Sosiaalinen media




Tilaa Avoinvirta sähköpostiisi

Sähköposti:

Palvelun tarjoaa FeedBurner

AVO-hankkeessa tapahtuu

Avoinvirta-blogin tuoreimmat blogikirjoitukset voit tilata myös sähköpostiisi.

AVO-julkaisuja

Lisää AVO-aineistoja AVO-wikissä


AVO-hankkeen tapahtumia

Lisää AVO-tapahtumia AVO-kalenterissa ja AVO-webinaarit-sivulla


Väline per tarkoitus – kokemuksia Kindlestä (Opeblogi)

Kirjoja voi lukea nykyisin tietokoneelta, tablet-laitteesta, puhelimesta ja halutessaan vaikka televisiosta. Onko siis mitään järkeä hankkia lukulaite, joka on lähinnä vain kirjojen lukemista varten?

Olen kuin se laulun Irja, tykkään hurjasti kirjoista. Olen tykännyt pienestä pitäen. Tykkään kirjastoista, kirjakaupoista ja kirjahyllyistä. Paperinen kirja luo kotiin tunnelmaa. Keskenlukuinen kirja on kodikas kaveri. Rakkaimmat kirjat ovat kirjahyllyssä kunniapaikalla, vaikka niitä ei voi vähän väliä lukea. 
Kirja ei kuitenkaan ole vain esine, paperille painettu. Kirja on ensisijassa sisältö, teksti, lukukokemus. Siksi pidän kovin paljon myös e-kirjoista. Minulla on puhelimessa Eino Leinon romaaneja tylsän hetken varalle. Naisen orjan perästä nyt lukemistona on Rahan orja. 
Project Gutenbergistä voi ladata tekijänoikeuksista vapautunutta kirjallisuutta ja latausmuotoja on monenlaisille laitteille. Radio YLE 1:ssä luetaan vanhoja kirjoja ja sieltä sain Juhani Aho -pistoksen. Gutenbergistä löytyy läjäpäin Ahon teoksia.
Puhelimella lukeminen on mainiota hupia ruuhkabussissa tai kassajonossa. Puhelin sopii hyvin käteen ja sivun vaihtaminen on sutjakkaa. Sitä vastoin en ole ihastunut kirjojen lukemiseen tablet-laitteella. Varmaan pienikokoisella laitteella lukeminen olisi ihan mukavaa, mutta koska tablet-laitteen tärkeimpiä ominaisuuksia itselleni on piirtäminen, pieni laite on huono valinta. Tietokoneella e-kirjoja luen vain työn vuoksi tai opiskelutarkoituksissa, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Tietokoneen kanssa pitää lukea istuallaan, mikä on minusta vain olosuhteiden pakosta käypä asento lukemiseen. Paras lukemisasento on makuullaan ilman muuta.
Olin nähnyt yhden ainoan kerran e-kirjan lukulaitteen 23.11.2009. Tapaus jäi hyvin mieleen. Kaisa Vähähyyppä oli juuri parahiksi palannut Yhdysvalloista Virtuaaliopetuksen päiville, jonne ilmoittautuessani yhytin muutamien muiden tuttavien kanssa hänet esittelemässä tuliaista rapakon takaa: Kindleä.
Aika ajoin olen kurkkinut Amazonin verkkokaupasta Kindlejä. Saatavuus Suomeen on ollut huonoa. Nettifoorumeilla on ollut neuvoja keinoista, monet ovat matkoiltaan tai tuttaviensa kautta hankkineet laitteita. Eikä Kindle toki ole ainut alalla. Erityisesti Sonyn lukulaite on edullisuudellaan ollut vahva vaihtoehto.
Aloitin lyhyen kesälomani joulusiivouksella, joka on aika hyvä tehdä +20° -kelillä. Kirjahyllyt suloisine kirjoineen valtaavat kodin säilytystilaa. Jo viime kesän joulusiivoilla kannoin vinttiin syväsäilytykseen isot kasat kirjoja. Nyt tuntui mukavalta raivata lisää hyllytilaa. Samalla palasi mieleen haikailu Kindlen perään. Kun vielä radio-ohjelmassa haastateltu joku suomalainen maailmalla nimesi lempiesineekseen Kindlen, haikailuni sai vahvistusta. 
