Pidin tänään Helsingin yliopiston Palmenialle somen täydennyskoulutuskurssilaisille etänä luennon sosiaalisen median tulevaisuuden näkymistä. Kokosin tunnin pakettiin kuusi isompaa trendiä ja useita pienempiä, kas tässä:
Jätin esityksestä pois kuvien ja videoiden kasvun somessa, koska se oli minua edeltävän puhujan aiheena.
Uutena suomalaiseen sosiaalisen median maisemaan viime vuonna kiilasi WhatsApp, jolla on nyt Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn (ja sen taustamateriaalin) mukaan jo n. 1,6 miljoonaa käyttäjää. Kuvaavaa on, että WhatsAppista ei ole mitään tilastoa vielä vuodelta 2013. Se tuli siis kolmanneksi suosituimmaksi some-palveluksi kuin puskista.
Twitterissä ehdittiin jo väitellä, onko WhatsApp sosiaalista mediaa lainkaan. Keskustelu löytyy tämän tweetin alta. Minusta asiassa ei ole mitään epäselvää, ja tuskin on niiden kymmenien tuhansien nuortenkaan mielestä, joille se on tärkein some-kanava. Ymmärrän, että ajatus voi tuntua oudolta, jos WhatsAppia käyttää vain tekstiviestien korvikkeena. Nuorille se on kuitenkin paljon laajempi palvelu, jonka ryhmien kautta löydetään myös uusia tuttavuuksia.
Jos blogeja katsotaan kokonaisuutena, ne olisivat kolmanneksi suosituin some-palvelu eli WhatsAppiakin suositumpia, sillä Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan 48 % 16-74-vuotiaista suomalaisista lukee blogeja. Pitää kuitenkin muistaa, että blogit pitävät sisällään useita some-palveluja kuten Bloggerin, WordPressin ja Tumblrin.
Edelleenkin haluaisin nähdä kattavan kyselyn, jossa selvitettäisiin laajasti suomalaisten sosiaalisen median käyttöä sisältäen ainakin Facebookin, YouTuben, WhatsAppin, Twitterin, Google+:n, Wikipedian, Instagramin, SnapChatin, Ask.fm:n, Kik Messengerin, LinkedInin, Google Driven, Bloggerin, WordPressin, Tumblrin, Skypen, Suomi24:n ja IRC-Gallerian. Tällä saataisiin jo jotakuinkin kattava top-lista suosituimmista some-palveluista Suomessa.
Broker on AKTIIVIssa käyttämämme nimitys henkilölle, joka omalla innostavuudellaan, sisältöosaamisellaan ja henkilökohtaisten verkostojensa avulla kykenee saattamaan eri alojen ihmisiä työskentelemään yhteisen päämäärän hyväksi. Erityisesti brokerin vuorovaikutustaidot, kuten kyky suostutella ja vakuuttaa ovat tärkeässä roolissa. Toisinaan kuulee puhuttavan, että ihmiset saatiin … Continue reading →
Kuopiossa järjestettiin seudulliset opettajapäivät 17.1. Päivän teema oli tulevaan opetusuunnitelmaan perustuvat monialaiset oppimiskokonaisuudet. Tapahtuman loivat yhteisponnistuksena Kuopion Kasvun ja oppimisen palvelualue, Pohjois-Savon Osaava-MUIKKU -hanke ja Ops-hautomot -hanke.
Opettajapäiville osallistuivat opettajat Kuopion, Siilinjärven, Juankosken, Kaavin, Rautavaaran ja Tuusniemen esi- ja perusopetuksesta.
– Poikkeuksellisen hienoa oli se, että varhaiskasvatuksen opettajia osallistui omasta tahdostaan runsas joukko, vaikka peruskoulun opetussuunnitelma ei heitä virallisesti velvoita, kertoi OPS-hautomot -hankkeen Iida-Maria Peltomaa.
Esi- ja alkuopetuksen työpajassa ideoitiin muun muassa oppimiskokonaisuutta koulun alkamisen ajankohtaan, jossa lapset pääsevät pohtimaan miksi syksy tulee ja mitä silloin luonnossa tapahtuu.
Opettajat ideoivat monialaiset oppimiskokonaisuudet itse
Päivä pyöräytettiin käyntiin Kuopion musiikkitalolla, jossa alustuksia pitivät kasvatustieteen tohtori, opetusneuvos Martti Hellström ja yliopistonlehtori Helena rajakaltio Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksiköstä. Loppupäivä olikin varattu työpajoille.
