Sosiaalinen media




Tilaa Avoinvirta sähköpostiisi

Sähköposti:

Palvelun tarjoaa FeedBurner

Arkistot

Lukemisen digikipinää puhaltelemassa (Opeblogi)

Luen lapselle mutkikasta kirjallisuutta.

Anja Snellman harmitteli viime viikolla Hesarissa sitä, miten häntä kirjailijana lähestyvien lasten kirjallinen ilmaisu on huonontunut ja miten lasten lukuharrastus ohentunut. Hesari summasi koululaisten viestien herättämiä tuntoja (hastateltavina Snellmanin lisäksi kaksi muuta kirjailijaa sekä äidinkielen opettaja): “On myös valiteltu kirjojen liian pitkiä lauseita ja vaikeita kielikuvia. Viestit on kirjoitettu toisinaan luokattoman huonolla suomen kielellä, ja niiden sävy on arrogantti. Kirjailijan pitäisi tehdä kysyjän puolesta oikeastaan koko esitelmä.” “Kirjailijat ovat huolissaan myös kielen muuttumisesta: moni lukion käynytkään ei hallitse enää kirjakieltä.” (Hesarin artikkeli 13.4.2017, kokonaisuudessaan saatavilla tilaajille.)

Ajat muuttuvat ja ilmaisutavat muuttuvat. Emme enää laula runoissa esihistoriaamme tai sure kollektiivisesti itkuvirsillä (vaikka voisi tehdä hyvää). Ne ilmaisutavat ja kulttuuriset perinteen rakennus- ja välityskeinot, jotka ovat tulevaisuudessa merkittäviä ja arvokkaita, ovat ehkä erilaisia, kuin näihin saakka kirjapainon jälkeisillä sukupolvilla. Silti kirjallisuus ja kielellinen ilmaisu on aina arvossaan. Mitä rikkaampi kieli, sitä ilmaisuvoimaisempi ja tarkemmin havainnoiva mieli. Kielen rikkaus ryydittää mielikuvitusta. Mestarillisia tviittejä ei voi vääntää ilman notkeaa kielikorvaa. Rikas sanavarasto on kuin silmä, joka kykenee näkemään enemmän värisävyjä kuin toinen (ja tosiaan, silmissä on eroja). Toisin kuin silmän mekaanisia ominaisuuksia, kielikorvan erottelukykyä voi harjaannuttaa ja laajentaa.

Muistelin pääsiäisretkellä juniorille (10 v) sitä, miten syksyllä 1969 alakoulun opettaja kielsi meitä ekaluokkalaisia juuri lukemaan oppineita lainaamasta koulukirjastosta kirjoja. Yläkoulun opettaja oli meille jo monta kertaa lainannut ja voi sitä riemua Anni Swanin kanssa. Siihen aikaan ei kirjastoauto vielä kukenut. Koska vanhempani eivät ehtineet harrastaa lukemista, eikä varmaan tullut edes mieleen, ei 10 kilometrin päässä kunnankirjastossa käyty koskaan. Kodin ja isovanhempien pienet kirjavarastot oli äkkiä koluttu. Mamma, isän äiti, oli tartuttanut lukuinnon. Koulukirjasto oli kuin paratiisi. Sen portit opettaja siis komensi kiinni. Vaan loppuihan se kirjattomuuskin. Kirjastoauto ei nykyaikana tunnu kovin kummoiselta, mutta voi veljet. Muistan vieläkin lainakirjojen tuoksun.

Kirjakärpänen on loppujen lopuksi antanut takuun itselleni siihen, että olen kyennyt oppimaan ja ilmaisemaan oppimaani keveämmin kuin ilman lukuintoa olisin, ja samaan pakettiin menee sekin, että kykenin keskellä ikää opiskelemaan hullun lailla. Opiskelu tarkoitti eniten lukemista, toisekseen kirjoittamista ja sitten vasta niitä kaikkia muita herkkuja. Lukeminen ruokkii ajattelua, sillä lukija juttelee luettavan kanssa, samalla oma henkinen pääoma muuttuu, yleensä kasvusuuntaan.

