|
|
Montaako sähköpostiohjelmaa olet ehtinyt käyttää, vaikkapa tällä vuosituhannella, ja kuinka usein olet vaihtanut järjestelmästä toiseen? Kun olet vaihtanut käyttämääsi ohjelmaa, ovatko postilaatikot ja osoitekirjat aina siirtyneet automaattisesti ja ehjinä?
Järjestelmästä toiseen välillä halutaan ja välillä on välttämätöntä vaihtaa. Järjestelmät saattavat vanhentua nopean teknisen kehityksen vuoksi tai käyttäjillä on tarpeita, joita ei voi olemassa olevassa järjestelmässä toteuttaa. Jatkossa mielekkäiksikin osoittautuvat muutokset saattavat näkyä käyttäjille kummallisina tai turhina, ylimääräisen työn aiheuttajina. Kuluneena vuonna osalle yliopiston opetushenkilökunnasta vahvasti näkyvä ja työhön vaikuttava järjestelmän vaihto on oppimisympäristö Blackboardin vaihto Moodleen siksi, että Blackboardista ollaan yliopistolla kokonaan luopumassa vuoteen 2011 mennessä. Syy luopumispäätökseen taas on, että yliopistolla on ollut tarjolla opettajien ja opiskelijoiden käyttöön useita toisiaan vastaavia järjestelmiä, joiden rinnakkainen käyttö näkyy opiskelijoille hämmentävänä sekavuutena ja on lisännyt sekä opiskelijoiden osaamistarpeita että opettajien turhia valintatilanteita. Kahdesta oppimisympäristöstä Moodle valittiin, koska se on kansainvälisesti käytetympi, yliopiston oman ylläpidon räätälöitävä, käyttäjille luonteva ja nopeasti omaksuttava järjestelmä.
Opetuksen kehittämisen kannalta on jopa erinomaista, että vanhoja opetussisältöjä joutuu välillä käymään läpi
Vaihto Blackboardista Moodleen tai minnekään muuallekaan ei ole automaattista. Verrattuna sähköpostiohjelman vaihtoon, Blackboard-sisältöjä eivät siirry kuten sähköpostilaatikoiden sisällöt automaattisesti luettaviksi mihinkään vastaavaan järjestelmään. Toisaalta, verrattuna sähköpostiohjelman vaihtoon, Blackboardista saa, kuten osoitekirjan yhteystiedot, paljonkin sisältöjä pienellä käsityöllä suunnilleen samannäköisinä sisään Moodleen. Tämä automaattisuuden puute ja siitä seuraava käsityön vaiva johtuvat siitä, että Blackboard on kaupallinen tuote, ja kun kaupallisen tuotteen markkinoita heikentää hyvä sisältöjen siirrettävyys, Blackboardiin ei tällaisia toimintoja ole toteutettu. Opetuksen kehittämisen kannalta on kuitenkin jopa erinomaista, että vanhoja opetussisältöjä joutuu itse kukin käymään välillä läpi ja miettimään, mitä kannattaakaan käyttää edelleen sellaisenaan, mitä on ehkä syytä päivittää, mitä haluaa säilyttää vain arkistossa ja mikä joutaa roskiin. Siksi automaattisen siirtonapin puute ei ehkä olekaan niin huono asia.
