Robotiikkaa ja virtuaalilaseja (NOPSA-hanke)

Amiston ja Hyrian opiskelijat pääsivät tiistaina 26.9. tutustumaan ammattikorkeakouluopintoihin ja erityisesti konetekniikan insinööriopintojen saloihin Riihimäellä, kun NOPSA-hanke kokosi 27 opiskelija ja 6 opettajaa ja ohjaajaa saman katon alle. Ennakkoon ilmoittautuneet ja kiinnostuksensa insinööriopintoihin osoittaneet nuoret saivat ensin lyhyen läpileikkauksen HAMKista ja insinööriopinnoista sekä perehdytyksen siihen, mistä NOPSAssa on kyse – nopeammasta ja sujuvammasta siirtymisestä ammattikorkeakouluopintojen kautta työelämään. 

Ennen HAMK-kierrosta konetekniikasta valmistunut Reetta Karjalainen kävi kertomassa osallistujille omista opinnoistaan sekä nykyisestä työstään NHK Oy:llä. Reetta on unelmatyössään ja ratkoo muun muassa lypsyrobottien teknisiä ongelmia. Havainnollisen ja innostavan Reetan esityksen jälkeen päästiin tutustumaan käytännössä insinööriopintoihin. Konetekniikan henkilökunta ja opiskelijat olivat järjestäneet neljä erilaista rastia, joilla havainnollistettiin sekä insinöörin työssään tarvitsemia taitoja että niitä käytännön projekteja, joita insinööriopiskelijat pääsevät opintojensa aikana toteuttamaan.  
3D –skanneri, 3D –tulostin, vetosauvakoe sekä virtuaalilasit kirvoittivat keskustelua ja saivat myös opettajat keksimään ja yhteisiä projekteja. Mahdollisesti kehitettävät yhteiset projektit ja mahdollisuus opettaa Amiston opiskelijoita 3D-skannerin käytössä herättivät keskustelua vierailevan opetushenkilöstön kanssa. Kiinnostusta oli myös robotiikan ja sen hyödyntämiseen, esimerkiksi robotilla liikuteltava jyrsin/työstöpää kirvoitti keskusteluja mahdollisesta yhteistyöstä. Vaikka keskustelu oli varsin yksityiskohtaista, voi vetää johtopäätöksiä, että eri oppilaitosten kanssa voidaan tehdä yhteistyötä opetuksessa ja erilaisten hankkeiden kautta. Samalla toisen asteen opiskelijoilla on mahdollista tehdä yhteistyötä HAMK:n kanssa ja mahdollisesti suorittaa opintoja jo tulevaisuutta varten.  Ja mikä parasta, henkilökunta pääsi tutustumaan toisiinsa päivän aikana niin, että henkilökohtaiset yhteydenotot sujuvat jatkossa jouhevasti. 
Päivän päätteeksi konetekniikasta tuotekehityspuolelta valmistunut Jari Pudas kertoi oman uratarinansa suunnittelutoimisto Deemecin ja Martelan palkkalistoilla. Jari antoi paljon käytännön vinkkejä sekä töiden etsimiseen että siihen, miten insinööriopinnot kannattaa hyödyntää mahdollisimman tarkkaan. 
Päivä tarjosi osallistujille paljon ajatuksia jatkon suhteen. Seuraavaksi päivään osallistuneet opiskelijat ja ohjaajat lähtevät miettimään yksilöllisiä polkuja ammattikorkeakouluopintojen rakentamiseksi osaksi Amistolaisten ja Hyrialaisten tutkintoa ja sitä kautta suoraa väylää ammattikorkeaopintoihin. Toivottavasti näemme päivän osallistujia jo pian HAMKin kampuksen käytävillä insinööriopiskelijoina! Päivä päätettiin yhden Amistolaisen sanoihin: ”Mitä tää olikaan, mihin mun pitää hakee, että pääse tekemään tätä työkseni?” 
HAMKin ja Amiston mallin mukaan ammattikoululainen voi suorittaa jo ammattikouluopintojen aikana – ja ammattikouluopintoihinkin kuuluvia – insinööriopintoja, jotka määritellään yhdessä opiskelijan, Amiston ja HAMKin kanssa. 30op suoritettuja opintoja hyväksytään myös HAMKiin sellaisenaan ja ne toimivat pääsylippuna suoraan ammattikorkeakouluopintoihin ilman pääsykoetta. 
 