Tutut äidinkielenopettajat ovat vuosikausia metsästäneet ohuita kirjoja. Niitä kun laittaa listaksi, saattaa saada houkuteltua kirjallisuuden kurssilla lukiolaisia oikeasti lukemaankin jonkun kirjan. Yleinen tapahan on lukiolaisilla jo toistakymmentä vuotta ollut katsoa kirjasta tehty elokuva, lukea ehkä alku ja loppu, etsiä netistä juoni ja mahdollisesti jonkun nettiin jakama essee tai kirja-arviointi ja siitä sitten sommitella oma näkemys teoksesta.

Sanat kantavat historiaa ja kulttuuria. Lev Vygotsky kirjoittaa kauniisti: “Tietoisuus heijastuu sanassa niinkuin aurinko vesipisarassa. Mielekäs sana on inhimillisen tietoisuuden mikrokosmos.” (Päätöslauseet teoksessa Ajattelu ja kieli.)

Pääsiäisretkelle ei tullut pakattua lukemista mukaan (toki digikirjoja digilaitteilla). Yöpuulle käydessä käsiin osui sopivan näköinen opus: Veikko Huovisen Puukansan tarina. En ollut sitä itsekään lukenut, joten tuostapa molemminpuolinen ilo. Lapselle lukeminen on yksi lukuinnon sytytin. Pääsimme ensimmäisen luvun käryävään loppuun. Ja siitä sitten oivalsin jatkaa lukemista iltaisin WhatsAppin kautta. Selitän vaikeat sanat tai tapahtumat samalla kun luen. Valitsen jatkossakin lukulistalle kirjoja, joissa on liian pitkiä lauseita ja vaikeita kielikuvia. Sattumasta otettiin tapa. Viisi minuuttia illassa ei ole pitkä tovi, mutta minne kaikkialle kirjat voivatkaan mummolukijaa ja lapsikuulijaa kuljettaa sanojen voimin? Viidakoihin, avaruuteen, maan ääriin, toisiin todellisuuksiin.

Vinkki:

Suomen 100-vuotisuutta juhlitaan myös kirjallisesti. YLE:n ja Kansalliskirjaston huiman hieno Kirjojen Suomi tarjoaa tämän vuoden ajan 101 e-kirjaa luettavaksi joko YLE-tunnuksella tai kirjastokortilla (lukuoikeus kestää kirjan latauksen jälkeen kuukauden ja homma toimii vain tämän vuoden ajan). Kirjoja voi lainata Ellibsin kautta ja kirjoihin liittyviä ohjelmia ja aineistoa löytyy YLE:n Kirjojen Suomi -sivustolta.

Vinkki 2:

Tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja saa ladattua monien e-kirjasysteemien kautta:

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.

26.4.2017 klo 15.00: Oppimisen kehittäminen analytiikan avulla (Suomen eOppimiskeskus ry:n koulutustarjontaa)

Digitaalisen oppimisen webinaarisarja

26.4.2017 klo 15.00-15.30

Oppimisen kehittäminen analytiikan avulla

Mediamaisteri & IntelliBoard

Webinaarihuoneen osoite:
https://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/eoppimiskeskus

Esityksessä käydään läpi MaisteriLMS:n oppimisen analytiikka -ratkaisua nimeltä Intelliboard. Se on Moodleen integroitava opiskelijan, opettajan ja hallinnon työkalu, joka tarjoaa kattavat ja tietoturvalliset toiminnallisuudet analytiikan ja raportoinnin osalta.

Webinaari on kaikille avoin ja maksuton. Ilmoittautumalla webinaariin varmistat, että saat webinaarimuistutuksen sähköpostiisi ennen webinaaria sekä webinaarin jälkeen linkin webinaaritallenteeseen ja muihin mahdollisiin webinaariaineistoihin. Ilmoittaudu mukaan >>>

Facebook-tapahtuma

Tutustu myös muihin digitaalisen oppimisen webinaareihin.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Suomen eOppimiskeskus ry:n koulutustarjontaa.

Oppiminen digitalisoituneessa työssä (eOppimisen neuvottelukunta)

Blog post
added by
Niina Kesämaa

Katri Saarikiven esitys eOppimisen neuvottelukunnan tilaisuudessa 16.3.2017:

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä eOppimisen neuvottelukunta.

