Parkano mukaan uudella tavalla (MPASSid®)

Parkano on tuoreimpia MPASSid:hen oppilashallintojärjestelmän integroitumisen tehneistä kunnista. Parkanosta tekee poikkeuksellisen se, että integraatio on teknisesti ensimmäinen laatuaan. Parkanon MPASSid-integraatio toteutettiin GAFE (Google Apps for Education) -rajapintojen avulla. Yhteistyökumppanina Googlen suuntaan toimi suomalainen Cloudpoint Oy.

Nyt GAFE voidaan lisätä alati kasvavaan listaan mahdollisista MPASSid-integraatiotavoista. Aiemmin tuetuista integraatiotavoista löytyvät jo LDAP /Active Directory, Unelmakoulu, Opinsys, Azure AD ja Wilma.

Parkanolaisten opettajien ja oppilaiden valitessa oman kuntansa MPASSid-tunnistusvälineeksi, MPASSid ohjaa tunnistuspyynnön Googlelle. Käyttäjät kirjautuvat siellä samaan tapaan kuin muihinkin GAFE-sovelluksiinsa, ellei tunnistusta ole jo aiemmin tehty esim. Chromebook-kirjautumisen yhteydessä. Tunnistautumisen jälkeen MPASSid hakee vielä tunnistetun käyttäjän ajantasaiset MPASS-attribuutit Googlen Directory API -rajapinnasta ja välittää ne tunnistusta pyytäneelle MPASS-palvelulle.

Tuotu lähteestä MPASSid®

MyData 2017 -konferenssi luo perustaa reilulle, ihmiskeskeiselle ja sykkivälle datataloudelle (Open Knowledge Finland)

Ke 30.8. Tallinnassa, Tallinn University Conference Centre, Narva Maantee 29
To-pe 31.8.-1.9. Helsingissä, Kulttuuritalo, Sturenkatu 4


Kolmipäiväinen MyData 2017 -konferenssi vauhdittaa siirtymää yrityskeskeisestä henkilökohtaisen datan hallinnasta ja hyödyntämisestä kohti ihmiskeskeistä ja yksilöllistä datan hallintaa. Konferenssissa julkaistaan MyData Declaration, eli ihmiskeskeisen tietojenkäsittelyn teesit, jotka ovat allekirjoitettavissa konferenssin aikana.

Yksinkertaistettuna MyData -periaatteet voimaannuttavat kansalaisia/palveluiden käyttäjiä, sillä käyttäjä itse voi esimerkiksi uudelleenkäyttää itsestään kerättyä tietoa tai määritellä, miten tietoa jaetaan esimerkiksi muihin palveluihin, mainostajille, tutkijoille tai muille tiedon hyödyntäjille. MyData tulee paitsi tehostamaan julkisia palveluita, myös tuottamaan aivan uudenlaisia palveluinnovaatioita ja on myös todennäköistä, että käyttäjät itse voivat esimerkiksi myydä tietoja itsestään mainostajille. MyData voimaannuttaa kuluttajakansalaisen.

MyData nivoutuu vahvasti tiedon avoimuuteen – ja on internetin suuria haasteita

World Wide Webin keksijä Sir Tim Berners-Lee on nostanyt henkilötiedon käsittelyn yhdeksi kolmesta suuresta internetin tulevaisuutta määrittäväksi haasteeksi. Siksi henkilötieto onkin ollut tärkeä asia Euroopan digitalisaatioagendalla ja uusi EU:n tietosuoja-asetus (GDPR) astumassa voimaan alle vuoden päästä. Siinä missä tietosuoja-asetus tuo itsessään kansalaisille turvaa ja uusia digitaalisia oikeuksia henkilötietoon liittyen, MyData tavallaan rakentaa tämän päälle, tuomalla lisää oikeuksia, ja määrittelemällä periaatteet ja eräänlaisen arkkitehtuurin sille miten henkilötietoa hallinnoidaan käyttäjän ja palveluiden kesken.

Myös henkilötietoon liittyvien palveluiden taloudellinen merkitys on valtava. Henkilötiedot ovat yksi merkittävimmistä tulevaisuuden liiketoimintaa muokkaavista voimista (World Economic Forum, 2013) ja niihin liittyvien palvelujen kokonaismarkkinan on arvioitu kasvavan Euroopassa jopa 1000 miljardiin euroon vuonna 2020 (Boston Consulting Group, 2012).

Nokkela lukija kysyy mitä tekemistä MyDatalla on avoimen tiedon ja avoimen datan kanssa. Siinä missä avoin data viittaa kaikkien julkisesti saatavilla oleviin tietovarantoihin, MyDatassa puolestaan yksi olennainen osa on vastaavasti yksilön

Kansainvälisen Open Knowledge -järjestön (ent. Open Knowledge Foundation) perustaja Rufus Pollock tiivisti avoimen datan ja MyDatan suhteen viime vuoden konferenssissa.

Avoimen datan potentiaaliseksi suoraksi hyödyksi on arvioitu 40 miljardia ja välillisiksi 100 miljardia euroa vuosittain EU -alueella (Vickery, 2011).  Sinänsä arviot ovat suuntaa antavia, mutta kokoluokaltaan henkilötiedon taloudellinen potentiaali on näin arvioituna jopa kymmenkertainen avoimen datan potentiaaliin verrattuna. Teimme Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnalle (VN TEAS) selvityksen avoimen datan taloudellisista vaikutuksista ja yksi raportin löydöksistä olikin nimenomaan se, että tarvitaan laajempaa datatalouden osaamista ja että arvo syntyy yhdistelmällä erilaisia datalähteitä.

Toki on tärkeää muistaa, ettei kyse ole vain taloudellisesta merkityksestä. Yhtä kaikki, avoin data, MyData, tekoäly, big data, data-analytiikka – mm. nämä kulkevat käsi kädessä ja lisäävät toinen toisensa merkitystä ja vaikuttavuutta datataloudessa.

MyData 2017 -konferenssi – kansainvälinen yhteisö luo tulevaisuuden!

Toista kertaa järjestettävä tapahtuma on ainutlaatuinen, sillä se tuo yhteen yritykset, yhteisöt, kansalaisjärjestöt tutkijat ja hallinnon edustajat. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyssä konferenssissa oli 670 henkeä 25 maasta, eli onnistumme mainiosti. Viime vuoden konferenssin merkitystä ei kannata aliarvioida, sillä sen jälkeen MyData-verkostoja on käynnistetty useissa maissa, alunperin Liikenne- ja viestintäministeriölle tehty MyData selvitys on käännetty useille kielille ja julkaistu ympäri maailmaa, ja yli 400 hengen MyData-konferenssi järjestetty Japanissa.