Artikkelin kirjoittaja:
Johanna Nikkola
Opintoneuvoja ja opinto-ohjaaja (liikenneala, tieto- ja viestintätekniikka)
HAMK Riihimäki
 

Tuotu lähteestä: NOPSA-hanke

DigiKilta yhteistyöhön COSS ry:n Avoinkoodi.fi-palvelun kanssa

Avoinkoodi.fi

DigiKilta on valtakunnallinen Opetushallituksen rahoittama verkostohanke esi- ja perusopetuksen sähköisten oppimisympäristöjen kehittämiseksi. Hanke keskittyy tiedolla johtamiseen sekä hyvien toimintakäytäntöjen levittämiseen. Sen toiminnasta vastaavat Hämeenlinnan johdolla 12 kuntaa sekä Tampereen yliopisto ja Suomen eOppimiskeskus ry. Tärkeä osa hanketta on avoin tietopankki, jossa julkaistaan hankkeen kuluessa kertyneitä tietoja ja kokemuksia sekä aiheeseen liittyvää uutisointia. Lisäksi kertynyttä tietotaitoa hyödynnetään DigiKillan järjestämissä teemapajoissa, tapahtumissa ja webinaareissa.

Avoinkoodi.fi on puolestaan Suomen avoimien tietojärjestelmien keskus COSS ry:n ylläpitämä palvelu, joka kokoaa yhteen avoimena lähdekoodina julkaistut julkishallinnon IT-hankkeet. Palvelua on nyt laajennettu käsittämään opetuksessa ja oppilashallinnossa käytettävät järjestelmät, joita oppilaitokset ja kunnat voivat hyödyntää. Avoinkoodi.fi siirtyi Solitalta COSSin jatkokehitykseen vuoden 2017 alussa.

COSSia ja DigiKiltaa yhdistää yhteinen tavoite saattaa avoimen lähdekoodin ratkaisut helpommin niitä etsivien saataville. Siinä missä DigiKilta tuntee oppilaitosten käyttämät avoimen lähdekoodin ratkaisut, pystyy COSS tarjoamaan näille toimivan julkaisualustan Avoinkoodi.fi-palvelussa. COSS ja DigiKilta ovatkin päättäneet tehdä yhteistyötä ja julkaista avoimen lähdekoodin oppimisalan hankkeet ja järjestelmät Avoinkoodi.fi-sivustolla erillisessä oppilaitoksille suunnatussa osiossa. Sivusto löytyy myös DigiKilta.fi-tietopankista. Tarkoituksena on säästää oppilaitosten edustajien aikaa ja karsia avoimen lähdekoodin ratkaisujen etsimiseen ja käyttöönottoon liittyvää päällekkäistä työtä tarjoamalla lista saatavilla olevista palveluista. Tutustu palveluun osoitteessa avoinkoodi.fi ja ilmoita meille puuttuvista järjestelmistä GitHubin kautta tai sähköpostitse avoinkoodi@coss.fi.

Lisätiedot
Timo Väliharju, Toiminnanjohtaja, COSS ry, timo.valiharju@coss.fi, 050 330 3339
Jari Harvio, Opetusteknologiapäällikkö, Hämeenlinnan kaupunki, DigiKilta-verkosto, jari.harvio@hameenlinna.fi, 050 594 7883

Suomen avoimien tietojärjestelmien keskus COSS ry

Tuotu lähteestä: DigiKilta

CDIO Insinöörikoulutuksessa (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Ari Pikkarainen (DI), konetekniikan lehtori
Lauri Kantola (Tek.Lis), konetekniikan koulutusvastaava
Lapin AMK, Konetekniikan koulutus

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Lapin AMKin Pohjoisen tekijät -blogissa.

CDIO

Lapin AMK:n tekniikan yksikkö Kemissä on ollut mukana maailmanlaajuisessa CDIO-verkostossa jo useita vuosia. CDIO on lyhenne sanoista C (conceive), D (design), I (implement) ja O (operate). CDIO sai alkunsa vuonna 1997 MIT:ssä ja sen tavoitteena on uudistaa insinöörikoulutusta vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Tätä varten perustettiin komitea, joka koostui teollisuuden edustajista, yrityksistä, erilaisten akateemisten instituuttien edustajista ja erityisesti insinöörikoulutukseen keskittyvistä oppilaitoksista.

Maailmanlaajuinen organisaatio koostuu tällä hetkellä 138 korkeakoulusta ympäri maailmaa.

Kuva 1. CDIO-oppilaitokset maailmanlaajuisesti (www.cdio.org)

CDIO:n keskiössä on insinöörien koulutuksen ja oppimisen viitekehys, joka nojautuu 12 eri standardiin, joita sovelletaan koulutuksen kehittämiseen sekä opetussuunnitelman sisällön luomiseen ja soveltamiseen.

Joka vuosi järjestetään CDIO-konferenssi jossain verkoston jäsenkoulussa. Vuonna 2017 kunnian sai Calgaryn yliopisto Kanadassa. Konferenssiin kokoontuu jäsenkouluista henkilöitä tarkoituksenaan jakaa hyvä käytänteitä ja kokemuksia CDIO-periaatteen soveltamisesta koulutuksessa. Konferenssit koostuvat konferenssipaperien esityksistä, posteriesityksistä sekä lukuisista työpajoista, tutustumisista ja vierailuista.


