AVO-julkaisuja

Kalevankankaan koulussa yhdistyi monta aiemmin erillistä oppilaitosta. Väkeä on paljon: 500 oppilasta ja 75 aikuista, joista 25 avustajia (koululla mm. joustavaa perusopetusta). Isossa yksikössä asioita suunnitellaan huolellisesti, edetään hitaasti, mutta ei mitenkään pakollisiin rattaan pyörityksiin tyytyen.

Tapasin koulun rehtorin, Vesa Raasumaan 11.2.2014. Lyhyt tuokio käytettiin vireillä olevien kehityspolkujen ja kokonaisuuden tarkasteluun. Seuraavalla kerralla sitten tutustumista ihmisiin ja rakennukseen. Tämä bloggaus perustuu omiin muistiinpanoihini ja ajatelmiini.

Puhuimme oppiaineistojen ja käyttöjärjestelmien valinnasta. Vesa ei ole ainut rehtori, jonka olen kuullut Opus-hankkeen tiimoilta huokaavan, että tänä päivänä vaihtoehtoja on paljon, mutta homma elää ja sitä myöten koulun kannalta valintojen tekeminen on vaikeaa, niitä kun ei voi noin vain peruuttaa.

Pilottityöskentely on kokeilemista varten. Siksi on tärkeää löytää hankeporukan kesken erilaisia kokeilukohteita, saada niistä hyvää dokumentaatiota, vaihtaa kokemuksia ja oppia toinen toisilta.

Puhuttiin siitä, miten toisaalta tämän hetken opetusteknologian ja oppisisältöjen viidakko jopa ahdistaa, vaikka samalla monimuotoisuus on hyvä asia. Tulevaisuus näyttää siltä, että enää yhteen oppilaitokseen ei haeta yhtä kaiken kattavaa järjestelmää. Ei tukeuduta yhteen ismiin.

Opus-hankkeen taustaselvityksessä on jo hahmottunut yhdenlainen luokittelukehys sähköisten oppisisältöjen tarjonnasta:

1. Oppisisällöt, jotka ovat alustasta irrallisia ja joita ei voi suoraan integroida sähköisiin oppimisympäristöihin (esim. PDF-muotoiset, yhtenä tiedostona olevat kirjat).
2. Oppisisällöt, jotka ovat alustasta irrallisia ja jotka voi integroida sähköiseen oppimisympäristöön (käyttävät esim. SCORM-standardia, kannattaa kurkata myös kehitteillä olevaa LMRI-standardia ja Wikipedian LOM-koontia).
3. Oppisisällöt, jotka on kiinnitetty yhteen tiettyyn alustaan ja käyttäjän on hankittava alusta, jotta voi hankkia ja käyttää sisältöjä.
4. Oppisisällöt, jotka ovat yhteensopivia useamman alustan kanssa, mutta eivät kaikkien.

Eroja on myös siinä

• onko sisältö palasteltu siten, että opettaja voi rakentaa haluamansa kokonaisuuden ja esimerkiksi erilaisia polkuja eri oppijoille (modulaarisuus)
• voiko opettaja luoda ja julkaista valmiiseen sisältöön sulautettuna omaa sisältöään
• voiko oppijoitten tuottamaa sisältöä tuoda osaksi sisältöä ja
• voiko itse tuotettua sisältöä jakaa käyttäympäristössä eteenpäin.

Viime vuosina kirjankustannusalalla on nähty suuria mullistuksia. Sähköisten oppimisympäristöjen suhteenkin on viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut liikettä. Tämän vuoksi on syytä miettiä perusopetuksen kohdalla suhde digitaalisiin oppisisältöihin ja sähköisiin ympäristöihin uudelleen.

Näihin saakka tavoitteena on ollut harmonisointi. Monimuotoisuutta on vierastettu. Koulutuspolitiikka on painottanut tasa-laatuisuutta. Nyt ei voida enää taata kaikille samanlaisia oppiresursseja ympäri maata. Koulukohtaiset erot ovat kasvaneet ja eroja löytyy koulujen sisälläkin, kun katsotaan opetusteknologiaa ja sähköisten aineistojen kanssa työskentelyä.

Onkin tärkeää lähteä liikkeelle koulun omista vahvuuksista ja toimintaympäristöstä. Kalevankankaalla näitä omia juttuja ovat liikuntapainotteisuus, kulttuuriperintökasvatus, ekologisuus ja luonto sekä media ja teknologia. Kaliksella, kuten Kalevankangasta tuttavallisesti nimitetään, bloggaillaan ahkerasti. Ekaluokkalaisen mummona haikailen tällaisen kurkistusikkunan perään kuten Kaliksen YksiAa -blogi tarjoaa (voi muistakaa joskus alakouluissa meitä mummoja!).

Kalevankankaalla Opus-hanke kuuluu painopistealueelle Media ja teknologia. Juttu kiinnittyy luontevasti tärkeään lukutaidon laajentumisen suuntaan, josta nykyisin monilukutaito-sanaa käytetään. Kalevankankaan oma juttu on sosiaalinen kirjasto, social library. Mitä kaikkea se oikein voikaan olla? Ihan jäi kutkuttamaan

Hyvin kiinnostavilta kuulostivat lasten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat sekä luontoliikuntaan kannustavat saturetket pienten sovellusten opastamina. Oppilaat ovat mukana tuottamassa sisältöjä. Oppikirjakin voi olla yhdessä tehty.

Vesa Raasumaata kuunnellessa kirkastui entisestään tämän pikkuisen hankkeemme suuruus. Elämme suuren murroksen aikaa. Sitä on tärkeää ja merkityksellistä olla tutkimassa yhdessä näin hienon joukon kanssa. Asiat ovat vielä hajallaan. Pieni kaaos on tuttua kaikkialla. Toisaalta pitää edetä hitaasti, toisaalta siirrytään varsin vauhdikkaasti hyppäyksellä kohti uutta.