Kirjeitä verkko-opiskelijoilta – mitä ihmettä? (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Pilotoimme Lapin yliopiston Mediapedagogiikkakeskuksessa opiskelijoille annettavan eriaikaisen äänipalautteen käyttöä neljän yliopiston yhteisellä, Moodlessa toteutettavalla verkko-opintojaksolla Pedagogisia näkökulmia tieto-ja viestintätekniikan opetuskäyttöön. Kurssin pedagogiikkaa voi luonnehtia yhteisölliseksi ja tapausperustaiseksi mobiilioppimiseksi. Opiskelijat analysoivat neljän hengen verkkoryhmissä todellisia, tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön liittyviä tapauksia.

 

Ensimmäinen tutkimusartikkeli arvioitavana

Nyt olemme saaneet ensimmäisen pilotointia koskeva tutkimusartikkelimme valmiiksi. Lähetimme artikkelin tarjolle British Journal of Educational Technology (http://onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1467-8535) lehden teemanumeroon “Collaborative Learning Supported by Mobile Applications”. Jännityksellä odotamme lehden arvioijien reaktioita.

Tässä vaiheessa kehittämistyötä haluamme kuitenkin kertoa pilotointiimme liittyvästä menetelmällisestä uudistuksesta, jolle olemme antaneet nimen Kirje Opettajalle – Letter to the Teacher.

 

Tutkimusmaailma inspiroi opetusta

Kehitimme pilotoinnissa uuden menetelmän äänipalautteen antamiseen. Kun aikaisemmin olimme antaneet verkko-opiskelijoillemme kirjallista palautetta kurssin lopuksi, annoimme nyt äänipalautetta kesken opiskeluprosessin. Tällöin palautteella voi olla todellista vaikutusta: opiskelijat voivat muokata toimintaansa ja tuotoksiaan. Kasvatustieteissä puhutaankin formatiivisesta palautteesta.

Varsinaista menetelmällistä uudistusta inspiroi tutkimusmaailma, erityisesti tieteellisiin lehtiin tarjottavien artikkelikäsikirjoitusten vertaisarviointi- ja palautteenantoprosessi. Ihmekös tuo, sillä me molemmat olemme sekä tutkijoita että opettajia eli artikkeleiden julkaisuprosessit ovat meille hyvin tuttuja. Niiden aikana olemme oppineet yhtä sun toista tutkimuksen tekemisestä, tieteellisestä kirjoittamisesta, tunteiden hallitsemisesta ja etenkin sinnikkyydestä. Toisinaan palaute on erittäin kriittistä ja vaatii paljon työtä, jotta artikkelista saa julkaisukelpoisen. Vaikeimmatkin julkaisuprosessit ovat aina kuitenkin olleet palkitsevia, vaikka arvioitsijoiden kritiikki tuntuu toisinaan pääsevän iholle asti.

Tieteelliset lehdet edellyttävät, että tutkijat ottavat lehden vertaisarvioijilta käsikirjoituksiinsa saaman palautteen huomioon ja muokkaavat käsikirjoitustaan sen mukaisesti. Lisäksi lehdet edellyttävät, että tutkijat selvittävät ja perustelevat miten sekä miksi ovat käsikirjoitustaan kehittäneet saamansa palaute huomioiden. Tehdyistä muutoksista ja tekemättä jättämisistä tutkijat kirjoittavat perusteellisen selvityksen (Letter to the Editor / Cover Letter) lehdelle.

Tästä tieteellisten lehtien käytännöstä inspiroituneena pyysimme opiskelijoitammekin selvittämään meille, miten he ovat meiltä saamansa äänipalautteen ottaneet huomioon kirjallisen tuotoksensa hiomisessa lopulliseen versioon. Kyseessä on siis Kirje Opettajalle—Letter to the Teacher.

