Formatiivisen arvioinnin olemusta etsimässä (LUKE-verkoston blogi)

Pirjo Pollari on Jyväskylän normaalikoulun englannin lehtori, joka on lähes koko uransa ajan pohtinut ja tutkinut arviointia ja sen osa-alueita. Pollarin väitöskirja (Dis)empowering assessment? Assessment as experienced by students in their upper secondary school EFL studies (2017) käsittelee lukiolaisten kokemuksia arvioinnista ja sen annista lukion englannin opinnoissa.

”Opiskelijan oppimisen arvioinnin tehtävänä on edistää opiskelijan oppimista.” Näin avataan Opiskelijan oppimisen arviointi –luvun varsinainen tekstiosuus nykyisissä Lukion opetussuunnitelman perusteissa (LOPS 2016, 228). Siis eikö lukioarvioinnin keskeisin tehtävä olekaan arvioida opiskelijan osaamisen ja oppimisen lopputuloksia ja niiden tasoa, ja antaa niistä palautetta? Samalla sivulla annetaan lisäksi lukioarvioinnille uusi, tarkennettu tavoite ja sen toteutukseen aikajana: ”Opiskelijan oppimista arvioidaan kurssin aikana. Arvioinnilla edistetään opiskelijan oppimista ja annetaan palautetta opiskelijalle kurssin tavoitteiden saavuttamisesta.”
Aiemmin LOPS määräsi, että ”opiskelijan opiskelema kurssi arvioidaan sen päätyttyä” (LOPS 2004, 220). Nyt vaaditaan, että oppimista arvioidaan myös kurssin aikana – miten tähän kaikkeen riittää yhdenkään opettajan aika?
Lähemmin tarkasteltuna hätä ei ehkä ole sittenkään tämän näköinen. Vaikka LOPS 2016 ei analysoi arvioinnin eri tehtäviä yhtä selkeästi kuin Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet (OPS 2016), samoista asioista molemmissa on pohjimmiltaan kyse. Arvioinnilla on nykynäkemysten mukaan kaksi erilaista tarkoitusta. Se perinteisempi on oppimisen tulosten arviointi, eli summatiivinenarviointi. Vähintään yhtä tärkeäksi on nostettu oppimista edistävä arviointi eli formatiivinen arviointi, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa formatiivisen arvioinnin on todettu olevan yksi tehokkaimmista keinoista edesauttaa oppimista (ks. esim. Black & Wiliam 1998a, 1998b).
Mutta mitä oikein ovat formatiivinen ja summatiivinen arviointi käytännössä?
Amerikkalainen arvioinnin grand old man Robert E. Stake kuvaa osuvasti näitä kahta arvioinnin tehtävää käytännön esimerkillä: ”Kun kokki maistaa keittoa, se on formatiivista arviointia, mutta kun asiakas maistaa keittoa, se on summatiivista arviointia.” Kokkihan maistelee keittoa saadakseen selville, kaipaako keitto esimerkiksi lisämaustamista, ehkäpä lorauksen kermaa, vai onko se jo valmista syötäväksi. Asiakas maistaa valmista keittoa, jonka antamaa makuelämystä hän arvioi syödessään.
Kurssinaikaisessa formatiivisessa arvioinnissa on kyse nimenomaan tästä kokin keiton maistelusta. Tarkoitus ei ole hukuttaa opiskelijoita ja opettajia erilaisiin lisäkokeisiin ja testeihin, vaan saada erilaisin pedagogisin keinoin tietoa siitä, miten kukin opiskelija on opetettavan asian siihen mennessä oppinut. Tämän tiedon avulla kumpikin osapuoli voi muokata tulevaa toimintaansa saavuttaakseen oppimisen tavoitteet paremmin: opettaja saa tietää, mitä asioita hänen on syytä vielä kerrata opetuksessaan, ja vastaavasti opiskelija saa tietoa siitä, mitä hän jo osaa ja mitä vielä ei. Näin hän voi vielä muokata opiskeluaan.
Onko formatiivisessa arvioinnissa siis kyse vanhasta tutusta eli ns. jatkuvasta näytöstä? Vaikka menetelmät saattavat osittain olla samankaltaisia, niiden tarkoitus on pohjimmiltaan erilainen.  Formatiivisen arvioinnin tarkoitus on oppimisen edistäminen (englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään termiä assessment for learning), ei arvosanan antaminen. Arvosanat osaamisesta ja oppimisen tuloksista ovat summatiivisen, oppimisen tulosten arvioinnin(assessment of learning) heiniä. (Ks. esim. Black ja Wiliam 1998b, Black et al. 2003).
Jotta arviointi todella edistää oppimista, formatiivisen arvioinnin ’gurujen’ Blackin ja Wiliamin (1998a) mielestä täytyy kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin:
– Tavoitteiden tulee olla oppijoiden tiedossa.
– Itsearviointia tulee tukea ja kehittää.
– Oppijoilla on oltava tarpeeksi mahdollisuuksia ajatella itse sekä osoittaa ja testata ajatteluaan.
– Oman ajattelun testaamisen ja osoittamisen tulee olla turvallista ja motivoivaa.
– Havaittuja ’oppimisen aukkoja’ täytyy voida paikata.
– Palaute on ensisijaisen tärkeää ja sen tulee ohjata oppimista eteenpäin.