CDIO-KONFERENSSI  JA LOVO-HANKE

Lapin AMK:n konetekniikan koulutus osallistuu 2016–2017  ESR–hankkeeseen nimeltä LOVO (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut), jossa on mukana Lapin AMK:n lisäksi Lapin Yliopisto, Ammattiopisto Lappia, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ja Tornion kansalaisopisto. Hankkeen tavoitteena on luoda Lappiin enemmän oppijakeskeisempää koulutusta, digitaalisia oppimisen välineitä sekä hyödyntää verkon mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Lapin AMK:n koulutus osallistuu hankkeeseen pilotilla, jonka tavoitteena on CAD-koulutuksen monipuolistaminen monimuotokoulutuksessa käyttäen erityisesti käänteisen luokkahuoneopetuksen (flipped classroom) periaatetta. Tämä valittiin tämän vuoden CDIO-konferenssipaperin aiheeksi, sillä CDIO -konferenssin teema oli tänä vuonna ”Engineering Education in the Digital Age”.

LOVO-pilotti soveltui mitä parhaiten CDIO-konferenssin aiheeksi ja näin saimme pilotille myös kansainvälistä näkyvyyttä. Konferenssipaperimme aihe oli ”Developing Distance Learning in Computer Aided Design”.

Paperissa käymme läpi LOVO-hankkeessa kehitettyjä ratkaisuja erityisesti flipped classroom -menetelmän näkökulmasta katsottuna. Lisäksemme paperin kirjoittamiseen osallistui Anu Pruikkonen, joka toi mukanaan kaivattua näkemystä ja osaamista erityisesti etäoppimisen näkökulmiin ja teoriaan.

Matkalle Kanadaan lähdettiin Oulun kentältä lauantaina 17.6. ja lento Calgaryyn kulki Helsingin ja Lontoon kautta. Vaikka nimellisesti olimme saman päivän aikana perillä, kesti matka 9 tunnin aikaeron vuoksi noin 17 tuntia. Calgaryyn laskeuduimme kello 20:00 paikallista aikaa. Otimme taksin lentokentältä hotellille, kirjauduimme sisään, söimme illallisen ja menimme nukkumaan aikaeroa pois. CDIO-konferenssi alkoi seuraavana päivänä.

Sunnuntaina pääsimme tutustumaan Calgaryn keskustaan, josta ehkä mieleenpainuvin osa kaupungin lukuisat pilvenpiirtäjät. Illalla osallistuimme konferenssin avaustilaisuuteen, jossa puhujana oli mm. Ron Hugo, joka toimi konferenssin johtajana (Chair).

Avaustilaisuudessa pääsimme tutustumaan muiden CDIO-organisaation jäsenkoulujen edustajiin ja vaihtamaan kuulumisia erityisesti kouluissa tehtävistä käytännön CDIO-projekteista.

 

Kuva 2. CDIO-konferenssin avajaiset

Maanantaina konferenssi käynnistyi täydellä teholla ja pääsimme kuulemaan muiden muassa Ed Crawleytä MIT:stä. Crawley piti innostavan puheenvuoron insinöörikoulutuksesta ja sen kehittämisestä, ja hän laittoi myös kuulijat osallistumaan vuoropuheluun.

Ed Crawley on yksi CDIO-periaatteen luojista, ja hänen näkemyksensä projektikeskisestä oppimisesta antoivat uutta näkökulmaa myös uuden OPS2017-sisällön toteuttamiseen. Luento osoitti, että CDIO on erinomainen työkalu tekniikan opetuksessa ja että OPS2017 tukee tätä erinomaisesti projektien ollessa lukukauden keskiössä.

Kuva 3. Ed Crawleyn esitys

 

Päivä oli täynnä esityksiä erilaisista CDIO-sovelluksista, joissa organisaation jäsenkoulut esittelivät omia tapojaan soveltaa CDIO:ta käytäntöön. Tämä olikin konferenssin parasta antia, sillä tällä tavoin pääsimme näkemään, miten CDIO toteutuu muualla maailmassa.

Erittäin hienoa oli myös todeta, että me teemme täysin oikeita asioita omassa insinöörikoulutuksessamme ja että suomalainen korkeakoulukulttuuri on täysin vertailukelpoinen muun maailman kanssa. Päivä päätettiin erilliseen posterisessioon, jossa kierreltiin katsomassa postereita ja kuuntelemassa esityksiä eri aiheista. Sessiossa pääsi keskustelemaan yksityiskohdista esittäjien kanssa ja siitä, miten he ovat toteuttaneet CDIO:ta.

Tiistaina konferenssi jatkui yliopistolla, jossa avauspuheenvuorojen ja aamupäivän ohjelman jälkeen osallistuimme workshoppiin, jossa harjoiteltiin ryhmässä työskentelyä ja ryhmän johtamista. Workshop oli viihdyttävä ja se herätti runsaasti keskustelua ja ajatuksia siitä, miten voit viedä ryhmän työtä eteenpäin vain pienellä määrällä informaatiota. Ja mikä hienointa, työpajan työkaluina olivat meille kaikille tutut Legot!