Tänä vuonna MyData 2017 -tapahtuma järjestetään 3-päiväisenä (30.8. – 1.9.2017) siten, että ensimmäinen päivä on Tallinnassa (tietyt teemasessiot ja akateeminen osuus), ja kaksi päivää (päätapahtuma) Helsingissä. Odotamme paikalle yli 700 henkeä – mukana on peräti yli 150 puhujaa, ja yli 40 eri sessiota!

Olemme pyrkineet pitämään lippujen hinnat maltillisena, että saadaan osallistujia erityyppisistä organisaatioista mukaan. Liput saa ostettua suoraan sivulta:  https://mydata2017.org/registration/

MyData 2017 -konferenssin järjestävät yhteistyössä Open Knowledge Finland, Aalto-yliopisto, Tallinnan yliopisto, ja ranskalainen tutkimusorganisaatio Fing. Konferenssi on yhteisöllisesti tuotettu – mukana on noin 10 palkattua henkilöä, yli 35 vapaaehtoista ja yli 50 ohjelman tuottajaa – ja se on Open Knowledge Finlandin vuoden suurin tapahtuma – tervetuloa mukaan!


Yo. tekstissä mainittuja lähteitä:

Rufus Pollock MyData 2016
https://www.youtube.com/watch?v=4SRUqQO_1CQ

MyData Declaration
https://mydata.org/declaration/

Three challenges for the web, according to its inventor, The Web Foundation (March 12, 2017)
https://webfoundation.org/2017/03/web-turns-28-letter/ 

Boston Consulting Group. (2012). The Value of Our Digital Identity. Liberty global Policy Series. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://www.libertyglobal.com/PDF/public-policy/The-Value-of-Our-Digital-Identity.pdf.

Koski, H., Honkanen, M., Luukkonen, J., Pajarinen, M., & Ropponen, T. (2017). Avoimen datan hyödyntäminen ja vaikuttavuus. VNK.  Saatavissa: http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=18703

Vickery, G. (2011). Review of Recent Studies on PSI Re-Use and Related Market Developments. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.nsgic.org/public_resources/Vickery.pdf.

World Economic Forum. (2013). Unlocking the Value of Personal Data: From Collection to Usage. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://www3.weforum.org/docs/WEF_IT_UnlockingValuePersonalData_CollectionUsage_Report_2013.pdf.

The post MyData 2017 -konferenssi luo perustaa reilulle, ihmiskeskeiselle ja sykkivälle datataloudelle appeared first on Open Knowledge Finland.

Syksyn alkuun Kopiraittilan koulu (Opettajan tekijänoikeus)

Tekijänoikeus opetuksessa on melko monimutkainen asia. Kopioston Kopiraittilan koulu esittelee aiheen koululaisenkin ymmärtämällä tavalla. Kopioston oppilaille ja opettajille laatima Kopiraittilan koulu pyrkii tuomaan tekijänoikeusasiat tutuiksi muun opetuksen lomassa, luontevalla tavalla. Kannattaa tutustua. Palvelussa on aiheita ja ideoita sekä ikäryhmille sopivia … Lue loppuun

SeOppi 2/2017 ilmestyy marraskuussa (eOppimiskeskus)

Suomen eOppimiskeskus ry:n jäsenlehti SeOppi 2|2017 ilmestyy marraskuussa. Lehdestä on mahdollista varata sekä artikkeli- että ilmoitustilaa. Sisältöjä julkaistaan suomeksi ja englanniksi.

Lehti ilmestyy 24.11.2017. Aineistojen toimittamisen deadline on 9.10.2017.

Lisätiedot sekä artikkeli- ja ilmoitustilavaraukset: niina.kesamaa@eoppimiskeskus.fi

Artikkeli- ja ilmoitushinnat

ARTIKKELIT Normaalihinta ILMOITUKSET Normaalihinta
Artikkelisivu A4 770 € + alv Etusisäsivu 800 € + alv
1/1 sivu 770 € + alv
Aukeama A4 1 450 € + alv 1/2 sivu 390 € + alv
1/4 sivu 195 € + alv

Tarkemmat mediatiedot >>>

Aikaisemmin ilmestyneet lehdet >>>

Upeita ja osaavia nuoria! (Erja Sandberg)

Lupasin näille salolaisille nuorille kirjoittaa blogitekstin jo viime lukuvuoden viimeisenä koulupäivänä, Armfeltin yhtenäiskoulun, peruskoulun päättäjäisissä, mutta teksti on jäänyt kesälomien jalkoihin ja tulee nyt tässä. Lisään vielä, että nämä pojat ovat antaneet luvan käyttää tätä kuvaa ja tietoja tässä kirjoituksessa.

Ohjelmointi, robotiikka, logiikka. Mobiilit, padit, tabletit ja monet muut laitteet. Ohjelmistot ja tekeminen tietotekniikan ympärilllä on saavuttanut peruskoulun. Upeata! Itse ”vanhana” ICT-asiantuntijana olen tästä mieluissani ja niin näyttävät olevan lapset ja nuoretkin.

Mistä kaikki lähti omalla kohdaltani?

Muistan päivän yli 20 vuoden takaa kun tietotekniikka, kännykät sun muut tekivät vahvaa tuloaan 1990-luvulla. Ne kiinnostivat, mutten toisaalta tiennyt asiasta mitään. Päätin ottaa haasteen vastaan ja aloittaa nollasta aiheen opiskelun. Hakeuduin lukion ja varhaiskasvatusalan tutkinnon jälkeen datanomi-opintoihin. Se oli loistovalinta! Olin ICT-alalla töissä valmistumiseni jälkeen ja opin alan monet kuviot.  En tiedä mistä muusta koulutuksesta voisi olla tänä päivänä niin suurta hyötyä opettajana ja opettajankouluttajana.

Oli huikea kokemus oppia esimerkiksi koodaamaan erilaisilla ohjelmointikielillä –merkkipohjaisilla ja visuaalisilla. Rakensimme myös tietokoneen alusta pitäen, asensimme koneita, ohjelmistoja, verkkoja ja koulutimme ohjelmistojen käyttöön jo opiskeluaikoina ns. tietokonneen ajokorttitutkintoa. Innostuin aiheesta todella. Välitänkin kiitokset näin kahden vuosikymmenen jälkeen etenkin ”raudan” opettajalleni Petri Nuortevalle ja ohjelmoinnin opettajalleni Hely Kilpeläiselle. Ehkä he ovat opettajina vielä HAMK:ssa (silloin opiskeltiin HLTI:ssä). Se onnistumisen kokemus ja innostuneisuus oli läsnä jokaisena opiskelupäivänä. Itsenäistä opiskelua ei juuri ollut vaan opiskelimme aamusta iltapäivään aiheen parissa oppilaitoksessa. Jo silloin ajattelin, että joku päivä – paljon myöhemmin – tämä kaikki oppi tuodaan peruskouluun, jolloin innokkaat lapset ja nuoret saavat saman kokemuksen. Nyt se on totta. Onneksi.