Opettajille kurssin verkkoalueen vaihdosta pyritään tekemään mahdollisimman sujuva. Vaihtoaikaa on reilusti, vuosissa laskettavaa aikaa, jolloin omat kurssit ehtii vaihtaa vähitellen ja rauhassa opetustaukojen aikana silloin, kun itselle parhaiten sopii. Minut on palkattu vaihtoajaksi vaihtoon liittyviä toimenpiteitä suunnittelemaan, toteuttamaan ja opettajia tukemaan. Blackboard-sisältöjen talteen ottamiseksi ja Moodlen käyttöönottoon on jo tehty kattavat verkko-ohjeensa, ja niitä täydennetään ja tarkennetaan säännöllisesti. Opettajia on tiedotettu aiheesta siitä lähtien, kun päätös Blackboardista luopumisesta oli tehty. Koulutusta Moodlen käyttöönottoon on jo järjestetty ja tullaan järjestämään myös opettajien toiveiden mukaisesti, jokaisella kampuksella, kolmella kielellä. Blackboardia opetuksessa käyttävien opettajien tarpeita ja jatkosuunnitelmia selvittämään toteutettiin laaja verkkokysely, johon vastasi marraskuussa 2009 yli 300 opettajaa ja suunnittelijaa. Vuoden 2010 tukitoimenpiteitä tullaan tarkentamaan ja kohdentamaan annettujen vastausten mukaisesti, myös henkilökohtaisin yhteydenotoin. Opettajien tukena ovat opetusteknologiakeskuksen henkilökunta sekä tiedekuntien ja laitosten omat verkko-opetuksen tukihenkilöt. Ainoa opettajien välttämättä itse tehtävä asia on huolehtia, että edelleen tarpeelliset kurssimateriaalit todella tulevat talteen Blackboardin ulkopuolelle ennen kuin pistoke vedetään seinästä.
Blackboard siis poistuu käytöstä vuoteen 2011 mennessä vaiheittain. Signaali-blogi tulee seuraamaan prosessia harvakseltaan mutta säännöllisesti. Tämä kirjoitus on ensimmäinen osa sarjasta, jonka viimeinen osa ilmestynee vuoden 2011 loppupuolella. Opettajien, jotka haluavat aktiivisesti tiedotusta aiheesta, kannattaa lukea blogia http://ok.helsinki.fi/blackboard (and the same in English: http://ok.helsinki.fi/blackboard-en) ja liittyä postituslistalle blackboard-tiedotus@helsinki.fi.
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Signaali.
 Kun olen puhumassa sosiaalisesta mediasta yrityksille, yhdistyksille, opettajille ynnä muille kuulijakunnille, minulta kysytään useimmin, mitä sosiaalisen median palvelua suosittelen. Siihen ei ole helppoa vastausta. Kyse kun on siitä, mihin tarkoitukseen sosiaalista mediaa halutaan käyttää.
On ihan eri asia, halutaanko sosiaalista mediaa käyttää esimerkiksi markkinointiin, tiedotukseen, keskusteluun, oppimiseen, verkoston luomiseen, henkilöstön osallistamiseen, yhteisölliseen työskentelyyn tai silkkaan huomion ja kävijöiden keräämiseen.
Jos kuvittelit, että mikä tahansa sosiaalisen median palvelu sopii mihin tahansa tarkoitukseen, niin olet väärässä. Toki monet palvelut taipuvat vaikka mihin, mutta on täysin eri asia, ovatko ne oikeasti hyviä juuri sinun päättämääsi tarkoitukseen. Kyse on siitä, mitä mikäkin some-palvelu mahdollistaa ja millaiseen työskentelyyn/käyttöön ne ohjaavat/sopivat.
Otan pari esimerkkiä.
Facebookissa on monipuoliset toiminnot, jonka vuoksi sen voisi kuvitella taipuvan mihin tahansa. “Ei muuta kuin perustetaan oma ryhmä tai fanisivu” – on helppo ajatella. Hetkinen seis: mitä Facebook oikeasti on? Useimmille se on kaveriverkosto, jossa on hauska viettää vapaa-aikaa kuulumisia vaihdellen, virtuaalisia peltoja viljellen ja mafiasotia käyden. Samalla se toki on toiseksi suosituin nettipalvelu heti Googlen hakukoneen jälkeen. Facebook sopii varmasti monenlaiseen toimintaan, mutta esimerkiksi oppimisympäristöksi se taipuu huonosti, kuten Jere Majava hyvin perustelee. Jotkut käyttävät sitä töihinkin, mutta joillakin työpaikoilla sen käyttö on kielletty täysin syystä.