Työpaja todisti myös, että ihmiset ympäri maailmaa pystyvät ja voivat työskennellä yhdessä jopa yllättävänkin aiheen parissa.

Päivän kohokohta oli kuitenkin retki Kalliovuorille Banffin kylään, joka sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päästä Calgarystä. Kalliovuoret olivat huikea kokemus suomalaiselle, joka on tottunut alaviin maihin. Kylässä oli myös vuoriston kyljessä hotelli, jossa tarjottiin varsinainen konferenssi-illallinen. Illallisella pääsimme keskustelemaan muiden osallistujien kanssa hieman vapaamuotoisemmin. Illallisen jälkeen matkustimme takaisin hotellille. Päivä oli pitkä, se kesti aamu yhdeksästä puoleen yöhön saakka, eikä unta tarvinnut houkutella.

 

Kuva 4. Banff, Kalliovuoret

Keskiviikko oli meille viimeinen päivä Calgaryssä. Kirjauduimme aamulla hotellista ulos ja siirryimme yliopistolle valmistautumaan omaan esitykseemme. Esitys pidettiin isossa luokkatilassa, jonne kokoontui osallistujia eri maista kuuntelemaan. Esityksen pituudeksi oli rajattu 20 minuuttia, joten se piti valmistella huolella, jotta saimme esiteltyä kaikki tärkeimmät asiat omasta hankkeestamme.

Esitys herätti paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä, joita purettiin esityksen jälkeen kyselysessiossa. Seuraavassa on lyhyesti lueteltuina pääkysymykset, joita esitys herätti:

• Onko eroa opiskelijoiden arvosanoissa, jos verrataan kontaktiopetusta ja etäopetusta?
• Miten muutokset opetuksen käytänteissä tai ohjelmistoissa vaikuttavat opintojaksoon ja oppimiseen?
• Miten oppilaan etenemistä ja opiskelua tuetaan etäluentojen aikana?
• Miksi etäopetusta tulisi kehittää, eikö voisi keskittyä vain kontaktiopetukseen?

Erityisesti keskustelu viimeisestä aiheesta oli hyvä, sillä se avasi silmiä sille, että meillä harvaan asutuilla seuduilla opetuksen haasteet ovat erilaisia kuin esimerkiksi väkirikkaissa kaupungeissa maailmalla. Samalla etäopetuksen kehittäminen on jotakin sellaista, jossa voimme olla erinomaisia myös kansainvälisessä mittakaavassa.

Esityksemme jälkeen luvassa oli vielä yliopiston kampuskierros, jossa pääsimme tutustumaan kampukseen sekä erilaisiin oppimisympäristöihin ja laboratorioihin. Oli huikeaa huomata, kuinka paljon rahaa yliopisto käyttää tilojen monipuolistamiseen. Yliopistolla olikin menossa Tekniikan yksikössä iso remontti, jossa rakennetaan uusia laboratorio- ja työskentelytiloja.

Calgaryn yliopistolla on selvästi tekeminen pääkohteena, sillä useassa eri paikassa oppiminen tapahtuu juuri käytännön tekemisen kautta normaalin luokkahuoneopetuksen lisäksi.

Päivän päätteeksi lähdimme kotimatkalle ja lentokentälle, josta matka kotiin alkoi kello 22:00 paikallista aikaa. Tavoitteena oli ehtiä kotiin juhannusaatoksi ja tämä onnistuikin; pään pääsi painamaan omaan tyynyyn kello 02:30 Suomen aikaa torstain ja juhannusaattoperjantain välisenä yönä.

Konferenssi kytki CDIO:n ja LOVO-hankkeen erinomaisesti yhteen ja osoitti, kuinka LOVO:ssa tehtävällä työllä ja sen tuloksilla on selvä vaikutus pohjoisen insinöörikoulutuksen kehittämisessä. Kanadan matka antoi hyviä eväitä LOVO-pilottimme viimeistelyyn syksyn 2017 aikana. Oli hienoa olla esittelemässä pilottia ja sen alustavia tuloksia kansainväliselle yleisölle – Tästä on hyvä jatkaa.

 

 

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Otavan Opiston VOPS pilottikäyttöön (Poluttamo)

Otavan Opisto on ottamassa pilottikäyttöön visuaalista HOPSia eli VOPS:ia. Sitä on demottu konseptitasolla aiemminkin avoimesti internetissä, mutta parhaillaan sitä ollaan integroimassa ”Muikku”-verkko-oppimisympäristöömme ja aidoksi työkaluksi.

VOPSin eri toiminnallisuuksia (www-selaimessa välilehtiä) on testattu muutamalla testiopiskelijalla ja saatujen kokemusten perusteella on vielä kesän ja alkusyksyn aikana viimeistelty nettilukiossa VOPSin toiminnallisuuksia. VOPSin ulkoasusta on pyydetty kommentteja ohjaustiimin jäseniltä ja esimerkiksi omalta välilehdeltään löytyvän HOPS-lomakkeen tekstiä on muokattu toiveiden mukaan.

