Sosiaalinen media




Tilaa Avoinvirta sähköpostiisi

Sähköposti:

Palvelun tarjoaa FeedBurner

AVO-hankkeessa tapahtuu

Avoinvirta-blogin tuoreimmat blogikirjoitukset voit tilata myös sähköpostiisi.

AVO-julkaisuja

Lisää AVO-aineistoja AVO-wikissä


AVO-hankkeen tapahtumia

Lisää AVO-tapahtumia AVO-kalenterissa ja AVO-webinaarit-sivulla


Lumipeite ja akateemista juhlaa (eOppimaan)

Löysin Kuopista valoa marraskuun viikonloppuun: kevyt lumipeite maassa,  joulutorin avajaiset sekä hyvän kollegan väitöstilaisuus ja karonkka. Elina Rajalahti väitteli terveysalan opettajien tiedonhallinnan osaamisesta Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella. Väitöstilaisuudessa keskusteltiin ajankohtaisista asioista kuten tiedonhallinnasta, tietotyövälineiden haltuunotosta sekä hoitotiedon informaation hallinnasta.
Elina nostaa tutkimuksessaan esiin tiedonlukutaidon (information literacy), medialukutaidon (media literacy) ja terveydenlukutaidon (healt literacy). Itseäni alkoi erityisesti kiinnostaa terveydenlukutaito, jonka tärkeys tulee varmasti kasvamaan sekä terveysalan opettajien osaamisalueena että ihan kansalaistaitona. Terveyteen liittyvää informaatiota on tarjolla joka puolella. Ihmiset voivat itsenäisesti seurata omaa terveyttään monenlaisilla välineillä sekä tulevaisuudessa lukea tietojaan myös kansallisesta terveysarkistosta. Tämä luo väitöskirjan mukaan paineita terveysalan ammattilaisille hallita sähköinen kirjaaminen, tiedonhaku ja asiakkaiden opastus erilaisissa palveluissa.
Kuva: Kännykän Adobe Readerilla luettu sivu väitöskirjasta
Hienoa, että väitöskirjat ovat monessa yliopistossa saatavilla digimuodossa jo ennen väitöstilaisuutta. Paperisia kirjoja onkin aivan turha painattaa kovin monia kappaleita. Jos väitöstilassa olisi tarjolla yleisölle langaton verkko, niin kaikki halukkaat voisivat seurata väitöskirjan käsittelyä omalta mobiililaitteeltaan.  E-kirjanlukijoissa voi yleensä myös tehdä omia muistiinpanoja tekstiin tai sivun reunaan. Väitöstilaisuuksia voisi alkaa striimata verkkoon, jolloin useammat aiheesta kiinnostuneet ihmiset pääsisivät seuraamaan akateemista argumentointia.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä eOppimaan.

Hyvästi, Ville (Opettajan tekijänoikeus)

Opettajan tekijänoikeusoppaan toinen kirjoittaja Ville Oksanen on kuollut 23.11.2014. Ville on vuosia puolustanut yksilön oikeuksia yhä teknistyvässä maailmassa, sekä yksityisyydensuojan että tekijänoikeuksien alueilla. Siitä syystä hän varmaan lähti mukaan ideaan tehdä opettajille tekijänoikeusopas, jossa asiat oikeasti avataan käytännönläheisesti ja ymmärrettävästi. Villellä … Lue loppuun

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opettajan tekijänoikeus.

Lauantaisin opettelen uutta rennoilla keinoilla (Opeblogi)

Yhdistän hyötyä ja hupia lauantaisaunan jälkeen. Luen hyödyllistä kirjaa, neulon ja tasapainoilen laudalla. Työviikot ovat olleet viime aikoina täynnä välttämätöntä tekemistä. Jotta se ei kävisi rasittavaksi, pitää olla henkistä ilmatilaa.