Ja mitä sen jälkeen on tapahtunut?

2010-luvun alussa havaitsin markkinoilla olevan opetukseen tarkoitetut Mindstormit eli palikoista ja osista rakennettavia ja ohjelmoitavia ”älykkäitä” robotteja. Ostin silloin suhteellisen kalliinkin sarjan kotikäyttöön ajatuksena herätellä ensin omia koodarintaitoja ja sovelluksia erityisopettajana aiheeseen (alanvaihdon jälkeen) ja toisekseen antaa silloiselle alakoululaiselleni, neljäsluokkalaiselle pojalleni mahdollisuus tutustua aiheeseen. Herättelin aihetta myös hänen alakoulunsa suuntaan, erityisopettaja innostui, mutta rehtori ei ollut valmis aiheeseen silloin. Samaan aikaan liityin itse opettajille suunnattuun ns. Innokas-verkostoon. Innokas-verkosto haluaa kehittää koulua teknologiaa monipuolisesti hyödyntäen.

Meillä oli yhtäkkiä kotona innokas pikkukoodari

Huomasin hyvin pian, että poikani halusi kokeilla omatoimisesti erilaisia asioita Mindstormien parissa. Poika on rakentanut lapsuutensa ajan innostuneesti legoja, sen jälkeen tekniikkalegoja ilman ohjeita, itse soveltaen ja kehitellen. Tämä Mindstorm Education EV3 tuntui olevan seuraava askel. Pojalla on aina ollut vahva looginen ajattelukyky ja ilmiömäinen muisti.

Päivä toisensa jälkeen jo aamuvarhaisella poika levitti sadat Mindstormin osaset huoneensa lattialle ja omatoimisesti rakenteli erilaisia robotteja. Tämän jälkeen hän harjoitteli yksin, aivan nollasta, niiden ohjelmointia. Tarjosimme välineet kuten tietokoneen ohjelmineen pojalle. Me vanhemmat (puolisoni on myös ICT-alalla) kannustimme, muttemme juurikaan puuttuneet pojan kokeiluihin. Mikäli hän kyseli jotain koodauksesta, kerroimme ja autoimme, mutta halusimme antaa hänelle mahdollisuuden kokeilla, oppia ja erehtyäkin omassa tahdissaan. Se näyttäisi olleen hyvä ratkaisu. Jos pojalta kysyisi asiasta, hän varmastikin sanoisi, ettemme me vanhemmat ole olleet opettamassa hänelle näitä taitoja – emmekä olekaan. Lapsi tai nuori oppii ja opettelee itse kun on kiinnostunut aiheesta. Aikuiset vain mahdollistavat oppimisen ja ovat saatavilla.

Joskus pojan kaverit tulivat katsomaan robotteja meille, niitä ei tuntunut olevan kavereiden kotona eikä koulussakaan vielä silloin. Alakoulun päätteeksi poika osasi koodata Mindstromien lisäksi jo parilla muullakin ohjelmistolla. Hän opetteli itse kaiken alusta kiinnostuksensa ohjaamana. Koulussa ei aihetta vielä silloin ollut. Poikani oli mukanani pari kertaa Innokas-verkoston tilaisuuksissa ja kerran robotiikkakilpailuissa, missä oli samaisia robotteja käytössä. Arvelin poikaa ne kiinnostavan ja anoin koulusta vapaapäivän teknologiaan tutustuakseen. Poika näki (itse pystymättä osallistumaan) miten koululuokat olivat rakentaneet yhdessä robotteja ja kisailivat niiden kanssa. Havaitsin miten seuraava askel oli pojalla jo mielessä – toteutus vain puuttui.

Alakoulusta yläkouluun –aihe jatkuu

Poikani halusi luonnontiede- ja matematiikkapainotteiselle yläkoululuokalle, koska kiinnostus niitä kohtaan oli vahvaa. Yläkoulun puolella LUMA-luokalla poikani tapasi samoista asioista kiinnostuneita uusia kavereita, joista yhdellä oli kotona myöskin Mindstormit, tosin eri malli käytössä. Rakentelu ja oppiminen aiheesta jatkui meillä kotona. Joskus kyselinkin seiskaluokalla, onko koulussa robotteja, ei ollut.

Kahdeksannen luokan alkaessa koulun matematiikanopettaja oli kuullut Innokas-verkostosta ja siihen liittyvistä ohjelmoitavista roboteista. Opettaja kyseli LUMA-luokan nuorilta tunteeko joku aihetta. Poikani ja tämä toinen poika tunsi. He saivat luvan kerätä kiinnostuneista oppilaista LUMA-luokalta joukkueen harjoitellakseen Innokas-verkoston järjestämään maanlaajuiseen robotiikkaturnaukseen. Tässä vaiheessa koulu hankki Mindstorm Education – robotiikkaosat, samat kuin meillä oli ollut jo vuosia kotona käytössä. Nämä nuoret saivat käyttää joitakin matematiikantunteja ennen kilpailuja robottien valmistukseen, mutta pääasiassa innokkaat oppilaat ovat opetelleet ja työstäneet robottejaan kouluajan jälkeen koulun tiloissa. Koulussa ei ollut aihetta osaavaa opettajaa, tosin aina joku opettaja oli valvontatehtävissä ja oppilaat innovoivat. Poikani koulupäivät loppuivat klo 15 ja sen jälkeen yleisesti viikoittain 2-3h koulupäivän jälkeen pojat rakensivat ja ohjelmoivat roboteilla, valmistautuivat robotiikkaturnaukseen.

Kohti robotiikkaturnausta

Innokas-verkoston järjestämässä robotiikkakilpailussa on monia sarjoja, joissa kisaillaan hieman erilaisissa lajeissa tai erilaisilla roboteilla. RoboCup Junior-lajeina olivat  silloin jalkapallo, tanssi/teatteri ja pelastus sekä Innokas-lajeina Freestyle ja X-Sumo. Kahdeksannen luokan (vuoden 2016) robotiikkakilpailu pidettiin Helsingin kaapelitehtaalla.

Poikani LUMA-luokalta lähetettiin kaksi joukkuetta kilpailuihin ja molemmat valitsivat sarjakseen X-sumon. Poikani joukkue voitti tämän lajin ja luokan toinen joukkuen sijoittui toiseksi. Hienoa! Nuoret olivat jälleen intoa täynnä onnistumisenkokemuksen saattelemana. He näkivät, että osaaminen oli kehittynyt omatoimisestikin ilman opettajaa hyvälle tasolle.