Entä miten Twitter soveltuisi yrityksen keskustelupalstaksi? Ei oikein mitenkään, mikäli firmassa on mitään liikesalaisuuksia. Avoin ei taivu suljetuksi sitten millään. Suljettuun twiittailuun sopii esim. Yammer tai Elgg. Ja kuten tunnettua, Twitteristä puuttuu kunnolliset ryhmätoiminnot, ja reaaliaikaisiin keskusteluihin palaaminen on jälkikäteen lähes mahdotonta. Ryhmätoiminnot ja keskusteluketjut mikroblogiinsa haluavalle suosittelen Qaikua. Tai jos firmasi tarvitseekin projektinhallintaojelmaa, niin sellaisiakin löytyy.
Twitterissä on vain kolme päätoimintoa: 1) muiden käyttäjien seuraaminen, 2) muiden käyttäjien tuoreimpien viestien lukeminen ja 3) omien viestien kirjoittaminen. Näiden toimintojen loogisena seurauksena on, että Twitter sopii todella hyvin verkostoitumiseen, ajankohtaisten puheenaiheiden seuraamiseen ja esim. crowdsourcingiin, kuten twiittaajat itse ovat kertoneet. Parempaa esimerkkiä siitä, miten toiminnot ohjaavat tietynlaiseen käyttöön, on vaikea löytää.
Mutta miten olisi Ning-sivusto yhteisölliseen työskentelyyn ja tiedonrakenteluun? Parasta unohtaa heti kättelyssä, sillä Ningistä puuttuu yhteisöllisessä työskentelyssä tärkeät wikiominaisuudet. Sen toiminnot on tehty lähinnä massayhteisöllisyyden tukemiseen. Esimerkiksi Sometun käyttöön ne sopivat hyvin – ainakin siitä lähtien, kun mukana on ollut satoja jäseniä. Massayhteisöllisyyteen muuten kuuluu myös se, että suurin massa on passiivisia.
Jos oikeasti haluat saada hyvän välineen yhteisölliseen työskentelyyn, niin valitse wiki tai muu yhteisöllisen prosessikirjoittamisen JA keskustelun mahdollistava some-palvelu. Siihen nimittäin tarvitaan ne molemmat, ja ne löytyvät esim. Wikispacesista. Rautalangasta: keskustelualue ei sovi yhteisöllisen tuotoksen tekemiseen, yksinään. Eikä Google Docs -dokumentit yhteisöllisen tuotoksen tekemiseen, yksinään. Jos olet eri mieltä, niin kuulisin mielelläni perustelut, miten yhteisöllisen tuotoksen voi tehdä ilman a) yhteisöllistä prosessikirjoittamista tai b) keskustelua.
Ai niin, Moodlessa on “wiki”, jossa ei ole keskustelutoimintoa eikä paljon muutakaan. Siis häh, mistä lähtien pelkkä WYSIWYG-editori on ollut wiki?! No, odotan edelleen oikeasti hyvillä ominaisuuksilla varustettua wikiä – sellainen ON tulossa.
Jos haluat blogata, niin paras väline siihen on tietysti kunnon blogiohjelma tai -palvelu. Jos kuvittelit, että saman asian ajaa blogi-niminen sivu firman www-sivustolla, wiki tai vaikkapa Facebook-fanisivu, niin olet taas väärässä. Ihan oikeasti blogin ominaisuuksiin kuuluu mm. blogikirjoitusten permalinkit, RSS-syöte ja kommenttipalsta. Blogista ei ole kyse myöskään silloin, kun tekstit kirjoittaa firman markkinointiosasto tai mainostoimisto ostettuna palveluna – vaikka ne julkaistaisiin oikealla blogiohjelmalla.
Blogia on muuten kaikista eniten väännetty jos jonkinlaiseen tarkoitukseen. Edelleen tekee pahaa, kun törmää WordPress-blogiin, jonka ainoa blogikirjoitus on etusivun virkaa toimittava “Tervetuloa NN:n kotisivuille” -teksti ja sen alla “Kommentointi estetty”. Pahimmassa tapauksessa jossain reunassa on vielä linkki “Tilaa kirjoitukset RSS-syötteenä”. Jos haluat perinteiset kotisivut, tee sellaiset, älä blogia.