– Halusimme, että opettajat pääsevät suunnittelemaan ja ideoimaan konkreettisesti sellaisia oppimiskokonaisuuksia, joita voi toteuttaa kouluilla suoraan tai ainakin käyttää tukena koulukohtaisessa ops-työssä, Peltomaa kertoi.
Työpajoissa vetäjinä toimivat koulujen omat opetussuunnitelmatyöstä vastaavat opettajat, jotka OPS-hautomot -hanke oli orientoinut tehtävään etukäteen. Nämä opettajat vetivät opetussuunnitelmakoulutuksen tuhannelle kollegalleen, jotka jakautuivat 10-40 hengen ryhmiin itseään kiinnostavien teemojen perusteella.
Pajateemat muodostuivat tulevan opetussuunnitelman koulun toimintakulttuuria määrittelevistä periaatteista ja opettajat lähtivät luomaan niistä käsin monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Monialaisista oppimiskokonaisuuksista päätetään paikallisessa opetussuunnitelmassa ja niissä toivotaan hyödynnettävän paikallisia mahdollisuuksia, joten työpajoissa opettajat pääsivät pohtimaan omista lähtökohdistaan, millaisia kokonaisuuksia on mahdollista saada aikaan.
Siilinlahden koulun ryhmän teemana oli hyvinvointi ja turvallinen arki. Ideaa lähdettiin etsimään ulkona tapahtuvasta oppimisesta. Lopputulos oli luontoliikuntakurssi. – Ideointiriihemme oli rönsyilevä. Tämä työskentely on ollut konkreettisesti hyvä juttu, saimme käyttövalmiin paketin aikaan.
Teemoihin jaettujen työpajojen lisäksi Ilona IT -yritys järjesti rehtoreille oman tilaisuuden opetuksessa käytettävien mobiilivälineiden hallinnoinnista. Erikoisuutena oli esi- ja alkuopetuksen yhteistyöpaja, jossa etsittiin yhteistyön paikkoja esikoulun ja alkupoetuksen nivelvaiheen ylitykseen.
Seudullista eheytystä
Mukana tässä seudullisesti toteutettavassa opetussuunnitelmassa on kuusi kuntaa Pohjois-Savosta, joiden tavoitteena on luoda yhtenevät opetussuunnitelmat esimerkiksi tuntijaon kohdalla. Kuopion perusopetuspäällikkö Sari Helena Kokkosen mukaan yhteistyön etuina ovat verkostoituminen, ideoiden jakaminen sekä yhteisten käytäntöjen luominen. Yhtenäisen opetussuunnitelman laatiminen on kannattavaa myös alueella ajankohtaisten kuntaliitosten vuoksi.
– Esimerkiksi seudullisessa ops-työssä aloittanut Maaninka liittyi hijattain Kuopioon ja yhteistössä mukana oleva Juankoski on liittymässä Kuopioon vuonna 2017, Kokkonen sanoo.
Kun perhe muuttaa alueella uuteen kotiin, lapset todennäköisesti vaihtavat koulua. Seudulliset opetussuunnitelmat helpottavat uuteen kouluun siirtymistä.
Martti Ahtisaaren koulun opettajilla oli työn alla hyvinvointi, turvallinen arki ja hyvät sosiaaliset suhteet. He valmistelivat oppimiskokonaisuutta uusien, kesken lukukauden tulevien, oppilaiden ryhmäyttämiseksi. Ideoita syntyi esimerkiksi murteiden ja paikalliset sanomalehtien hyödyntämisestä.
Opettajapäivän työskentelytapaa Peltomaa pitää onnistuneena.
– Tällaisissa tilaisuuksissa huomaa, että auttaa päästä purkamaan problematiikka yhdessä muiden kanssa, silloin ymmärtää mitä monialaisilla oppimiskokonaisuuksilla tarkoitetaan ja miten opetussuunnitelman perusteista muokataan oman näköisiä juttuja.
Vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely -pajassa ideoitiin oppimiskokonaisuutta pöytätavoista ja kokonaisuus päättyy jouluruokailuun. – Siinä yhdistyvät esimerkiksi äidinkieli ja kotitalous, Suininlahden koulun opettajista koostuvasta ryhmästä todettiin.
