ITK2018: Analytiikka monimuotoisen oppimisen tukena (Poluttamo)

Koko päivän Poluttamo-workshopimme ITK:ssa jakautui kolmeen eri settiin, joissa jokaisessa oli tarjolla kaksi eri teemaa. Osallistujat poluttivat itse itsensä kiinnostaviin teemoihin ja saivat hakea kustakin teemasta osaamismerkkiä kertomalla merkkihakemuksessaan, miten hyödyntävät ko. oppia omassa työssään.

Jari Välkkynen esittelee workshopin analytiikkadataa.

Jari Välkkynen esittelee workshopin analytiikkadataa.

Iltapäivän pajassa Anu Konkarikoski ja Jari Välkkynen keskusteluttivat osallistujia opiskelijan yksilöllisen polun seurannasta ja monimuotoisen oppimisen digituesta. Kaikki pääsivät kirjautumaan esimerkkikurssille ViLLE-oppimisjärjestelmään ja tekemään erilaisia käytännön oppimisen tukena toimivia Pintakäsittelyalan tehtäviä. Valkokankaalla oli samalla auki opettajan maisema ryhmän analytiikkadataan, joka perustuu tehtävistä kertyneisiin pisteisiin. Näin analytiikasta saatiin osallistujille omakohtainen kokemus.

Kilpailuhenkisimpiä suhde muiden opiskelijoiden kerryttämiin pisteisiin motivoi hakkaamaan tehtäviä entistä innokkaammin. Heille olisi mahdollisesti hyötyä pistetaulukoista muutenkin, mutta tietenkään normaalitilanteessa opiskelijat eivät voi nähdä toistensa saavutuksia opettajan tavoin.

Poluttamo-workshop ITK-konferenssissa

Moni tarttui myös ViLLEn opiskelijakäyttöliittymän epäloogisuuksiin. Lean-johtajat olisivat olleet tyytyväisiä, jos ensi kertaa käyttävien kokemukset olisi saatu kirjattua ylös parantamaan seuraavan käytettävyyden parantamiskierroksen tuloksia.

Eniten keskusteltiin lopulta siitä, millä tavoin digiä kannattaa käyttää autenttisen, tekemällä oppimisen lomassa, sillä eihän useimpien ammattien oppiminen tapahdu tietokonetta renkkaamalla. Poluttamosta on luvassa kevään aikana mallinnus siitä, mitä asioita pitää huomoida, kun analytiikkaa hyödyntävää digiympäristöä rakennetaan monimuotoisen oppimisen osaseksi.

Vive-virtuaalilasien testausta Poluttamo-workshopissa 11.4.2018

Ammattiopisto Tavastiasta oli myös kokeilussa Vive-virtuaalilaseille rakenteilla oleva ruiskumaalisimulaattori. Tällainen kevytversio simulaattorista maksaa alle 10 000 €, laitteisto vain muutamia tuhansia euroja ja sillä on mahdollista säästää materiaalikuluissa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada simulaattorit ja niiden tuottama tieto osaamisen kehittymisen vaiheesta osaksi opiskelijan yksilöllistä oppimispolkua. Simulaattorihuumassa on myös hyvä pitää jäitä hatussa: simulaattorit ovat parhaimmillaan toistoa vaativien ja harvinaisten tilanteiden harjoittelussa. Kannattaa myös miettiä, onko tarpeen järjestää opiskelijalle lasit päähän, vai saavutetaanko sama tulos esim. omalle mobiililaitteelle tehdyn pelin tai simuloinnin avulla.

Teksti ja kuvat: Anu Konkarikoski

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Arviointi-aihe kiinnosti ITK-konferenssiyleisöän (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

ITK-konferenssi kokosi pari tuhatta oppimisesta ja interaktiivisesta teknologiasta kiinnostunutta opetusalan ihmistä Hämeenlinnan Aulangolle 12.-13.4. Viime lokakuussa ehdimme Pulssi-hankkeen puolesta laittaa foorumiehdotuksen digitaalisuuden heijastuksista arviointiin.

Esityksessämme Johanna Mattila kuvaili terveystiedon verkkokurssilla toteutettua vertaisarviointia. Anne Rongas esitteli opiskelijakyselystä poimittuja kommentteja, jotka liittyivät verkko-opiskelukokemuksiin ja nimen omaan sähköisesti toteutettuun palautteeseen ja arviointiin. Najat Ouakrim-Soivio kirkasti arvioinnin keskeisiä käsitteitä, arvioinnin monipuolisuutta sekä sitä, millä tavoilla opettajan arviointikäytänteet saattavat kapeutua.

Esitystila täyttyi ääriään myöten, mikä kertoo aiheen ajankohtaisuudesta.