Mitä sitten, jos haluat huomiota ja näkyvyyttä? Hieno videogalleria kotisivuilla lienee hyvä idea, eikö vain? Kohta kuitenkin ihmettelet, kun videosi eivät kerää katsojia. Silloin olet törmännyt siihen, että pelkkä laadukas sisältö ei riitä. Tarvitset myös verkoston, jonka kautta se löydetään. Jos olit luonut verkoston YouTubessa etukäteen ja laittanut videon sitten sinne ja lisäksi linkannut sen Facebookiin ja Twitteriin, tilanne olisi täysin toinen: videosi löydettäisiin nopeasti sosiaalisen verkoston kautta. Parhaimmassa tapauksessa videosi lähtisi leviämään verkoston kautta ja se upotettaisiin useampaan paikkaan ympäri nettiä. No, voidaan ne videot kotisivuiltasikin löytää, mutta YouTuben katsojalukemiin ne eivät siellä koskaan yllä.
Lyhyesti: moottorivene on huono purjehtimiseen, vaikka siihen pystyttäisi purjeen.
Hmm.. toivottavasti ei mennyt liikaa avautumisen puolelle. 
     
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä LEHMÄTKIN LENTÄIS.
Facebookin profiilin erottaa blogeista tai esimerkiksi Twitteristä seuraamisen kaksisuuntaisuus: siinä missä monia avoimia internetin tietovirtoja voi vain ryhtyä seuraamaan, Facebook-kaverisuhde vaatii molemminpuolisen hyväksymisen.
Facebookin ominaisuudet muuttuvat jatkuvasti. Niin muuttuvat myös omat tarpeet ja toimintatavat. Voi olla käynyt niin, että on joskus tullut hyväksyttyä kaveriksi sellainen henkilö, jonka kanssa nykytilanteessa ei oikeastaan ole missään tekemisissä ja jonka kanssa ei ehkä nyt ryhtyisikään Facebook-kaveriksi. Mikä neuvoksi?
Milloin kaverisuhteen katkaiseminen on tarpeen?
Facebookissa on kaksi tapaa raivata enemmän palstatilaa omille läheisille ihmisille, joiden päivityksistä haluaa pysyä kärryillä.
Kaverisuhteen lopettaminen on selkeä, muttei kovin diplomaattinen keino. Ennen kuin poistaa kaverin verkostostaan, on syytä selittää teko tähän yksityisellä viestillä.
Ihmisellä on oikeus tarkistaa viestintätapojaan aika ajoin, eikä kenenkään pitäisi suuttua, jos selität ystävällisesti, että tilanne on muuttunut ja ettei kyse ole reaktiosta mihinkään, mitä hän on tehnyt tai sanonut.
Ensimmäinen reaktio poistettavalla voi nimittäin olla sama kuin jätetyksi tullessa: mitä minä tein väärin? Tee siis selväksi, että kyse on sinusta, ei hänestä.
Vaikka kaverin poistaminen ei näykään uutisvirrassa samalla tavalla kuin kaverin lisääminen, on todennäköistä että kaverisuhteen purkaminen huomataan. Tällä toimenpiteellä on sosiaalista merkitystä: poistettu voi kokea tulleensa nolatuksi oman kaveripiirinsä silmissä.
Omasta turvallisuudestaan kannattaa myös pitää vaarin. Häpeä ja kunnian menettäminen, suhteen katkaisemien sosiaalisessa verkostossa, on mahdollisesti jo johtanut ensimmäisiin Facebook-kunniamurhiin.
Piilottaminen poistaa kaverin päivitykset uutisvirrastasi
Mikäli sinua ei haittaa, että kyseinen ihminen edelleen näkee päivityksesi ja pysyy verkostossasi, voit turvautua myös henkilön päivitysten piilottamiseen. Pysytte edelleen muodollisesti kavereina, mutta hänen tilapäivityksiään ei enää näytetä uutisissasi.