Työpajat
Työpaja 1: Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä
Työpaja 2: Hyvinvointi ja turvallinen arki
Työpaja 3: Vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely
Työpaja 4: Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus
Työpaja 5: Osallisuus ja demokraattinen toiminta
Työpaja 6: Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Työpaja 7: Vastuu ympäristöstä ja kestävä tulevaisuus
Työpaja 8: Esi- ja alkuopetus
Rehtorit: Ihmisen johtamisesta digitalisoinnin muutoksessa
Suomen eOppimiskeskus ry:n jäsenlehden vuoden ensimmäinen numero ilmestyy perinteiseen tapaan huhtikuussa Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssin aikaan. Lehden liitteenä julkaistaan ITK-näyttelyn näytteilleasettajaluettelo.
SeOppi-lehti tarjoaa jälleen ajankohtaista ja syventävää tietoa oppimisen uusista ilmiöistä, tuotteista ja ratkaisuista sekä niiden hyödyntämisestä. Lehti kokoaa alan ammattilaiset, yritykset, yhteisöt sekä toimijat ja johdattaa tuoreen tiedon äärelle.
ITK-konferenssi juhlii teemalla Tao tulevaisuus
Vuosi 2015 on ITK-konferenssin 25. juhlavuosi. Liity mukaan juhlintaan SeOppi-lehden sivuilla artikkelin tai ilmoituksen muodossa! Artikkeli- ja ilmoitushinnat löytyvät Mediatiedot-sivulta.
Lehden aikaisempiin numeroihin voi tutustua Ilmestyneet lehdet -sivulla.
OPs-hautomot 2: Oppivat koulut -hanke käynnistyi opettajuuden muutosta käsittelevällä teemahautomolla Helsingissä 15.1.2015. Tapahtumassa Helsingin yliopiston Koulu Kaikkialla -hankkeen Olli Vesterinen pohti koulun rajapintoja ja opetushallituksen opetusneuvos Elisa Helin etsi vaihtoehtoja täydennyskoulutukseen. Hautomoon osallistuneet pääsivät käsittelemään opettajuutta ja ammatissa kehittymistä omista lähtökohdistaan.
Opettajan ammatillisen kehittymisen vaihtoehtoja
Helin nosti puheenvuorossaan esille täydennyskoulutuksen esteitä.
– Vain 14,5 prosentilla opettajista on henkilökohtainen koulutus- ja kehittämissuunnitelma ja 20 prosenttia opettajista ei osallistunut vuonna 2013 täydennyskoulutukseen.
Tieto perustuu opetushallituksen Opettajat suomessa 2013 -julkaisuun, jossa todetaan yhtenä syynä se, että kunnilla ei ole ollut varaa palkata opettajille sijaisia täydennyskoulutusten ajalle, vaikka muut koulutukseen liittyvät kulut olisi jo katettu muulla rahoituksella. (Opettajat suomessa 2013, s.149)
Opetusneuvos Helin etsi vaihtoehtoja täydennyskoulutukseen.
Yleisöstä kommentoitiin, että tilastossa ei ole otettu huomioon sitä, että työ itsessään kouluttaa opettajaa. Yleisöstä kysyttiin myös, miten on mahdollista että jotkut opettajat eivät osallistu lainkaan täydennyskoulutukseen, vaikka työehtosopimus velvoittaa vesopäiviin osallistumisen.
– Yksi on suunnittelupäivä, yksi kehittämispäivä, yksi jotain muuta työorganisoinnin koulutusta. Se ei ole sitä, mitä opettaja kehittyäkseen tarvitsisi, Helin vastasi.
Muutostoive yt-aikaan
Helin jatkoi kertomalla, että Opetushallituksessa etsitään täydennyskoulutuksen järjestämiseen ratkaisua muuttamalla opettajan yt-aikaa joustavammaksi.
– Jos yt-aikaa saisi keskitettyä, täydennyskoulutus saataisiin tuotua helpommin paikalliselle tasolle ja työyhteisöihin, Helin perusteli suunnitelmaa.
Voiko mallia hakea muualta?
Vuoden 2009 Pisa-tutkimuksessa Suomi ylsi toiselle sijalle, mutta 2012 edelle kiilasi Aasian maita sekä euroopasta Hollanti, Sveitsi ja Viro. Helin pohti, mitä virossa on tapahtunut Pisa-testien välissä.