Muikku-kuva

Näkymä testiopiskelijan Opiskelusuunnitelmani-sivusta Otavan Opiston VOPS:issa.

”HOPS-lomake” -välilehdellä tehdään opintosuunnitelmaan keskeisesti vaikuttavia valintoja. Näihin kuuluvat mm. opiskelijan suomen kielen valinnat, matematiikan laajuus, ylimääräiset kielet, katsomusaine sekä luonnontieteiden valinnat. Lisäksi välilehdellä määritellään opintojen tavoite (lukion päättötodistus tai ylioppilastutkinto tai molemmat). ”HOPS-lomake” -välilehdellä ei ole vielä mahdollista tehdä yo-kirjoitusvalintoja, mutta lukiovalinnat ovat jo kunnossa.

VOPSin ”Opiskelusuunnitelmani”-välilehdellä näkyvät opiskelijan ”HOPS-lomakkeelle” täyttämät valinnat sekä nettilukiossa tällä hetkellä saatavilla olevat uuden OPSin mukaiset kurssit. Tällä välilehdellä on merkitty erilaisilla symboleilla erityyppiset kurssit (lukion valtakunnalliset pakolliset, syventävät ja koulukohtaiset syventävät). Opiskelijalle näytetään myös suunnitellut ja jo suoritetut kurssit arvosanoineen. VOPS ilmoittaa myös jo suoritettujen kurssien määrän ja suoritettujen pakollisten kurssien määrän. Tällä välilehdellä on mahdollista tehdä vielä valinnaisainevalintoja tai valita pakollisista aineista syventäviä kursseja.

Verkko-ohjaajan on mahdollista nähdä opiskelijan ”HOPS-lomake” ja ”Opiskelusuunnitelmani”-sivu ”Ohjaamo”-työkalun kautta. Ohjaajalla ei vielä ole mahdollisuutta muokata opiskelijan tekemiä valintoja ja tämän toiminnon mahdollisuutta tarkastellaan myöhemmin. Ohjaamossa ohjaajan näkymä jäi maksatuskaudella vielä hieman keskeneräiseksi, mutta se ei estä VOPSin käyttöönottoa.

Ensimmäiset oikeat opiskelijat saivat VOPSin käyttöönsä viikolla 40. Innokkaana odottelemme opiskelijoiden kommentteja uutukaisesta. Saatujen palautteiden perusteella teemme tarvittaessa muutostöitä ennen kuin annamme VOPSin isomman opiskelijajoukon käyttöön.

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Edulliset VR-lasit opetuksessa (Matleenan blogi)

Kunnollisia ja kalliita VR- eli virtuaalitodellisuuslaseja on hankittu jo useisiin oppilaitoksiin. Itseäni innostavat vielä tässä vaiheessa enemmän edulliset pahvi- tai muovilasit, sillä ne ovat hintansa puolesta jokaisen oppilaitoksen (opettajan/oppijan) hankittavissa. Niitä käytetään yhdessä puhelimen kanssa.

Tällä hetkellä olen innoissani Google Expeditions -sovelluksesta (iOS, Android), jonka avulla voin viedä ryhmän luokkaretkelle pariinsataan eri paikkaan, kuten maailmanperintökohteisiin eri puolille maailmaa, avaruusasemalle tai hengityselimistön sisälle. Sovellus toimii niin, että opettaja valitsee ja lataa sovelluksesta (mieluiten tabletille) luokkaretken kohteen ja ottaa oppaan roolin. Oppijat avaavat saman sovelluksen omista puhelimistaan ja liittyvät tutkijoiksi. Jotta tämä onnistuisi, kaikkien tulee olla samassa langattomassa verkossa.

Ruudunkaappauskuva Google Expeditions -sovelluksesta ohjatessani
ryhmää UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Pyöreä merkki kuvan keskellä osoittaa hautarakennusta eli mausoleumia,
jota juuri esittelen. Hymiöistä näen neljän oppijan katsovan siihen suuntaan.

Tutkimusmatka alkaa niin, että opettaja avaa yhden 360-kuvan kerrallaan. Hän näkee (englanniksi) siitä taustatiedot ja esimerkkikysymyksiä ja niiden oikeita vastauksia. Tämän lisäksi opettaja näkee kohteita, joita voi kuvasta oppijoille osoittaa. Niistäkin opettajan roolissa on tarinoita valmiina.

Kun tutustut sovellukseen itsenäisesti ennen kokeilua ryhmän kanssa, kannattaa avata opettajan rooli tabletilta (tai toiselta puhelimelta) ja oppijan rooli puhelimelta, jonka laittaa VR-laseihin. Näin kuvasta toiseen liikkuminen toimii jouhevammin.