Twitteristä kertyi useita muistiinpanoja esityksestämme. Yksi pidetyimmistä twiitti-kiteytyksistä oli Kuopion perusopetuspäällikkö Taina Vainiolta (tätä kirjoitettaessa 33 tykkäystä ja 8 jakoa): ”Arviointiin kuuluu dialogi: arvioitavalla pitää olla mahdollisuus kysyä, arvioijalla mahdollisuus täydentää ja perustella sekä varmistaa, että arviointi on ymmärretty. Vasta sitten arviointi edistää oppimista.”

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Sovelluskombolla opiskeluaika hallintaan (Poluttamo)

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti ja kuvat: Saara Kotkaranta, Riikka Turpeinen, Kari A. Hintikka, Otavan Opisto

Poluttamo-hankkeessa kehitetään datan ja oppimisanalytiikan käyttöä sekä visualisointia opiskelijan henkilökohtaisen opintopolun tueksi. Tavoitteena on tarjota opiskelijalle työkaluja ja toimintatapoja, jotka auttavat hahmottamaan opintojen etenemistä.

Koulutuskeskus Tavastia, Omnia ja Otavan Opisto ovat kehittäneet VOPS-työkaluja eli opintosuunnitelmien (HOPS) visualisointeja. Niistä opiskelija näkee helposti opintojensa kokonaistilanteen ja etenemisestä voidaan keskustella yhdessä ohjaajan ja opettajan kanssa.

Otavan Opiston Aikaa opinnoille -pilotissa kokeiltiin Googlen työkaluja opintojen hahmottamiseen ja aikatauluttamiseen. Opiskelijat saivat tehtäväkseen laatia itselleen opiskelukalenterin ja -suunnitelman sekä jakaa sen ohjaajiensa kanssa. Keskinäiseen yhteydenpitoon käytettiin Googlen chattia. Pilottiin ilmoittautuneita pyydettiin tarvittaessa luomaan Google-tili.

Pilottiopiskelijan viikkosuunnitelma opiskelun, työn ja liikunnan rytmittämiseksi.

Pilottiopiskelijan viikkosuunnitelma opiskelun, työn ja liikunnan rytmittämiseksi.

Opiskelukalenteriin merkittiin itselle tärkeät menot ja työvuorot sekä varattiin viikoittain aikaa opinnoille. Suosittelimme muistutusten käyttöönottoa kalenterissa, tällöin opiskeluajankohta pysyisi paremmin mielessä.

Opiskelijan suunnitelma ja sen toteutuminen ET1- eli Maailmankatsomus ja kriittinen ajattelu 1 -kurssilla.

Opiskelijan suunnitelma ja sen toteutuminen ET1- eli Maailmankatsomus ja kriittinen ajattelu 1 -kurssilla.

Opiskelijat valitsivat itselleen pilotin aikana suoritettavaksi yhden lukiokurssin. Kurssi pilkottiin Google Sheetsin avulla päivä- ja viikkotavoitteiksi. Opintojen edetessä opiskelijat merkitsivät jo suoritetut kurssin osaalueet eri väreillä Sheets-suunnitelmaan. Samalla he arvioivat, kuinka paljon kuhunkin osa-alueeseen kului opiskeluaikaa.

Aikaa opinnoille -ryhmä kokoontui aluksi aloitustilaisuuteen Adobe Connectin välityksellä. Jokaiselle opiskelijalle annettiin myös mahdollisuus käydä ohjauskeskustelu pilotissa nimetyn ohjaajansa kanssa.

Pilottiryhmä kokoontui joka viikon aluksi viikkochattiin, joka järjestettiin Google Hangoutsin avulla. Näissä chateissa käsiteltiin kurssin etenemistä ja kerrottiin kuulumisia. Chatin käyttöön kannustettiin muutenkin, esimerkiksi edellä mainittu ohjauskeskustelu oli mahdollista käydä chatin avulla.

Ryhmächat jouduttiin perustamaan jokaisella tapaamiskerralla uudestaan, joten sen avulla ei voitu käydä vapaamuotoista keskustelua pilotin aikana. Tästä syystä suosittelisimme tuleviin chat-kokeiluihin muita työkaluja, kuten Messenger tai WhatsApp.

Pilvipalveluiden kalenterityökalut ovat nopea tapa lähestyä käytännössä ajanhallinnan teemaa. Yksinkertaisilla ja konkreettisilla työkaluilla opiskelijan on helppo jäsentää ajankäyttöä ja suunnitella tulevia opintojaan.