 

Opiskelijoiden kirjeistä poimittua

Ja niin saimme opiskelijoilta kirjeitä. Opiskelijat selvittivät meille, miten olivat äänipalautteemme pohjalta muokanneet ja hioneet kirjallista raporttiaan. Osa opiskelijoiden tekemistä muutoksista oli raportin hienosäätöä:

”Kaksi ensimmäistä kappaletta siirretty Yksilöllisyys-kohtaan ja muotoiltu hieman uudelleen …”

Osa muutoksista vaati sen sijaan enemmän työskentelyä:

”Luovuuden käsitettä, sitä, mitä luovuudella useimmiten tarkoitetaan, on avattu kirjallisuuden avulla. Myös luovuutta pelillisessä oppimisympäristössä on tarkennettu.”

Opiskelijoiden kirjeiden avulla pystyimme seuraamaan miten opiskelijat ovat kirjoitusprosessissaan edenneet. Opiskelijoiden kirjeet toimivat myös yhtenä tutkimusaineistonamme.

Kirjeet paljastivat antamamme äänipalautteen voiman. Kaikki raportit edistyivät väliraportin vaiheesta ja joistakin viimeistellyistä töistä tuli todellisia helmiä. Kävimme kurssin aikana yhteistyöyliopistojemme vastuuopettajien kanssa syvällistä ja kriittistäkin keskustelua siitä, haetaanko tässä kaikille nyt sitä korkeinta arvosanaa: miten jo välivaiheessa korkeimman arvosanan saaneiden raporttien suhteen tulisi toimia?

Lopullisia raportteja lukiessa huomasimme, että jo väliraportissaan pitkälle edenneet opiskelijat olivat kyenneet syventämään ymmärrystään edelleen palautteen avulla. Kokonaisuudessaan käytetty arvosanaskaala painottui korkeampaan päähän. Se lienee opettajalle vain positiivinen ongelma, jos opiskelijat yltävät hyviin suorituksiin ja kykenevät käyttämään saamaansa palautetta oman oppimisensa edistämiseen.

Kaikkinensa ensimmäinen opetuskokeilu loi hyvän pohjan jatkaa palautekäytäntöjen kehittämistä. Seuraava pilotti käynnistyy heti tulevan syyslukukauden alussa.

Päivi Rasi ja Hanna Vuojärvi
Lapin yliopisto

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut.

Minkälaisia verkkovideoita opetuksessa saa esittää (Opettajan tekijänoikeus)

Yleisin opettajien esittämä kysymys jo vuosikymmenen ajan on ollut, saako verkkovideoita esittää opetuksessa. Vastaukseni tähän on ollut JYRKKÄ EHKÄ, koska laki on asiasta monitulkintainen ja eri tahoilla on asiasta vahvoja mielipiteitä. Nyt Tekijänoikeusneuvosto on antanut vähän konkreettista apua opettajille, jotka joutuvat … Lue loppuun

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opettajan tekijänoikeus.

Mentimeter osallistamisen apuna (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Osallistamista ja osallistumista yhteisöllisellä työkalulla?

Ajattelu voidaan saada yhteisesti näkyviin osallistamisen kautta virtuaalisesti. Edellä mainittua osallistamista voi tapahtua myös opetuksen kontaktipäivinä, vaikka tilana olisi perinteiseen luennointiin tarkoitettu auditoriotila ja osallistujamäärä olisi iso.

Kontaktitunneilla ei tarvitse opiskelijan jäädä passiiviseksi kuulijaksi, kun taskusta kaivetaan puhelin tai avataan tietokone ja naputellaan koodi Mentimeteriin, jonne opettaja on jättänyt kysymyksiä tai tehtäviä. Tämä näppärä työkalu mahdollistaa jokaisen mukanaolon ja tekee osallistumisen näkyväksi.

Hyödynsimme tätä mahdollisuutta Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijoille “Yrittäjyys luovilla aloilla” opintojaksolla. Opiskelijoilla oli tavoitteena tutustua luovan alan yritystoimintaan ja tutustua liiketoiminnan perusperiaatteisiin kehittämällä omaa liikeideaa. Tähän he saivat avuksi erilaisia työkaluja viedä liikeideaansa eteenpäin.

Tärkein kysymys heti opintojakson alussa oli se, miten opiskelijat ymmärtävät yrittäjyyden. Tähän toivottiin yhden sanan kuvauksia, jotka rakensivat sanapilven Mentimeter-työkalun avulla. Samalla me kaikki läsnäolijat saimme käsityksen siitä miten yrittäjyys mielletään.