Toinen innostava sovellus on Cardboard Camera (iOS, Android), jolla voi ottaa 360-kuvia. Opetukseen siitä tekee valokuvaa käyttökelpoisemman se, että mukana ovat äänet, ellei niitä erikseen halua ottaa pois. Näin oppijat voivat ottaa kuvia esim. metsäretkeltä kertoen samalla havaintoja ympärillään näkyvästä opiskeltavan asian näkökulmasta. Kielten opetuksessa voidaan 360-kuvien avulla esitellä vaikka paikallisia nähtävyyksiä tai historiassa muistomerkkejä. Aiheeseen voit tutustua kahden viikon takaisessa bloggauksessani.

Kun kaipaat ideoita siitä, mitä kaikkea opetuksen kentällä on kokeiltu, suosittelen tutustumaan kahteen hankkeeseen ja mielelläni kuulen kommenteissa muistakin opetuksen VR-hankkeista. Virtuaaliset oppimisympäristöt perusopetuksessa on kolmen savonlinnalaiskoulun 7.-9. luokkien hanke. Sen verkkosivuilta löytyy hyviä ja konkreettisia ideoita VR-lasien hyödyntämiseen yläkoulussa. FinEduVR puolestaan on neljän lukion hanke. Se on laajasti selvittänyt ja testaillut laitteiden ja sovellusten mahdollisuuksia opetuksessa, myös yhteistyössä yritysten kanssa ja kansainvälistä yhteistyötä tehden.

Millaiset pahvilasit?

Ostin viime viikolla lisää pahvisia VR-laseja, niin että minulla on nyt lasit 23 hengen ryhmälle. Vasta kolmannesta myymälästä löysin riittävän määrän laseja. Pahvisia löysin 1-10 e hintaan ja muovisia näyttää olevan tarjolla noin 30 e alkaen. Ainakin viime viikolla Gigantti on myynyt pahvilaseja virallisen hinnan (7,90 e) sijaan Tampereen Kalevan myymälässä alle kolmella eurolla ja Helsingin Forumin myymälässä poistotarjouksena eurolla, tosin sillä hintaa irtoaa vain yhdet lasit, ellei ole taitava tinkimään. Gigantin asiakaspalvelu vahvisti minulle tänään, että tarjoukset ovat usein myymäläkohtaisia.

Ensimmäiseksi ostin vuonna 2015 Clas Ohlsonin pahvilasit ja niiden ensikokemuksista kertova bloggaukseni on neljänneksi luetuin kirjoitukseni. Joulupukki toi myöhemmin muoviset lasit, jotka ovat siitä kivat, että pysyvät päässä pitämättäkin ja puhelinkin pysyy napakasti paikoillaan. Tosin puhelin kiinnitetään laseihin niin, että samalla tulee laittaneeksi äänet pois, kun kiinnike on omalle puhelimelleni vähän huonossa kohdassa. Näin ollen muovilaseja ostettaessa ne kannattaa testata oman puhelimen kanssa.

Nyt hankkimiini Gigantin laseihin ihastuin euron hinnan lisäksi myös koska ne ovat niin suuret, että silmälasit mahtuvat niihin vaivatta, mutta myös entistä suuremmat puhelinmallit. Laseissa on sivuilla tarrat, jotka pitävät puhelimen paremmin paikoillaan kuin Ohlsonin mallin kuminauha.

Toki malleja on paljon muitakin ja osa on tilannut laseja ulkomailta. Yksi huomioitava seikka koulukäytässä on se onko materiaali käsittelemätöntä pahvia vai onko se käsitelty niin, ettei otsasta tarttuva hiki tee laseista jo lyhyen käytön jälkeen suttuisen näköisiä. Osassa pahvilaseja on toimintojen ohjaamiseen magneetti, jota en tosin omassa puhelinmallissani ole saanut toimimaan. Joissain malleissa on nappula lasien yläosassa, mutta sekin on minulta testaamatta.

AR/VR-materiaalejani sekä päättyneitä ja tulevia koulutuksia

  • Etelä-Karjalan kesäyliopiston lisätyn todellisuuden eli AR-koulutuksen johdantodiat 3.10.2017
  • Mobiilioppiminen ja mobiilirata -työpajat Laihialla 7.10.2017
  • Luova luokka -mediakasvatusseminaari Oulussa 16.11.2017
  • QR-koodit opetuksessa -diat
  • Lisätty todellisuus opetuksessa -diat
    • Linkissä on lokakuun alun versio, jota jo haluaisin vähän päivittää. Se saa kuitenkin odottaa, sillä diojen jakamiseen lähes kuusi vuotta käyttämäni SlideShare on rikki. Vielä ei ole tietoa, onko palvelussa joku tilapäinen häiriö vai haluaako sen hankkinut Microsoft tarkoituksellisesti kaventaa sen käyttöä ja estää materiaalien aitoa jakamista muille. Räikeimmät huononnukset ovat, että tällä hetkellä ei ole mahdollista päivittää dioja eikä niitä saa ulos kuin pdf-muodossa.
  • Virtuaalilasien diat upotin alle ja tein siitä 23. koulutusdiojeni sivuilla olevan ja ajoittain päivittyvän diasarjan. Tämä on ensimmäinen versio, joka vuosien varrella ja lisää oppiessani ja teiltä ideoita saadessani tästä kehittyy.