Kyllä minä kirjastoakin suosin, mutta kaikista sähköposteista ja tekstiviesteistä huolimatta olen aina myöhässä palautusten kanssa. Tykkään palata kirjoihin. On hankalaa, jos luettu kirja ei ole käsillä. Näissä mietteissä innostuin jälleen kurkkimaan Amazoniin, mitä se sanoo Kindlen toimittamisesta Suomeen? Kerrassaan hyvää! Taustavalollinen Kindle Paperwhite 6 on saatavilla Suomeen. Sitä sitten. 
Muitakin toimittajia on, edullisempia jopa, mutta mitä nettipalstoilta luin, niin toimitusajat voivat venyä, toimitukset epävarmoja ja varsinkin takuut ja ongelmatilanteet. Siispä alkuperäiseltä toimittajalta tilaukseen. Ja ei moitteen sijaa. Erittäin selkeä asiakaspalvelu. Tullauksesta tuli tekstiviesti ja homma hoitui siihen vastaamalla. Laite tuotiin kotiovelle.
Ja on se! Ensinnäkin silmälle. Lukukokemus on todella kuin kirjan sivulta lukisi. Ja laitetta pitelee yhdellä kädellä, paksujen kirjojen kanssa tietenkin todella kevyesti. Sivun vaihtaminen on luontevaa. Uppoutuminen kirjan vietäväksi toimii. Lukulaite ei tunnu tekniseltä. Siinä ei myöskään ole kaikenkarvaisia herätteitä sähköisiin maailmoihin.
Laitteessa on kosketusnäyttö, hieman kömpelö tablet-laitteisiin verrattuna, mutta sillä voi esimerkiksi merkata sitaatteja, kommentoida niitä ja jakaa sitaattejaan nettiin. Kindlen voi yhdistää Twitteriin, Facebookiin ja Goodreadsiin. Siinä on selain, ei mikään Jaguar, mutta sillä pääsee mm. edellä mainitun Gutenbergin sivuille lataamaan kirjoja. Osoitteeksi vain m.gutenberg.org/.
Kindlellä on olemassa myös tablet-laite, mutta se on tablet-laite. Lukulaite käyttää digitaalista mustetta ja on harmaasävyinen. Tekniikka on erilainen.
Kannattaako hankkia taustavalaistu ja sitä myöten kalliimpi Kindle? Jos luet iltamyöhällä kirjaa sängyssä ennen nukahtamista, vastaus on ehdoton kyllä. Valon määrän voi säätää. Lukukokemus on todella miellyttävä. Itse en pidä suurista valoista. Tämä Kindlen malli on silmän ystävä. Ulkona lukeminen onnistuu kaikilla keleillä. Näyttö ei kiillä.
Latasin laitteeni ensimmäisen kerran saapumispäivänä 7.7. ja tänään 20.7. toisen kerran (latausta oli vielä jäljellä). Taustavaloa olen käyttänyt jatkuvasti ja olen lukenut suunilleen joka päivä. Akku siis kestää todella pitkään.
Harmillista on tietenkin se, että uusia kotimaisia kirjoja ei saa Kindlelle. Suomalaiset e-kirjat on varustettu teknologialla, joka ei sovi yhteen Kindlen kanssa. Tätä bloggaustani kommentoinut henkilö määritteli ongelman näin: “Kindle on varustetettu propriataarisella teknologialla, joka ei tue standardeja.” Vain harvoja suomalaisia on myynnissä Amazonissa.
EDIT uutta tietoa edelliseen liittyen: Opin paljon uutta Facebookissa kommentoineilta henkilöiltä. Suomessa melko suuri osa e-kirjoja myydään nykyään vesileimattuina, ei enää DRM-suojattuna. Vesileimatun kirjan voi siirtää tietokoneelle ja konvertoida Calibre-ohjelmalla mobi-muotoon, jota Kindle ymmärtää. Kirjan voi lähettää sähköpostilla omaan Kindleen tai jos Kindlen liittää tietokoneeseen, kirjan voi ladata Calibre-ohjelmasta suoraan laitteeseen. Kirjauduin Elisa-kirjaan ja hankin sieltä ilmaisen Maria Jotunin kirjan, jolla kokeilin tämän ja homma todella toimii.