Suorastaan pystyi seuraamaan miten ajattelu, asioiden sykähtäminen mielessä kasvatti sanapilveä, kun “ajatuskipinät” lentelivät tilassa auttaen myös muita tuottamaan ajatuksia esille. Isolla valkokankaalla oli sanapilven yhteenveto joka eli ja liikkui opiskelijoiden kirjoittaessa sisältöä. Mitä enemmän kyseistä sanaa käytettiin sen isommaksi sana kasvoi.

Sanapilvi on vain yksi vaihtoehto, jonka kautta voidaan osallistaa opiskelijat. Mutta, se mikä tämän sanapilven käytöstä tekee mainiota, on prosessin näkyminen reaaliaikaisesti, kun opiskelijat miettivät, kirjaavat ja sanapilvi muuttaa muotoaan, kunnes lopullinen olomuoto jää näkyviin.

Anna äänesi

Toinen konkreettinen tapa millä Mentimeteriä hyödynnettiin osallistavana työkaluna osana opintojakson toteutusta oli “Anna äänesi” – liveäänestys. Opintojaksolla yhtenä tehtävänä opiskelijoilla oli ideoida ryhmissä yritysidea sekä tehdä näistä ideoista maksimissaan kolmen minuutin mittainen myyntipitsausvideo. Videon sisältö sekä toteutustapa oli täysin ryhmästä itsestään kiinni. Ainoa kriteeri oli se että videon tulee olla myyvä sekä kertoa yritysidean ydinsisältö katsojalle. Videoon oleva linkki tulee jakaa opintojakson yhteisellä Moodle – alustalla.

Viimeisellä kerralla kokoonnuimme kaikki Lapin Yliopiston Taiteiden tiedekunnassa olevaan isoon auditorioon. Olimme luoneet valmiiksi päivää varten Mentimeter äänestyksen, jossa jokaisella opiskelijalla oli mahdollisuus jakaa 100 pistettä haluamallansa tavalla myyntipitsausvideoille. Myyntipitsausvideoita oli yhteensä 14 kappaletta, joista katsoimme jokaisen yksitellen läpi ja pyysimme opiskelijoita kirjoittamaan itselleen ylös videon tehneen ryhmän nimen sekä kommentit. Toisaalta heillä oli myös mahdollisuus reaaliaikaisesti jakaa pisteitä videoille. Sovimme että me emme opettajina Anitran kanssa äänestä eikä omalle videolle saanut antaa pisteitä.

Yllä olevasta kuvasta näkyy TOP 3 sijat sekä se miten äänestyksen tulokset näkyivät. Ainoana huonona puolena tässä oli se että kun ryhmiä oli 14 kappaletta ei ehkä tuloksen visuaalinen ulkoasu ollut kaikkein kaunein. Toisaalta kyseessä oli erittäin toimiva ja joustava työkalu nimenomaan tämän tyyppisessä äänestyksessä.

Kun kaikki videot oli katsottu ja äänet annettu, julkistimme TOP 5 myyntipitsausta. Meillä olisi ollut mahdollisuus seurata äänestystä myös livenä heijastamalla tulokset taululle, kuten edellä mainitussa yrittäjyyden sanapilvessä, mutta koimme että se voisi liikaa vaikuttaa opiskelijoihin sekä halusimme pitää tuloksen salassa.

Jälkikäteen, äänestyksen ollessa ohi, voin toisena vetäjänä sanoa, että jokainen näistä videoista oli briljantteja. Ne olivat toinen toistaan hienompia sekä luovempia luomuksia. Itse uskon että näistä 14 liikeideasta kaikilla olisi erittäin potentiaalinen mahdollisuus tulla kannattavaksi liiketoiminnaksi. Juuri tämän takia luovien alojen ihmisten kanssa toimiminen on myös opettajan tai valmentajan roolissa erittäin antoisaa.