Mieltä pitää ruokkia, mutta millä ajalla ja voimilla – näin kysyy moni kaltaiseni tietotyöläinen. Veikkaan, että tämä oma tapani puolittain opiskella uutta ja kuitenkin rentoilla kotioloissa on hieman erikoinen. Aivoni saivat hyödyllisiä virikkeitä, suoraan seuraavalla työviikolla käytettävää polttoainetta, mutta kuitenkin samalla tein myös jotain ihan muuta, enkä mitenkään hypertehokkaasti, vaan ihan leppoisasti. Kas näin:

1. Sattumahdollisuudesta oppimisen ilo irti

Etsin erääseen kirjoitelmaani siteerausta Alf Rehnin kirjasta Vaaralliset ideat. Koska kirja on paperinen, etsi-toiminto toimi muistin varassa ja silmillä. Ahmin uudelleen kirjan sivuja, lyijykynämerkintöjäni. En ihan löytänyt etsimääni, joten kokeilin googlausta ja löysin ammatillisesti erittäin kiinnostavan kirjan, jonka Sonera oli julkaissut toissa vuonna: Uuskasvun anatomia – opas parempaan tuottavuuteen. Julkaisijasta ja nimestä huolimatta hurjan kiinnostava. Työteliään viikon päälle en halunnut istua lukemaan. Istuttu oli taas ihan liikaa.

2. Korvilla lukemisen kätevyys

Noukin kirjan linkin puhelimellani leikepöydälle, avasin Voice Dreamissa sen (kerroin tästä mainiosta lukijarobotista äskettäin tässä blogissa).  Yhdistin puhelimen kaiuttimiin ja laitoin Sannan lukemaan.

Puhelimessa Sanna lukee ääneen PDF:ää, puhelin kiinni kaiuttimissa.
Tältä lukeminen näyttää puhelimella, luettava alue keltainen.

3. Vapailla käsillä ja jaloilla mukavaa tekemistä

Otin neulomuksen esille. Villapusero vaavalle, etukappaleen miehustassa jo mennään. Neulominen on niin mukavaa. Rentouttaa. Saa mielen tyyneen tilaan. Kuunteleminen sopii hyvin neulomisen kaveriksi. Ja koska ei tehnyt yhtään mieli istua, nousin tasapainolaudalle. Seisten neulominen sujuu hyvin, nehän esiäiditkin neuloivat kävellessään.

Neulomus edistyi mukavasti.
Tasapainolaudalla seisten.

4. Muistiinpanoja hipaisemalla

Minulla on hyvä kuulomuisti. Silti tekee mieli aina tehdä merkintöjä kirjaan. Nyt lyijykynän korvasi Diigon PDF-annotointi. Kun Sanna luki jotain erityisen kiinnostavaa, hyvän lauseen tai kappaleen, astahdin tasapainolaudalta pöydällä olevalle koneelle ja maalasin kuulemani kohdan. Voice Dreamissakin voi maalata siteerauksia, mutta tein tämän Diigossa. Diigoon tallennetut PDF-linkit muuttavat asiakirjan editoitavaksi. Tyydyin pelkkiin maalauksiin, olisin toki voinut myös kirjoittaa omia ajatuksiani, mutta neulomisen ja kuuntelun rytmiin se ei sopinut. Kaikki maalaamani sitaatit löytyvät kätevästi Diigosta.

Kiinnostavat kohdat kävin hipaisten maalaamassa talteen.
Ja tältä ne hipaisut näyttävät Diigossa.

Tässäpä maistiaisiksi minua viehättänyt pohdinta kirjan sivulta 27:

“Uhkakuvana on, että kun siirrämme arjen yksinkertaisten merkityksien rakentamisen ulkoiselle apuvälineelle, niin emme harjaannuta aivokapasiteettiamme jatkuvasti arjessa. Kykenevätkö ihmiset luomaan tietoelementtien välille uusia yhteyksiä enää silloin, kun edessä on merkityksellisiä uusia haasteita? Tyhmistymmekö kansakuntina ja tyhmistyvätkö kansakunnat eri aikaan?”

Tämä ei ollut siis mitään yltiötehokasta moniajoa. Jokainen neuloja tietää, että neulominen auttaa keskittymään. Jokainen tasapainolaudan käyttäjä tietää, ettei laudalla seisominen vaadi aivoja, eikä käsiä. Usein harrastan lauantaisin pitkään nukkumisen jälkeen jotain tällaista erilaista oppimista.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.

The art of engagement design (previously known as gamification) (tarmo.fi)

What’s the difference between a boring tool or game, and an engaging one? For something to be engaging, it needs to be easily understandable, and appealing; it needs to provide various different mechanics that appeal to different people, without forcing all of them on anyone. In a word, it needs engagement design, the concious act of designing […]

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä tarmo.fi.

Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo (AKTIIVI Plus)

Alun perin jo 2008 AKTIIVI-hankkeena alkanut ja sen jälkeen 2012 AKTIIVI Plus -hankkeena jatkunut koordinaatiohanke on lähenemässä loppuaan nykyisen hankekauden päättyessä. ESR-rahoitetun hankkeen ydin on ollut koordinoida ja mahdollistaa yhteistyötä samassa rahoitusohjelmassa ajan saatossa olleiden peräti 27 hankkeen välillä. 19.11. … Continue reading

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä AKTIIVI Plus.

Sähköiset kokeet kehityskohteina (#opus2015)

Voila_Capture 2014-11-20_11-08-23_apNurmijärven yhteiskoulun Opus-piloteissa on kokeiltu sähköisiä kokeita ja kokeiluja aiotaan jatkaa. Viime kevään kemian kokeesta Sanna Metsä raportoi:

”Sähköisestä kemian kokeesta muodostui positiivisia elämyksiä sekä opettajalle että oppilaalle. Päädyimme sähköisen kokeen testaamiseen kahdella rinnakkaisryhmällä seitsemännen luokan kemiassa. Kokeen laadinta toteutettiin Peda.net-lomakkeen pohjalle. Kokeessa oli mukana tehtävätyyppeinä oikein/väärin-väittämiä, avoimia kysymyksiä ja videon tulkinta. Kokeen laadinta oli sujuvaa ja etukäteisvalmisteluiksi jäi oikeastaan eri Peda.net sivujen julkisuusasetuksista huolehtiminen ja iPadien verkkosivujen rajoitusten asettaminen ennen kokeen alkua. Tällä vältettiin se, että oppilaat eivät googlettaisi esimerkiksi alkuaineiden kemiallisia merkkejä, jotka kuuluivat osaksi tätä koetta.

Kokeen tehtävistä kaksi oli sellaisia, että Peda.net-lomake korjasi ne automaattisesti. Lopun kokeen korjaamiseen käytin Notability-appsia, jolloin kokeen korjaaminen sujui helposti sähköisesti. Ohjelma on myös Google Driven kanssa yhteentoimiva, työskentely oli sujuvaa.

Kokeen jälkeen oppilaat arvioivat kokeen suorittamista sähköisesti. Yli 90 % koki sähköisen kokeen positiivisena. Kävimme oppilaiden kanssa yhteistä palautekeskustelua kokeesta ja pääosin palaute oli positiivista tai neutraalia. Matematiikan kokeeseenkin toivottiin sähköistä versiota. Mietintään tämän pohjalta jää myös sähköinen koe ilman tuota verkkosivujen rajoituksen käyttöä.”

Sähköisten kokeitten laatimisessa oppiaineella on väliä. Matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa käytetään paljon erikoismerkkejä, kaavoja ja tehdään laskuja. Seuraavana kohteena on 8-luokan fysiikka. Suunnitelmiin kuuluvat sähköiset tehtävänannot ja pistokokeitten tyyliset testit. Kokeilussa on tehtäväkirjan korvaaminen, kokeellisia töitä dokumentoidaan digitaalisilla apuvälineillä, kuten videoimalla ja mittaustulosten taulukoinnilla.

Voionmaan lukiolla Sirpa Suontausta oli fysiikan kokeissa kokeillut videoita ja raportoi positiivistista kokemuksista. Hän vinkkasi myös, että varakoneita on syytä olla, jos video ei jollakin laitteella suostu toimimaan. Matleena Laakso on koonnut hyvän diaesityksen sähköisistä kokeista.

- – – – -

Hauska sivuhuomautus: Pidimme tänään nurmijärveläisten kanssa suunnittelutuokion Google-dokumentin avulla. Minun oli määrä käydä paikan päällä tapaamassa uusia hankeopettajia, mutta äänen menetyksen vuoksi jouduin perumaan matkustamisen eikä puhuminenkaan siis onnistunut. Emme silti peruneet tapaamista. Avasin Google-dokumentin, laitoin lyhyen rungon ja juttelimme dokumentin chatin avulla yhtä aikaa kun kirjoitimme. Vaikka emme olleet tavanneet kasvotusten, olimme heti asian ytimessä. Tehokkaasti mutta kevyellä tunnelmalla saimme seuraavien kuukausien suunnitelmat hyvälle mallille. Juttelumme näytti tällaiselta:

Voila_Capture 2014-11-20_09-33-05_ap

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä #opus2015.