Osa opiskelijoista on kertonut ottaneensa kurssisuunnitelman käyttöön muillakin nettilukion kursseilla. Ryhmächateissa kerrottiin muitakin kuin opiskelukuulumisia ja loppua kohti chatit venyivät yli sovitun tapaamisajan, kun opiskelijat tutustuivat toisiinsa. Useimmat opiskelijat saivat myös suunnittelemansa kurssin valmiiksi määräajassa. Kaksi kuukautta kestäneessä kokeilussa oli mukana viisitoista opiskelijaa.

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään nyt oppilaitoksissa (Poluttamo)

 Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti: Leena Vainio

Oppimisanalytiikka on noussut opetuksen kehittämisessä yhdeksi tärkeäksi kehittämisen kohteeksi vajaa kymmenen vuotta sitten. Vuosittainen EDUCAUSE:n (Learning Initiative and the New Media Consortium) julkaisema Horizon Report korkeakouluille listasi vuonna 2011 oppimisanalytiikan yhdeksi kuudesta teknologisesta trendistä. Silloin ennustettiin, että analytiikka olisi laajasti käytössä neljän-viiden vuoden päästä. Sama trendi on näkynyt jokaisessa uudessa Horizon raportissa myös K-12 opetuksen yhteydessä. Viisi vuotta ei riittänyt analytiikan käytön levittämiseen kaikkiin oppilaitoksiin. Edelleenkin se on enemmän pilotoinnin kohde kuin vakiintunutta toimintaa.

Oppimisen analyysia on tehty jo vuosituhansia. Tietoa on kerätty henkilökohtaisiin muistiinpanoihin, arviointikirjoihin ja myöhemmin tietokoneelle. Oppimisympäristöjen digitalisointi on nyt mahdollistanut systemaattisen oppijan “jalanjälkien” keräämisen ja myös opettajien opetussisältöjen ja -menetelmien tallentamisen. Ongelmana analytiikan hyödyntämiselle on esimerkiksi seuraavia asioita:

  • oppilaitoksissa ei ole systemaattisesti mietitty, mitä dataa opetuksesta ja oppimisesta kerätään
  • ei ole päätöksiä, millä työkaluilla kerääminen tehdään (kerätäänkö esim. vain verkko-opetuksesta vai myös kontaktiopetuksesta, projekteista ja muista oppimisen aktiviteeteista)
  • miten tietoa analysoidaan ja missä muodossa tuloksia jaetaan
  • kuka analyysitietoa saa hyödyntää
  • miten analyysitietoa käytetään kehittämisessä.

Tänä päivänä teknologia antaa useita hyviä työkaluja analyysien tekemiseen. Oppijan tarpeet ovat analytiikan lähtökohtana, pelkät arvosanat tai tehtäviin kulutettu aika eivät vielä riitä kuvaamaan oppimisprosessin laatua. Analyysin pitäisi pystyä pureutumaan myös motivaatioon, oppimisen iloon, innovatiivisiin oppimisen tapoihin ja tavoitteiden saavuttamisen tasoon.

Oppimisympäristöissä voidaan koota tietoa myös sosiaalisista suhteista ja oppijoiden ja opettajan välisestä vuorovaikutuksesta ja tätä kautta voidaan kerätä tietoa eri interventioiden laadusta ja vaikutuksesta oppimisprosessiin. Oppimateriaalien ja tehtävien relevanttiutta voidaan arvioida suhteessa oppimistuloksiin ja oppimiseen käytettyyn aikaan.

Mistä dataa kerätään ja mihin analytiikka kohdentuu?

Oppimisanalytiikan käytön yksi ongelma on se, että onko opetuksen tapahduttava kokonaan verkossa, jotta saadaan analyysitietoa. Miten kontaktiopetuksen, projektien, työssäoppimisen ja informaalin oppimisen tulokset saadaan kytkettyä analyysitietoon? Vai antaako muutama verkkokurssi jo riittävän hyvän kuvan opiskelijan oppimisesta ja pystytäänkö hänen oppimistaan tukemaan saatujen tietojen avulla? Tarvitaanko oppilaitokseen useampia työkaluja riittävän tiedon saamiseksi?

Millaista oppimisanalytiikkakonseptia rakennetaan, riippuu pitkälti siitä, ketä toimijaa analytiikalla aiotaan palvella. Analytiikalla voidaan tukea oppijaa, opiskelijaryhmiä, opettajia, koulutusohjelmia, rehtoria, vanhempia, työelämän edustajia tai muita koulutukseen liittyviä sidosryhmiä.

Mitä tietoa oppijalle

Kuva 1. Esimerkkejä, mitä tietoa oppimisympäristöistä ja analytiikkaohjelmista saa opiskelijoille, opettajille ja hallinnolle.