– Virossa täydennyskoulutus on lakisääteistä ja kytketty opettajauralla etenemiseen. Täydennyskoulutukseen osallistumalla opettaja nousee pätevyysluokassa, joihin perustuu opettajan palkkaus. Lisäksi kolme prosenttia koulujen palkkamenoista on korvamerkitty täydennyskoulutukseen.
Rajojen ylittämisestä syntyy oppimisen mahdollisuuksia
Päivän toisen puheenvuoron piti Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Koulu Kaikkialla -hankkeen Olli Vesterinen. Koulu kaikkialla hankkeessa tutkitaan koulumaailman rajapintoja. Vesterisen mukaan rajapinnoilta löytyy potentiaalia oppimiseen. Oppiminen on erilaista kun siirrytään perinteisten oppitilojen ulkopuolelle, mutta on mahdollsita, että uudet asiat muodostuvat normaaleiksi tavoiksi. (kts. kaavio alla).
Kaavio kuvaa yhteistyön vaiheita (Akkerman & Bakker; Akkerman ym., 2012)
Vesterisen mukaan kouluista löytyviä rajoja ei tarvitse jatkuvasti purkaa, mutta juuri rajojen ylittäminen synnyttää uusia uusien näkökantoja ja kehittää opettajan ammatillisia käytäntöjä.
Koulu kaikkialla hankkeessa on tutkittu koulujen ja koulun ulkopuolisten instituutioiden kohtaamisia. Tutkimukseen osallistuneiden koulujen yhteistyötahoja olivat muun muassa luontokoulu ja taidepaja. Tutukimusvastauksista ilmeni, että tutkijoiden mielestä pitkälle mennyt yhteistyökin koettiin olevan prosessin identifikaatio-vaiheessa, jossa osapuolet vasta määrittelevät erojaan ja sitä kautta toisiaan täydentäviä ominaisuuksia. Toiminnan vakiintumiseen vaikutti olevan vielä matkaa.
Olli Vesterinen toivoo täydennyskoulutuksen koskettavan koko työyhteisöä.
– Ehkä koulu on asettunut vuosisatojen saatossa instituutioksi, joka ei pelkästään ole fyysinen paikka vaan kaikilla on käsitys koulusta. On ehkä ymmärrettävääkin, että koulu ei ole kovin ketterä organisaatio, Vesterinen kommentoi tutkimusvastauksia.
On merkittävää että opettaja ei jää yksin
Opettajan ammatillisen kehittymisen rajapintoja esiintyy esimerkiksi opettajanhuoneessa ja sosiaalisesta mediasta. Ne ovat paikkoja, jossa jaetaan ja vastaanotetaan uusia ideoita ja opetuskokeiluja.
– Verkostoihin on mahdollista osallistua myös seuraajana. Jokaisen ei tarvitse esimerkiksi mennä Twitteriin, mutta silti voi olla kiinnostunut minkälaisia opetuskokeiluja muualla on, Vesterinen sanoi.
Vesterinen painotti, että Koulu kaikkialla -hankkeessa nähdään tärkeänä tukea opettajan omien ideoiden, mielipiteiden ja opetuskokeilujen jakamista ja toimintakulttuurin avaamisesta lähtevää tekemistä. Opettajanhuoneessa ja sosiaalisessa mediassa jaettavat opetuskokeilut ovat juuri tällaista toimintaa.
Muutos täydennyskoulutukseen
– Minkälaista vaikuttavuutta tulee, jos innokkaimmat opettajat käyvät koulutuksissa, joka voi olla todella hyvä ja inspiroiva tilaisuus, mutta ei kuitenkaan tee työyhteisössä myllerrystä, Vesterinen pohti.
Hänen mielestä vaikeudet opettajuuden muutoksessa näkyvät arjessa. On paljon työtä ja kiirettä ja sen lisäksi jäykät aineopettajarajat.
– Opettajan ammatillinen oppiminen ja täydennyskoulutus vaatii muutakin kuin valovoimaisten luennoitsijoiden VESO-shown. Kun tilanne on se, että kunnat eivät anna sijaisia koulutuspäiviä varten, meidän täytyy miettiä, voimmeko saada ympärillemme muita tapoja kehittää itseämme, työyhteisöä ja jopa suomalaista koulua laajempana asiana.