Opus-webinaarissa 26.11. vieraana e-Oppi (#opus2015)

Voila_Capture 2014-11-20_10-26-48_apKeskiviikkona 26.11. klo 15-16 pääsemme tutustumisretkelle e-Opin digitaalisen oppimisen maisemiin. Vieraanamme on Simo Veistola. Hän esittelee, miten e-Opin materiaalia voi muokata ja miten interaktiivisuus toimii.

e-Oppi on kustannusosakeyhtiö, joka kustantaa muokattavaa ja vuorovaikutteista oppimateriaalia mm. peruskouluihin ja lukioihin. e-Opin materiaaleja voi käyttää Peda.net- ja OnEdu-ympäristöissä.

Opus-webinaareissa tavataan keskiviikkoisin erilaisia sähköisten oppisisältöjen tuottajia, käyttäjiä ja kehittäjiä. Haluatko tulla esittelemään omaa juttuasi? Voit varata oman webinaariajan taulukosta tai lomakkeella tai ottamalla yhteyttä: Anne Rongas, p. 040 5181 229, etunimi.sukunimi ÄT eoppimiskeskus(piste)fi.

Voit myös seurata Opuksen kalenterista tapahtumamerkintöjä (kalenterin verkko-osoite ja iCal-linkki). Webinaarisivulla linkit tallenteisiin ja oheisaineistoihin. Sivulta löytyy myös ohjeet osallistujalle. Webinaaritila avautuu selaimelle tai mobiilisovellukseen, kirjaudu vieraana, salasanaa ei tarvita, kokoushuoneen osoite on http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/opus/.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä #opus2015.

Digitaalinen tarinankerronta soveltuu moneen (#opus2015)

Tarinankerronta on ihmislajin ikivanha tapa välittää muistiin tarttuvalla tavalla asioita ihmiseltä toiselle. Tarinan avulla on mahdollista ottaa etäisyyttä asioihin ja harjoitella vaikkapa vuorovaikutustilanteita. Tarinat toimivat geneerisinä eli usein tarina pelkistää jonkin asian juonen ja sen avulla voidaan omaksua esimerkiksi hyvä toimintamalli johonkin tilanteeseen. Geneerisyys toimii esimerkiksi tarinallisessa vuorovaikutustaitojen harjoittelussa. Tarinoissa voidaan huumorin avulla lähestyä virheitä, erehdyksiä tai vääriä toimintatapoja. Tarinointi vilkastuttaa mielikuvitusta kuten jumppaaminen verenkiertoa.

Digitaalinen tarinankerronta on oppimiseen ja opettamiseen sopiva työskentelytapa. Oikein suunniteltuna se sopii kaiken ikäisille ja moniin tarkoituksiin. Nykyisillä tietoteknisillä välineillä digitaalisia tarinoita voi tuottaa hukeasti ja helposti.

Juha Kiukas Saimaan ammattiopistosta on koonnut hyvän diapaketin digitarinoitten tekemisestä. Diaesityksen havainnollisilla kuvilla Teppo ja Anssi opastavat digitarinan tuottamiseen vaihe vaiheelta.

Hyviä työvälineitä tarvitaan eri vaiheissa:

Suunnitteluun: paperi ja kynät, kamera, piirrossovellus, kuvankäsittely, miellekartta. Sopivia apusovelluksia esimerkiksi:

  • Popplet (jäsentely, toimii selaimella ja iOS-laitteilla, maksullisella versiolla kollaboraatio)
  • Idea Sketch (jäsentely, toimii iOS, Android ja Windows-tablet, vain iOS ilmainen)
  • Skitch (kuvan päälle kirjoittaminen ja symbolit, monet yleiset laitetyypit)
  • Conceptboard (jäsentely, voi upottaa monenlaista sisältöä samaan suunnitelmaan, kollaboraatio)
  • OneNote (suunnittelu, aineiston kerääminen, kollaboraatio)

Valokuvaaminen ja videon ottaminen sujuu mobiililaitteen omalla kameralla. Valokuvaus ja videosovelluksia löytyy paljon erilaisiin tarpeisiin. Kokemuksia kannattaa jakaa. Tarvitsetko muiden ottamia valokuvia tarinaasi? Someopasteessa neuvotaan, mistä voit etsiä avoimesti lisenssoituja ja jaettuja valokuvia. Muista myös avointen sisältöjen etsimisessä Creative Commons -haku.