Jos yksittäisen henkilön julkaisemissa sisällöissä on jotakin, mikä ärsyttää sinua, esimerkiksi jonkin sovelluksen tiheät päivitykset, voit piilottaa vain ne: vie hiiri kyseisen päivityksen kohdalle, valitse “piilota” ja klikkaa henkilön sijasta sovelluksen kohdalla.
Sama mekanismi toimii Facebookin sivuillakin: kuvan esimerkki on YLE Turun fanisivulta.
Nettielämää -sosiaalisen median maailmat -kirjassa kirjoitimme aiheesta näin:
“Verkon yhteisöpalvelussa kuten Facebookissa käytetty termi “friend”, ystävä, saattaa hieman venyttää puhekielessä käyttämämme termin merkitystä. Joissakin palveluissa on tapana “frendata” eli lisätä kaveriksi uusia tuttuja hyvinkin kevein perustein: jos tapasitte sattumalta, oli mukava jutella, etkä panisi pahaksesi juttutuokion uusimista, eikä profiilisi sisällä mitään niin yksityistä, että olisi riski päästää joku tuntematon lähipiiriin, niin frendaa pois. Hahmon voi aina tipauttaa ystävälistalta myöhemminkin.”
Facebook on massiivisilla käyttäjämäärillään noussut internetpalvelujen valtavirtaan.
Sopivin toimintatapa riippuu siitä, millaiset odotukset sinulla itselläsi ja verkostoillasi on viestinnän sisällöstä ja käytännöistä. Hankaluuden tunne syntyy yleensä siitä, jos kaveripiirissä on kovin erilaista väkeä työkavereista työkontakteihin ja omasta perheestä tosielämän ystäviin ja satunnaisiin nettituttaviin.
Sivu avuksi laajempaan verkostoitumiseen?
Uusi tapa olla sekä yksityisesti että laajemmin tavoitettavissa Facebookissa on tehdä itselleen sivu (”fan page”). Ominaisuuden käyttöön ottaminen vaatii jonkun verran pokkaa, sillä perisuomalaiseen mentaliteettiin ei kovin helposti sovi vertaisten “fanittaminen”. Sivun avulla voi kuitenkin päästä mukaan Facebookin pöhinään ilman, että joutuu tinkimään piiruakaan yksityisyydestään.
Esimerkiksi Juha Kreus kertoo pari viikkoa sitten perustetulla sivullaan näin:
“Juha Kreus – Risk Hunter sivu edustaa nyt minun ammatillista profiiliani. Kyse ei ole narsismista, vaan sosiaalisen median sisällön jakamisesta enemmän ammatillisuuden ja yksityisyyden välillä. Sivu on “fanisivusto”, koska siinä ei ole tarkoitus laajemmin ajaa mitään teemaa, vaan toimia omana kotisivunani. Jos siis haluat seurata työtäni, niin liity “faniksi”.”
Oma sivuni löytyy osoitteesta facebook.com/aaltotuija.
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Tuhat sanaa.
“Tiedonvälityksen mahdollisuudet ovat nyt paremmat kuin koskaan. Lehtien tekeminen ei silti ole muuttunut juuri mitenkään. Miksei lukijoiden osaamista ja innostusta hyödynnetä, kun siihen kerran on niin hienot välineet?” Näin pohtii Tietoviikon toimittaja Jouni Junkkaala, jonka Avoin juttu on julkaistu tänään.
Kommenttipuheenvuorossaan (kuva) Junkkaala pitää hanketta onnistuneena prosessina, ja jättää lopputuloksen laadun lukijan arvioitavaksi.
Ks. Tuhat sanaa 16.2.2010: Jouni Junkkaala organisoi avointa jutuntekoa verkossa
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Tuhat sanaa.
On paljon organisaatioita, joilla on hierarkkinen organisaatio tyyliin paikallistaso – piiritaso – valtakunnallinen taso. Olisi eduksi jos kaikki tasot pystyisivät julkaisemaan tapahtumansa omassa julkisessa kalenterissaan. Erityisen hienoa olisi se, että piiritason kalenterissa näkyisi kaikkien paikallistasojen kalenterit. Valtakunnallisen tason kalenterissa voisi mahdollisesti näkyä kaikki tai ainakin valtakunnalliset ja piiritason tapahtumat. Myös minua työllistävässä AVO-hankkeessa on sama tarve.