Koulu kaikkialla -hankkeessa on kehitetty työyhteisöä ajatellen oppimisfestivaali-konsepti.
– Emme tule oppimisfestivaalin kanssa kouluun sanomaan, että nyt teidän täytyy tehdä tällä tavalla. Ajatuksena on, että näillä tavoilla opettajat voisivat löytää malleja kohdata tulevia haasteita. Uudetkin haasteet pitää pystyä voittamaan ja välttämättä pelkät perinteiset täydennyskoulutusmallit eivät sitä tue.
Viiden vuoden päästä…
Päivän edetessä opettajat saivat osallistavia tehtäviä. Ensimmäinen tehtävä oli täydentää lausetta ”Olisi hienoa jos viiden vuoden päästä minä opettajana…” Anu Piira Pertun koulusta ja Mari Hirvilammi-Tuppurainen Pornaisten yhtenäiskoulusta jakoivat ajatuksiaan, miten he näkevät itsensä opettajana viiden vuoden päästä.
– Osaisin hyödyntää tvt:ta paljon paremmin, osaisin ohajata oppilaat löytämään omat vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet, Piira pohti.
– Olen pysynyt mukana muuttuvan maailman haasteissa. Saan ja jaksan osallistua työyhteisön toimintakulttuurin kehittämiseen, kirjoitti ylös Hirvilammi-Tuppurainen.
Anu Piira ja Mari Hirvilammi-Tuppurainen pohtimassa ammatillista tulevaisuuttaan.
Koulutuspäivään osallistujat pääsivät lisäksi pohtimaan, kuinka seuraavat ammatillisen kehittymisen osa-alueet konkreettisesti
toteutuvat omalla kohdalla. Tehtävä pohjautuu Helena Rajakaltion väitöskirjaan Moninaisuus yhtenäisyydessä. Peruskoulu muutosten ristipaineissa. Vastausten perusteella erilaiset yhteistyömuodot ja ei-muodollinen omaehtoinen opiskelu olivat ammatillisen kehittymisen tavoista yleisimmät.
Ammatillisen kehittymisen osa-alueet
Päivän kolmas osallistava osuus oli jutustella opettajuudesta OPSpeed dating -tehtävässä. Aiheina olivat kysymykset muun muassa omista vahvuuksista, opetussuunnitelmauudistuksesta ja opettajuuden hyvistä puolista.
Perinteisen oppikirjan sisältöä voi sanoa suljetuksi: sen sisältö on kirjoittajien määrittelemä ja näkemys siitä, mitä asiasta tulee kertoa ja miten se tulee esittää. Se ei ole muokattavissa eikä yleensä sisällä tarkkoja lähdemerkintöjä. Opiskelijan täytyy tietää se, mitä oppikirjaan on kirjoitettu, ei enempää, eikä vähempää. Tietoa ei tarvitse hakea muualta eikä sen oikeellisuutta tarvitse kyseenalaistaa, sillä totuus on oppikirjassa.
Oppikirja on valmis, vaikka se ilmestyessään voi sisältää jo vanhentunutta tietoa. Se on kirjoittajien liiketoimi: tieto maksaa oppikirjan verran. Myös uudet painokset rasittavat opiskelijan kukkaroa. Vaikka opettajan ei ole pakko käyttää oppikirjaa lainkaan, se on kuitenkin lähes joka kurssilla käytössä. Perusteet käyttää perinteistä oppikirjaa ovat totuttu tapa, vielä riittämättömät sähköiset materiaalit, opettajan epävarmuus tai puutteelliset taidot käyttää Internetiä opetuksessaan tai aikapula, sillä sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sopivaa materiaalia aina ole olemassakaan.
Toisaalta perinteinen oppikirja on kompakti paketti tietystä sisällöstä, joka on rajallinen ja puoltaa paikkaansa perustiedon omaksumisessa. Moni arvostaa myös oppikirjan merkitystä ns. muistona, johon voi aina palata. Kun siihen on voinut tehdä merkintöjä ja alleviivauksia, kun sitä on katsellut ja käännellyt, voi muistijälki olla pitkäikäinen. Kirjaa voi myös kierrättää tai lainata. Eräs lukivaikeudesta kärsivä opiskelija sanoi, että painettu kirja on huomattavasti parempi käyttöliittymä kuin sähköinen kirja, sillä sen hahmottaa paremmin. Se ei vaadi sähköä ja se toimii aina. Monet sähköistä oppikirjaa vastustavat opiskelijat olivat sitä mieltä, että perinteinen kirja rasittaa silmiä vähemmän kuin digimateriaali. Opettajien mielestä hyvän sähköisen materiaalin etsiminen vie aikaa, eikä sitä aina ole olemassakaan.