Koulu hyödyntää nuorten osaamista

Yhdeksännellä luokalla koulu teki fiksun liikkeen ja hyödynsi robotiikkaa osaavien oppilaidensa taitoja. Heillähän ei ollut yläkoulussa opettajaa, joka olisi robotiikkaa osannut opettaa. Tietotekniikan opettaja osasi toki ohjelmoida, muttei osallistunut robottien rakentamiseen ja siihen liitettyyn ohjelmointiin. Tämä samainen roboteista kiinnostunut kuusikko nuoria opetti yhdeksännellä luokalla kouluajan jälkeen aiheesta kiinnostuneita 7. ja 8 -luokkien oppilaita robotiikkaan ja toisaalta rakensivat kokoajan omia robottejaan ja kehittyivät ohjelmoinnissa. Näin osaaminen siirtyi ja nuoremmat oppilaat oppivat myös aihetta. Tilat he saivat koululta tietotekniikkaluokasta.

Viime keväänä (v. 2017) Innokas-verkoston robotiikkakilpailut järjestettiin Oulun yliopiston tiloissa. Armfeltin koulusta lähti yhdeksännen luokan joukkue, jossa oli sama poikaporukka kuin edellisenäkin vuonna – kuvassa olevat 4 nuorta. Koulusta lähti myös nuorempien oppilaiden, nämä poikien ohjaamat oppilaat eli useampikin joukkue katsomaan ja kisaamaan X-sumo-lajissa. Ysiluokkalaiset konkarit päättivät vaihtaa lajinsa haastavaan Pelastus 3 -luokkaan. Kolmeksi päiväksi kohti Oulua lähti bussilastillinen robotiikasta innostuneita nuoria koulun rehtorin ja parin opettajan johdolla. Turnauksessa Armfeltin koulun ysiluokkalaiset, kuvan pojat, voittivat jälleen sarjansa ja nuoremmat harjoittelivat omissa sarjoissaan, kaikki yhtä innostuneina.

On ollut hienoa seurata ensinnäkin oman pojan taituruuden ja loogisen ajattelukyvyn kehittymistä ohjelmoinnissa. Toisekseen olen iloinen, että hän löysi tämän kaveriporukan, joilla oli samat mielenkiinnon kohteet. Kolmannekseen on hienoa, että he saivat yläkoulunsa rehtorin kiinnostumaan aiheesta niin, että nuoret saivat opettaa myös nuorempiaan. Kun tarvittavat välineet ja osaaminen on koululla, aihe tulee jatkumaan.

Entä nyt?

 

Tällä hetkellä tämä kuvassa oleva neljän nuoren joukkue, Frans, Emil, Miro ja Roni ovat siirtyneet toiselle asteelle, kukin eri oppilaitoksiin kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Oma poikani halusi Helsingin luonnontiedelukioon jatkamaan opiskeluaan. Robotiikka on kuitenkin juurrutettu poikien yläkouluun ja nuoret jatkavat harrastustaan. Toivottavasti nuorten osaamista hyödynnetään myös toisella asteella!

Saman yhtenäiskoulun alakoulun puolella alkaa nyt robotiikka-valinnaisaine. Nuorin pojistani aloittaa ohjelmoinnin huomenna tämän valitsemansa valinnaisaineen myötä. Innolla odotan mitä siitä seuraa. Tämäkin vitosluokkalainen on ollut jo parilla Innokas-verkoston robottiaiheisella kesäleirillä Helsingin yliopistolla ja nähnyt vuosia isoveljensä rakentavan robotteja kotona. Ainakin vitosluokkalaiselle löytyy kotoa osaava lukiolainen sparraaja ja kaikki samat välineet mitä koulussa. Toivotan innokasta kouluvuotta ohjelmoinnin ja robottien parissa!

Tällaisia osaavia nuoria Suomi tarvitsee. Hienoa pojat. Olkaa ylpeitä osaamisestanne!

Innokas-verkostosta löydät lisätietoa www.innokas.fi. Suosittelen sitä kaikille opettajille osana nykykoulun taitoja. Opetelkaa itse ja innostukaa! Antakaa oppilaidenne kokeilla, mahdollistakaa innostuminen.

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

 

 

 

 

 

 

 

Toista syksyä kohden (Poluttamo)

Syksy on monin paikoin käynnistynyt huiskeella. Heinä-elokuun vaihteessa lomilta palattiin uusin ideoin ja täynnä tarmoa.

Poluttamon osalta lukuvuosi 2017-2018 on todellinen näytön paikka. Olemme kehittäneet vajaan kahden vuoden aikana monia uusia menetelmiä testaamalla, pilotoimalla ja niistä oppimalla. Nyt tänä lukuvuonna lähdemme viemään oppeja edelleen eteenpäin ja todentamaan, että tähänastiset päätelmät vastaavat todella sitä oikeaa todellisuutta.

Visuaaliset HOPSit ovat jo siinä vaiheessa, että tiedämme niiden auttava opiskelijaa hahmottamaan miten opinnot etenevät. Tavoitematriisien kytkeminen visuaaliseen HOPSiin ja miten opiskelija näkee tavoitteensa muuttuvat konkreettiseksi esim. käyttämällä erilaisia osaamisemerkkejä on yksi mielenkiintoisista talven kokonaisuuksista. Hämeenlinnan lyson lukiolaisten osaamismerkkejä on työstetty yhdessä partioilaisten, Hämeenlinnan yrittäjien ja muiden tahojen kanssa. Partiolaisten maailmassa merkkejä on suoritettu aikojen halki. Jokainen asiaan vihkiytynyt pystyykin tulkitsemaan hihansuun merkeistä osaamisen. Vastaavaa mallia haetaan nyt lukiolaisille, pinta- ja autokiltalaisille. Sudenpennusta Vaeltajaksi. Kisällistä mestariksi.

Oppimisanalytiikka ja tietosuoja-asetus, niiden yhteensovittaminen, lupakäytänteet ja tulkinnat. Kuinka oppimisanalytiikka ei tuota leimaavaa arviota vaan positiivisia uusia mahdollisuuksia? Kuinka luomme myönteisen tunnustamisen ilmapiirin? Kuinka luomme mahdollisuudet oman elämän arviointiin kehittämiseen?

Poluttamon yksi tärkeistä kysymyksistä oli kuinka tukea oppijaa kasvamaan aktiiviseksi oppijaksi. Olemme kesän aikana testanneet muutamia sovelluksia ja appseja elämänhallinnan tukemiseksi. Todella hienoja kokonaisuuksia on paljon, mutta nostaakseni yhden esiin:  mielenkiintoinen palvelu on Headsted (https://headsted.fi/). Sivustolla kerrotaan, että “Headstedin ohjelmat perustuvat tutkittuihin psykologian ja psykoterapian menetelmiin.” Palvelun kehittäjät ovat alan tukijoita, jotka ovat tehneet aikaisemmin töitä mm Jyväskylän yliopiston ja VTT:n tutkimusprojekteissa.