Yhtenä oppimisen kulmakivenä pidetään yksimielisesti oppimisen tavoiteorientaatiota. Jotta opiskelija voi kunnolla oppia, hänen täytyy tietää ja ymmärtää oppimisen tavoitteet. Blackin ja Wiliamin (1998b) mukaan valitettavan moni oppija kuitenkin kokee opetuksen sarjana erilaisia, irrallisia tehtäviä, joilla ei ole yhteistä tai selkeää tavoitetta. Tavoitteiden ja niiden kriteerien ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää myös oman osaamisen arvioinnin sekä itsearviointitaitojen kehittymisen kannalta: omaa suoritustaan on mahdotonta arvioida, jos ei tiedä, millainen hyvä suoritus on. Taito arvioida omaa osaamista ja sen eri puolia, samoin kuin kyky sopeuttaa omaa toimintaa ovat todellisen osaamisen, oppimaan oppimisen ja siten myös elinikäisen oppimisen ehtoja.
Blackin ja Wiliamin mukaan olennaista olisi löytää sellaisia formatiivisen arvioinnin menetelmiä, joissa jokainen opiskelija voi testata ajatteluaan ja myös osoittaa sitä turvallisesti. Aikoinaan eräs opettajani (josta muuten kovasti pidin) käytti paljon aikaa ns. vanhan läksyn kertaukseen, vaikka vain pari opiskelijaa osallistui läksynkyselyyn. Opettajani olisi saanut enemmän tietoa opiskelijoiden osaamisesta, jos hän olisi toteuttanut läksynkyselyn silloin tällöin esimerkiksi oikein/väärin –äänestyksenä tai pohdintana pienryhmissä. Pienryhmäpohdinnoissa tärkeää on hyvä kysymys, joka ei ole liian simppeli vaan pureutuu ilmiöön syvemmälle: ”Onko liukkaus kitkan vastakohta?” ”Olivatko ensimmäinen ja toinen maailmansota itse asiassa samaa sotaa?” ”Millainen on hyvä blogikirjoitus?” Lisäksi tarvitaan tarpeeksi aikaa pohtia ja perustella omia vastauksia ja näkemyksiä sekä yhteisesti käsitellä pienryhmien pohdintoja. Purkuvaiheessa olennaista on, että mahdolliset väärinymmärrykset hyödynnetään turvallisina tilaisuuksina oppia eikä niitä hyssytellä piiloon virheinä. Tunnin keskeisimmän sisällön tiivistäminen tai oma esimerkki opiskeltavan asian sovelluksesta (esim. kirjoita kolme virkettä, jotka ovat konditionaalissa) antavat tietoa sekä opettajalle että opiskelijalle itselleen siitä, miten hän on kyseisen asian ymmärtänyt ja omaksunut. Nämä esimerkit ovat vain muutamia kuvauksia formatiiviseen arviointiin soveltuvista keinoista, jotka eivät aiheuta opettajalle kohtuutonta lisätyötä eikä opiskelijoille lisää koeahdistusta (ks. mm. Black et al. 2003). Opiskelijoiden kiinnostusta omasta senhetkisestä osaamisesta sekä jonkinlaista itsearviointikykyä ne kyllä vaativat.
Formatiivisen arvioinnin menetelmänä voi toki käyttää erilaisia pienimuotoisia testejä. Esimerkiksi digitaaliset Kahoot, Quizizz tai Socrative soveltuvat hyvin eri oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin. Koska formatiivisen arvioinnin menetelmien ja ajoituksen tulisi mahdollistaa osaamisen aukkojen paikkaamisen, on tärkeää, että keskeneräisenoppimisprosessin aikaisia testituloksia ei käytetä opiskelijan arvosanan pohjana, vaan että opiskelijalla on mahdollisuus näyttää lopullinen osaaminen myöhemmin. Jälleen kerran viittaan kokkiin ja keiton maisteluun: tuskinpa kokista olisi reilua, jos keskeneräisen keiton makua ruodittaisiin ravintola-arvostelussa valmiin keiton makua heikentävänä tekijänä. Toki oppimisen tulosten arviointia, siis summatiivista arviointia, voi olla myös kurssin aikana sitten, kun ’keitto’ eli tietyn asian oppimiskokonaisuus on valmis.
Palaute on olennainen osa formatiivista arviointia. Se on myös yksi oppimisen tehokkuuteen vaikuttavimmista yksittäisistä tekijöistä (esim. Hattie 2009, 2012). Jotta palaute oikeasti edistää oppimista, sen tulee sisältää kaksi eri osa-aluetta. Ensinnäkin palautteen tulee antaa tietoa tämänhetkisestä suorituksesta, eli siitä, mitä sillä hetkellä arvioidaan. Tutkijoiden mielestä me opettajat annamme tässä suhteessa hyvää ja perusteellista palautetta. Oppimista edistävän palautteen tulisi kuitenkin ennen kaikkea auttaa oppijaa eteenpäin, minkä me opettajat kuulemma usein unohdamme. Niinpä hyvä, oppimista edistävä palaute rakentuu kolmen kysymyksen varaan: Mikä on oppimisen tavoite? Missä nyt ollaan tavoitteen suhteen? Mitä pitää tehdä, jotta tavoitteeseen päästään? (Ks esim. Sadler 1989, Hattie & Timperley 2007).
Mutta ehkäpä palaute on seuraavan blogikirjoituksen aihe…
Lähteitä:
Black, P., Harrison, C., Lee, C., Marshall, B. & Wiliam, D. 2003. Assessment for learning: putting it into practice. Maidenhead UK: Open University Press
Black, P. & Wiliam, D. 1998a. Assessment and classroom learning. Assessment in Education: Principles, Policy and Practice, 5(1), 7-73.
Black, P. & Wiliam, D. 1998b. Inside the black box: Raising standards through classroom assessment. London: King’s College London School of Education
Hattie, J. A. C. 2009. Visible learning: a synthesis of over 800 meta-analyses relating to achievement. London: Routledge.
Hattie, J. 2012. Know thy impact. Educational Leadership 70(1), 18-23.
Hattie, J. & Timperley, H. 2007. The power of feedback. Review of Educational Research, 77(1), 81-112.
Sadler, D. R. 1989. Formative assessment and the design of instructional systems. Instructional Science, 18(2), 119-144.