Pauliina Venhon tiivis ohje kertoo parhaat vinkit hyvän videon tekemiseen. Videointia voi tehdä myös hieman toisin erilaisilla sovelluksilla:

  • Explain Everything (yhdistä kuvia, videoita, ääntä ja omaa selostustasi, katso hyvä ohjevideo, iOS, Android ja Windows-tablet)
  • Puppet Pals (animaatiotyyppisiä videoita, joihin voit valokuvata tai piirtää taustat ja hahmot, iOS)
  • ShowMe (piirrä, näytä kuvia ja selosta, iOS)
  • Animoto (helposti pienoisvideoita valmiisiin pohjiin, voit käyttää kuvia, lyhyitä videleikkeitä, tekstejä ja ääntä, toimii selaimella sekä iOS ja Android)

Videon editoinnilla voidaan koota koko video tai parantaa jollakin sovelluksella tehtyä videota. iOS:llä suosittu iMovie on helppo videoeditori, Android-laitteella vastaava on esimerkiksi Kinemaster, Windows-laitteilla toimii Microsoftin Elokuvatyökalu.

Muista, että musiikin kanssa on oltava tarkkana. Sovelluksissa on usein omia audioraitoja, joihin luvat ovat kunnossa. Jos itse lataat musiikkia, varmista tekijänoikeusasiat. Esimerkiksi tekijänoikeuden suojaamaa itse esitettyä musiikkia ei saa ladata verkkoon. Jos itse sävellät ja esität, etkä ole tekijänoikeusjärjestön jäsen, saat laittaa musiikkisi esitykseen. Vapaasti käytettävää, CC-lisensoitua musiikkia löytyy myös verkosta:

Jos haluat tallentaa erillisen ääniraidan, tietokoneella tallentamiseen käytetään paljon avoimen lähdekoodin Audacity, johon pitää sopimusoikeudellisista syistä erikseen käsin asentaa mp3-muunnin. Mobiililaitteille löytyy useita hyviä nauhureita. Usean ääniraidan yhteensovittamiseen hyvä iOS-sovellus on Hokusai. Jos videon editointi tehdään mobiililaitteella, äänitiedoston tuonti videoeditorin saataville vaatii usein pientä kikkailua (iOS:ssä mm. äänen siirtäminen Musiikki-sovellukseen iTunesin kautta).

Jos oppilaitoksella ei ole omaa videopalvelinta käytössä, yleensä videot laitetaan jakoon:

Millaisia kokemuksia? Kerro kokemuksiasi. Kuvaile, miten homma toteutettiin. Pauliina Venho esittelee esimerkiksi monta tapaa käyttää videoita ammatillisissa opinnoissa, vinkit pätevät yleisesti opetukseen.

Photo 27.4.2012 1.16.34

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä #opus2015.

Mobiili oppija ja mukana kulkeva teknologia (Opeblogi)

Osallistuin vuonna 2006 kahdelle mobiilipedagogiikan kurssille. Paikka oli Heinola, ja opettaja Pasi Silander. Kevään kurssilla syttyi liekki, syksyn kurssille oli pakko päästä syventämään: maksoin itse, koska koulun koulutusrahat oli siltä vuodelta käytetty (ne kaikki noin 200 € per pää). Nälkä oli suuri ja siihen aikaan tieto oli kortilla … ei ollut juuri minkäänlaisia avoimia verkostoja oppimiseen. Jaiku keräili syksyllä 2006 uuden nuuskijoita. Bloggaajia oli Suomessa kourallinen, blogien opetuskäyttöä oli orastavasti Helsingin Yliopistolla Lokari-blogi, YLE:llä Tuija Aalto kuin lumiaura raivasi oppivan organisaation liikkumakenttää web 2.0 -maisemiin, Sun äitis ja Rautasilta olivat mobiilin mediapedagogiikan äärellä.

Pasi Silanderin ja Anni Rytkösen artikkeli (2005), An Intelligent Mobile Tutoring Tool Enabling Individualisation of Students’ Learning Processes, oli ensimmäisiä jäsentäjiä, jonka avulla itse ryhdyin hahmottamaan tulollaan olevaa oppimaisemaa, sitä, että teknologia irtoaa sähkö- ja verkkojohdoista ja oppiminen voi toimia moninaisissa tiloissa.