Palvelussa on hienosti otettu huomioon myös multimodaalisuus. Palvelun kautta käytössä olevat harjoitukset on toteutettu sekä tekstillisinä kokonaisuuksina että audiotiedostoina.

Tulemme kokoamaan pienen yhteenvedon testeistämme ja mikäli mieleesi tulee palvelu, jota meidän kannattaisi testata, pistä vinkki Kaisalle (kaisa.honkonen@eoppimiskeskus.fi).

Eipä näistä elämänhallinan appseista haittaa ole meille hanketyöläisillekään. Varmaan meille jokaisella on hyvä muistuttaa riittävästä unensaannista ja että työ tulee parhaiten tehtyä, kun pitää huolta sekä mikro- että makrotauoista. (Lisää HS-artikkelissa Tehokas työpäivä on täynnä taukoja). Tänään on perjantai, joten taitaa olla aika ottaa se makrotauko eli siirtyä viikonlopun viettoon.

– Kaisa Honkonen / Suomen eOppimiskeskus ry

Tuotu lähteestä Poluttamo

Opettajien ja huoltajien kokemuksia ammatillisesta koulutuksesta (Erja Sandberg)

Puran hieman tätä viestitulvaa nyt ammatillisesta koulutuksesta, etenkin opiskelijoiden tukemisesta ja yksilöllisesti ”poluttamisesta”. Kiitos kaikille, viestejä on tuupannut joka kautta (se oli tarkoituskin). Kiitos kaikille! Niitä oli välillä raskastakin lukea, koska tekstistä piirtyi stressi, huoli ja epätoivo. Olin ajatellut purkaa viestien sisältöä hieman myöhemmin, mutta niin monessa viestissä kerrottiin tilanteen olevan ”akuutti”, ”kuilun partaalla” tai ”räjähdysaltis”, joten kirjoitan nyt auki ainakin osan.

Selvästi eniten ovat ottaneet yhteyttä eri alojen ammatilliset opettajat ja erityisopettajat sekä opinto-ohjaajat ammatillisista oppilaitoksista ympäri maata. Vastauksia tuli laajasti pääkaupunkiseudulta aina Lappiin saakka. Toisekseen huoltajat ja opiskelijat ja opiskelijoina olleet tai nyt olevat nuoret ovat myös kertoneet kokemuksiaan asioista.

Erilaisia asioita on viesteissä ollut hyvinkin paljon, mutta suurin yhteinen nimittäjä niistä on huoli. Huolta on monenlaista. Huoli opettajan omasta jaksamisesta, huoli työyhteisöstä ja sen jaksamisesta, ja etenkin huoli tukea tarvitsevista nuorista, jotka kärsivät tässä myllerryksessä ja säästöjen myötä. Suuri huoli on myös siitä, ettei oppilaitosten päättävillä henkilöilläkään ole keinoja ratkaista vaikeita asioita. Opettajat kaipaavat myös vastuuta ammattioppilaitosten johtamiseen.

Moni opettaja kertoi etenkin tukea tarvitsevien nuorten joutuvan nyt sijaiskärsijäksi yhteiskunnan toimille, säästöille. He olivat myös sitä mieltä, että tämä löydetään vielä edestä nuorten putoamisena koulutuksesta tai puutteellisilla tiedoilla tutkintoon valmistumisesta, mikä estää työllistymisen. Tämä on mielestäni erittäin aiheellinen huoli.

”Yksilölliset polut ovat sanahelinää”

Lähes kaikissa vastauksissa kuvastui se, ettei konkreettisia ohjeita oltu annettu poluttamiseen. Opettajat kertoivat ettei asiaan ole varauduttu eikä niihin ole varattu erillisiä resursseja ja nykyresursseilla ei ole mahdollista tehdä lisätyötä. Osa opettajista ilmoitti, etteivät aio poluttaa ketään mihinkään jos ei ala tulla tunteja lisää. Opinto-ohjaajien viesti oli samankaltainen. Pari opettajaa kertoi heille annetun ohjeen, että poluttaa voi samaan aikaan kun muu ryhmä tekee muita tehtäviä eli opetuksen aikana. Opettajat hämmästelivät ettei sen vertaa ymmärretä oppitunneilla tarvittavan ohjeistusta ja opetusta, koska tukea tarvitsevia opiskelijoita on joka ryhmässä. Silloin ei ehdi tehdä muuta työtä.

Myös ammatillisten erityisopettajien vastauksissa kaivattiin selkeitä prosessikuvauksia miten erityisopetusta annetaan toisella asteella, kuinka siirtovaihe peruskoulusta tulisi tehdä, miten yksilöllisesti polutetaan ja miten tuetaan näillä resursseilla opiskelijoita. Moni koki tuen olevan ”tulipalojen sammuttelua”, ennaltaehkäisevää riittävää ja säännöllistä opiskelijan tarvitsemaa tukea ei ehditä antaa.

Jo HOJKSien tekeminen, kuka tekee ja miten tekee, vai jätetäänkö vain tekemättä ”turhana, koska tieto ei kulje” tuntuu vastausten mukaan olevan kirjavaa. Useassa vastauksessa kerrottiin ettei niiden oikeaoppiseen täyttämiseen oltu saatu mitään koulutusta, jopa opot tekivät HOJKSeja vaikka erityisopettajalla on pedagoginen asiantuntijuus niiden täyttämiseen. HOJKSien tieto ei myöskään kulkeudu opiskelijan kaikille opettajille tukitoimia varten. Opettajat pitivät sitä tärkeänä, koska erityisopettajan tuki on minimaalista yhtä opiskelijaa kohden.

Henkilöstölle myös kaivattiin lisäkoulutusta tukea opiskelijoita, koska ammatillinen erityisopettajakoulutus on suhteellisen kevyt verrattuna perusopetuksen yliopiston pitkään erityisopettajakoulutukseen. Moni ammatillinen opettaja ilmoitti ettei osaa erityispedagogiikkaa eikä tiedä miten pitäisi tukea, kaikki opettajat eivät edes havaitse oppimisen pulmia.

”Meitä vaaditaan vaikenemaan viran menettämisen pelossa”

Osassa viesteissä on kerrottu hyvinkin selvästi, etteivät opettajat saa nostaa näitä asioita työpaikallaan ammattioppilaitoksissa esiin. Asioista tulee vaieta tai niistä ei saa välittää. Opettajia on jopa uhattu ”muistaa” seuraavalla yt-kierroksella lisätukiresursseja vaativille opettajille. Moni opettaja pelkää virkansa puolesta. Osa yrittää silti ajaa vahvasti asiaa, onnistuen tai epäonnistuen. Ilmapiiri työyhteisöissä on selvästi opettajien mukaan kiristynyt, osa kuvasi esimiesten ja opettajien ”puhuvan eri kieltä”. Työpaikan vaihto tai jopa kokonaan toiselta asteelta vaihtaminen toisaalle oli usealla opettajalla mielessä. Osa oli jo vaihtanutkin muihin työtehtäviin.