Opiskelijat oppikirja- ja kurssimateriaalin etsijöinä
Nykytekniikka ja digitaalisuus mahdollistavat sen, että oppikirjan tai oppimateriaalia voivat tehdä myös opiskelijat itse, tosin opettajan ohjauksessa ja avustuksella. Digitaalisen oppikirjan tehtävä on sama kuin paperisen: jakaa tietoa. Mutta digitaalinen muoto mahdollistaa monipuolisemman esitystavan. Käyttäjä voi itse lisätä sisältöjä, tehtäviä, yhdistää eri tietolähteitä ja käyttää kirjaa myös hakukoneena. Sähköinen sisältö on helposti muutettavissa, tieto on ajan tasalla ja materiaalia on helppo jakaa kavereille. Kirjasta tulee näin henkilökohtainen ja opiskelijalähtöinen. Siihen voi liittää myös yhteistyöelementtejä.
Kurssimateriaalia tuottaessaan opiskelijat joutuvat hakemaan tietoa, arvioimaan tiedon oikeellisuutta ja mahdollisesti käyttämään apuna toisia opiskelijoita tai ulkopuolisia asiantuntijoita.
Sähköinen materiaali keventää koulureppua ja tekee opiskelun taloudelliseksi, sillä se on halpaa. Multimediainen esitystapa palvelee näköaistin lisäksi myös kuuloaistia. Opettaja voi vaihdella kurssin painotuksia opiskelijajoukon mielenkiinnon mukaan. Erilaisia opetusmenetelmiä voi soveltaa joustavammin, koska kaikkea ei ole annettu valmiiksi toisin kuin opettajajohtoisiksi tarkoitetuissa oppikirjoissa. Sähköinen materiaali ei myöskään kulu yhtä helposti kuin paperinen materiaali. Opettajan asenne ratkaisee sen, miten opiskelijat suhtautuvat digitaaliseen oppikirjaan ja materiaalin tuottamiseen: jos opettaja pitää TVT-materiaalia hyödyllisenä ja osaa käyttää sitä luontevasti, myös oppilaat kokevat materiaalin hyödylliseksi ja motivoivaksi.
Räätälöity, omaan tarpeeseen rikastettu oppikirja
Räätälöity oppikirja yhdistää perinteisen paperisen ja digikirjan hyvät ominaisuudet. Sen tulee ottaa huomioon opiskelijan yksilölliset tarpeet ja tarjota kaikille mahdollisuuden oppia omalla tavallaan. Se toimii periaatteella yhdistele ja kokoa oma oppikirjasi. Ihannetapauksessa oppikirja on kaksiosainen. Perusosa on paperinen ns. oppiaineen aapinen, joka sisältää muuttumatonta perusfaktaa ja sen voi panna muistojen joukkoon kirjahyllyyn. Se voi periytyä vanhemmilta lapsille. Joissakin oppiaineissa se tosin voi jäädä aika ohueksi. Toinen osa on digimuodossa oleva avoin ja interaktiivinen ”kirja”, joka sisältää muokattavissa olevaa ja vaihtuvaa lisämateriaalia ja harjoituksia.
Jokainen kansalainen voi olla kustantaja ja tiedon tuottaja
Sosiaalinen media muuttaa myös kustantaja -käsitettä. Amatöörikustantajien, esim. bloggaajien määrä kasvaa: jokainen kansalainen voi olla tiedon tuottaja ja jakaja. Sosiaalisesta mediasta voi nousta jopa kirjailijoita tai ainakin se voi herättää kustantajan kiinnostuksen. Näin on käynyt mm. Hanna Lindin Runous –sivustolle Facebookissa. Bloggaus edustaa isoa viestinnän murrosta: entisestä passiivisesta kuluttajista voi tulla aktiivinen tuottaja.