.

Tuotu lähteestä: LUKE-verkoston blogi

Koodikerho tarjoaa lapsille välineitä digitaalisen ympäristömme ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen (DigiKilta)

Ohjelmointia ja tietokoneiden toiminnan oivaltamista tarvitaan tietoyhteiskunnassa koko ajan enemmän. Lasten olisi hyvä hallita lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös koodaamisen taitoja – niin koodauksen ymmärtämistä kuin innostusta koodauksen osaamisen opetteluun.

Valtakunnallisen Koodikerho-toiminnan tavoitteena on perustaa toistuvasti kokoontuvia iltapäiväkerhoja eri puolille Suomea, jotta kaikki ohjelmoinnista kiinnostuneet lapset pääsevät tutustumaan ohjelmointiin ja oppimaan koodaamisen perusteita koti- tai lähipaikkakunnallaan.

Koodikerhot on tarkoitettu yli kolmasluokkalaisille lapsille – sekä tytöille että pojille. Kerhoja ohjaavat Koodikerho-verkostoon ilmoittautuneet vapaaehtoiset, jotka koostuvat mm. ohjelmoinnista kiinnostuneista opettajista sekä muista aikuisista, kuten esimerkiksi IT-alalla työskentelevistä vanhemmista.

Koodikerhon seitsemän kerran koodauksen opetussuunnitelmaa voivat hyödyntää vapaasti kaikki koodauksen opettamisesta ja siihen innostamisesta kiinnostuneet. Koodikerhon järjestäminen esim. koululla ei aiheuta kustannuksia koululle ja myös osallistuminen kerhoihin on lapsille maksutonta.

Koodikerho haluaa tarjota lapsille mahdollisuuden kokeilla uutta ja saada välineitä digitaalisen ympäristömme ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen. Kaiken lisäksi Koodikerhossa on hauskaa!

Koodikerhon vetäjäksi?

Koodikerho-verkosto etsii lisää uusia innokkaita vapaaehtoisia ohjaajia vetämään kerhoja ympäri Suomea, erityisesti kevätlukukaudella 2019 alkaviin kerhoihin. Kerhon vetäjäksi voi ryhtyä kuka tahansa asiasta innostunut aikuinen, niin opettajat, koodarit kuin ohjelmoinnista kiinnostuneet lasten vanhemmat. Koodikerhot järjestetään alueen yhteistyökoulujen tarjoamissa tiloissa. Koodikerho-verkosto tarjoaa ohjaajille valmiit opetusmateriaalit, ohjaaja sitoutuu vain hoitamaan paikallisen Koodikerhon vetämisen kerran viikossa.

Ilmoittaudu mukaan Koodikerhon sivuilla

Lisätietoja

Tuotu lähteestä: DigiKilta

Jatko-opintopolku jäsentyy Kouvolassa (Yksilöllisyyttä opintopoluille)

KSAOlla on otettu isoja harppauksia jatko-opintopolun kehittämisessä yhdessä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin kanssa. KSAOn ja Xamkin aineenopettajista on muodostettu työpareja, jotka kehittävät yhdessä jopa 30 osaamispisteen laajuisia jatko-opintokokonaisuuksia. Toisen asteen koulutuksen aikana suoritetut kokonaisuudet hyväksiluetaan KSAOn opiskelijalle tämän hakiessa jatkamaan opintojaan Xamkiin ammattiin valmistumisensa jälkeen. Tavoitteena on myös järjestää kokonaisuuksien suorittajille täysin omia erillishakujaan.