Jotkut ammatilliset opettajat ovat pyytäneet oppilaitoksen johtoa vastaamaan miten tukitoimet ja opiskelijoiden poluttaminen käytännössä toteutetaan, millä resurssilla ja työajalla, niihin koskaan saamatta vastausta. Konkretiaa kaivattiin. Sähköposteihin vain kuulemma jätetään vastaamatta tai vastataan jotain ympäripyöreää minkä perusteella opettaja ei voi toimia. Opettajille tämä kuvastuu senkaltaisena, ettei vastauksia ole. Vastuunpakoiluna.

”Yhteiskunta ruokkii epäsäännöllistä elämää”

Opiskelijoiden lukujärjestyksissä on vähemmän opettajavetoisia oppitunteja kuin aiemmin. Tunnit voi olla sijoitettu siten, että joinain koulupäivinä on vain 2-3h tai niin, että osa päivistä on normaalipituisia ja osa päivistä kokonaan ilman opetusta. Etenkin huoltajat ja opiskelijat ovat tästä uudentyyppisestä tuntien sijoittelusta huolissaan. Tukea tarvitsevat nuoret kaipaavat elämään säännöllisyyttä ja struktuuria. Mikäli on päiviä kun ei tarvitse nousta sängystä koulun takia, osa ei myös sitä tee. Samaan aikaan nuoret voivat viettää tietokoneella pelaten suuren osan illasta/yöstä.

Huoltajat ovatkin monessa vastauksessa sitä mieltä, että koulu hankaloittaa nuoren elämänhallintataitoja ja ruokkii epäsäännöllistä elämää, heikentää heikoilla olevien nuorten arkea. Useassa viestissä ollaan myös huolissaan siitä miten nuoret oppivat työelämän säännöllisyyteen ja aikatauluihin nyt kun koulua käydään miten sattuu. Opettajilla oli myös huoli lukujärjestyksistä ja sen moninaisista versioista. Jotkut oppitunnit voivat jopa yön aikana poistua tai lukujärjestykseen ilmaantua yhtäkkiä jotain lisää.

Opiskelijoiden itsenäisen työn tunnit koettiin hyvin vaikeana sekä opettajien, huoltajien ja myös opiskelijoiden taholta, koska osa nuorista ei kykene itsenäiseen työskentelyyn eikä ole resurssia ohjata tai tukea itsenäiseksi merkittyjen tuntien aikana. Monelle nuorelle ne tuntuvatkin olevan vain vapaatunteja.

”Opettajat haluavat pitää kiinni osaamistavoitteista, työnantaja ei”

Huolissaan ollaan myös mahdollisuudesta opettaa tulevaa ammattia ja esimerkiksi sen teoreettisia asioita. Oppitunnit ovat vähentyneet, mutta asia ei ole vähentynyt. Samalla osalla opiskelijoista on huomattavaa tuen tarvetta ja yksi opetuskerta asiaa kohden ei riitä. Tämä on johtanut siihen, että opiskelijat eivät ehdi oppia ja omaksua kurssien asioita määritellyssä tuntikehyksessä. Opettajat haluavat pitää kiinni osaamistavoitteista ja tulevista osaavista työntekijöistä, työnantaja taas katsoo monesti asiaa rahoituksen näkökulmasta ja kehottaa tai jopa määrää opettajan päästämään kaikki opiskelijat kurssista läpi, katsomaan läpi sormien, osaavat he tai eivät. Olipa vastausten joukossa sellainenkin, että toimialan apulaisrehtori oli määrännyt antamaan ryhmälle hyväksytyn arvioinnin kurssista, jota ei oltu koskaan pidetty opettajan sairasloman takia. Nämä opiskelijat olivat valmistumassa lähiaikoina. Tutkintotodistus ei siis kerro kaikkea opiskelijalle opetetuista asioista tai osaamisesta.

Osa opettajista on huolissaan siitä etteivät saa testata opiskelijoiden osaamista, koska kirjalliset kokeet ovat kielletty. Eräs ammattiopettaja totesi ”ei ihme ettei saada pitää kokeita, eihän niistä pääsisi kuin muutama ryhmässä läpi näillä tuntimäärillä”. Suuressa osassa vastauksia todettiin rahoituksen hallitsevan liikaa ammattioppilaitoksia. Kun raha tulee tutkinnonosittain, pitää antaa tutkinnonosan suoritukset opiskelijoille.

”Työssäoppimisen monet kiemurat”

Työssäoppimisjaksoista tuli myös paljon asiaa. Monen huoltajan mielestä nuoret ”työnnetään työpaikoille kun koululla ei ole resursseja opettaa”. Työssäoppimisjaksojen aikataulu ihmetyttää myös. Esimerkiksi tämän viikon maanantaina aloittaneet ensimmäisen vuoden opiskelijat aloittavat joissain aloilla/oppilaitoksissa ensimmäisen työssäoppimisen ensi viikon maanantaina. Koulu ei ole järjestänyt työpaikkaa vaan nuoret joutuvat hakemaan sen itse, nyt heti. Koulusta ilmoitettiin nuorille ettei ole väliä mikä paikka se on, kunhan jonnekin menevät. Huoltajat ovat tyrmistyneitä miten ennen tuen tarpeen kartoittamista, yksilöllistä poluttamista tai edes oppilaitoksen ja tutkinnon yleisinfon antamista laitetaan heti ”kylmään veteen” ”jonnekin” pois oppilaitoksesta. Miten näiden opiskelijoiden tuen tarvetta voidaan edes ymmärtää tai tukea työssäoppimispaikoilla, jos ei opettaja tunne eikä tiedä tilannetta ensimmäisellä viikolla.

En voinut olla ihmettelemättä kun eräs äiti kertoi nuorensa tällä hetkellä ”opettelevansa huuliharpun soittoa kotona näin neljäntenä koulupäivänä, koska tunteja ei lukujärjestyksessä ole”. Nuori ei opiskele musiikkia vaan aivan toisaalla ammatillisessa oppilaitoksessa. Hänelläkin harjoittelujakso alkaa ensi maanantaina ilman mitään taustatietoa alasta.