Tarvitsemme laadukkaan digitaalisen oppimateriaalisisällön tuottajia ja sen taitavaan käyttöön tähtääviä uudenlaisia opetus- ja oppimiskäytäntöjä. Pilviväylä-hankkeen (OKM ja OHP) tavoitteena on luoda väylä sähköisille oppimista tukeville palveluille ja materiaaleille, joita voivat tuottaa niin opettajat ja oppilaat kuin erilaiset yritykset ja yhteisötkin.
Tietosanakirjankin rooli on muuttunut. Aikojen alussa tietosanakirja tehtiin yksilötyönä: mm. Aristoteles (384-322 eaa) päätti kirjoittaa muistiin kaiken. 400 vuotta myöhemmin Plinius vanhempi kirjoitti 36-osaisen kirjan. Tu Yu kirjoitti ensyklopedian 800-luvulla. Vasta 1700-luvlla tehtiin tietosanakirja ryhmätyönä. Encyclopedia Britannica ilmestyi vuosina 1788-1797 . Se käsitti 18 osaa ja 16000 sivua. Avoimesti ja kollektiivisesti on tehty jokamiehen tietosanakirja eli Wikipedia, jonka Jimmy Wales loi vuonna 2001. Se on joustava ja nopea, tieto on helposti korvattavissa, ja ennen kaikkea se on maksuton ja jokaisen muokattavissa. On väitetty, että virheprosentti on vain viisi, sama kuin paperisissakin tietosanakirjoissa.
Oppikirjan rooli eri oppimisympäristöissä
Oppimisympäristöjä on koulussa lukuisia. Ne eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kaikki vaikuttavat kaikkeen. Alla olevan kuvion keskelle voi oppikirjan sijaan panna ’oppiminen lähiopetuksessa’ tai ’oppiminen verkossa’ tai ’oppiminen kokeessa’. Kun vielä tarkastellaan oppimista erilaisissa ympäristöissä erilaisten oppijoiden näkökulmasta (nuoret, aikuiset, vammaiset, maahanmuuttajat, vangit ym.), korostuu oppimisen monimuotoisuus ja oppimisympäristöjen merkitys.
Oppikirjankin roolia voi tarkastella paperisen ja digitaalisen kirjan näkökulmasta eri oppimisympäristöissä. Taulukko on vain viitteellinen ja vaatisi enemmänkin pohdintaa ja selityksiä.
Sanna Ruhalahti & Anne-Maria Korhonen, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu Keväällä 2014 toteutimme HAMK Ammatillisella opettajakorkeakoululla mobiilisti täysin opiskeltavan opintojakson. Opintojakson avaintekijöinä olivat autenttinen, dialoginen ja mobiilisti tapahtuva oppiminen. Pedagogisena suunnittelun pohjana toimi DIANA-malli (Dialogical Authentic Netlearning Activity), joka kehitettiin vuonna 2002 … Continue reading →
Yksittäisten projektien tuotokset ja hyvät käytännöt eivät aina leviä laajalle. Koordinoimalla projektien välistä toimintaa saadaan projektien välistä hyötyä ja tieto leviää paremmin myös projektien ulkopuolelle. Samalla voidaan analysoida ja koota tietoa useiden hankkeiden, toimialojen tai yritysten tarpeisiin. On tärkeää jaksaa … Continue reading →
Online Educa oli jälleen kerran täynnä toinen toistaan ajankohtaisempia esityksiä, keskusteluja ja tapahtumia. AKTIIVI Plus -tiimin väki osallistui mahdollisuuksien mukaan konferenssiin, sen mitä messuosastoltaan paikalle ehti. Alla poimintoja konferenssitarjonnasta Dr. Aida Opoku-Mensah, United Nations Economic Comission for Africa Ethiopia … Continue reading →
Berliinissä järjestetään vuosittain joulukuun alussa suuri koulutusalan konferenssi ja messutapahtuma Online Educa Berlin (myöhemmin OEB). Vuonna 2014 järjestäjiltä saamien tietojen mukaan osallistujia oli 2332 sadasta eri maasta, puhujia 330 ja näytteilleasettajia 81. Lisätietoja konferenssista: http://www.online-educa.com/ AKTIIVI Plus -projekti osallistui OEB:n … Continue reading →
ITK-konferenssi juhlii teemalla Tao tulevaisuus