Lisää
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Sivuston COSS.fi syötteiden kerääjä.
Moni tuttuni on tuskaillut saman ongelman kanssa kuin minäkin: Ubuntun versiossa 9.10 eli Karmic Koala on jotenkin onnistuttu särkemään edellisessä versiossa toiminut Bluetooth-työkalujen ja Network Managerin yhteistyö. Edellisessä versiossa 9.04. eli Jaunty Jackalopessa homma toimi kuten oli ajateltukin: Bluetooth-työkaluilla paritetaan kone ja puhelin, jolloin Blueman tunnistaa puheliman tarjoamat palvelut, soittosarjapalvelun muiden ohessa.
Lisää
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Sivuston COSS.fi syötteiden kerääjä.
Monissa Yhdysvalloissa sijaitsevien yhtiöiden tarjoamissa verkkopalveluissa on erikoinen ehto. Sen mukaan käyttäjä vakuuttaa, että hänellä on oikeus tehdä käyttäehtojen tarkoittama sitoumus jos hän rekisteröityy käyttämään palvelua organisaation edustajana.
Viimeksi tällainen tapaus löytyi Kickapps-palvelun ehdoista:
Lisää
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Sivuston COSS.fi syötteiden kerääjä.
Eilisiltana ja tänään on tiivistetty tähän astisen selvitystyön tuloksia. Kommentteja mielellään vastaanotetaan. Myös haastateltavia huolitaan (toteutustapana sähköposti, Skype tai puhelin).
Esiselvitys kartoittaa internet-aikakauden liiketoimintamalleja, alan toimijaverkostoa sekä oppimistuotteiden uusia muotoja. Alla muutamia teemoja, jotka ovat nousemassa esiin esiselvitystyöstä. Oppimissisältöjä käsitellään sekä oppilaistoskontekstissa että työelämän koulutuksessa. Oppimissisältöihin liittyvä liiketoiminta on moneen suuntaan vetävien muutoksen kohteena. Tavoitteena esiselvityksessä on hahmottaa näitä liikesuuntia, havainnollistaa niitä ja ohjata toimijat kysellen etsimään uusia mahdollisuuksia muutosten keskellä.
1. Avoimen sisällön haaste
Vanhojen bisnesmallien ja avoimen nettisisällön törmäys on totta niin viihdeteollisuudessa, journalismissa kuin oppimissisältötuotannossa. Avoimesta sisällöstä ei päästä eroon, päin vastoin, se lisääntyy jatkuvasti. Miten sitten uudessa tilanteessa löydetään maksavia asiakkaita? Miten avoimeen sisältöön reagoidaan? Avoimen sisällön paketointi, informaation seulonnan palvelut, uudelleen konseptointi ja muut uudet ideat ovat vilkkaan pohdinnan kohteena.
2. Jäähyväiset valmiille sisällöille
Vuorovaikutteinen tietoteknologia mahdollistaa jatkuvasti päivitettävät sisällöt sekä käyttäjälähtöisen sisällöntuotannon. Valmista sisältöä voidaan rikastaa ja elävöittää käyttäjien tuottamalla sisällöllä. Käyttäjäverkostot voivat toimia sovellusten, laitteidenja palveluitten tukimuotona.
Oppimisessa siirrytään kohti ongelmaperustaisia, tutkivia ja tilannesidonnaisia työskentelytapoja. Oppimistilanteet eivät ole enää samalla tavoin samanlaisiana toistuvia ja vakiomuotoisia, kuten ennen. Toki on opetussuunnitelmien ja täydennyskoulutusohjelmien mukaisia kursseja, mutta sisällöt elävät nopean informaatiovirtauksen tahtiin. Oppimisessa painopiste siirtyy tietämisen taitoihin ja aineistoa käytetään enenevässä määrin lähteenä.