Mentimeter työkaluna on puolestaan erittäin toimiva juuri tämän tyyppisessä hetkessä tapahtuvassa osallistamisessa. Varsinkin isossa ryhmässä Mentimeteriä on helppo käyttää kun pitää saada pikaisesti mielipide johonkin asiaan tai juuri edellä mainitun tyyppisissä äänestyksissä. Työkalu toimi hyvin niin tietokoneella kuin mobiilina. Voimmekin lämpimästi suositella testaamaan sitä työkaluna.


Anitra Arkko-Saukkonen

Joonas Koivumaa
Lapin ammattikorkeakoulu
Kaupan ja kulttuurin osaamisala

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut.

Päiväkodissakin saa nyt kopioida värityspohjia luvallisesti (Opettajan tekijänoikeus)

Monissa päiväkodeissa kopioidaan ja printataan netistä kaikenlaisia värityspohjia ja muita tehtäviä. Luultavasti lain vastaisesti. Jos materiaali on tekijänoikeuden suojaamaa, tarvitaan kopiointiin lupa. 1.3. alkaen kunnat voivat hankkia Kopiostolta varhaiskasvatuksen toiminnan kattavan kopioluvan, joka sallii tulostuksen, valokopioinnin ja digitaalisen kopioinnin. Mutta … Lue loppuun

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opettajan tekijänoikeus.

Liikuta ja koukuta - eOppimisen laatukilpailussa 4 finalistia! (eOppimiskeskus)

eEemeli2017Vuoden 2017 parasta digitaalista oppimisratkaisua etsivä eEemeli-kilpailu on edennyt loppukilpailuvaiheeseen. Aalto-yliopiston median laitoksen uuden median muotoilun ja oppimisen professori Teemu Leinosen johtama asiantuntijaraati on valinnut seuraavat neljä finalistia:

  • CSE Simulation Oy: DRIVE!-ajosimulaattori
  • Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry: MobiMetsä
  • Team Action Zone Oy: ActionTrack
  • UKK-instituutti: SprintGame

Lisätietoja finalisteista on tulossa jakoon Suomen eOppimiskeskuksen sivujen kautta pian käynnistyvän yleisöäänestyksen myötä.

Voittajat julkistetaan 6.4.2017 Hämeenlinnassa

Kilpailun tulokset julkistetaan Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssissa Hämeenlinnassa huhtikuussa 2017. Kilpailun voittaja palkitaan rahapalkinnolla sekä eEemeli-patsaalla.

Yhteistyössä

Suomen eOppimiskeskus ry, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinnan kaupunki, Otavan Opisto ja Teknologiateollisuus.

Lisätietoja
www.eoppimiskeskus.fi/eemeli
Suomen eOppimiskeskus ry
info@eoppimiskeskus.fi
www.eoppimiskeskus.fi

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä eOppimiskeskus.

Jaa jotain -päivä on tänä vuonna Jaa jotain -viikko (Opeblogi)

Suomalaiset opetusalan ihmiset ovat ahkeria auttamaan toinen toisiaan. Suosiaalisen median rantautuessa Suomeen reilu 10 vuotta takaperin Jaikun, Qaikun ja Sometun kautta verkostoitui laaja joukko opettajia ja opetusalaa lähellä olevia ihmisiä. Jaiku ja sen seurannainen Qaiku lopetettiin, Sometu-verkosto teki tehtävänsä. Laajimmillaan Otavan Opiston tapahtumasta ponnahtaneessa Sometussa (= sosiaalinen media oppimisen tukena) oli yli 5 000 Ning-sivustolle liittynyttä seuraajaa.

Näiden pioneeriverkostojen jälkeen Facebook ja Twitter valtasivat verkostoitumisen kanavapaikat. Suomalaiset opetusalan ihmiset ovatkin todella aktiivisia ammatillisesti Facebookissa. Erilaisia kohdennettuja keskustelun, vinkkaamisen ja keskinäisen avunannon ryhmiä löytyy kymmenittäin.