Jatko-opintopolkua on aiemmin suunniteltu ja kehitetty Otsakorpi -rahoitteisessa ”Siltaopinnot Kouvolassa” -hankkeessa, jossa jatko-opintoihin tähtääviä, hyväksiluettavia opintoja pilotoitiin liiketalouden ja soten koulutusaloilla. Pääpaino on aiemmin ollut matematiikan ja kielien tapaisten yleisaineiden puolella, mutta YPO-hankkeen aikana on päästy suunnittelemaan yhteistyötä ja opintokokonaisuuksia jo aineopintojenkin tasolla, kaikilla koulutusaloilla.

Yhtenä merkittävänä pontena siltaopintojen (väyläopintojen) kehittämiselle toimii sekä opiskelijoiden mahdollisuus lyhentää kokonaisopintoaikaansa hyväksiluettavien opintojen kautta, että myös yläasteella toisen asteen opintovaihtojen viidakossa kahlaavien oppilaiden vanhempien uskomus siitä, että lukio olisi ainoa tie korkeakouluopintoihin. Jatko-opintoväylä tarjoaa nykyisin myös ammatillisen koulutuksen hankkineelle oivallisen tilaisuuden jatkaa opintoja korkea-asteella, kun korkeakouluun ja sen opiskeluympäristöön on päässyt tutustumaan jo toisen asteen koulutuksen aikana.

Tuotu lähteestä: Yksilöllisyyttä opintopoluille

Oppimisanalytiikan lupauksia arvioinnin avuksi (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Leena Vainio on tehnyt Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa Poluttamo-hankkeessa pian julkaistavan selvityksen Oppimisanalytiikan askeleet koulussa. Julkaisu on parhaillaan taitossa. Pääsin lukemaan sen ennakolta ja kommentoimaan lukio-opettajan näkökulmasta 30.10.2018 ITK-webinaarissa. [Linkitän julkaisun tähän.]

Oppimisanalytiikalla tarkoitetaan: ”oppijoista ja heidän toimintaympäristöistä kerättävää tietoa, mittaamista, analysointia ja raportointia, jonka pohjalta yritetään ymmärtää ja optimoida oppimista ja oppimisympäristöjä.”

Analytiikka ei ole siis pelkkää tilastollista aineistoa, jolla kuvataan tapahtunutta vaan dataan yhdistyvällä tekoälyllä tehdään erilaisia toimenpiteitä, kuten päätelmiä ja ennakointeja. Data voi kertyä useista erilaisista lähteistä, vaikka oppimisen kohdalla tällä hetkellä alustavasti oppimisanalytiikaksi nimetyt järjestelmät ovat lähinnä sähköisiä oppimisympäristöjä, joissa käsitellään vain kyseisen järjestelmän sisällä syntynyttä dataa.

Raportissa kuvaillaan ensin oppimisanalytiikkaa yleisesti ja mitä se tarkoittaa koulujen kannalta. Sitten esitellään keskeisimmät suomalaisen 1-2 asteen koulutuksen käyttämät analytiikkatietoa tuottavat ympäristöt. Lopuksi raportissa pohditaan kriittisesti oppimisanalytiikan nykytilaa ja tulevaisuutta sekä annetaan suosituksia, kuinka lähteä liikkeelle oppimisanalytiikan kanssa.

Parhaimmillaan teknologia voi tuoda opiskelun, opettamisen ja ohjaamisen avuksi erilaisia automaattisia toimintoja, joiden avulla muistetaan asioita, huomataan ongelmia ennen niiden pahenemista, löydetään vahvuuksia ja uusia suuntia. Analytiikka voi auttaa henkilökohtaistamaan oppimista luomalla adaptiivisesti toimivan, oppijan etenemisen tahtiin mukautuvan rakenteen. Oppimisanalytiikka voi olla myös puolueeton oppimisen tuki, joka ei anna alitajuisesti vinoutunutta tai tunteenomaisesti pärstäkertoimella vääristynyttä palautetta. Pahimmillaan oppimisanalytiikka voi olla kaikkialla vaaniva kyttäyskoneisto, joka toimii mekanistiseen tapaan kontollin ja vallan välineenä.

Erityisen tärkeää ovatkin oppimisanalytiikan kohdalla laillisuus ja eettisyys. Laillisuus ei riitä, vaan eettisiä kysymyksiä on pohdittava inhimillisen sivistyksen ja kasvatustavoitteiden kautta. Raportissa pohditaan ansiokkaasti myös oppilaitosjohdon roolia analytiikan käyttöönotossa. Tarvitaan ymmärrystä, osaamista ja suunnitelmallisuutta, jotta hyödyt tulevat käyttöön.

