas uskonnossa tarve kohdistui OPS-uudistuksen jälkeiseen ykköskurssiin, jonka sisältö oli muodostunut todella laajaksi.

Erilaisten testailujen jälkeen ruotsin tavoitematriisikurssiksi valikoitui RUB5. Pohjana käytettiin SanomaPron kirjasarjaa. Kurssin sisällöt purettiin tavoitteiksi ja tehtäviksi kurssin arvosanan mukaisesti. Mitä pitää oppia ja osata, jotta saa 5-6, 7-8 tai 9-10. (Ruotsin tavoitematriisi)

Uskonnon UE1 kuvattiin auki sisällöllisinä tavoitteina – olenko ymmärtänyt ja osaanko -näkökulmasta. Kurssin alussa opiskelijat asettivat itselleen tavoitteen taitajataso 9-10, osaajataso 8-7, harjoittelijataso 6-5. Näitä tavoitteita vastaamaan opettaja loi aineistopolun Tabletkoulun materiaalien pohjalta. (Uskonnon tavoitematriisi)

Kokemukset molemmista aineista olivat kannustavat. Opiskelijoiden arvio omasta tasosta vastasi pääsääntöisesti myös opettajan näkemystä. Uskonnossa mielenkiintoista oli kurssin lopussa järjestetty ryhmäarviointikeskustelu, jossa jokainen opiskelija kertoi oman tavoitteensa, arvionsa omasta osaamisestaan ja sekä perustelut arviolleen. Kehitettävää kuitenkin on, matriisit ovat vielä aika työläitä ja erityisesti suoritusorientoituneelle matriisi saattaa lisätä paineita. Toisaalta ne selkeyttävät mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii.

Ruotsin pilottien kokemuksista voit kuunnella podcastin, jossa Hämeenlinnan lukion apulaisrehtoria, ruotsin opettaja Tuija Tialaa haastattelee Kaisa Honkonen Suomen eOppimiskeskuksesta.

Tuotu lähteestä: Poluttamo

CC:n Suomen osaston perustetaan (Creative Commons Suomi)

Creative Commons -yhteisön toimintamallit ovat uudistuneet viime vuosina. Suomessakin Aalto-yliopiston siipien alla toiminut suomen alueen toiminta muutetaan nyt vastaamaan uutta CC Network -toimintamallia. Perustamme siis Suomen osasto (Finland Chapter). Tähän osastoon ovat tervetulleita kaikki, jotka ovat kiinnostuneita Creative Commonsin toiminnasta Suomen alueella. Emme perusta tässä vaiheessa virallisempaa yhdistystä, vaan epävirallisen yhteisön. Perustamiskokous on lauantaina 15.12. […]

The post CC:n Suomen osaston perustetaan appeared first on Creative Commons Suomi.

Videot ja niiden syntytavat (Poluttamo)

Merja Saarela esittelee, miten videoita ja niiden tekstityksiä syntyy:

Videot ja niiden syntytavat -video

Videot ja niiden syntytavat – Merja Saarela – HAMK – Poluttamo-hanke, 2018, CC BY-SA

Videot ja niiden syntytavat

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Syventävä lukuohjelma (Poluttamo)

Tarjaleena Tuukkanen esittelee videolla Microsoftin syventävää lukuohjelmaa, joka mahdollistaa tekstitiedostojen kuuntelemisen ja sisältää myös lukuisia tekstin luettavuutta lisääviä toimintoja.

Microsoftin syventävä lukuohjelma -video

Microsoftin syventävä lukuohjelma – Tarjaleena Tuukkanen – Poluttamo-hanke & Digicampus-hanke, 2018, CC BY-SA

Microsoftin syventävä lukuohjelma

Tuotu lähteestä: Poluttamo

We did it together – peer-coaching in upper secondary education (Poluttamo)

Article first published on SeOppi 2/2018.

Text: Minna Lepistö, Citizen’s Forum

Working in the Adaptable Learning Paths project gets me to reminisce about my own study years. The topmost issue that comes to my mind from upper secondary studies is my friends – the bubbly characters as well as the more reflective personalities. Going in, with wobbly legs, to take that first test of our matriculation examinations… The approving encouragement from peers, felt by the entire group of us students, forms an empowering experience that stays in my mind. “We’ll manage. We’ll pass at least”.

Upper secondary studies form a comprehensive phase in a student’s life in which it is important not only to acquire learning but also to establish networks with fellow students. During studies, it is necessary that we are allowed to take time for our personal formation processes, wondering about our own paths, tasting the different options and possibilities. On our study paths, we reach for our dreams but we also stumble; we work at fitting ourselves into our groups at school, into work placements and into our professional reference groups. We grasp at the future, aided by the staff in our school and supported by our peers. Even though peer relationships usually grow naturally and little by little in our daily student life, it is important that educational institutions support that growth.