Hauskaa on, että PDF-tiedostot voi lähettää sähköpostilla omalle Kindle-tilille ja lukea lukulaitteella. Kindle-tiliin kuuluu henkilökohtainen sähköposti ja sinne vain liitetiedostona PDF. Tosin lukukokemus riippuu PDF-tiedoston asetuksista. Jos taitto on tehty A4-kokoon, teksti on pientä, sillä skaalaaminen ei toimi. Mutta ainakin itse pystyin hyvin lukemaan noitakin läpysköitä.

Kindleen integroitu Goodreads on mainio kirjanystävien verkosto ja hauska palvelu. Kun siellä liittää suomalaiset tietokannat oman profiilin asetuksissa, saa kätevästi luettavat, arvioinnit ja monet muut toimimaan. Goodreadsiin on olemassa selainkäyttöliittymän lisäksi mobiilisovellus. (Minut löydät tämän linkin takaa Goodreadsista.)
Yhteenvetona:
  • jos luet vain ammatillisesti e-kirjoja, tietokone ja mobiililaitteet riittävät
  • Kindle on ihana!
EDIT:

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.

Kaavioita sosiaalisen median käytöstä ja verkko-opiskelusta Suomessa 2005-2013 (LEHMÄTKIN LENTÄIS)

Kokosin omaan käyttööni yhteenvetoja, miten sosiaalisen median käyttö ja verkossa opiskelu ovat kehittyneet Suomessa siitä lähtien, kun niitä on ylipäätään tilastoitu. Näistä voi olla iloa muillekin, joten julkaisen ne tänne.

Kaavioissa näkyvät lukemat tarkoittavat %-osuuksia kaikista suomalaisista kyseisenä vuonna käsittäen 16-74-vuotiaat. Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksen tekemistä tieto- ja viestintätekniikan käytön vuosittaisista kyselyistä. Kaavioiden puutteet johtuvat siitä, että kaikkia asioita ei ole kysytty joka vuosi ja vuoden 2008 tiedot puuttuvat kokonaan. Kysymysten muotoilu on myös vaihdellut hieman, mutta olen pyrkinyt yhdistämään samaan asiaan liittyvät tulokset. Valitettavasti tilastot ovat todella suppeita/puutteellisia – laajempaa vuosittaista kyselyä tarvittaisiin.

Omien sisältöjen jako ja keskusteluihin osallistuminen 2005-2013

Pikaviestipalvelut 2005-2011

Blogien kirjoittaminen ja lukeminen 2006-2013

Yhteisöpalvelujen käyttö 2010-2013

Verkko-opiskelu ja itsensä sivistäminen 2005-2013

P.S. Tilastokeskuksen seuraava julkistus näistä aiheista on tulossa 6. marraskuuta.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä LEHMÄTKIN LENTÄIS.

Tietokirjojen määrästä laatuun (Kulttuuri- ja ict-poimintoja)

Tieto kirjoittaa
paperiin, digiverkkoon.
Moniko lukee?

Laatu hätäilee,
tukehtuu tekstin määrään.
Mistä apua?

Järkeä lakiin
kansalaisaloittein -
vai valituksin?

Kirjoitan, sydän
puhuu, lukija kuulee;
kuuntelen häntä.

Suomen tietokirjailijoiden kesäpäivä Sastamalassa 26.6.2014 alkoi seminaarilla Sylvään koulun juhlasalissa.