Oppimisanalytiikkaa ei myöskään kannata demonisoida, sillä ilman teknologiaakin opettaja kerää dataa oppilaistaan ja opiskelijoistaan, tietoisesti tai tiedostamatta ja tämäkin data vaikuttaa toimintaan. Hyvänä esimerkkinä tutkimus, jossa sama kouluaine annettiin opettajille arvioitavaksi joko nimettynä tytön tai pojan kirjoittamaksi. Pelkkä sukupuolitieto vaikutti opettajien antamaan arviointiin ja palautteeseen.

Poimin Leena Vainion raportista sitaatin, joka mielestäni on hyvä ohjenuora oppimisanalytiikan käyttäjille:

“Ensin on mietittävä, mitä ongelmaa datalla lähdetään ratkaisemaan. Vasta sen jälkeen on mietittävä, millä menetelmillä toimitaan.”

Lisätietoja aiheesta löytyy myös OKM:n Oppimisanalytiikkajaoksen sivustoilta.

ITK-webinaarissa ensin Leena Vainio esitteli raportin pääkohtia, sitten minä kommentoin arjen tulokulmasta ja lopuksi Ville Venäläinen katsahti lähitulevaisuuteen koneälyn kautta. ITK-webinaarin tallenteet ja esityksemme ITK-webinaarin diapaketti:

Yksilöllisyyttä opintopoluille- ja Taitava-hankkeiden yhteinen päätöswebinaari (Yksilöllisyyttä opintopoluille)

Tervetuloa kuulemaan YPO- ja Taitava hankkeen hyviä käytänteitä ja ratkaisuja 21.11. klo 14-15.30! Webinaariin pääset mukaan osoitteessa: bit.ly/sujuvatsiirtymat. Erillistä ilmoittautumista ei tarvita.

Ohjelma:

Aloitus puheenvuoro, Sanna Pensonen, Zoomi-hanke, Opetushallitus

Yksilöllisiin opintopolkuihin ohjaaminen
– Pelilliset ratkaisut peruskouluyhteistyöhön
– Osaamispasseilla kohti yksilöllisyyttä ja uutta opettajuutta

Sujuviin siirtymiin taitavasti ohjaten
– Avoimilla opinnoilla sujuvuutta siirtymiin ja joustavuutta opintopolkuihin
– Pelilliset ratkaisut ohjaavan opettajuuden tueksi

Yhteenveto, Sanna Pensonen, Zoomi-hanke, Opetushallitus

Päätösseminaari_kutsu

Tuotu lähteestä: Yksilöllisyyttä opintopoluille

VSOP oppilaan yhtenä tuen muotona (Erja Sandberg)

Tänään blogissani vierailee laaja-alainen erityisopettaja Maria Tauriainen kertomassa kokemuksensa ja näkökantansa vuosiluokkiin sitomattomasta opetuksesta, VSOP:sta yhtenä oppilaan tuen muotona. Tämä on hyvä vaihtoehto mikäli esimerkiksi on epäilyksiä, ettei oppilas pysty opiskelemaan lukuvuoden asioita lukuvuodessa tai mikäli oppilas pystyy taitotasollaan etenemään jo seuraavan luokan/luokkien oppiainesisältöihin joissain aineissa. VSOP:ssa oppilas pystyy myös etenemään omaan tahtiinsa jäämättä tai jättämättä häntä luokalle. Oppiainekokonaisuudet määritellään yksilöllisesti.
Ole hyvä Maria.

Vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen järjestelyt yhtenä tuen muotona

Muutamia vuosia sitten kouluun, jossa toimin erityisopettajana, tuli uusi oppilas noin 1,5 kuukautta ennen kesäloman alkua. Oppilas oli kerrannut 7.luokan jo kahteen kertaan, eikä vuosiluokan suorittaminen näyttänyt tässäkään kohtaa vielä mahdolliselta. Nuori oli kohdannut elämänsä aikana monta epäonnistumisen kokemusta ja valitettavan moni niistä liittyi kouluun. Keskusteltuani nuoren kanssa, hän kuitenkin ilmoitti kaikista takapakeista huolimatta haluavansa saada vielä joku päivä päättötodistuksen. Niinpä keskusteltuani huoltajan ja edellisen koulun opettajan kanssa, päätimme siirtää oppilaan vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen piiriin ja räätälöimme tuon 7 viikon aikana hänelle mahdollisimman monta suoritusta 7.luokalta. Osaamista nuorella oli. Kun kevätjuhlan aika koitti, oppilaalla oli kädessään todistus, jossa oli yhteensä kuudesta oppiaineesta hyväksytty suoritus. Näiden suoritusten kanssa hän siirtyi seuraavana syksynä 8.luokalle ja jatkoi puuttuvien 7.lk suoritusten opiskelua seuraavan vuosiluokan sisältöjen kanssa. Tämän oppilaan kohdalla vsop-järjestelyt kannattivat ja oppilas sai uutta motivaatiota koulunkäyntiinsä.

Mikä on vuosiluokkiin sitomaton opetus?