Digikamera oli mullistava kaveri. Sitä mullistusta ei nykyisin voi kuvitella. Kun 24 tai jopa 36 kuvan filmin kehittäminen vei aikanaan aikaa viikon ja rahaa järjettömän paljon, oli käsittämätöntä, että pienellä kameralla saattoi kuvata ihan mitä vain ja ladata heti kuvat omalle koneelle ja tulostaa, mitä huvitti milloin vain. Mobiili valokuva oli niin radikaali, että nyt sitä ei kyetä ymmärtämään. Ja sitten tuli video. Puhelimen ja kameran video. Ensin oli hirveästi tiedostomuotoja ja syksyn 2006 kurssillakin konvergoitiinkin urakalla, että saatiin tiimien mobiilivideot pelittämään.

Vuoden 2005 alussa aloitin opetyön ohella maakunnallisen verkko-opetuksen kehittämishankkeen koordinaattorina ja sain töistä kannettavan tietokoneen, ensimmäiseni. Ei siitä ollut mitään iloa ja hyötyä ja palautin sen koululle. Sillä ei nimittäin päässyt nettiin kuin koulun tiloissa. Soitin IT-tukeen ja neuvottelin, mutta ei, ei mitään mahdollisuuksia. Luovutin. Onneksi voitin huhtikuussa 2005 Microsoftin Innovatiivinen opettaja kisassa ihan mahtavan Fujitsun kosketusnäytöllisen tietokoneen (joka muuten on toimintakunnossa edelleen, vaikka ei sitä enää nettiin voi laittaa virussuojattomana). Kunnollinen työväline on avainasemassa, jos halutaan, että muutos tapahtuu. Edelleenkään kaikilla opettajilla ei ole henkilökohtaisia tietotyön välineitä.

Mobiilipedagogiikan kurssilla syksyllä 2006 olin tulisia hiiliä Nokia 3110:n kanssa. Huimat 8,5 vuotta palvellut kapula sai väistyä. Vielä heinäkuussa olin sinnitellyt, mutta vääjämätön hyppy matopeliä edeltävältä kivikaudelta mobiilibloggaukseen oli huumaava. Sillä Sony Erikssonilla pystyi bloggaamaan! Hauskaa näin vuosien jälkeen selailla vanhaa valokuvablogia, se oli aikaa ennen Instagramia.

Perustimme 2006 mobiilipedagogiikan kurssilla yhden pöytäryhmän kanssa Vaparetki-blogin, sen oheen wikin, Jaiku-ryhmän, Flickrissä kokeiltiin valokuvalla oppimista. Blogi on mainio muisto ja osoitus myös siitä, että aika hyvin oltiin kartalla. Vuosien vieriessä huomaa myös hyvin, miten mainiota on, että muistiinpanot on tehty avoimeen verkkoon. Kurssin Moodle on hävinnyt.

Digikameroitten, kannettavien tietokoneiden ja puhelinten rinnalle nousivat muutamiksi vuosiksi minikannettavat. Nyt elämme tabletlaitteiden kultakautta. Tulevatko sähköpaperilaitteet muuttamaan taas kerran mobiilioppimisen arkea?

Avointa oppimista ja aktiivista kansalaisuutta edistäneet hankkeet päättyvät. Itse olen ollut töissä AVO Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin -hankkeessa. Sen sisarhankkeen päättöseminaariin Inariin piirtelin mukana kulkevasta teknologiasta ja mobiilioppimisesta etäesityksen. Kokosin kuviin niitä asioita, joiden kanssa edelleen painitaan, vaikka vuosikausia näitä ollaan kehitetty. Asiat menevät välillä eteenpäin hitaasti, vaikka samaan aikaan jotkin asiat loikkivat ja hyppäävät suorastaan uskomatonta vauhtia kehitystasolta toiselle.

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä Opeblogi.

eLearning in Finland - englanninkielinen SeOppi-lehti on ilmestynyt (eOppimiskeskus)

SeOppi-lehti 314 185x261Syksyn englanninkielinen SeOppi-lehti on ilmestynyt.

Julkaisu sisältää artikkeleita mm. seuraavista aiheista:

  • Jill Jameson: Leadership of web-based learning is everyone’s business
  • From open to learning space – steps to open pedagogy
  • Empowering civil society
  • Open educational resources – valuable resources for Finland
  • The hottest thing right now – MOOC

Lehteä painettiin 3 000 kappaletta. Lehti on jaossa sähköisesti pdf- ja SlideShare-versioina.

Lehden seuraava numero ilmestyy keväällä 2015.

Lisätietoja
eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi

Tämä artikkeli on tuotu lähteestä eOppimiskeskus.