Työssäoppimisesta tuntuu myös saavan ”huojennuksia” epämääräisin perustein. Esimerkiksi eräs opettaja kertoi niiden opiskelijoiden, joilla on omia lapsia, saavan 2 viikon työssäoppimisjakson lyhennyksen 5 viikon päiväkotiharjoittelusta. Työssäoppimisen ohjaajien opiskelijan tukemisen ja kokonaistilanteen ymmärtämisen perään kyseltiin ja toisaalta oltiin huolissaan myös työelämän edustajien jaksamisesta ohjata aiempaa enemmän ammattiin opiskelevia nuoria. Mikäli teoriaperustaa ei ole opiskeltu tai nuori lähtee heti koulun alussa työssäoppimaan, työpaikan ohjaajat joutuvat opettamaan asiat alustapitäen oman työnteon ohessa.

”Olen opettajana äärirajoilla”

Sain myös huolestuttavan paljon viestejä todella väsyksissä ja toisaalta hyvin turhautuneista opettajista. Heillä olisi osaamista ja kiinnostusta opettaa ammattia, mutta resurssit on viety ja jatkuvat kiristykset ja leikkaukset vievät myös työmotivaatiota ja työniloa. Opettajat kokivat olevansa puun ja kuoren välissä – toisaalta opiskelijoiden vanhemmilta ihmettelyjä saaden (esim. resursseista) ja toisaalta esimiehen alaisuudessa annetuissa resursseissa.

Useampi vastaaja kertoi voivansa tällä hetkellä erittäin pahoin työssään, sairaslomista mainittiin myös monessa vastauksessa. Työterveys kuulemma tietää näistä työkykyä heikentävistä asioista, muttei pysty konkreetisti auttamaan muuten kuin määräämään sairaslomalle. Työterveyskyselyjä tehdään, tosin osassa aloista johto ei halua julkaista niitä, koska opettajien väsymys ja voimavarojen vähyys ja toisaalta työpahoinvointi välittyy vastauksista.

”Jatko-opintokelpoisuus on retuperällä”

Vastauksessa myös kuvattiin tuntileikkausten merkitystä jatko-opintokelpoisuuteen. Toisen asteen jälkeen lukiosta valmistunut ja ammatillisesta oppilaitoksesta valmistunut nuori on aivan eri viivalla osaamisessa. Opettajat ihmettelivät miksi puhutaan vaan oikeudesta jatko-opintoihin. Miksei puhuta osaamisesta, joka tarvitaan niihin jatko-opintoihin. Esimerkiksi korkea-asteella tulee osata opiskelustrategioiden lisäksi kieliä, matematiikkaa jne. Lukiossa niitä opiskellaan intensiivisesti useampia vuosia, ammatillisessa oppilaitoksessa pari kurssia ja nekin pintaraapaisuna, koska tunteja on leikattu. ”Oppisitko itse esimerkiksi heikon peruskoulutason jälkeen ruotsin kielen tai matematiikan 28 oppitunnissa amiksessa?”

Yritin etsiä viesteistä myös positiivisia asioita. Osa niin opettajista kuin huoltajistakin ymmärsi opettajien hankalan tilanteen. Sen, että opettajat eivät voi mitään ammatillisen koulutuksen säästöille. Moni opettaja yrittää kuitenkin parhaansa ja kokee riittämättömyydentunnetta. Osa piti uutta hyväksyttyä ammatillista reformia hyvänä, osa huonona asiana.

Monessa vastauksessa kuvattiin, ettei reformi poista sitä tosiasiaa, että tukea tarvitsevia opiskelijoita on yhä enemmän, ammatillisia erityisopettajia liian vähän ja säästöt ovat menossa. Tarvitaan lisää resurssia, lisää osaamista ja lisää vastuuta kouluttaa nuoria laadukkaasti ammattiin ja työllistymään.

Ammatillinen koulutus voi tuottaa erittäin laadukkaan ja osaavan työntekijän – tai toisaalta pudottaa nuoren ja olla syrjäytymisen pontimena.

”HALOO YHTEISKUNTA! Onko ammattiin opiskelussa mitään järkee. Ei työelämä jaksa yksin opettaa nuoria työntekoon, kun muutenkin työelämä vedetty piippunsa, joilla töitä on.”

Täältä voit lukea aiheesta aiemmin kirjoittamani blogitekstin.

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

Lukio-opettajien Scholae Futurum (Matleenan blogi)

Tykkäätkö opiskella verkossa vai kasvotusten? Syksyllä jatkuva Turun yliopiston Scholae Futurum -hanke tarjoaa lukio-opettajille molempia. Lokakuussa alkaa mobiilioppimisen koulutus (2 op) ja marraskuussa täysin verkossa toteutettava sosiaalisen median webinaarisarja (2 op).

Kokemuksia webinaareista

Kysyin yhden kevään koulutuksen päätteeksi osallistujilta kokemuksia oppimisen näkökulmasta, kun he vertasivat toteutettua webinaarisarjaa tutumpaan lähikoulutukseen. Sain mm. tällaisia vastauksia:

  • Lähipäivässä tulee jo niin paljon asiaa, että webinaarit antavat aikaa sulatella pienemmissä paloissa.
  • Webinaarit loistava juttu! Jos aika ei sovi, voi katsoa tallenteen. Oppii yhtä hyvin tai jopa paremmin, kun voi omassa tahdissa katsoa.
  • Minusta oppiminen ei kovasti eroa, koska jos vain haluaa niin myös etänä opetettuja tulee varmasti treenattua.
  • Kaikki läpikäydyt ohjelmat on kuitenkin aika maalaisjärjellä opeteltavissa, niin lyhyet esittelyt webinaareissa ovat tuntuneet riittäviltä. Vaatinut toki itseltä sitten kotona tekemistä.
  • Webinaarit hyviä, haluaisin jatkaa opiskelua näin. Näihin voi palata ja näitä saa tehdä omalla ajallaan. Näitä lisää.

Suurin osa vastanneista osallistui hankkeen muiden koulutusten lähipäiviin. Ainakin yksi piti niitä turhina, osa tykkäsi siitä, että lähipäivässä kasvot tulivat tutuiksi ja oli mahdollisuus helpommin kysyä ja keskustella. Koulutusten teemat olivat sen verran lähellä toisinaan, että lähipäivät tukivat myös muiden koulutusten verkkotyöskentelyä. Eräs osallistuja kommentoi, että jos jonkun vaikeamman ohjelman käyttöä pitäs harjotella, niin siinä lähipäivä olisi hyvä.

Työt jaettiin näkyvästi

Lähetin pikaisesti eräälle osallistujalle epävirallisen todistuksen työhaastattelua varten, kun ihan koko 10 op kokonaisuus ei vielä ollut valmis. Hän vastasi minulle viestissään: ”Suuri kiitos todistuksesta. …sain perjantaina päätöksen, että minut on valittu virkaan… Tähän en koulutustodistusta tarvinnut, sillä kaikki koulutuksen työt on toteutettu näkyvästi ja jaetusti lukiollamme.”