Vuosiluokkiin sitomatonta opetusta (PoA 11 § 3 mom) voidaan käyttää koko koulun, joidenkin opetusryhmien tai yksittäisten oppilaiden opiskelun järjestämisessä. Vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen käytöstä päätetään paikallisessa opetussuunnitelmassa ja sitä voidaan käyttää esim. lahjakkuutta tukevana tai opintojen keskeyttämistä ehkäisevänä toimintatapana. Tässä blogikirjoituksessa keskityn yksittäisen oppilaan opiskelujen tukemiseen vsop:n avulla.

Oppilaalle, joka on vsop-järjestelyiden parissa, tulee laatia opinto-ohjelma, jossa kuvataan oppiaineiden tuntijako sekä opetuksen tavoitteet ja niihin liittyvät sisällöt opintokokonaisuuksittain. Näiden opintokokonaisuuksien suorittaminen hyväksytysti on edellytys opinnoissa etenemiselle.

Oppilaan oppimäärä jaetaan vuosiluokkien sijaan opintokokonaisuuksiin, jotka suunnitellaan eri oppiaineille määriteltyjen tavoitteiden ja sisältöjen pohjalta. Opintokokonaisuuksien sisältö voidaan myös muodostaa yhdistämällä eri oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä vuosiluokkakokonaisuuksien sisällä. Kuitenkin arvioinnissa oppiaineet pitää pystyä arvioimaan oppiaineittain. Oppilas ei siis jää luokalle mahdollisten hylättyjen tai puutteellisten suoritusten vuoksi.

Oppilas saa päättötodistuksen heti, kun hän on suorittanut perusopetuksen koko oppimäärän.

Jos oppimäärän suorittaminen jää kesken oppivelvollisuusiän täyttyessä tai jos oppilas eroaa koulusta, saa hän lukuvuositodistuksen, johon on merkitty hänen jo hyväksytysti suorittamansa opinnot ja arviot niistä. Tämän jälkeen oppilas voi jatkaa aikuispuolella perusopetuksen opintoja.

Esimerkkejä vsop-järjestelyistä

Oppilas 1 on muutamia vuosia sitten vasta Suomeen muuttanut ja hän on luokkatovereitaan vuotta vanhempi. Oppilas on kognitiivisesti taitava ja hyvin koulumyönteinen. Oppilas toivoo saavansa päättötodistuksen yhdessä ikätovereidensa kanssa. 7.luokan keväällä oppilas siirretään vsop-järjestelyiden piiriin ja hän alkaa suorittaa seuraavana syksynä 8.luokan rinnalla myös 9.luokkaa. Erityisopettaja, opinto-ohjaaja, aineenopettajat, luokanvalvoja ja oppilaan huoltajat tekevät tässä tiivistä yhteistyötä. Osasta oppiaineista tehdään opintokokonaisuuksia, joita oppilas suorittaa itsenäisesti tai käymällä erityisopettajan pitämässä tukipajassa ja muutenkin oppilaalle räätälöidään erilaisia tapoja näyttää omaa osaamistaan. Oppilaalla on tavoitteena saada päättötodistus hyvin arvosanoin.

Oppilas 2 tulee yleisopetukseen valmistavalta luokalta päättöarviointivaiheessa 9.luokalle. Oppilas siirretään heti vsop-järjestelyiden pariin ja hänelle pyritään räätälöimään sellainen opinto-ohjelma, että hän saa suoritettua peruskoulussa kaikki pakolliset taito-ja taideaineet. Tämän lisäksi opiskelussa keskitytään kielitaidon vahvistamiseen. Tässä vaiheessa yleisopetukseen siirtyvälle oppilaalle on tärkeää saada taito-ja taideaineet suoritetuksi, sillä niitä on hyvin vaikea enää suorittaa aikuispuolella, jossa taas oppilas voi muuten jatkaa peruskoulun suorittamista. Vuosiluokkiin sitomattomalla opetuksella oppilas voi rauhassa keskittyä tiettyjen oppiaineiden suorittamiseen ja yltää omaan parhaaseensa.

Oppilas 3 on yläkoulun oppilas, joka ei juurikaan käy koulua, eikä hänellä ole opiskelumotivaatiota. Osasta oppiaineista on jo laadittu opetuksen erityiset painoalueet, sillä oppiaineiden suorittaminen on vaakalaudalla. Oppilaasta tiedetään, että taidoiltaan hän pystyisi parempaan, mutta tämän hetkinen elämäntilanne ei sitä mahdollista. Osasta oppiaineista oppilas itse toteaa, että hyväksytty suoritus riittää, mutta osasta oppilas itsekin toivoo parempaa arvosanaa. Hän tietää pystyvänsä siihen niin halutessaan. Oppilas päätetään siirtää vsop-järjestelyiden piiriin ja näin hän saa rauhassa jatkaa tiettyjen oppiaineiden suorittamista sen aikaa, että hänen osaamisensa vahvistuu ja näin hän saa oppiaineista parempia arvosanoja. Osa oppiaineista jää edelleen suorittamatta, mutta oppilas jatkaa seuraavalle vuosiluokalle.