The Adaptable Learning Paths project was a joint effort by the educational association Citizens’ Forum, Hämeenlinna Lyseo Upper Secondary School, and Omnia – the Joint Authority of Education in the Espoo Region, in which the parties developed a method for peer-coaching. Peer-coaching is based on encounters that involve action, dialogue and respect, and its purpose is to offer comprehensive support for students for their coping and progress in studies. Peer-coaches are individuals trained from among the students and staff at school, both young people and adults. The themes in the work with peers are not limited to progress in studies and students may bring up other issues they feel important. Such issues may include e.g. the significance of hobbies, daily routines and personal relationships for keeping up the motivation to study and for living a meaningful life.

In an ideal situation, we all would have the chance to shine, be seen and be heard as the persons we are. Peer-coaching brings experiences of success into our reach. We are all capable of listening to another person with respect, encouragement and support for the other’s strengths, provided that we are given sufficient time and a safe place. I hope that very many students get a happy, flying start toward their adult lives, feeling the same warmth I did when the student cap was set on my head: “We really did it – we managed, we succeeded together”.

The material Together on study paths – peer-coaching in upper secondary level [Yhdessä opiskelupolulla – Vertaisvalmennus toisella asteella] presents the work method applied in peer-coaching and gives practical suggestions for initiating such coaching in upper secondary schools. The guide is intended for teachers, career counsellors, study counsellors, workplace instructors and dormitory supervisors in vocational and general upper secondary education. It also serves as learning material for students in training for peer-coaching.

You may download the material free of charge: https://kansalaisfoorumi.fi/julkaisu/vertaisvalmennus-toisella-asteella/

ePortfolio – guidance and input from the earliest moments of studies (Poluttamo)

Article first published on SeOppi 2/2018.

Text: Jaana Kullaslahti & Tarjaleena Tuukkanen, Häme University of Applied Sciences
Illustration: Tarjaleena Tuukkanen, Häme University of Applied Sciences

Students at Universities of Applied Sciences feel they need to acquire the competences required for managing their web identities, for marketing their skills, and for building their expertise online (Kopeli 2018). One of the objectives of HAMK University of Applied Sciences in the Adaptable Learning Paths project was to help individuals demonstrate their competences through the development of their digital portfolios; the work on portfolios was emphasised particularly with groups who were at the beginning of their studies. The idea is for students to start their portfolio work at the beginning of their studies and to keep it up throughout studies, receiving continual support.

There is an awareness of digital portfolios, but they are not commonly used for comprehensively compiling evidence of competences during studies. When health care students were asked about their earlier experiences of portfolio work, approximately 40% had actually compiled a portfolio, and of those, only 16% had done it completely or partly digitally. Those portfolios had been compiled as parts of individual courses and study modules but not been made use of afterwards. Some students had compiled portfolios on their professional growth and used them in jobseeking. The elements they had included consisted mainly of text and images; however, some individual students had included videos and blogs.

To support students in their portfolio work, we asked them what kind of support they felt they needed. For some of them, portfolios were a novel concept, and they felt they required help with “everything possible”. Some hoped to have one simple place in which to compile the portfolio as well as guidance in the use of the various software. The greatest amounts of support were wanted for describing the concrete skills involved in one’s own learning and for the use of the selected portfolio service. To build their portfolios, students were also interested in making use of various tools such as Padlet, Sway, LinkedIn and MS as well as infographics and blogs. Our workshops were organised under the themes Portfolio – what, when and how; The ePortfolio service Kyvyt.fi in the structuring of your portfolio; Making use of O365 services; Easy visual tools; Using blogging services; Creating a LinkedIn profile, and Using the Open Badge Passport service for receiving and storing Open Badges. The workshops involved concrete planning and compilation work on portfolios, and students were asked in advanced to bring in material that showed their competences – CVs, pictures, video clips, certificates.

The feature in common for the workshops was deliberation: discussions about the identification and demonstration of one’s own competences and the options available for structuring a portfolio. There were ready-made questions to assist in e.g. the consideration of what a student’s competences consisted of, how the student might recognise and describe them, how to collect evidence of learning and how to make use of the portfolio during studies. Students wished for instructions from their teachers concerning the limitations on their fields due to various statutes and considerations of ethics, copyright and data protection. They hoped that portfolios would form a routine part of their studies so that their work on their assignments would produce portfolio materials, the work would be conducted together, and feedback would be regular throughout studies.

Portfolio ownerships lie with the students, and students should have the opportunity to select such tools for themselves that they themselves feel suitable. The work on portfolios falls on different academic years and it is guided by several different teachers and the study advisor as agreed for the type of degree programme. At the end, the outcome of a student’s work may be a thesis in the form of a portfolio.