Kirja muuttuvassa tietoympäristössä

Markku Löytönen kertoi Suomen tietokirjailijoiden tuoreesta teoksesta Kirja muuttuvassa tietoympäristössä, joka tarjoaa ajasta ja paikasta riippumattoman näkymän tietoympäristöön. Tietotekniikkaa on jo kaikkialla, kuten autossa, joka kuljettajan noustua sammutti itsensä eikä suostunut käynnistymään ennen kun avain oli irrotettu virtalukosta ja ovi suljettu. - Pitikö auto buutata?

Tiedon ensimmäinen vallankumous, kirjoitustaito, tarjosi ihmiselle mahdollisuuden siirtää tietoa yli sukupolvien muussa kuin geneettisessä muodossa. Aluksi kirjoja kopioitiin käsin, mutta kirjapainotaito toi kirjat kouluihin ja kasvatti ihmiskunnan muistia. Aikamatka tiedon ensimmäisestä vallankumouksesta kirjoitustaidosta toiseen eli kirjapainotaitoon kesti tuhansia vuosia.

Sähköisen median myötä kirja tuotteena ei katoa, mutta etsii uutta paikkaa. Tiedonvälitys radiossa, elokuvassa ja televisiossa on yksisuuntaista. ARPAnet kehitettiin 1960-luvulla ja siitä TCP/IP-protokollaa käyttävä Internet 1970-luvulla. HTML-merkintäkieltä käyttävä Www eli World Wide Web on vain yksi Internetin palveluista.

Tiedon kolmannen vallankumouksen synnytti aidosti vuorovaikutteinen www, johon aikamatka kirjapainotaidon keksimisestä on vain 150 vuotta. Muutoksen vauhti on hämmästyttävä eikä tietotyön myllerrykselle näy loppua. Nykyisessä maailmassa tietokirjailijan pitäisi kehittyä monitaituriksi. Mutta mitä tapahtuu tiedon laadulle? Markku Löytönen sanoi huutavansa kuin jokihinaaja, jos opiskelija yliopiston tehtävissä viittaa Wikipediaan.

Yliopistolle tulee vuosi vuodelta yhä kielitaitoisempia ja pirstaleisempia opiskelijoita, joilla on vaikeuksia lähteiden hallinnassa. Internet on vihoviimeinen käymätön korpimaa, www vain sen pintaa. Tietokirjailijat ovat huolissaan verkko-oppimateriaalien vaihtelevasta laadusta.

Markku Löytönen ihmetteli, miten verkko-oppimateriaali voisi tulla perinteistä edullisemmaksi, kun tarvitaan entistä enemmän erilaisia osaajia tuottamaan oppimateriaalia sähköiseen muotoon. Terveessä arvoketjussa rahat siirtyvät tiedon tarvitsijalta sen tuottajalle. Tiedolla on tekijänsä, asiantuntija, joka on palkkansa ansainnut.

Markku Löytösen mukaan verkko-oppimisesta ja sen pedagogiikasta on aika vähän tutkittua tietoa. Onko näin? Olin mukana kehittämässä monimuotoisia verkko-kursseja jo 1990-luvun puolivälissä ja sosiaalisen median opetuskäyttöä 2000-luvun loppupuolella. Jälkimmäisestäkin on runsaasti tutkimustietoa, jota viime kevääseen asti keräsin Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa SoMy -hankkeen blogiin.

Kustannusala kuohuu

Jukka-Pekka Pietiäinen kuvasi kustannusalan kuohuntaa. Suomi pienenä kielialueena ei kiehdo piratismia. Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteessa esitetään lakiin poikkeusta, jonka mukaan tutkimuksessa ja opetuksessa voitaisiin käyttää tekijänoikeudella suojattua materiaalia kysymättä siihen erikseen lupaa. Jukka-Pekka Pietiäinen kysyi, kuka sen jälkeen enää kustantantaisi oppimateriaaleja. Audiovisuaalisten teosten kuten YouTube-videoiden esittäminen opetuksessa voitaisiin sallia erillisillä sopimuksilla ilman lainmuutosta. Wikipediaa voi käyttää, kunhan huolehtii lähdekritiikistä.