Lopuksi

Vuosiluokkiin sitomaton opetus yksittäisen oppilaan kohdalla vaatii koulun aikuisilta paljon. Kuitenkin vsop-järjestelyt saattavat olla hyvä tuki yksittäiselle oppilaalle ja erityisesti siihen, ettei oppilas putoa kokoaan pois koulumaailmasta.

Vsop -järjestelyissä pyritään huomioimaan aina oppilaan vahvuuksia ja siinä tehdään oppilaalle oppimisprosessia näkyvän konkreettiseksi.

Jokainen meistä tietää, että lapsen ja nuoren elämässä saattaa tapahtua yllättäviäkin asioita, jotka vaikuttavat koulussa jaksamiseen. Vsop -järjestelyillä pystytään mahdollistamaan se, että koulu voidaan laittaa huoletta ikään kuin hetkeksi sivuun ja keskittyä vain muutamiin oppiaineisiin ilman, että opintosuoritukset suuremmin kärsivät. Tällä voi olla suuri merkitys lapsen / nuoren kokonaishyvinvoinnin kannalta. Kun lapsen / nuoren vointi on taas parempi, opiskelullekin on taas paremmat edellytykset.

kirjoittajalta

Maria Tauriainen
KM, EO

 

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

DigiKilta-seminaari Hämeenlinnassa 7.11.2018: Sähköiset oppimateriaalit – lähitulevaisuuden trendit (DigiKilta)

DigiKilta-hanke järjestää marraskuussa Vanajanlinnassa sähköisiä oppimateriaaleja, tunnistautumista, arviointia ja analytiikkaa käsittelevän seminaarin.

Luvassa on kouluvierailu Nummen Yhtenäiskoululla sekä asiantuntijapuheenvuoroja ja työpajoja Vanajanlinnassa. Tarkempi ohjelma tulee jakoon pian, varaathan jo päivän kalenteristasi!

Aika & paikka

7.11.2018

Nummen yhtenäiskoulu
Kylätie 24, Hämeenlinna
Google Maps

Hotelli Vanajanlinna
Vanajanlinnantie 485
Hämeenlinna
Google Maps

Ohjelma

Alustava ohjelmarunko, muutokset mahdollisia.

8.00 kuljetus Hämeenlinnan rautatieasemalta Nummen Yhtenäiskoululle

Nummen Yhtenäiskoulu

8.15-8.45 aamukahvit Nummella

8.45-9.45 kouluvierailukierros

9.50-10.10 kuljetus Vanajanlinnalle

Vanajanlinna

10.15-11.15 asiantuntijaluentoja

11.15-12.00 lounastauko

12.00-15.00 työpajoja

15.00-15.30 päivän yhteenveto ja lopetus

15.30-15.45 kuljetus Hämeenlinnan rautatieasemalle

Ilmoittautuminen

Ilmoittautuminen käynnistyy viikolla 42.

Tuotu lähteestä: DigiKilta

Poluttamo-seminaari – analytiikkaa, visualisointeja ja ohjausta toisen asteen opiskelijan tueksi (Poluttamo)

Poluttamo – oma digipolku oppimiseen -hanke järjestää päätösseminaarin Helsingissä 21.11.2018. Luvassa on sekä asiantuntijapuheenvuoroja että työpajoja, aiheina mm. tekoäly, datan visualisointi, oppimisanalytiikka sekä erilaiset ohjauksen menetelmät.

Tervetuloa mukaan!

Aika
21.11.2018 klo 8.30-16.00

Paikka
Taitotalo
Valimotie 8, Helsinki

Ohjelma

8.30 Aamukahvi, ilmoittautuminen ja Poluttamon tuotoksiin tutustuminen

9.00 Tilaisuuden avaus

9.10 Tekoäly ja oppiminen – Anu Passi-Rauste, HeadAI

9.50 Datan visualisointi ja sen merkitys – Juuso Koponen, Koponen+Hildén

10.30 Siirtyminen työpajoihin

10.45-12.00 Työpajat

Opiskelijan oppimisympäristö ja oppimisanalytiikka teknisesti Miten HOPS visualisoidaan?
Onko visuaalisoidusta HOPSista / HOKSista hyötyä?
Miten opo innostui oppimisanalytiikasta ja mitä datasta voisi löytyä omaan työhön?

12.00 LOUNAS (omakustanteinen)

13.00 Opiskelijan digituettu opinpolku, jossa on sallittua tehdä virheitä ja oppia niistä – Jari Välkkynen, Ammattiopisto Tavastia

13.45 Multimodaalisuus jokaisen oppijan tukena oppimateriaaleista ePortfolioon – Merja Saarela, HAMK

14.30 Työpajat

Koe oppimisanalytiikka! Tavoitematriisit ja oman opiskelutavoitteen asettaminen omilla työvälineillä Toisen asteen opiskelijoiden Vertaisvalmennus-menetelmä
Kylmä keikka
– tiedä tai tuhoudu!
Educational escape room -tyylinen tiedonhallintataitojen peli toisen asteen opiskelijoille ja muillekin tietoa tarvitseville
Osaamismerkit opetuksen tukena Multimodaaliset työvälineet

16.00 Tilaisuus päättyy

Ilmoittautuminen

Ilmoittautumiset 11.11.2018 mennessä lomakkeella >>>

Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton – tervetuloa mukaan!