Sources

Kopeli, M. 2018. Kysymys on huomisen digi- kyvykkyydestä. [The issue is the digital competences of tomorrow.] AMK-lehti 8 (3). https://uasjournal.fi/3-2018/huomisen-digikyvykkyys/

Times of day, submission dates, learning statistics, interaction charts – is this what is meant by “learning analytics”? (Poluttamo)

Article first published on SeOppi 2/2018.

Text: Kaisa Honkonen & Leena Vainio, Association of Finnish eLearning Centre

Leena Vainio studied for the Adaptable Learning Paths project what learning analytics tools are available in current electronic learning environments and how they are used. She received responses for her survey from the representatives of sixteen system suppliers, three learning material producers and six educational institutions.

For quite some time, learning environments have shown us statistics on the use of the system and materials. Such information has been essential for pure online courses, and particularly so for their development, whereas the same information has often been only nice-to-know for classroom teaching.

However, learning analytics comprise much more than learning statistics. We use learning analytics to combine bits of information in order to bring up the critical issues that affect the learner’s progress – the learner may remain completely unchallenged or he or she may be struggling with assignments which are much too difficult, or the situation may be somewhere between these extremities.

At its best, learning analytics support the learner in a timely fashion and guide the learning process towards its goals. Learning analytics alone cannot support learning, and the support of teachers, other learners, parents and workplace instructors is much in need. Analytics provide information that helps the parties think together and find the relevant strengths and points to develop. Properly used, analytics help teachers by giving them new methods to guide learning processes and to support individual, unique learning paths.

The true value of learning analytics is seen when we can use them to help students understand their own ways of learning. How do their own efforts show in the progress of their studies? How have various interactive situations influenced their learning? Active learners could select their next step independently in accordance with their interests from among materials offered by the teacher or an artificial intelligence. Is a task best done alone, or would learning be easier through peer learning? Will knowledge grow best if the student works alone, or together with someone else?

Most often, electronic learning materials are put together by individual teachers and the same teachers decide which materials they wish their students to turn to next. Adaptive collections require very different levels of learning materials in order to cater to the needs of different types of learners. Individual teachers working alone are far from being able to make their materials collections adaptive, but by combining forces and working together, they could make versatile materials and exercises more quickly and for varying situations.

The survey showed that there is no onestop-shop application available. The systems all have their strengths, and combining them according to the situation might bring the best results. It is good if we try out different ways, talking to one another about what we actually look for. Most importantly, we should consider what we intend to do when our analytics highlight a problem. What is our action plan? What are the resources for us to tackle the problem? When can the teacher, working alone, provide support, when do we need counsellors and other support persons, and when do we need an artificial intelligence? Just as we need different learning materials and exercises for different learners, we need different guidance methods for different situations. We need multidisciplinary support teams to help an individual teacher, formed dynamically according to the circumstances.

The novel feature in current learning analytics is the way they make the possible problem spots visual for learners themselves. Learners obtain a better picture of the total situation. In learning analytics -based pedagogy, it is more important than before to agree on the goals with each individual learner. What will we practice next, and why? How will we apply this learning later? We start to build knowledge together and select the necessary tools together so that we may reach the goals.

The General Data Protection Regulation GDPR poses certain challenges for the use of learning analytics, but with the appropriate authorisations, we may collect and use data. We might even take sleep and activity data from smart watches and compare them to learning outcomes. Our smart watch might suggest that we take a nap today in the early afternoon so that the Swedish class later in the afternoon would go better. Would that be learning analytics or wellbeing analytics?

Our concluding statement after the survey is that the development of learning analytics will require a great deal of national-level discussion. Similarly to the debate on artificial intelligence, learning analytics as well require a unified understanding of the concept of human being which we wish to help formulate. What views do we adopt regarding diverse learners and how do we apply the different guidance resources available to us?

At the same time, we also need a shared understanding of the minimum which learning analytics should show us. What features should be available in all systems? What are the minimum requirements; what requirements do we have for data transfer among different systems; what interfaces and registration systems should we use?

Recognise the need. What are the problems to be solved through learning analytics?

Specify. What kinds of learning analytics do we already have in our school? What do we need?

How does the analytics system impact our work culture and management?

What conceptions of learning and human beings are supported by the analytics system?

Strategy and vision.
What skills do we need? The staff’s competences and their training.

How do we share responsibility and adhere to all legal and ethical requirements?

What do we measure?

How do we collect information?

What technologies do we need?

How do we process data, in which forms, and to whom do we disseminate the information?

How do we carry out development actions?

How do we monitor the outcomes?

How do we maintain and enhance the system? Do we, without fail, hold the learner’s best interests as our highest priority?

Tuotu lähteestä: Poluttamo