Käyttöoppailta vaaditaan helppokäyttöisyyttä ja omaan lokalisointia organisaatioon. Esimerkiksi uuden matkalaskuohjelman vuoksi ei haluta enää lähteä puolen päivän koulutustilaisuuteen vaan toivotaan, että matkalasku itsessään sisältää tutoriaalin, joka tarvittaessa opettaa oman organisaation tavan käyttää sovellusta. Mikäli tutoriaalia ei voi päivittää organisaation muutosten myötä, sen käyttöarvo vähenee.
3. Oppimissisältöjen evoluutio
Kirja jatkaa elinvoimaisena, mutta rinnalle kehittyy yhä uusia muotoja, välineitä sekä tapoja välittää tekstiaineistoa. Markkinat segmentoituvat yhä futuristisempiin suuntiin. Synteettisiä ympäristöjä, kuten Second Life, käytetään jo nykyään. Lähitulevaisuuden uusia oppimissisältöjä ja muotoja ovat esimerkiksi hybridituotteet, vahvistettu todellisuus, paikkatieto sekä kalusteiden ja sisällön kohtaaminen.
4. Toimintaympäristön ja tarpeiden tunnistaminen
Asiantuntijaauktoriteetit ovat pudonneet Tieto-nimisen jättiläisen hartioilta. Merkityksellinen tieto on jatkuvassa liikkeessä ja keskenään kilpailevia tiedon auktoriteetteja on lukuisia. Toki kielioppisäännöt ja laskukaavat toimivat edelleen, mutta perustan päälle rakentuva osaaminen vaatii informaatioylikylläisenä aikakautena uutta lähestymistä.
Tarpeellisia tietoja ei ole vielä, joten niitä ei voi opiskella ennakkoon. On opiskeltava tietämisen taitoja ja kykyä toimia tietoa muodostavissa yhteisöissä. Community of practice (käytäntöyhteisö) ja jaettu asiantuntijuus sekä muut lähestymiset korostavat yhteisöllistä tiedonmuodostusta, ongelmanratkaisua, oppimista ja työskentelyä.
Tiedon auktoriteettien sirotessa ja informaatiovirtojen hajautuessa lavealle myös toimintakulttuurit kohtaavat aiempaa vilkkaammin. Globalisoituva työ ja muuttoliike korostavat kulttuurisia taitoja. Arvomaailmat kohtaavat, mikä näkyy myös oppimisen alueella. Koulutus- ja täydennyskoulutusjärjestelmät tekevät aina valintoja, jotka ovat arvosidonnaisia. Arvolähtökohdat voivat olla myös oppijan ja työntekijn kannalta ristiriitaisia, kuten yhtäaikainen vaatimus luovuuteen, innovatiivisuuteen ja tehokkuuteen.
Oppimisen organisointi kaipaa välineitä. Arviointi, johtajuus, ohjaaminen ja osaamisen tunnistaminen (näyttökokeet) ovat moniulotteisia ja vaativia tehtäviä, joissa toimija on jatkuvasti kiinni oppimisen ytimessä. Nämä toimijat kaipaavat lisää apuvälineitä ja ohjaavaa sisältöä oman työnsä tueksi.
Työelämässä oppiminen ja koulutus ovat sanoina (ja toimintoina) kokeneet inflaation. Tehokkuuden vaatimukset eivät suo aikaa pohdiskella asioita teoreettisesti ja esimerkinomaisesti, vaan halutaan ottaa asiat haltuun nopeasti ja vaivattomasti. Vertaisoppiminen sopii joillekin aloille, mutta sitäkin pidetään toisaalta edistyneempiä kuormittavana ja vertaistyön katsotaan suuntaavan heidän osaamispotentiaansa tuottamattomiin kohteisiin.
Työn muuttuminen vaatii myös uudenlaisia osaamisen kehittämisen apuvälineitä ja toimintamuotoja. Jo nyt ja varsinkin tulevaisuudessa yksi työntekijä voi tehdä töitä useissa organisaatioissa. Yrittäjyyden ja palkkatyön välille kehittyy osa-aikatyön ja vuokratyön lisäksi muita vaihtoehtoja, kuten juuri vireille laitettu mikroduuni-projekti osoittaa.