Jaa jotain -viikko 27.-31.3.2017

Suomen eOppimiskeskuksen luotsaaman AVO-hankkeen aikana kannustettiin oppimisalan verkostoitumista ja keskinäistä avunantoa. Kun yksilö antaa vähän verkostoon, näistä vähistä muodostuu mittava varanto. Toki ongelmaksi muodostuu varannon kasvaessa oikean avun löytäminen. Siihen tarpeeseen vastaavat ihmiset eli kun kysyn verkostolta, se usein vastaa nopeasti, koska aina joku tietäjä on online. Etsimisen tarpeeseen vastaa myös mahdollisuus luokitella eli tägätä jaettuja aineistoja. Yhä useammin verkostoissa häärii myös erilaisia botteja eli koodin pätkiä, jotka auttavat löytämään juuri oikeita verkostoon jaettuja hedelmiä.

Tämän kuun viimeisellä viikolla vietetään Avoimen opetuksen viikkoa eli kansainvälistä Open Education Week -tapahtumaa.

Viikon kunniaksi tempaisemme jälleen suomalaisissa opetusalan ja kouluttajien verkostoissa avoimen jakamisen Jaa jotain -tapahtuman. Vinkkaamme toinen toisiamme siitä, miten Creative Commons -lisenssejä hyödyntäen sisältöjen julkaisija voi määritellä toisille oikeuksia käyttää julkaisuja. Jaettuja aineistoja kerätään tunnuksella #jaajotain ja kootaan ScoopIt-palvelussa Jaa jotain -koosteena.

Jaa jotain -päivän juuret ovat Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeessa. Tuolloin Otavan Opiston luotsaama Nettikansa-osahanke käynnisti vuonna 2013 Jaa jotain -tapahtuman suomalaisena avoimen opettamisen viikon tempauksena. Kari A. Hintikka keksi oivallisen nimen, Tarmo Toikkanen jakoi ohjeita ja opastusta ja Anne Rongas tiedotti ja kokosi. Nyt Jaa jotain -tapahtumaa jatkaa Otavan Opiston Suunta-tiimi.

Jakamista tapahtuu luontevasti suomalaisten opetusalan ihmisten kesken lukuisissa opetusalan verkostoissa Facebookissa.

OSALLISTU VIIKON AKTIVOINTIIN

Ilmoittaudu mukaan edistämään suomalaista Jaa jotain -tapahtumaa 27.-31.3.2017. Lähetä sähköpostia os. anne.rongas /ät/ otavanopisto.fi. Ennakkoilmoittautuneille lähetetään 20.3. alkaen vinkkipaketti, kuinka edistää asiaa.

Mukana:

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.

Nettitestistä on moneksi (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

LOVO-hankkeen puitteissa ollaan kehittämässä nettitestikysymyspankkia hoitotyön koulutusohjelmaan. Kohdeaiheina ovat anatomia ja fysiologia sekä lääkehoito. Erityisenä tarpeena hyvinvointialalla on englanninkielisen kysymyspankin synnyttäminen. 

Nettitestillä tarkoitetaan tässä yhteydessä tietokoneella tehtävää testiä, jossa on monivalinta-, yhdistelmä-, oikein-väärinkysymyksiä tai aukkotehtäviä monivalinnalla. Eli ei avoimia kysymyksiä, koska pienikin kirjoitusvirhe aiheuttaa opiskelijalle väärän vastauksen.

Hyville ja laadukkaille nettitestikysymyksille olisi kysyntää. Ja niitä voi hyödyntää pedagogisesti monella tapaa.

Itsenäistä opiskelua etäpäivinä

Laajasta nettitestikysymyspankista voi koota hyvän itsenäisen opiskelun materiaalin tietystä rajatusta aiheesta tai isommastakin kokonaisuudesta.  Käytettäessä nettitestiä opiskelumateriaalina pitää opiskelijan pystyä tekemään sama testi ainakin kaksi kertaa, mielellään kolme.

Itsenäisessä opiskelussa nettitestin oikeat ja väärät vastaukset pitää näkyä heti testin tekemisen jälkeen. Ja yleensä opiskelija koukuttuu toistamaan testin saman tien uudestaan, koska hän haluaa ”kaikki oikein”.

Nettitestitehtävällä opiskelija voi opiskella kurssin kannalta oleelliset perustiedot, jolloin nettitestin tekeminen voi olla ehto kurssille osallistumiseen. Itsenäisellä nettitestillä opiskelija voi myös valmistautua etukäteen seuraavien tuntien aiheeseen, ja valmistautuminen näkyy myös opettajalle.