Tuotu lähteestä: Matleenan blogi

Gerhard Fischer eOppimisen neuvottelukunnan vieraana 25.10.2017

Aika: 25.10.2017 klo 12-15
Paikka: Aalto-yliopiston oppimiskeskus, Otaniementie 9, Espoo

eOppimisen neuvottelukunta kokoontuu lokakuussa Aalto-yliopiston oppimiskeskuksessa Otaniemessä. Vierailevana puhujana Coloradon yliopiston Gerhard Fischer.

Tilaisuuden ohjelma

12.00 – 12.30 Tilaisuuden avaus – eOppimisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Teemu Leinonen

12.30 – 13.15 Human-Centered Design for Life-long Learning – Gerhard Fischer, University of Colorado Boulder

13.15 – 13.45 Kahvitauko

13.45 – 14.30 Kohti vuotta 2020 – eOppimiskeskuksen strategiatyö – Ari-Matti Auvinen, Suomen eOppimiskeskus ry:n hallituksen puheenjohtaja

14.30 – 15.00 Oppimisen digitaalinen ekosysteemi, Minna Taivassalo, Opetushallitus

Ilmoittautuminen

Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

Ilmoittautumiset >>>


Neuvottelukunta koostuu pääasiassa Suomen eOppimiskeskus ry:n päättävistä yhteisöjäsenistä, mutta sen toimintaan voivat myös muut osallistua. Neuvottelukunnan tehtävänä on ohjata Suomen eOppimiskeskuksen toimintaa.

Tuotu lähteestä: eOppimiskeskus

Julkaisua pukkaa! (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Syksy on jo kovassa vauhdissa ja niin on myös LOVO-hankkeen julkaisun työstäminen! LOVOssa työskentelee viidestä eri oppilaitoksesta yhteensä useampia kymmeniä opettajia. He tekevät hienoa työtä sen eteen, että uudenlaiset verkko-oppimisratkaisut saisivat yhä enemmän jalansijaa oppilaitoksissa. Tehdyn työn tulokset leviävät varmasti oman oppilaitoksen sisällä, mutta varmistaaksemme sen, että myös laajempi kohdejoukko hyötyy tuloksistamme, julkaisemme ensi vuoden alussa kirjan. Kirja tulee tarjoamaan käytännönläheisiä vinkkejä opetukseen kaikilla koulutusasteilla.

Pysy siis kuulolla!

Kuva: Maria Makkonen

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

DigiKilta Kuopiossa 15.11.2017: tilasuunnittelua, esitystekniikkaa & virtuaalitodellisuutta

DigiKilta-hanke järjestää koulujen tilasuunnittelua, äänisuihkuja, langatonta esitystekniikkaa ja virtuaalitodellisuutta käsittelevän tapahtuman Kuopiossa marraskuussa.

Aika: 15.11.2017 klo 9.00-15.30
Paikka: Jynkän koulu, Kuopion kansalaisopisto sekä Kuopion klassillinen lukio. Lisäksi lounas Valtuustotalolla. Tapahtumapaikat kartalla.

Ohjelma

Jynkän koulu
Maitotie 2, Kuopio

9.00 – 9.15 Aamukahvit ruokasalissa Sisääntulo ovesta A, katso koulun karttakuva.

Alkusanat – Jari Harvio, DigiKilta-hanke

9.15 – 9.45 Käyttäjäkeskeinen tilasuunnittelu Kuopion kouluhankkeissa, tilahallintapäällikkö Tanja Karpasto

9.45 – 10.45 Jynkän koulun tilojen ja erityisesti äänisuihkujen esittely, Maarit Kivimäki, Petri Manninen ja Jorma Partanen


Kuopion kansalaisopisto
Puistokatu 20, Kuopio
1. krs, Opistosali/B059

11.15 – 12.00 Langaton esitystekniikka – case Rovaniemi, tvt-koordinaattori Petteri Kartimo

12.00 – 12.30 Lisätty todellisuus peruskoulussa, Kuopion perusopetuksen tvt-tukihenkilöt Jarno Bruun ja Sinikka Leivonen


Valtuustotalo
Suokatu 42, Kuopio

12.30 – 13.30 Lounas Valtuustotalolla


Kuopion klassillinen lukio
Opistotie 1, Kuopio

13.30 – 15.30 Virtuaalilaitteiden ja #FinEduVR-hankkeen toiminnan esittelyä, Kuopion klassillisen lukion rehtori ja #FinEduVR-hankkeen koordinaattori Jukka Sormunen

14.30 kahvitauko

Ilmoittautuminen

Ilmoittautumiset 31.10.2017 mennessä

Tapaaminen on DigiKilta-hankkeen jäsenkunnille maksuton (2 osallistujaa per hankekunta). Muille osallistumismaksu 40 € (alv 0 %).