Kaiken tämän moneen suuntaan kulkevan ja hajallaan olevan jonkin keskellä meitä kaikkia liikuttaa hyvän muutoksen henki: kohti iloista ja aktiivista oppimista, yhteisöllistä koulua, hyvää oppimista.

Karttakirjasta valittiin matkakohde, matkakuviin tarvittiin tebletlaitteita.

Hämeenlinnan yhteiskoulu HYK on matkalla kohti isoa kouluremonttia. Opus-hanke ei ole ainut meneillään oleva kehittämisjuttu. Koulussa on kaksi yksikköä: Tuomelassa pienemmät koululaiset 1-6 lk ja Hätilässä 7-9 lk.

Tämä bloggaus sisältää omia havaintojani ja oppimaani vierailuillani Hykissä 30.1. ja 20.2.2014.

Opus-hankkeen asioita ovat Hykissä miettineet rehtori Arto Nykänen ja opettaja Reetta Horila. Reetta on hyödyntänyt opetusteknologiaa monipuolisesti jo pitkään. Isona haaveena on sähköisten aineistojen integroiminen Hämeenlinnassa käytössä olevaan Moodleen siten, että aineistoja voisi täydentää omilla sisällöillä. Nyt kokeilussa oleva sähköinen oppikirja ei integroidu Moodleen.

Hämeenlinnassa käytetään tuoreinta toisen sukupolven Moodlea, johon on jo useita vuosia hankittu sähköisiä sisältöjä Dikaioksen kautta. Hämeenlinnan opetusteknologiapäällikkö Jari Harvio on kuvannut Dikaioksen sivuilla oppisisältöjen ja sähköisen ympäristön integroimista.

Koulussa on läppärikärryjä ja muutamia uusia tabletlaitteita (iPad). Tablettien käytöstä kertyy jatkuvasti uusia oivalluksia. Käsitöissä otettiin tilkkutöistä suunnitteluvaiheessa valokuvia. Ommellessa oli helppo katsoa oikea tilkkujen järjestys valokuvasta.

Kuulin hyviä vinkkejä opetusteknologian käytöstä. Muun muassa ekaluokkalaiset olivat taltioineet itse tehtyjä runoja dokumenttikameralla suoraan dokumenttikameran muistikortille, jolloin kaikenlainen hankala videon siirtäminen jäi pois ja tallenteita pystyi heti katsomaan yhdessä taululta. Tallinnalaisen ystävyyskoulun kanssa on pidetty yhteyttä vaihtamalla virtuaalisia postikortteja ja videoita. Toukokuussa koittaa retki Tallinnaan. Naamat ja tyypit ovat tulleet jo tutuksi netitse. Hauskaa.

Vierailin maantiedon tunnilla. Siellä tableteilla tehtiin kuvakollaaseja ja postikortteja kuvitteellisesta Aasian matkasta. Tunnin jälkeen todettin, että ei jokaisella tarvitse olla omaa tablettia, vaan yhteiskäyttö ryhmissä onnistuu hyvin.

Oppilaat neuvovat myös hyvin auliisti toisiaan. Opettajan ei tarvitse ehtiä jokaisen luokse. Vierailutunnilla otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön jaettu kansio SkyDrivessa (nimi on muuttumassa muotoon OneDrive). Tarkkana piti olla sähköpostien oikeinkirjoituksessa, mutta hyvin sujuvasti opettelu meni eikä häirinnyt Aasiassa pysymistä.

Oppitunnin jälkipuinnissa juttelimme myös siitä, miten teknologiaa käytettäessä opettaja ei voi hallita ja kontrolloida ihan kaikkea. Pientä kaaosta on hyvä sietää. Toiminnan rutiinit ovat tärkeitä. Näihin kuuluvat esimerkiksi laitteiden käsittely ja lataaminen.

Pienryhmissä tekeminen sopii hyvin teknologialla rikastettuun oppimiseen. On oma taitonsa saada sellainen henki aikaan, että oppilaat tekevät töitä missä tahansa ryhmissä. Jos ryhmiä ei sekoiteta, voi tuloksena olla helposti toimijaroolien jämähtäminen: aina samat nopeat ja nokkelat saavat tehdä pääosan työstä. Tämä on eräs pedagogisen pohdinnan paikka: opettajan on hyvä huomioida oppimisen sosiaalipsykologia: ryhmäytyminen, roolit, ryhmädynamiikka.

Sivustaseuraajana on hienoa nähdä, miten hyvin työskentely rytmittyy, vaikka kaikki eivät tee yhtä aikaa samaa. Opettajan puoleen käännytään ja opettajakin valppaasti huomioi erilaiset tilanteet, ohjaa ja opastaa.

Tämä luokka oli hitsautunut hyvin yhteen. Jokainen opettaja tietää, että luokat ovat erilaisia. Se, mikä onnistuu yhden ryhmän kanssa, vaatii erilaisia toimenpiteitä toisen ryhmän kanssa. Oppisisällössäkin pitäisi olla joustoa ja rakennetta: perusaines ja syventävää sisältöä, mahdollisuus koostaa erilaisia oppimisen polkuja eri oppilaille.

Aasian matkan tuotokset kootaan talviloman jälkeen Prezillä, sekin ryhmälle uusi tuttavuus. Olisipa mukava nähdä, millaisia matkamuistoja retket tuottavat.

Hykin suunnitelmat Opus-hankkeen kanssa etenevät kevään mittaan.