Tieto- ja kaunokirjallisuus herättävät tunteita. Vanhat hyvät ajat olivat tekijöiden ja kustantajien kannalta hyviä. Kirja on konservatiivinen ja muuttuu hitaasti. Perinteisiä kirjoja suurempi arvonlisävero hidastaa e-kirjojen läpimurtoa.

Tietosanakirjat, hakuteokset sekä ammattikoulujen ja yliopistojen aineistot digitalisoituvat nopeasti. Creative Commons -lisenssit ja avoimet oppimateriaalit lisääntyvät. Uusia toimijoita on tullut mukaan ja ansaintalogiikka on muuttunut. Muuttuvatko kustantamot tehtaista palveluyrityksiksi?

Kirjallisuus on taloudellisesti pieni elinkeino. Jos koko kirja-ala yhdistettäisiin, se olisi vasta 144. suurin yritys Suomessa. Kaupalliset kustantajat julkaisevat tietokirjoista vain kolmasosan. Myös erilaiset ammattijärjestöt ja museot julkaisevat tietokirjoja ja voivat maksaa kirjoittajalle asiantuntijapalkkioita tai jopa palkaa.

Monet tietokirjailijat kustantavat itse, varsinkin kouluttajat ja konsultit, jotka voivat koulutustilaisuuksissa myydä teoksiaan. Digitalistuminen on alentanut painokustannuksia. Omakustanteiden laatu on selvästi parantunut, mutta niissäkin tarvitaan osaavaa graafikkoa ja taittajaa.

Jukka-Pekka Pietiäinen kertoi, että joukkorahoituksella on kustannettu paitsi Senja opettaa sinulle ruotsia myös Sinivalkoinen pelikirja ja Lasten koodauskirja.

Tietokirjailja tarvitsee verkostoja ja kriitikoita, ei kvartaalitaloutta. Harry Potter heilauttelee lastenkirjallisuuden myyntitilastoja.

Alunperin kustantajat olivat yhden hengen yrityksiä, nyt konsernien osia. Tarvitsemme keskenään erilaisia ja kasvavia kustantajia. Pienellä kustantajalla ei ole varaa digitaalisiin tietotuotteisiin, joiden tuottamiseen tarvitaan yleensä erilaisten osaajien tiimi. Kustannuspäälliköille pitäisi raportoinnin sijaan antaa aikaa kustantamisen edistämiseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä kehitettävä pilviväylä herättää kysymyksiä. Miten taataan pilviväylän oppisisältöjen kattavuus ja laatu? Miten varmistetaan, etteivät poliittiset, taloudelliset tai uskonnolliset tahot pääse vaikuttamaan avointen oppimateriaalien sisältöihin? Suomessa opettaja on aiemmin voinut itse valita käyttämänsä oppimateriaalit. Entä jatkossa? Päättääkö niistä kunnan talouspäällikkö?

Hiukan keskustelua ja ajatuksia tekijänoikeuksista

Omissa koulutuksissani, somessa ja opetusalan hankkeissa huomaa, miten kipeästi Suomen opettajat ja koulutuksesta vastaavat toivovat järkeä tekijänoikeuslakiin. Saako kielten opetuksessa antaa käännösharjoituksia ajankohtaisista teksteistä, esimerkiksi sanomalehden kolumneista? Saako äidinkielen tunnilla näyttää tai esittää kokonaista runoa ilman tekijän lupaa? Saako YouTube-videoita esittää luokassa?