Lisätietoja tapahtumasta

Anu Wulff
anu.wulff(a)kuopio.fi
044 718 4205

Tuotu lähteestä: DigiKilta

Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille – Poluttamo-hankkeessa tehtyä ja tekeillä (Poluttamo)

Ammattikorkeakoulukirjastojen Kreodi-lehdessä on julkaistu Marjatta Puustisen kirjoittama artikkeli Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille – Poluttamo-hankkeessa tehtyä ja tekeillä:

Lapin AMKin kirjasto ja eOppimispalvelut ovat mukana Poluttamo – oma digipolku oppimiseen -hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea toisen asteen opiskelijaa oman opintopolun selkiyttämisessä, opinnoissa etenemisessä sekä ammatillisessa kasvussa ja kehittymisessä. Artikkelissa kerrotaan, miten tiedonhankintataitoihin painottuva osahanke on edennyt.

Artikkeli Kreodin sivuilla >>>


Tuotu lähteestä: Poluttamo

360-kuvia kännykkäsovelluksella (Matleenan blogi)

360-kuvaa otettaessa käännytään hitaasti ympäri myötäpäivään.

Yhä useammin seminaarien tauolla tai kaveriporukan mökkireissulla joku asettaa ryhmän keskelle 360-kameran ja ottaa kuvan kaikesta ympärillä näkyvästä. Tällaisten kuvien ottaminen onnistuu myös maksuttomalla Cardboard Camera (iOS, Android) -sovelluksella. Kuvan laatu ei toki ole yhtä hyvä kuin satojen eurojen kameralla, mutta kyllä kuvat ihan käyttökelpoisia ovat.

Kuva otetaan Cardboard Camera -sovelluksella pitämällä puhelinta pystyasennossa ja pyörähtämällä rauhallisesti ympäri myötäpäivään. Sovellus äänittää taustaäänet ja oman selostuksesi, ellet vaimenna niitä. Kamera kuvaa ympäristön, mutta varsin paljon taivasta ja maata jää piiloon eli kuva ei ole niin laajalta alueelta kuin varsinaisilla 360-kameroilla otettu. Liikettä kuvassa ei kannata olla.

Kuvat voi saman tien katsoa tai näyttää muille. Kuvia voi myös jakaa linkillä, kuten itse tein alla esimerkkikuville. Kun avaat  linkin mobiililaitteella, saat ehdotuksen asentaa Cardboard Camera -sovelluksen ja sitten ladata jaetun kuvan sovellukseen.

Valitse sovelluksesta kuva, jonka haluat katsoa. Niitä on sovelluksessakin muutama jo valmiina ja omat ja jaetut kuvat löytyvät eri välilehdiltä. Klikkaa sitten virtuaalilasien kuvaketta, niin saat oman näkymän molemmille silmille. Laita sen jälkeen kännykkä virtuaalilaseihin. Ainakin omalla kännykälläni kuva avautuu vasta kun puhelin on vaakatasossa, kuten sen virtuaalilaseja käytettäessä kuuluukin olla.

Sovelluksestä näet omilla välilehdillä esikatselulistan omista ja sinulle jaetutuista kuvista.

Alla on linkkejä kesälomareissulta Saksasta ja Itävallasta ottamiini kuviin. Tuulen humina kuuluu yhdessä kuvassa häiritsevästi. Kuvatessa en tullut ajatelleeksi, että kuvien katsoja voi katsoa eri suuntaan kuin minä kuvaajana. Niinpä selostukset siitä, mitä on vasemmalla tai selän takana eivät oikein toimi.

Tuovatko 360-kuvat sinusta toisen kokemukset lähemmäksi kuin tavallisten valokuvien katsominen? Kokeile itse: samalta reissulta julkaisin myös kaksi bloggausta puutarhablogissani otsikoilla Puutarhakuvia Münchenistä ja Alppien kukkasia Itävallasta.

Tässä vielä linkki Google Cardboardin sivulle, missä ohjeistetaan kuvien ottaminen, jakaminen ja varmuuskopiointi.

Cardboard Cameran kuvia katsotaan avaamalla kuva sovelluksella virtuaalilasien näkymään. Sen jälkeen virtuaalilasit suljetaan, kuvan mallissa mustilla kangastarroilla. Vihreä kuminauha auttaa puhelinta pysymään paikallaan. 

PS. Julkaisen lokakuun alussa koulutusdiojeni sivulla uuden diasarjan virtuaalilaseista. Näkökulmana ovat edulliset pahvilasit ja niiden maksuttomat sovellukset, etenkin opetuskäytön näkökulmasta. Teemat ovat esillä muutamissa syksyn koulutuksissani, seuraavaksi Etelä-Karjalan kesäyliopiston lisätyn todellisuuden opetuskäytön koulutuksessa Lappeenrannassa 3.10.2017. Mukaan mahtuu vielä!

PS2: Tästä linkistä näet muut blogijulkaisuni virtuaalilaseihin liittyen.

Tuotu lähteestä: Matleenan blogi