Tämä sama jakamisen tavoite kulkee läpi koko hankkeen. Webinaarit ovat avoimia vain osallistujille, mutta muutoin kaikki koulutusten materiaalit ja osa oppimistehtävistä jaetaan hankkeen avoimessa blogissa. Muutamia ideoita on tarjottu myös Opetushallituksen Hyvät käytännöt-sivuostolle, mistä löytyy oma osio lukioita koskeville ideoille. Monen monta kokemusta tuli kevään aikana jaettua myös webinaareissa. Yksi palaute oli: ”Kokeilin tällä viikolla koetta Quizizzin avulla. Oppilaat suorastaan riehaantuivat innosta. Se oli heidän ensikosketuksensa ohjelmaan.”

 

Ilmoittaudu syksyn koulutuksiin


Mobiililaitteiden hyödyntäminen opetuksessa 2 op
Kaksi webinaaria ja lähipäivä Turussa (loka-marraskuu)

Kuusi webinaaria (marras-joulukuu)

Hankkeen päätöswebinaari joulukuussa (ajankohta ja teema avoin)

Scholae Futurum on Turun yliopiston Brahea-keskuksen järjestämä ja Opetushallituksen rahoittama opetustoimen täydennyskoulutushanke, missä työskentelen sivutoimisesti tämän vuoden loppuun asti. Hankkeen verkkosivuilta löydät perustiedot ja hankkeen blogista myös koulutusten materiaalit, osan oppimistehtävistä ja osallistujille jaettavilla tunnuksilla webinaaritallenteet.

Tuotu lähteestä Matleenan blogi

Rahoitus & uudet projektit: Isoja ideoita avoimesta datasta?! (Open Knowledge Finland)

Varma lähestyvän syksyn merkki on, kun säätiöt ja rahastot julkaisevat omia hakuilmoituksiaan. Seuraavan 2 kuukauden aikana on ainakin 5 eri hakua, jotka voisivat olla relevantteja myös avoimen datan ja avoimuuden edistäjille.

Mm. seuraaviin hakuihin kannattaa mielestäni miettiä, kukin omista lähtökohdistaan, olisko jotain innostavaa mitä haluaisimme edistää!? Open Knowledge Finland ry on tehnyt yli 40 innostavaa projektia viimeisen viiden vuoden aikana – erittäin kiinnostavien kumppaneiden kanssa. Mitä kehittäisimme tällä kertaa?

Koneen säätiö

KIRA-digi

  • KIRA-digi tarjoaa rahoitusta kokeiluille, jotka edistävät rakennetun ympäristön ja rakentamisen digitalisaatiota. Kokeilujen tavoitteena on 1) vauhdittaa alan toimintatapojen muutosta, 2) mahdollistaa erilaisten mallien ja kehittämispolkujen testaaminen sekä 3) standardien ratkaisujen sovittaminen käytäntöön. Kokeiluja rahoitetaan yhteensä noin 4 miljoonalla eurolla vuosina 2016-2018.
  • Avoimen datan kulma? Paljon! On 3D-malleja, karttoja, paikkatietoa, energiaa, yms.
  • Lisätietoa: http://www.kiradigi.fi/3-kokeiluhankkeet/hakuilmoitus.html
  • Deadline 31.8.2017

Nesslingin säätiö

  • Nesslingin Säätiö tukee ympäristönsuojelua edistävää tutkimusta sekä tutkitun ympäristötiedon viestintää ja jalkauttamista yhteiskuntaan.
  • Avoimen datan kulma? Esimerkiksi lajirikkauskarttaa voisi hyvin viedä eteenpäin, joskin sitä haettiin (onnistumatta) vuonna 2016. Ilmastomuutos on jatkuvasti kasvava huoli ja avoimen datan osuus sen tutkimuksessa ja ymmmärtämistä ja olennaista. Entäpä Suomen kaivosteollisuus ja sen ympäristövaikutukset?
  • Lisätietoa: http://www.nessling.fi/apurahat/avoimet-haut/
  • Deadline: 15.9.2017

Kordelinin säätiö

  • Tiivis kuvaus: Alfred Kordelinin säätiö tukee apurahoin ja palkinnoin tieteitä, kirjallisuutta, taiteita ja kansanvalistusta.
  • Avoimen datan kulma? Esimerkiksi avoimen tieteen tai demokratian saralla (esim. faktantarkistus, vaalit, tutkittu tieto päätöksentekoon, päätöksenteko kansantajuiseksi, tms.) voisi löytyä sarkaa.
  • Lisätietoa: https://kordelin.fi/apurahat-2/
  • Deadline: 31.8.2017

Kokeilu- ja kehittämishankeavustus kulttuuritoimijoille

Muita hakuja

On hyvä huomata, että relevantteja hakuja on luultavasti tulossa myös Helsingin Innovaatiorahastolta ja 6Aika-hankkeelta. Vaikka näiden painopisteet eivät ole tiedossa vielä, kannattaa niitä miettiä jo nyt, kun on rutkasti aikaa.

Jatketaanko keskustelua?

Suosimme avointa keskustelua. Jatketaan keskustelua avoimesti esimerkiksi näin:

The post Rahoitus & uudet projektit: Isoja ideoita avoimesta datasta?! appeared first on Open Knowledge Finland.

DigiKilta-webinaari 30.8.2017: OppilasAgentti-toiminta (Digikilta)

Mitä OppilasAgentti-toiminta on? Mitä toiminnan pyörittäminen vaatii? Minkälaisia hyötyjä OppilasAgentti-toiminnasta on syntynyt?

OppilasAgentti-toiminta
30.8.2017 klo 14-15
Webinaarihuoneen osoite:
https://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/digikilta

Lisätietoa: www.oppilasagentti.fi

Webinaarissa mukana OppilasAgentti-toimintaa manageroiva Riikka Marttinen sekä kuntaesimerkkejä Vantaalta, Nurmijärveltä, Kirkkonummelta ja Hämeenlinnasta.

Webinaarin ohjelma

  • Riikka Marttinen: Mitä OppilasAgentti-toiminta on ja kuinka siihen pääsee mukaan? – 10 minuuttia
  • Kuntaesimerkkejä
    • Vantaa, Timo Järvenpää – 10 minuuttia
    • Nurmijärvi, Ossi Hyyti – 10 minuuttia
    • Kirkkonummi, Antti Sankala – 10 minuuttia
    • Hämeenlinna, Sami Heino – 10 minuuttia
  • Keskustelua + chat Q&A – 10 minuuttia

Ilmoittaudu mukaan
Ennakkoon ilmoittautuneet saavat webinaarilinkin ja mahdolliset webinaariin liittyvät ennakkoaineistot etukäteen sähköpostiinsa. Lähetämme ilmoittautuneille myös linkin webinaarin tallenteeseen webinaarin jälkeen.
Ilmoittaudu mukaan >>>

Tuotu lähteestä Digikilta