Jukka-Pekka Pietiäisen ehdottama YouTube-videoiden esittämisen sisällyttäminen Digilupaan auttaisi luokkatilanteessa, mutta Digilupa kieltää oppijalta pääsyn oppimateriaaliin kurssin päätyttyä. Muistan, miten jo viime vuosituhannella monet ammattikorkeakoulun opiskelijat kiittivät verkkomateriaalia, josta vielä kurssin jälkeen löysivät päivittyneitä neuvoja ja linkkejä työtehtävissään esiin tulleisiin kysymyksiin. Kerran opiskelija pyysi kurssin jälkeen pääsyä oppimisalustan kurssimateriaaleihin, kun halusi työhaastattelussa esittää opiskelijatiiminsä laatimaa tietojärjestelmän määritystä, suunnittelua ja toteutusta. Jos oppilaitoksellamme olisi ollut Digilupa, niin olisinko saanut päästää opiskelijan kurssimateriaaleihin kurssin päätyttyä?

Toki, tervettä järkeä saa käyttää, niin käytti Sylvään koulun rehtori Jari Anderssonkin. Apulaisoikeuskanslerin huomautuksen jälkeen lainmuutosta saatiin odottaa reilu vuosi. Saataisiinko tekijänoikeuslakiin järkeä, jos oppilaat valittaisivat oikeuskanslerille opettajiensa tekijänoikeusrikkomuksista?

Senja opettaa sinulle ruotsia -teoksen joukkorahoitus nosti julkisen kohun. Poliisi joutui puuttumaan asiaan, kun Suomen laissa joukkorahoitukseen suhtauduttiin toisin kuin maailmalla.

Eero Huovinen tietokirjailijana

Eero Huovinen kiitteli Norssin äidinkielen opettajaansa Pirkko Hakolaa, joka oli kova kurittaja ja ankara innostaja. Tämä yritti opettaa kirjoittamaan ilman kielioppivirheitä ja välttämään lauseenvastikkeita. Niinpä Eero Huovinen kertoikin pitävänsä huolellisesta ja tarkasta pilkunviilauksesta; ajatusten kanssa pitää olla tarkka.

Kirjoittamisen laatu syntyy vain hitaasti, kirjoittaminen on spiraalityöskentelyä. Jos joku kysyisi, kuka on muusasi, Eero Huovinen vastaisi, että kirjapainon faktori, joka asettaa kirjan deadlinen.

Mitä on tieto ja kuka on kirjailija? Mikä on harrastamista ja mikä kirjoittamista? Akateemisessa maailmassa laaditaan opinnäytteitä, joissa väitetään asioita ja ollaan oikeassa. Opinnäytteen pitäisi näyttää viisaalta, joten lauseet usein ovat pitkiä ja monimutkaisia ja sisältävät runsaasti vierasperäisiä sanoja.

Eero Huovisen väitöskirjan ”Idea Christi – Idealistinen ajattelumuoto ja kristologia Hans Küngin teologiassa” saksannos sai aikoinaan murskakritiikin. Eero Huovinen totesi: ”Turpiin tuli kunnolla – mutta en minä niin väärässä ollut.”

Opettaminen on paras tapa oppia kirjoittamaan. Opettaja pukee asiat yksinkertaiseen muotoon, ja yksinkertaisesti sanominen on kirkkaasti ajateltu. Yliopiston peruskursseilla piti opettaa asioita, joita ei itse ollut tutkinut, mikä vaati yökausien perehtymistä, mutta oli kivaa.

Joku on sanonut, että piispana ensimmäisenä vuonna ei ehdi kirjoittaa, toisena ei lukea ja kolmantena ei ajatella. Yliopistolla piti opettaa tietämistä ja osaamista, piispana kuunnella ja lohduttaa. WSOY:n kategoria ”asiaproosa” kuvastaa kirjoittamista, jossa järki on päässä ja sydän lämpimänä. Yliopistotutkimus on pään puhetta, kirjoittaminen sydämen. Kirjoittaja rakastaa lukijoitaan.

WSOY panostaa kauniisiin kirjoihin mm. osaavilla graafikoilla ja kuvatoimittajilla. Kirjoja voi paitsi selata myös käpälöidä, tuntea samettisen pinnan.