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Päätösseminaari marraskuussa – varaa päivä kalenteristasi (Poluttamo)

Poluttamo – oma digipolku oppimiseen -hanke järjestää päätösseminaarin Taitotalossa Helsingissä 21.11.2018 klo 8-16. Luvassa on sekä asiantuntijapuheenvuoroja että työpajoja, aiheina mm. tekoäly, datan visualisointi, oppimisanalytiikka sekä erilaiset ohjauksen menetelmät.

Tarkempi ohjelma julkaistaan viikolla 41.

Tervetuloa mukaan!

Loppuseminaari on kaikille avoin ja maksuton.

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Avoimet kulttuuriaineistot käyttöön kulttuurihackathonissa! (Open Knowledge Finland)

Avoimiin kulttuuriperintöaineistoihin keskittyvä hackathon Hack4FI – Hack your heritage! järjestetään Helsingin kaupunginmuseossa 5.–7.10.2018. Neljättä kertaa pidettävään ilmaiseen tapahtumaan on rekisteröitynyt noin 90 moniammatillisesta yhteistyöstä ja kulttuuriaineistojen luovasta uudelleenkäytöstä kiinnostunutta osallistujaa. Viikonlopun aikana kaupunkilaiset ja kansainväliset vieraat ideoivat uusia avoimille aineistoille perustuvia konsepteja, palveluita ja teoksia kaikkien käyttöön. Hackathonin tavoitteena on edistäa ihmisten osallisuutta kulttuuriin ja historiaan sekä lisäämään tietoa digitaalisesta kulttuuriperinnöstämme.

Viikonlopputapahtumassa työstetään suomalaisten taide- ja kulttuuriorganisaatioiden vapaasti käytettävissä olevia aineistoja, esimerkiksi valokuvia, taideteoskuvia, videoita, karttoja, arkkitehtuuripiirroksia ja historiallisia tekstejä. Tapahtumassa on seitsemän eri teemakokonaisuutta, jotka tarjoavat näkymiä kansalliseen muistiimme. Kokonaisuudet ovat koonneet YLE, Suomen valokuvataiteen museo, Helsingin kaupunginmuseo, Kansallisgalleria, Kansallisarkisto, Aalto-yliopiston arkisto, Musiikkimuseo Fame, Open Knowledge Finland ja Wikimedia Suomi. Osallistujat voivat esimerkiksi tehdä aikamatkan suomalaiseen historiaan joko Signe Branderin jalanjäljissä tai vaikkapa Säkylän paikallishistoriaan, sukeltaa valokuvataiteen historiaan, tehdä itse ennen ja nyt -valokuvapareja, tutkia miten kulttuuri on muokannut ympäristöämme tai vaikkapa luoda ääniteoksen Sibeliuksen inspiroimana.

Osallistujien käytössä on myös arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistoja yhteen kokoava Finna.fi-palvelu. Finna-rajapinnan kautta kuka tahansa saa käyttöönsä yli 13 miljoonan aineiston kuvailutiedot esimerkiksi uusien verkkopalveluiden kehittämistä varten. Finna.fi-palvelussa on haettavissa myös yli 450 000 avoimesti lisensoitua suomalaista kulttuuriperintöä edustavaa kuvaa. Toinen avoimen tiedon yhteistyökumppani on HRI – Helsinki Region Infoshare -palvelu, joka kokoaa yhteen pääkaupunkiseudun avointa dataa ja sen avulla toteutettuja sovelluksia. Lisäksi Gallen-Kallelan Museo, Mannerheim-museo, Kansallismuseo, Museovirasto ja Musiikkiarkisto tarjoavat avoimia aineistojaan kaikkien hyödynnettäväksi.

Viikonlopun työskentelyn tuloksia esitellään Helsingin kaunpunginmuseolla sunnuntaina 7.10. klo 15 alkaen. Esittelytilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille.

Tapahtuman yhteistyökumppaneita ovat hävikkiruokaravintola Loop, Helsingin Sanomain Säätiö, CoolHead Brew, Misc Management ja Wide -hackathon. Hanke on saanut rahoitusta Museoviraston avustuksista museoiden innovatiivisiin hankkeisiin.

Lisätietoja

http://hack4.fi

PS. Mikäli innostuit hackathon-työskentelystä, voit osallistua myös Kansalliskirjaston, Helsingin yliopiston tietotekniikkakeskuksen sekä CSC:n järjestämään Wide-hackathoniin 26.–28.10.

ORGANISERS


COLLABORATORS

SUPPORTERS

The post Avoimet kulttuuriaineistot käyttöön kulttuurihackathonissa! appeared first on Open Knowledge Finland.