5. Ilmainen on loistavaa bisnestä
Internet, sosiaalinen media, Web 2.0 ja real-time web ovat jo muuttaneet totuttuja ansaintamalleja sisältöteollisuudessa. Maksuttomuus on yksi uusi malli ja osoittautunut rahasammoksi niin Googlelle kuin IBM:n ohjelmistotuotekehitykselle – entä eOppiminen?
6. Arvoverkoston murros – yhdessä yllättäviä oivalluksia
Kaupallisten eOppimissisältöjen toimiala on ehkä historiansa dynaamisimmassa murroksessa sitten internetin saapumisen. Alalle tulee uusia tarmokkaita toimijoita pelitaloista laitevalmistajiin. Kokeneemmat liittoutuvat keskenään ja löytävät uusia rooleja toimintaansa. Kullanarvoinen vastaus on, miten suhtautua käyttäjään, joka ei enää halua vain kuluttaa vaan myös osallistua suunnitteluun tai tehdä alusta loppuun itse.
Esiselvityksen tekevät Innopark Oy:n toimeksiannosta Kari A. Hintikka (JY) ja Anne Rongas (Pedapoint Oy).
Twitter-kanava (#ELMArapo)
Qaiku-kanava
ELMA-webinaari 12.3. klo 12-13
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.
Minulle riittää yksi muistitikku siltä varalta, että pitää siirtää dataa koneelta toiselle netittömässä tilassa. Onhan noita tikkuja kertynyt. Mutta ihan tosissaan tänä vuonna olen kerran käyttänyt tikkua. Ja viime vuonna tarve oli ehkä noin kymmenen kertaa.
Viime viikolla kuulin eräässä tilaisuudessa tarinan: erään suuren yrityksen edustalle siroteltiin kadulle muistitikkuja. Päivän aikana niistä valtaosa kulkeutui sisälle taloon ja kiinni tietokoneisiin. Muistitikut ovat melkoinen tietoturvariski.
Tikkujen sijaan varastoin kaiken nettiin. Varmuuskopioin omille koneilleni netistä. Jos muistan tai sattuu huvittamaan. Tietokoneitteni varmuuskopiot ulkoiselle levylle pidän kunnossa. En ole edes sitoutunut yhteen omaan koneeseen. Minulla on vanhin kannettava, vanha kannettava ja uusin kannettava sekä vanha pöytäkone (kaksi näistä yrityksen omaisuutta).
Työnantajan antamalla koneella en tekisi mitään. Olisi kyllä ollut mahdollisuus saada sellainen. Kun uusin kannettavani hajosi ennen joulua, mitään dataa ei hävinnyt. Eikä töihini tullut minkäänlaista kuprua.
Kun tuttava ihmetteli, miten löydän eri informaation, piti vähän miettiä. En juurikaan kansioi asioita. Macin kanssa ei tarvitse kuin karkeasti. Tiedostojen nimeäminen loogisesti riittää. Spotlight on loistava. Mielessäni on jonkinlainen maisemakartta asioista. Googlaan omatkin verkkosivuni. Nimeän ne niin, että löytyvät. Ja käytän Delicious-kirjanmerkkejä. Gmail on ehdottomasti verraton.
Olisi ihan hauskaa kuulla, millaisia tietotyön taitoja eri ihmiset ovat arkeensa kehittäneet.
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.
Keskusteluissa
Kirjastolaiset suunnittelevat yhteisiä retkiä SecondLifeen ja sen eri tapahtumiin Sosiaalinen media kirjastossa -ryhmän uudessa keskustelussa.
Miten verkkokeskustelun laatua voitaisiin parantaa?
Asennemaisemista keskustellaan ja jaetaan kuvia täällä.
Ning-ympäristön kanssa tuskailevaa voi käy käydä jelppimässä täällä.
Tsekkaa myös
Tulevia tapahtumia:
Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Sometu blogi.
|
|