Nykyisille ”diginatiiviopiskelijoille” nettitestit ovat näyttäytyneet mielekkääksi tavaksi opiskella tai testata omaa osaamista. Siinä on ehkä jotain tuttua pelimaailmastakin. Opiskelijat kyselevät, etteikö tästäkin osiosta voisi olla testi, jolla harjoitella/ kerrata asiaa.

Parhaimpana houkuttimena opiskelijoille itsenäisten nettitestien tekemiseen on näyttäytynyt olevan lähtöpisteiden kerääminen kurssin lopputenttiin tai loppuarvosanaan.

Itsenäistä opiskelua kontaktipäivinä

Toinen hyvin tärkeä tapa hyödyntää nettitestien kysymyspankkia, on tehdä kysymyspankin avulla itsenäisen opiskelun rasteja kontaktipäiville. Hoitotyön koulutusohjelmassa opiskelijan harjoitellessa kädentaitoja, mm. injektion antamista, on opettajan oltava konkreettisesti vieressä. Opiskelijaryhmät ovat suuria ja opettajat joutuvat kehittämään monenlaisia itsenäisen työskentelyn muotoja, jotta opiskelijat eivät turhautuisi odottaessaan omaa vuoroaan.

Kysymyspankista voi esimerkiksi valita luustokysymyksiä ja hakea luokkaan luurankomalli, johon on pysyvästi merkattu luiden latinalaiset nimet, jotka ovat lähes samat englanniksi.  Opiskelijat täyttävät 6-8 hengen ryhmissä nettitestin, luurankoa pyöritellen. Siinä menee hienosti 45-60 minuuttia, eikä opiskelijoille tule oloa turhasta jonottamisesta.

Osana tenttiä

Kolmas tapa nettitestikysymyspankin käyttöön on luonnollisesti tentin pitäminen pankista kerättyjen kysymysten avulla. Koko tentti voi koostua nettitestikysymyksistä.

Olen kehitellyt myös hiukan monipuolisempaa tenttimallia. Siinä tehdään ensin yksilönettitesti. Nettitestitulosten mukaan opettaja jakaa opiskelijat pareihin niin, että pariksi saa samalla tavalla testissä menestyneen. Opiskelijoiden tietosuoja säilyy, koska parit ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä; ei ”menestysjärjestyksessä”.

Parit kirjoittavat yhdessä kaksi esseetä. Tentin arvosana koostuu siis 1/3 nettitestistä, 2/3 esseistä. Esseevastaukset kertovat selkeämmin onko opiskelija jaksanut opiskella vaikeita syy-seuraus suhteita, jotka mm. ihmisen fysiologiassa ovat avainasemassa.

Mutta ennen kaikkea näin tenttistä tulee oppimistilanne, kun esseitä kirjoitetaan yhdessä. Nettitestikysymyspankki mahdollistaa oikeudenmukaisten parien muodostamisen, mikä on näyttäytynyt olevan opiskelijoille äärimmäisen tärkeä ja positiivinen asia.

Osana osaamisen näyttöä

Neljäs tapa hyödyntää nettitestikysymyspankkia siintää tulevaisuudessa. Hoitotyön koulutusohjelman kansainväliseen ryhmään tulee opiskelemaan yhä enemmän EU:n ulkopuolisista maista valmiita sairaanhoitajia. He hakevat pätevyyttä toimia sairaanhoitajana Eu-maissa. Heidän opintojen hopsaaminen on haasteellista.

Hoitotyön  osaamista opiskelija voi osoittaa näytöillä, joiden järjestäminen vaatii kuitenkin paljon resursseja. Suuri nettitestikysymyspankki mahdollistaisi niin opiskelijalle kuin amkille nopean ja resursseja säästävän tavan näyttää osaamistaan. Nettitestit voisivat olla seulova tekijä osaamisen näyttöön pääsemiseen, ja helpottaisivat erilaisten opintopolkujen rakentamista ilman korvaavuuksia.

Nettitestistä on moneksi.

Annette Sjöman FM
Anatomian ja fysiologian lehtori
Lapin AMK, Hyvinvointialat

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut.