Sosiaalinen media




Tilaa Avoinvirta sähköpostiisi

Sähköposti:

Palvelun tarjoaa FeedBurner

AVO-hankkeessa tapahtuu

Avoinvirta-blogin tuoreimmat blogikirjoitukset voit tilata myös sähköpostiisi.

AVO-julkaisuja

Lisää AVO-aineistoja AVO-wikissä


AVO-hankkeen tapahtumia

Lisää AVO-tapahtumia AVO-kalenterissa ja AVO-webinaarit-sivulla


Työkumppanuus opetuksen suunnittelussa (#ilmioppi)

Voila_Capture 2014-10-26_01-51-01_ip

Ilmiöopettamisen kurssilla opettajat pohtivat suunnittelun osa-alueita, kuten ajan löytämistä.

Kirjoitamme parhaillaan pientä opasta ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttajille. Yksi luku käsittelee suunnittelua. Kun oppiainerajoja ylitetään, siirrytään myös yksin suunnittelusta yhdessä suunnitteluun. Millaisia kokemuksia sinulla on yhdessä suunnittelusta verrattuna yhdessä suunnitteluun? Tähän yhteissuunnittelun osaan olisi hyvä saada kokemuksia. Voit kommentoida tätä bloggausta jollakin kanavalla. Kokemukset olisivat tervetulleita.

Tällä hetkellä Suunnittelu-luvun johdanto kertoo näin:

Ilmiöpohjaisen oppimisen suunnittelussa on erityispiirteitä. Suunnittelua tehdään yhdessä opettajaparin tai -ryhmän kesken ja oppijoilla on oma roolinsa suunnittelussa. Suunnittelu kohdistuu oppimisprosessin kehysten ja tukijärjestelmien luomiseen, oppimisen infrastruktuuriin ja oppimisen mahdollistamiseen.

Perinteisissä oppimisprojekteissa on hyvin usein ollut selkeä päämäärä ja kuva siitä, millaisiin tuotoksiin tai toimintoihin oppiminen päättyy. Ilmiöoppimisessa oppimisen kohde ja oppimista edistävä työskentely nousevat keskeisiksi. Lopputulosta merkittävämpää on matka sitä kohti.

Opettaja on perinteisesti suunnitellut opetustyötä useimmiten yksin. Kun suunnittelutyötä avataan yhteiseksi, tarvitaan oman mielen sisällä tapahtuvan ihmpisiittisen suunnittelutaidon tuottamista kommunikoitavaan muotoon, eksplisiittiseksi. Koska yksin tehty suunnittelutyö on henkilökohtaista, työkumppanuus tällä alueella vaatii yhteisen ja jaetun työskentelyn taitoja ja valmiuksia.

Suunnittelutyöhön on kehitetty monilla aloilla hyviä menetelmiä, joista on apua myös opettajien yhteistyöhön. Erilaiset pedagogiset mallit antavat ryhtiä suunnittelutyölle. Kaikista tärkeintä on kuitenkin asenne: suhtaudu avoimin mielin toisten ideoihin ja kommentteihin, älä pelkää puolitekoisen esittelyä muille.

Yhdessä suunnitteluun kehittyy vähitellen omia työtapoja ja käytänteitä. Ensimmäisillä kerroilla on hyvä olla tietoinen suunnittelutyön luonteesta. Kun toinen puuttuu ideoihisi ja tekstiisi, se tuntuu aluksi oudolta, jopa harmittavalta. Myös toisen tekemään puolivalmiiseen on opittava puuttumaan. Vähitellen yhteistyötä opitaan puolin ja toisin arvostamaan. “En enää haluaisi tehdä yksin,” kommentoi kokemusten rohkaisema opettaja.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä #ilmioppi.

Muuttuva tietoympäristö ja joukkorahoitus (Kulttuuri- ja ict-poimintoja)

Tieto kehittyy
kirjaksi paperille
ja digimuotoon.

Parhaat tarinat
peleissä? Innostutko
lukemaan kirjaa?

Videot, pelit
oppimateriaaliin –
ymmärrys kasvaa?

Laki säätelee
joukkorahoitusta – ja
some markkinoi.

Suomen tietokirjailijoiden yhdistyksen Uudenmaan aluetilaisuudessa Helsingin Kirjamessuilla 25.10.2014 kymmenet tietokirjailijat saivat seurata poliitikkopaneelia muuttuvasta tietoympäristöstä ja kuulla kokemuksia tietokirjojen joukkorahoituksesta.

Poliitikot ja muuttuva tietoympäristö

Suomen tietokirjailijoiden poliitikkopaneelissa Antti Kaikkkonen, Jussi Niinistö, Erkki Tuomioja ja Raija Vahasalo.

Suomen tietokirjailijoiden poliitikkopaneelissa Antti Kaikkkonen, Jussi Niinistö, Erkki Tuomioja ja Raija Vahasalo.

Antti Kaikkonen, Jussi Niinistö, Erkki Tuomioja ja Raija Vahasalo keskustelivat muuttuvasta tietoympäristöstä, jota Suomen tietokirjailijoiden yhdistyksen ja paneelin puheenjohtaja Markku Löytönen pohjusti kertomalla tiedon kolmesta vallankumouksesta: kirjoitustaidosta, kirjapainotaidosta ja vuorovaikutteisesta World Wide Webistä. Digiympäristö muuttaa opetuskäytänteitä, mutta siihen pitäisi siirtyä hallitusti, mihin tarvittaisiin nykyistä enemmän tutkimustietoa.

Paneelisteista jokainen kertoi olevansa ”vanhan liiton miehiä” ja lukevansa kirjallisuutta mieluummin paperimuodossa kuin e-kirjana, kun joutuu työssään muuten lukemaan paljon digimateriaalia. Pieneen tilaan mahtuva e-kirja on matkoilla kätevä, mutta muuten paperi on hyvä käyttöliittymä. ”Mitättömiä kirjoja voi lukea sähköisinä, hyviä kirjoja ei.” E-kirja ei uhkaa perinteistä kirjaa, mutta maailma muuttuu. Tietokirjailijat ovat sisällön- ja tiedontuottajia kanavasta riippumatta.

Vaikuttaako kodin ilmapiiri lukutottumuksiin? Piilevätkö parhaat nykytarinat peleissä? Heikkenevätkö perinteinen luku- ja kirjoitustaito ja kyky ymmärtää? Kirjoittavatko nuoret kirjeitä tai lukevatko he niitä? Mitä historiantutkijalle jää tästä ajasta? Säilyykö kaunokirjoitustaito? Löytyykö lukevia miehiä nuorille roolimalleiksi? Innostuvathan nuoret kokkauksesta; miten he innostuisivat lukemisesta? Miten he saisivat onnistumiskokemuksia lukemisesta?

Lukeminen on nostanut meidät sivistyskansojen joukkoon. 1800-luvulla kirkko opetti kansaa lukemaan, ei välttämättä kirjoittamaan, mutta naimisiin ei päässyt, ellei osannut lukea. Jos lukutaito häviää, niin maailmasta häviää paljon tärkeää. Äidinkieli on ajattelun väline. Hiljaisesti syrjäytyvillä on yleensä vaatimaton äidinkielen taito.

Nykyisin pitäisi oppia työelämän valmiuksia. Miten perustaidot opitaan parhaiten? Miten voidaan luoda erilaisia oppimisen tapoja erilaisille oppijoille?

Sähköiset ylioppilaskirjoitukset tulevat vuonna 2016. Digitaalinen oppimateriaali on kallista, mutta videot ja pelit tarjoavat oppimateriaaleihin uusia mahdollisuuksia. Pitäisikö oppilailla olla aluksi perinteinen kirja, oma aapinen, jonka he saisivat omakseen? Ehtisivätkö he digimaailmaan myöhemmin? Pitäisikö painottaa tiedonhakutaitoja? Entä kymmensormijärjestelmän hallintaa? Tuleeko tieto ennen laitteita?

Ovatko koulujen oppimateriaalit vanhoja? Säästetäänkö laadusta? Panttaavatko kustantajat uusien oppimateriaalien tuomista markkinoille ennen vuotta 2016, jolloin uusi opetussuunnitelma astuu voimaan?

Kirjastot ovat Suomelle tärkeitä, mutta kirjastokorvaukset ovat meillä huomattavasti pienempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Kirjastoapurahat pitäisi jakaa tasaisemmin; nyt niistä yhdeksänkymmentä prosenttia menee kaunokirjailijoille ja vain kymmenen prosenttia tietokirjailijoille. Suomen tietokirjailijoiden yhdistyksen muutama vuosi sitten tekemän kyselytutkimuksen mukaan tieto- ja oppikirjailijoiden keskitulo on alle kolmetuhatta euroa vuodessa.

Kirja on väkevä väline, mutta markkinoidaanko kirjoja kirjailijoilla vai kirjojen laadulla? Lyheneekö kirjan elinkaari jatkuvasti? Mistä enää voisi ostaa muutama vuosi sitten ilmestyneen kirjan? Miten sähköisen kirjan voisi antaa joululahjaksi ja kääriä pakettiin? Entä miten tietokirja määritellään, kun informaation ja disinformaation raja häilyy?

Tietokirjoja joukkorahoituksella

Juho Kuorikoski ja Atik Ismail kertovat kirjojensa joukkorahoituksesta.

Juho Kuorikoski ja Atik Ismail kertovat kirjojensa joukkorahoituksesta.

Juho Kuorikoski kertoi tarjonneensa Sinivalkoista pelikirjaansa parille kustantajalle, joiden mielestä nuorille suunnatun pelikirjan kustantaminen ei ole kaupallisesti kannattavaa, koska nuoret eivät lue kirjoja. Niinpä hän keräsi joukkorahoituksella kirjan painokulut.

Atik Ismail sai idean kirjaansa Mestaruussarjan maestrot 1960-1989 kuunnellessaan erään pelimiehen muistotilaisuudessa entisten pelimiesten tarinoita. Hän lähti rahattomana kiertämään Suomea ja haastattelemaan entisiä pelaajia, joista tavoitti valtaosan.

Joukkorahoitus käynnistyi sähköpostilla suomalaiseen Mesenaatti-palveluun, joka otti hankkeen vastaan. Hankkeelle määriteltiin tavoitesumma ja minimisumma ja hankesivut rakennettiin nopeasti. Kirjoittajan piti hoitaa markkinointi ja päättää rahoittajille lähetettävistä fyysisistä vastineista, ja aikaa oli pari kuukautta. Parintuhannen kirjan painokulut olivat noin kymmenentuhatta euroa. Sosiaalisessa mediassa tykkäyksiä tuli paljon, myyntiä vähemmän. Vasta hankkeen päätyttyä sai nostaa rahaa, josta seitsemän prosenttia meni Mesenaatille ja kymmenen prosenttia arvonlisäveroon. Fyysisten vastikkeiden paketointi- ja postituskulut yllättivät.

Kirjan ajoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Kun Atik Ismailin kirja valmistui isänpäivämarkkinoille, se myi hienosti, mutta myynti lopahti seuraavan vuoden alkupuolella.

Suomen tietokirjailijoiden yhdistyksen lakimies Anna Kallio kertoi esityksessään, ettei Suomessa ole erillistä joukkorahoitusta säätelevää lainsäädäntöä. Sen sijaan meillä on lakeja, jotka säätelevät osakesijoittamista, lahjoittamista, lainan antoa ja vastikkeellista joukkorahoitusta, jossa itse asiassa on kyse ennakkotilausten myynnistä sekä sitä tukevien tuotteiden ja palveluiden kaupasta. Esimerkiksi Senja Larsenin Senja opettaa sinulle ruotsia -kirjan joukkorahoituksessa sai alkuun itse määritellä lahjoittamansa hinnan, mutta Poliisihallituksen puututtua asiaan kampanja toteutettiin vastikkeellisella joukkorahoituksella. Toinen joukkorahoitusesimerkki on Linda Liukkaan lasten koodausoppas Hello Ruby, johon Kickstarterissa kerättiin noin 380 000 dollaria.

Joukkorahoituksen verkkopalveluita ovat mm. Kickstarter, Indiegogo, FundedByMe, Venture Bonsai, Invesdor sekä suomalaiset Mesenaatti ja Vauraan Kansalaisrahoitus. Omaa alustaa voi myös käyttää joukkorahoituksen keräämiseen.

Yleishyödylliseen tarkoitukseen rahaa voidaan kerätä vastikkeetta, mutta kaupallisessa rahankeruussa pitää aina olla aito vastike, joka toimitetaan rahoittajalle. Tarjolla voi kirjan lisäksi olla erihintaisia vastikkeita pinsseistä ja rintanapeista erikoispainettuun, lahjoittajan logolla varustettuun kirjaan. Vastike voi olla myös tapahtuma tai kirjailijatapaaminen. Kampanjassa ei saa käyttää termejä, joilla kirjan joukkorahoitus voitaisiin sekoittaa vastikkeettomaan rahankeruuseen.

Joukkorahoituksessa huolehditaan riittävästä katteesta ja otetaan huomioon palvelumaksut, pakkaus- ja postituskulut sekä arvonlisävero. Eri tuotteiden arvonlisäverokanta ilmoitetaan selkeästi.

Miten kustannussopimuksessa kompensoidaan, jos kirjailija markkinoi itse teostaan sosiaalisessa mediassa? Miten suuri on tekijänpalkkio? Miten voitto jaetaan? Kenen tilille rahoitus kerätään? Lisätietoja löytyy verottajan, Finanssivalvonnan, Poliisihallituksen ja valtiovarainministeriön verkkopalveluista.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Kulttuuri- ja ict-poimintoja.

Avoimen tiedon kiertue jatkuu (AKTIIVI Plus)

Open Knowledge Roadshow 2014 Avoimen tiedon kuntakiertue kiertää Suomea syksyllä 2014 kuudessa kaupungissa. Kiertue alkoi 29.9. Turusta ja tämän vuoden viimeinen tapahtuma on 6.11. Tampereella. Suunnitteilla on vuoden 2015 puolella ainakin yksi tilaisuus Lappeenrannassa. Tilaisuuksien sisällöistä vastuun ovat kantaneet kunkin … Continue reading

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä AKTIIVI Plus.

Avointen lisenssien yhteensopivuuden aika on alkanut (Creative Commons Suomi)

Avoimet lisenssit sallivat sisältöjen yhdistelyn ja remiksauksen, mutta vain, jos lisenssit ovat keskenään yhteensopivia. Riittävän avoin lisenssi, kuten CC BY, sallii yhdistelyn melkeinpä mihin tahansa aineistoihin. Hankala tilanne on copyleft-tyyppisillä lisensseillä, kuten CC BY-SA, jotka edellyttävät saman lisenssin käyttöä. Esimerkki: Jos sinulla on CC BY-SA:n ja Free Artistic License:n (FAL) alaisia kuvia, kumpikin lisenssi edellyttää […]

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Creative Commons Suomi.

Oppimisen polku etenee vaihettain (#ilmioppi)

Oppimisprosessin suunnittelu ajallisesti etenevänä prosessina vie pedagogista suunnittelua kohti systemaattisuutta. Hahmottamalla eri vaiheiden keskeisiä tavoitteita ja merkityksiä oppimisen etenemisessä, on mahdollista miettiä pedagogisen infrastruktuurin rakentumista. Ilmiöwebinaarien sarjan viidennellä tapaamisella keskityimme oppimisprosessin yleiseen vaiheistamiseen ja etenemispolkujen erilaisiin variaatioihin. Webinaarin aineistot löytyvät koostesivulta. Esityksen diat ovat saatavilla, samoin tallenne luento-osuudesta (20 min).

Minna Lakkalan diaesitys pedagogisesta infrastruktuurista vuodelta 2010 summaa hyvin tämän ajan oppimisen tavoitteita. Asiasisltöjen ohella on tärkeää oppia tietokäytänteitä ja yhteisöllisen työskentelyn taitoja. Kun työskentelyllä pyritään kokonaisvaltaiseen ja tavoitteelliseen oppimiseen, tarvitaan uudenlaista suunnittelua.Matka eli tuo oppimisen prosessi itsessään on merkittävä. Se vie edetessään myös tilanteisiin, joissa on tärkeää päivittää matkasuunnitelmaa. Oppimista ei voi siis kärkirjoitaa valmiiksi, mutta sen yleisiä puitteita voi kyllä suunnitella. Lakkala sumaa opettajalle kaksi keskeistä toimenpidettä: ”1. Koko oppimistilanteen perusrakenteiden suunnittelu ja toimintakäytäntöjen organisointi – pedagogisen infrastruktuurin rakentaminen (design) ja 2. Työskentelyn ohjaaminen ja asiantuntijatuen antaminen tilannekohtaisesti prosessin aikana (scaffolding).”

Tietosisällön palastelu sopiviin annoksiin on opettajalle tuttua suunnittelutyötä. Sen sijaan mahdollisten erilaisten etenemispolkujen tarjoaminen, ainerajojen ylittäminen ja prosessin ohjauksellisuus vaativat miettimistä. Ohjauksellisuudesta keskustellaan keskiviikona 22.10. webinaarissa (klo 14-15).

Kumulatiivisesti rakentuviin oppimisprosesseihin on viimeisen vuoden aikana Pekka Peuran opastuksella rakennettu yksilöllisen oppimisen polkua, jossa perusajatuksena on opetella asiakokonaisuus kerrallaan oppijan omaan tahtiin. Omatahtinen eteneminen on yksi mahdollisuus myös ilmiöpohjaisessa työskentelyssä. Peuran polusta ja sen pohjana olevasta mastery-learning -menetelmästä löytyy hyviä blogikirjoituksia Pekka Peuran Maot.fi-blogista. Toteutustavasta innostuneet opettajat vaihtavat ajatuksia, neuvovat toisiaan ja jakavat suunnitelmiaan Facebook-ryhmässä Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus. Kokemuksia löytyy nyt jo mm. äidinkielestä ja luonnontieteistä. Kannattaa kurkistaa mm. seuraaviin blogeihin: Open opas, Avoin äikkä, OBi! ja Eduhakkeri.

Erilaiset oppimisprosessin visualisoinnit auttavat oppijaa orientoitumaan. Keskustelimme webinaarissa siitä, miten siitä huolimatta, että opettaja on tehnyt perussuunnittelun, voitaisiin vielä yhdessä ryhmän kanssa keskustellen luoda joko yhteinen kuva siitä, mitä ollaan tekemässä tai jokainen oppija voisi työstää oman kuvansa. Näin oppijat voivat palauttaa mieleensä mahdollisia aiempia tietoja, opettaja saa tuntumaa näistä sekä aiheeseen liittyvistä mielikuvista, aihepiirin sanasto tulee tutuksia ja tulevaa matkaa valmistellaan, kuten muitakin matkoja.

Linda Saukko-Rauta on pitänyt vuonna 2012 JAMKissa hyvän luennon oppimisprosessin suunnittelusta verkko-opetuksessa. Luennolla hän esitteli tarinallisuuden hyödyntämistä. Luento (20 min) on edelleen katsottavissa, diat löytyvät SlideShare-palvelusta. Linda Saukko-Raudan esittelemät oppimisprosessin vaiheistamisen mallit ovat selkeitä: joko edetään yhtä matkaa tarinan vaiheesta toiseen (esimerkkitarinoiden avulla), moduloidun mallin kautta tai aloitetaan yhdessä, sitten hajaannutaan omille poluille ja lopuksi taas kokoonnutaan yhteen.

Aki Luostarinen on kirjoittanut auki monen vuoden ajan ilmiöpedagogin suunnittelutyötä. Hänen Sisäheitto-blogiin viime vuonna kirjoittamansa kuvaus ilmiötyöskentelyn suunnittelusta sisälsi hyvän rakennekaavion, josta webinaarilaiset pitivät. Vaiheiden ajallista kestoa ja erilaisten etappien sijaintia voi mietti aina tapauskohtaisesti. Jos esimerkiksi kyseessä on teoreettinen ja kognitiivisesti vaativa aihe, loppuyhteenvedon ajallista kestoa on hyvä venyttää, jotta tietorakenteitten muodostuminen ja aiheeseen syventyminen saa riittävästi aikaa. Akin ilmiöprosessin aikajana:

ilmic3b6n-jaksorakenne-2013
Keskustelutuokiossa webinaarin luento-osuuden jälkeen pohdittiin muun muassa sitä, miten monella erilaisella mallilla ilmiötyöskentelyä voi rakentaa. Pedagoginen mielikuvitus pääsee toteuttamaan itseään. Ideoiden parastaminen on paikallaan eli kannattaa kopioida hyvä idea ja parannella sitä, muokata omaan toteutukseen sopivaksi.

Maitiaisina kokeilimme Thinglink-palveluun toteutettua testireittiä: Thinglinkiin voi ladata pohjakuvan, jonka päälle voi kiinnittii linkkeinä avautuvia sisältöjä, kuten tekstiä, dokumentteja, linkkejä, videoita, ääntä. Upotetuttujen sisältöjen pisteet tulevat näkyville, kun hiirtä liikuttaa kuvan päällä. Ilmiötyöskentelystä voi tehdä vaikka kartan tai pelilaudan. Etenemiseen voi miettiä erilaisia sääntöjä: joko sovitut reitit, yhteinen eteneminen tai yksilölliset polut. Testikuva on avattu niin, että käyttäjät voivat lisätä omia sisältöjä. Thinglink on oletuksena sellainen, että vain kuvan lataaja voi lisätä sisältöä kuvan päälle. (On muuten suomalainen somepalvelu.)

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä #ilmioppi.

Haparoivien ajatusten avaaminen kehittää ja opettaa (Opeblogi)

Voi kuinka hienoa on, kun saa verkkoväen viisaudesta apua omien ajatusten jalostamiseen. Pidin perjantaina pienen etäluennon oppilaitosjohdon BossIT-koulutukseen. Tiivistin sanottavani muutamaan kuvaan. Tavoitteenani oli herättää mietteitä siitä, miten digitalisoitumisen (ja muiden) muutoksen pyörteissä kollega voisi kollegaa tukea, miten vertaisilta ja vertaisten kanssa voisi oppia, miten muutoksen pyörteissä johtaja (rehtori) voisi tukea työyhteisöä.

Yhden kuvani sisältönä oli kannustuksen sana. Kannustus ja kiitos ei vie juurikaan aikaa eikä varsinkaan maksa mitään.

Muistiini on painunut maanviljelijäajoilta syvälle eräs keskustelutilaisuus Pomarkussa, jonne minut oli kutsuttu panelistiksi. Tuolloin 1995 elettiin suomalaisen maantalouden suurinta murrosta 1900-luvulla. Työhyvinvointi osoitti negatiivisia lukemia. Ihmisiä pelotti, ahdisti, uuvutti. Koolla oli salin täydeltä väkeä. Pyysin omassa puheenvuorossani niitä ihmisiä kohottamaan kätensä, jotka olivat viikon aikana kannustaneet ja tukeneet kollegaansa. Vain muutama sadasta nosti kätensä. Se kaipuu, joka toi heidät tilaisuuteen, ei ollut muuttunut omaksi toiminnaksi.

Opettaja-ajoilta muistan elävästi monta tilannetta, jolloin olen yllättänyt kollegani uskomattoman hienon kehittämistyön ääreltä. Ja toistuvasti: kukaan työyhteisössä ei ole tiennyt, miten hienoja juttuja kollega tekee. Kulttuuriimme ei ole kuulunut omien upeuksien hehkuttelu, siksi opettaja ei ole omistaan toisille erikseen kertonut.

Kulttuuriimme ei myöskään ole kuulunut toisen upeuksista iloitseminen ja niiden esille tuominen. Yllättävästi nyt 2010-luvulla elämme todellista negatiivisuuden, vähättelyn, jopa ilkeyden kultakautta. En ymmärrä, mistä tämä toisen lyttäämisen ilo on noussut.

Juttelin mainion pienen tuokion Tiimi-akatemian kahden nuoren yrittäjän kanssa Otavan Opiston OPS-teemahautomotapahtumassa toissaviikolla. He äimistelivät akatemiansa ulkopuolista Suomea: ei saisi iloita kaverin menestyksestä.

Asiasta kannustaminen ei tee ihmisestä huonoa, vääristyneen ylpeää, pyrkyriä. Asiasta kannustaminen laittaa hyvän kiertämään. Se kuinka kohtelemme työyhteisössä toinen toisiamme heijastuu siihen, kuinka teemme työmme laajemminkin kollegoidemme ja asiakkaidemme kanssa, verkostoissamme, oppilaitoksissa oppijoiden kanssa. Hyvä kiertää. Hyvä palaa kierroksellaan yhteisölle, usein myös yksityiselle liikkeelle laittajalle. Sharing is caring. Jos jaan omastani, se ei ole minulta pois – enää, tässä ajassa, jota elämme.

Muistan aamuaikaisen maanantain yli 10 vuotta sitten. Avasin opehuoneen oven. Vastassa oli kollega, joka sätti minut pataluhaksi siksi, että joku kollega ei ollut täyttänyt kopiokoneen kalvotasoa sen tyhjennyttyä, vaikka yhteisissä käyttöohjeissa seinällä luki niin. Kokemus kävi syvälle. Miten paha olo ihmisellä voi olla töissään. Miten alkava viikko, tuore työpäivä, tulee avatuksi vihaisena, kaatamalla turhaa äksyilyä syyttömän työkaverin päälle. Pyysin anteeksi. Sopersin, että en se minä. Livahdin ohi. Tuossa tilanteessa toinen tulkinta olisi ollut myönteinen eläytyminen; työkaverilla lienee ollut kiire, kopiokone oli ehkä reistaillut, bussin lähtö painanut päälle. Kalvojen lataaminen tasolle vaati noin 30 sekuntia. Mitäpä tuosta vaahtoamaan.

Voisimme halutessamme nostaa toinen toisiamme. Toisen nostaminen ei ole itseltä pois. Vaan niin me luulemme: sosiaalipsykologian tutkimuksissa on moneen kertaa saatu outo tulos. Ihmiset tyytyvät itse vähempään, jos kollegat eivät saa etua. Siis kaikki voisimme päästä parempaan, jos tahtoisimme.

Koin tänään tuota toinen toisemme nostamista, kun lähetin Twitterin kautta maailmalle bloggauksen yllä mainitsemani esityksen yhden kuvan aukikirjoituksesta. Saman tien käynnistyi hieno keskustelu, Twitterin giljotiinimaisesta 140 merkin rajoituksesta huolimatta. Sain avarrusta ajatteluuni alaistaito-termistä, oikaisua bloggaukseni painotukseen vastavuoroisuuteen päin, hyviä vinkkejä, lämpimän kokemuksen keskustelun voimasta.

Twitterissä voi kohdata hienoja ihmisiä, ajattelijoita, tietäjiä. Ihmiset auttavat toisiaan eteenpäin. Jos ajatuksesi on puolitiessä, kuuntele. Omiin ajatuksiin kannatta suhtautua puolitien ajatuksina. Sillä tavoin saa voiman ja rohkeuden jalostaa niitä. Ei heti loukkaannu, jos joku kertoo, että et nyt huomannut tämän asian tätä puolta. Itse huomasin omaa bloggaustani seuranneessa Twitter-keskustelussa monta hatarasti ilmaisemaani asiaa. Sain apua täsmennykseen. Ymmärsin myös, miten seuraavan kerran olisi hyvä kertoa tästä aihepiiristä. Valtava oppi. Ihan ilmaiseksi.

Kokosin tviitit Storify-tarinaksi. Hieman pitää Twitterin kielioppia ymmärtää, että punainen lanka löytyy: @-merkillä viitataan henkilöön, #-merkillä teemaan, josta huodostuu aihetta kokoava kanava. Kun viesteillä vastataan monen ihmisen puheenvuoroihin, sanomistila kutistuu entisestään. Lue siis silmäillen tämä tarina. Koemielessä upotan tarinan myös alle, aika pitkä juttu, mutta hyvä sellainen.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.

Menetelmillä puhtia suunnitteluun ja ryhtiä opiskeluun (#ilmioppi)

Menetelmät ovat tilanteesta toiseen sopivia pieniä tai suuria muotteja, joiden avulla voi sekä suunnitella opetuksen toteuttamista (oppimisprosessi ja oppimistehtäviä) että toteuttaa oppimistuokioita. Ilmiöwebinaarien sarjan neljännellä tapaamisella keskityimme menetelmiin. Webinaarin aineistot löytyvät koostesivulta. Esityksen diat ovat saatavilla, samoin tallenne luento-osuudesta (tällä tallenteella teknisen kömmähdyksen vuoksi diat eivät liiku, yritän ehtiä tekemään uuden nauhoituksen).

Mikä on menetelmien ja pedagogisten mallien suhde? Moniin pedagogisiin malleihin kuuluu menetelmäsuosituksia. Menetelmät ovat yleisiä toimintakaavoja ja niitä voi soveltaa asiayhteydestä toiseen. Menetelmillä voidaan vahvistaa tiettyjä oppimisen metataitoja. Ne myös auttavat hallitsemaan tilannetta ja ryhmää. Pedagoginen malli on koko oppimisprosessia suuntaava iso viitekehys. Menetelmät ovat työtapoja, joilla voidaan edistää pedagogisen mallin sisältämiä tavoitteita.

Taitavilla pedagogeilla on takataskussaan valikoima hyviä menetelmiä, mutta puhutaanko meillä kuitenkin opetuksen yhteydessä liian vähän menetelmistä? Perustuuko opettajan oppaiden suuri suosio siihen, että niissä on ohjeisiin upotettuna laaja valikoima valmiiksi sovellettuja menetelmiä?

Omaa opetustaan suunnitteleva opettaja ei tarvitse oman ajattelunsa ja tuttujen työtapojensa kanssa erityisiä suunnittelumentelmiä. Nämä tulevat kuitenkin ajankohtaisiksi silloin, kun suunnittelutyötä tehdään yhdessä muiden opettajien tai oppijaryhmän kanssa. Suunnittelumenetelmiä on kehitetty valtavat määrät pelisuunnittelun puolella, koska pelialalla suunnittelua tehdään moniammatillisissa tiimeissä. Menetelmillä nopeutetaan ja jämäköitetään suunnittelua. Suunnittelun eri vaiheisiin on myös erilaisia menetemiä. Pelisuunnittelumenetelmät sopivat usein sellaisenaan tai kevyestin muunnettuna opetuksen suunnitteluun. Näitä menetelmiä löytyy internetistä esimerkiksi hakusanoilla ’game design methods’ tai ’game design techniques’.

Osallistuin viime joulukuussa Online Educa Berlin -konferenssissa oppimisen yhteisöllisen suunnittelun työpajaan. Sitä vetänyt tukijatiimi oli kehittänyt opetuksen suunnittelujärjestelmän, jossa suunnittelu aloitettiin rakenteellisella tasolla: mietittiin opintojakson keskeiset vaiheet ja ryhmän toiminnan muodot jokaisessa vaiheessa. Suunnittelua ei aloitettu sisällöillä. Työpajaa vetänyt professori Yannis Dimitriadis Valladolidin yliopistosta Espanjasta korosti, että suunnittelun alussa pitäisi nousta ylemmälle abstraktiotasolle miettimään, että opintojakson työskentelyn rakenne. Vasta, kun työskentelyn rakenne on kunnossa, on sisältöjen lisäämisen aika. Visualisoinnin avulla suunnitelmista tulee havainnollisia ja kommunikoitavia, niitä voidaan arvioida ja kehittää pedagogiyhteisössä ja mikä myöskin erittäin merkittävää, niitä voidaan jakaa ennen sisältöjen sijoittamista eli sama rakenne voi toimia sopivasti muokaten useilla kursseilla eri oppiaineissa. Näin päästään kiinni yhteisölliseen pedagogiseen suunnitteluun ja muotoiluun. Lisää kyseisestä työpajasta blogikirjoituksessani.

Aalto-yliopistolla on Tarmo Toikkasen johdolla kehitetty toimivaksi todettu yhteisöllisen suunnittelun menetelmäkokonaisuus, Edukata. Siitä on pian tulossa suomenkielinen ohjekirja. ITK-konferenssissa viime keväänä järjestettiin Edukata-työpaja. Oppimaisema.fi -palvelusta löytyy yhden Edukata-työpajan tuotoksia.

Menetelmistä on iloa myös oppimistuokioitten ja oppimistehtävien toteuttamiseen. Nuorisotyötä tehneet ovat tottuneet käyttämään erilaisia menetelmiä, joilla saadaan isojenkin ryhmien toimintaan jäntevyyttä. Ryhmäytyminen ja erilaisten tavoitteiden saavuttaminen onnistuu hyvien menetelmien avulla. Poimin kotikirjastostani vinkiksi kaksi hyvää menetelmäopasta: partiolaisten Laumanjohtajan käsikirjan ja Ilpo Vuorisen Tuhat tapaa opettaa.

Menetelmät auttavat esimerkiksi:

  • orientoimaan oppimiseen
  • ryhmäytymiseen
  • harjoittelemaan tarvittavia taitoja
  • organisoimaan yksilöllistä ja yhteisöllistä työskentelyä
  • keräämään havaintoja, ideoimaan, käsittelemään tietoa
  • tuottamaan näkyväksi ajattelua, tiedonkäsittelyä, ryhmäprosessia, työskentelyn tuloksia.

Pari hyvää vinkkiä menetelmien etsijälle:

  • Teknologialla tuettuun opiskeluun löytyy monipuolinen teos Tec-Variety (Elaine Khoo & Curtis J. Bonk, ladattavissa maksutta verkosta), joka keskittyy mottivoiviin aktiviteetteihin.
  • Yhteisölliseen tiedon tuottamiseen liittyviä menetelmiä löytyy suuri määrä Knowledge Sharing -wikistä.

Lopuksi kokeilimme webinaarissa vielä yksinkertaista menetelmää eli sana-assosiaatiota. Työskentely-ympäristönä käytimme AnswerGardenia, jota voi käyttää ilman kirjautumista. AnswerGardenissa on muutama eri tyyppinen työskentelymuoto. Vastaajat voivat kirjoittaa 20-merkin vastauksen esitettyyn kysymykseen. Sanojen kerääminen on hauska tapa aloittaa jonkin aiheen käsittely. Mielikuvat ja mielleyhtymät antavat sillan opettajan ajattelusta oppivan ryhmän ajatteluun.

Voila_Capture 2014-10-16_12-26-52_ap

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä #ilmioppi.

Opedeittailua kimppaopetukseen (Opeblogi)

Mielikuvituskoulu laittoi liikenteeseen loistavan oivalluksen. Facebookin Kimppaopetus-ryhmässä opettajat voivat julkaista deitti-ilmoituksia kollegoilleen. Jutun juonena on yhdistä opevoimia ja työaikaa yhteen. Kimpassa on enemmän älliä ja lihaksia. Yksinkertaisen nerokasta eikä vaadi edes mitään ihmeellistä hanketta tai resurssia.

Oman opepolkuni alkutaipaleella sattui yhteen jaksoon kollegan kanssa sama kurssi samaan jaksoon. Yhdistimme ryhmämme. Otimme auditorion käyttöön. Pidimme keskustelevia luentoja. Nuoriso ei ehkä ollut tottunut yllättäviin opetuksen järjestelyihin, mutta itselleni tuo kurssi jäi hyvin mieleen. Samoin yliopistolta omista opinnoistani erityisen hyvin ovat mieleeni jääneet muutamat kimppaopetetut kurssit, joissa kaksi opettajaa on keskustellut aiheista. Näin Tampereen yliopistolla, kahdella kurssilla. Harvinaista herkkua.

Etsi oma opetuskaveri!

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.

Heittäydy oppimaan eli roolipelin taikaa (#ilmioppi)

Autenttisiin tilanteisiin ei aina pääse konkreettisesti paikalle. Onneksi ihmisellä on korvaava apuneuvo eli mielikuvitus. Kykymme eläytyä tarinoinoihin on eräs väylä, jonka hyödyntäminen tuottaa vahvoja muistijälkiä. Tämän päivän ilmiöwebinaarissa pelillisen oppimisen maailmaa kokeiltiin yhdessä. Aiheeseen johdattivat Samuli Turunen ja Heikki Koponen Otavan Opistolta. Webinaarituokion aineistot löytyvät koostesivulta, kohdasta kaksi: diat, luento-osuuden tallenne ja linkki Otavan Opiston tuella kehitettyyn Forge & Illusion roolipelikirjastoon.

Voila_Capture 2014-10-13_10-05-14_ipRoolipeli ja simulaatio ovat lähellä toisiaan. Pelillisyyteen kuuluu heittäytyminen ja uppoutuminen. Pelin aikana, vaikka kyse olisi tarinan ja mielikuvituksen voimin loihditustusta simulaatiosta, osallistuja kokee omakohtaisesti asioita, sekä kognitiivisesti että emotionaalisesti. Kokemus kuljettaa kohti syvempää ymmärtämistä. Oppimisen kohteena olevia asioita on kyettävä soveltamaan vastaan tulevissa tilanteissa.

Webinaarin osallistujajoukolla pääsimme kokeilemaan roolipelaamista. Kohteena oli Suomen historian dramaattinen aika, toinen maailmansota. Webinaarissa pelaaminen toteutettiin hyvin yksinkertaisella menetelmällä: pelinjohtaja keskusteli vuorotellen osallistujien kanssa. Jokaiselle oli varattu tietty rooli. Pelinjohtaja esitteli tilanteen. Jotain erikoista tapahtui. Osallistujalta kysyttiin tilanteessa: Mitä teet? Osallistuja ehdotti roolistaan käsin, miten hän toimii. Pelinjohtaja kuljetti tilannetta eteenpäin. Jos keskustelu eteni tienhaaraan, pelinjohtaja esitti terminaattorikysymyksen, jolla ratkaistiin, kumpi vaihtoehto tienhaarassa voitti. Terminaattorikysymykset olivat erilaisia toisen maailmansodan tapahtumiin liittyvää sanastoa. Jokaisen kohtauksen roolipelaaminen tällä tavalla kesti muutaman minuutin.

Osallistuja kommentoi pelituokion jälkeen: ”Kaikista vaikuttavinta oli juuri se, että pelattiin vain kuulon avulla. Se tavallaan sulki kaiken muun pois ja oli yllättävän helppo keskittyä tarinaan. Paljon heräsi ideioita tämän myötä.”

Historia tarjoaa paljon mielikuvitusta ruokkivia tilanteita, joihin voi rakentaa pelitarinoita. Pelinjohtajan on kyettävä keksimään peliä kuljettavaa palautetta pelaajan siirtoihin. Heikki Koponen kertoi, että joskus joutuu improvisoimaan myrskypilven ja salamointia, jolla vaiennetaan peliä häiritsevä osallistuja joksikin aikaa. Kuitenkin yleensä pelitarina vie mukanaan ja nuoriso toimii roolista käsin. Pidemmän roolipelituokion jälkeen on tärkeää pysähtyä yhdessä purkamaan tilanne. Samalla, kun päästetään irti roolista, koettu ja opittu ankkuroituu aiempiin muistirakenteisiin.

Samuli Turunen oli kokeillut maahanmuuttajaopiskelijoitten kanssa kuvitteellista työhaastattelua simuloidun roolipelin tyylillä. Hän kertoi, että niin haastattelijat kuin haastateltavat jännittivät. Haastattelutilanteen hyötynä oli jännityksen kohtaaminen. Todellisessa tilanteessa osallistujilla on jo yksi vastaava kokemus takanaan, mikä auttaa hahmottamaan ja suunnittelemaan haastattelua ennakolta. Ehkä jännityskin vähenee.

Voila_Capture 2014-10-13_10-05-51_ipWebinaarin osallistujat keksivät useita mahdollisuuksia soveltaa koetun kaltaista roolipeliä opetukseen. Terminaattorikysymyksiin vastanneet (ja sivustakuuntelijat samoin) huomasivat, miten hyvin kysytyt sanat painuivat mieleen – erityisesti, jos vastaus oli väärä. Tarinan luoma kuvitus auttoi kytkemään vieraan sanan oikeaan käsiteavaruuteen. Minä muistan nyt hyvin, mikä on kasapanos ja mihin sitä käytetään.

Roolipelit ovat hyvä esimerkki suositusta pelimuodosta, jossa kilpailu ei ole keskeisin pelin elementti. Hyvä esimerkki taidokkaasti rakennetusta simulaatio-roolipelistä on TAT:in Yrityskylä, joka on 6-luokkalaisille suunnattu yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus.

Roolipelissä käsikirjoittaminen on suuri työ, mutta verkosta löytyy monenlaisia pelejä. Forge & Illusion -pelikirjastossa on myös julkaistu useita pelejä, joiden PDF-tulosteet ovat saatavilla ilmaiseksi. Myös esimerkiksi näitä pelejä voi maksutta ladata käyttöön:

Lisävinkkinä vielä jälkikäteen: Tulossa kirja Oppiminen pelissä – Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Kirjan ovat toimittaneet Leena Krokfors, Marjaana Kangas ja Kaisa Kopisto. Kirjan aiheita käsiteltiin myös elokuun 2014 lopulla YLE Radio 1:n Tiedeykkösen ohjelmassa Pelillisyys oppimisessa: mahdollisuudet ja haasteet, jossa yksi kirjan kirjoittajista, Olli Vesterinen, oli vieraana.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä #ilmioppi.

Joustavista verkostoista WhatsAppiin, osa 1 (AKTIIVI Plus)

Mitä verkostot merkitsevät Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajalle Matti Apuselle? Mitä mieltä hän on avoimista oppimisympäristöistä? Millaisia haasteita Jari Multisilta Helsingin yliopistosta näkee avoimuudessa ja avoimissa oppimisympäristöissä? Millaisiksi Carita Kiili Jyväskylän yliopistosta näkee tulevaisuuden oppimisympäristöt? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löydät vastauksen … Continue reading

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä AKTIIVI Plus.