Abckiriasta Mustaan orkideaan

Tietokirjailijoiden tilaisuus torstaina Sylvään koululla päättyi Abckiriasta Mustaan orkideaan -näyttelyn avajaisiin. Näyttelyn rollupit, joissa kuvattiin sata merkittävintä suomalaista tietokirjaa, jäivät Sylvään koulun juhlasaliin Vanhan kirjallisuuden päivien kävijöiden ihailtaviksi.

Ilta Ellivuoressa

Tietokirjailijat suunnistivat illaksi Ellivuoreen savusaunaan ja Kuloveteen uimaan sekä keskustelemaan ja verkostoitumaan buffet-illallisella. Pari vuotta sitten palelimme sateessa, nyt aurinko lämmitti illan.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Kulttuuri- ja ict-poimintoja.

Thank you all at EdMedia 2014! (AKTIIVI Plus)

We wish to thank all the people who visited our stand at EdMedia 2014 Conference in Tampere! So many new connections and friendships were born! Hope to see you soon again! Keep in touch! Here are the posters we had … Continue reading

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä AKTIIVI Plus.

Terveiset EdMedia-konferenssista! (AKTIIVI Plus)

AKTIIVI-tiimi on viettänyt kaksi mielenkiintoista päivää Tampereella EdMedia 2014 -konferenssissa. Vielä huomenna konferenssivieraat saavat AKTIIVI Plus-ständillä tietoa avoimista oppimisympäristöistä, kansalaisten aktivoinnista sekä laajan verkoston toiminnasta. Unohtamatta tietenkään hienoja korvakuulokkeita sekä pastilleja AKTIIVIn englannin kielisiä sivuja on päivitetty juurikin tätä konferenssia … Continue reading

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä AKTIIVI Plus.

SeOppi-lehti ilmestyy jälleen syksyllä (eOppimiskeskus)

kansi313Suomen eOppimiskeskus ry:n jäsenlehti SeOppi ilmestyy syksyllä tuttuun tapaan sekä suomeksi että englanniksi. Suomenkielinen SeOppi 2|2014 ilmestyy lokakuussa, englanninkielinen SeOppi 3|2014 marraskuussa.

Lehtien jakelukanavia ovat mm. joulukuinen Online Educa Berlin 2014 -konferenssi, Suomen eOppimiskeskuksen ja yhteistyökumppaneiden järjestämät tapahtumat, e-oppimisen ratkaisuja käyttävät yritykset, organisaatiot sekä julkinen sektori, yritysten ja oppilaitosten henkilöstö ja koulutustoimenjohto sekä Suomen eOppimiskeskus ry:n jäsenet ja yhteistyökumppanit.

Viime vuoden vastaaviin SeOppi-numeroihin sekä muihin aikaisemmin ilmestyneisiin lehtiin voit tutustua osoitteessa http://eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi/ilmestyneet-lehdet.

Artikkeli- ja ilmoitushinnat

SeOppi 2|2014

ARTIKKELIT Normaalihinta ILMOITUKSET Normaalihinta
Artikkelisivu 770 € + alv Etusisäsivu 800 € + alv
1/1 sivu 770 € + alv
Aukeama 1 525 € + alv 1/2 sivu 385 € + alv
1/4 sivu 190 € + alv

Suomen eOppimiskeskus ry:n päättäville yhteisöjäsenille artikkeli- ja ilmoitushinnoista 10 % jäsenalennus.

Aineistojen viimeinen toimituspäivä: 25.8.2014.

Tarkemmat mediatiedot osoitteessa
http://eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi/mediatiedot.

SeOppi 3|2014 – SeOppi in English

ARTIKKELIT Normaalihinta ILMOITUKSET Normaalihinta
Artikkelisivu 770 € + alv Etusisäsivu 800 € + alv
1/1 sivu 770 € + alv
Aukeama 1 525 € + alv 1/2 sivu 385 € + alv
1/4 sivu 190 € + alv

Suomen eOppimiskeskus ry:n päättäville yhteisöjäsenille artikkeli- ja ilmoitushinnoista 10 % jäsenalennus.

Aineistojen viimeinen toimituspäivä: 6.10.2014.

Tarkemmat mediatiedot osoitteessa
http://eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi/mediatiedot.

SeOppi 2|2014 & SeOppi 3|2014 - edulliset yhteishinnat, kun ilmoitat sekä suomen- että englanninkielisessä lehdessä

ARTIKKELIT Normaalihinta ILMOITUKSET Normaalihinta
Artikkelisivu 1 100 € + alv Etusisäsivu 1 135 € + alv
1/1 sivu 1 100 € + alv
Aukeama 2 100 € + alv 1/2 sivu 590 € + alv
1/4 sivu 295 € + alv

Suomen eOppimiskeskus ry:n päättäville yhteisöjäsenille artikkeli- ja ilmoitushinnoista 10 % jäsenalennus. Tarkemmat mediatiedot osoitteessa http://eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi/mediatiedot.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä eOppimiskeskus.

eOppimiskeskus näytteilleasettajana Avoin Suomi 2014 -tapahtumassa syyskuussa (eOppimiskeskus)

Suomen eOppimiskeskus ry on mukana syyskuussa järjestettävässä Avoin Suomi 2014 -tapahtumassa näytteilleasettajana yhteisosastolla Suomen avoimien tietojärjestelmien keskus – COSS ry:n kanssa. 

 avoinsuomilogo

Avoin Suomi 2014
15.-16.9.2014 | Wanha Satama, Helsinki
avoinsuomi2014.fi

Valtioneuvoston kanslia järjestää avoimen tiedon hyödyntämiseen keskittyvän suurtapahtuman. Messujen tavoitteena on avata avoimen tiedon mahdollisuuksia kansalaisille ja järjestöille, liiketoiminnalle, tieteelle, tutkimukselle, oppimiselle ja kulttuurille sekä paremmille päätöksille ja sujuvalle valtion ja kuntien hallinnolle.

Lisätietoja tapahtumasta

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä eOppimiskeskus.

8 teesiä koodauksesta koulussa (tarmo.fi)

Tieto- ja viestintätekniikka (TVT, ICT) ja koodaus tulevat suomalaisiin peruskouluihin. Aiheesta on jo julkaistu fiksuja kirjoituksia, joten tiivistän omat ajatukseni kahdeksaan teesiin. Lopussa kolme vinkkiä, joilla opettaja kuin opettaja pääsee kärryille.   TVT ja koodaus ovat kaksi eri asiaa. TVT:n käyttö opetuksessa tarkoittaa opetuksen välineistön modernisointia. Se on tarpeen (kunhan se tehdään järkevästi), mutta se ei vielä […]

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä tarmo.fi.

Osaaminen esiin digityökaluin (AKTIIVI Plus)

Sähköisen markkinoinnin ja viestinnän työkaluista suurin osa on meidän kaikkien ulottuvilla. Niillä voi tuoda esiin yhdistystä, järjestöä tai muuta yhteisöä tai vaikkapa omaa osaamista. Tässä kirjoituksessa annetaan ideoita, millaisia viestintäkeinoja on aktiivisen kansalaisen ulottuvilla. Sähköinen markkinointi käsittää yrityksen kaikki internetin … Continue reading

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä AKTIIVI Plus.

Kopiosto Gordionin solmun kimpussa (Opettajan tekijänoikeus)

Kopiosto on hankalassa tilanteessa. Merkittävä osa niiden tehtävää on tarjota Suomen opetukselle palveluita, jotka helpottavat yhteiskunnan sisältöjen hyödyntämistä opetuksessa, esimerkkinä vanha tuttu valokopiolupa. Toisaalta Kopiosto edustaa muita tekijänoikeusjärjestöjä sekä alan yrityksiä ja sen tulee myös ajaa niiden etua. Teknologian tuoma … Lue loppuun

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opettajan tekijänoikeus.