Kuva 1. Esimerkkejä, mitä tietoa oppimisympäristöistä ja analytiikkaohjelmista saa opiskelijoille, opettajille ja hallinnolle.

Sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen uudet opetussuunnitelmat suuntaavat opetusta entistä henkilökohtaisempaan suuntaan. Jokaiselle pitäisi pystyä rakentamaan yksilöllinen pedagogisesti vaikuttava ja omia taitoja tukeva oppimisen polku. Millaisilla opetusmenetelmillä ja teknologisilla ratkaisuilla tuo polku rakennetaan?

Nyt jo monet ohjelmat tarjoavat oppijalle tietoa hänen aktiivisuudestaan:

  • mitä tehtäviä hän on tehnyt,
  • missä vaiheessa hän on menossa kurssilla,
  • miten hän on suoriutunut suhteessa muihin opiskelijoihin,
  • kuinka paljon hän on käyttänyt aikaa oppimiseen ja miten se on vaikuttanut oppimismenestykseen.

Ohjelmissa voidaan seurata myös opiskelijoiden sosiaalista aktiivisuutta, verkostoitumista ja ryhmässä toimimisen taitoja. Näiden seuranta on tehtävä usein manuaalisesti, vain muutama ohjelma antaa visuaalisessa muodossa yhteenvetoja verkostoitumisesta.

Mitä tietoa opettajalle

Kaikkien nyt tarjolla olevien ohjelmien avulla opettaja saa hyvin tietoa opiskelijoiden etenemisestä. Opettaja voi tämän tiedon perusteella suunnata ohjausta niille opiskelijoille, jotka ohjausta eniten tarvitsevat. Hän voi miettiä, tarvitaanko lisäaikaa tehtävien tekemiseen tai tarvitaanko lisämateriaalia oppimisen tueksi. Useimmat ohjelmat myös antavat tietoa oppimateriaalista ja tehtävistä. Opettaja näkee, miten paljon aikaa oppijat ovat käyttäneet oppimateriaaliin ja miten he ovat tehtävät ratkaisseet. Tästä voi tehdä johtopäätöksiä, onko oppimateriaali tai tehtävät liian helppoja tai vaikeita ja mihin suuntaan niitä tulisi kehittää.

Millaista tietoa hallinnolle

Oppilaitoksen johdolle analytiikkaohjelmista saa koottua tietoa opetuksen kokonaistilanteesta: opiskelijoiden suoriutumisesta, arvosanoista, oppimistavoitteiden saavuttamisesta, opetusmenetelmistä, oppimateriaaleista jne. Näiden tietojen pohjalta rehtori saa tietoa onnistumisista ja pullonkauloista ja voi resurssoida kehittämisvoimavaroja oikeisiin kohteisiin.

Vakiintuneeseen käyttöön on vielä matkaa

Analytiikassa keskitytään pääasiassa sellaisten opiskelijoiden yksilöimiseen, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka voivat pudota kokonaan pois opinnoista. Vähemmän kiinnitetään huomiota innovatiivisiin pedagogisiin ratkaisuihin.

Useimmissa työvälineissä analytiikka on kuvailevaa ja diagnostista: kuvataan sitä,
mitä on tapahtunut, mitä on tehty ja miksi tietty asia tapahtui. Edistyneissä ohjelmissa päästään jo ennustavaan ja ohjaavaan analytiikkaan: mitä tapahtuu seuraavaksi, miten oppija tulee etenemään ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaksi jälkimmäistä vaatii tekoälyä taakseen ja tätä on vasta muutamissa oppimisympäristöissä käytössä. Kehittämisen trendi on selvästi tekoälyn soveltamisessa analytiikassa.


Suomen eOppimiskeskuksen Poluttamo-hankkeessa selvitetään oppimisanalytiikan mahdollisuuksia oppimisen tukemisessa. Tavoitteena on selvittää:

  • miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa
  • mistä lähtökohdista oppimisanalytiikkaa kehitetään
  • millaisia työkaluja eri tekniset oppimisympäristöt ja erilliset oppimisanalytiikkaohjelmat tarjoavat analytiikan tekemiseen
  • mitä haasteita liittyy työkaluihin ja niiden käyttöönottoon ja kehittämiseen

Raportti julkaistaan huhtikuun lopussa osoitteessa www.poluttamo.fi.

Tuotu lähteestä: Poluttamo

ITK2018-workshop tarjoaa myös osaamismerkkejä (Poluttamo)

Poluttamo-osaamismerkin kuvaPoluttamon ITK2018-workshopissa voit tehdä omaa osaamista näkyväksi osaamismerkeillä. Workshop järjestetään huomenna keskiviikkona 11.4.2018. Mukaan mahtuu vielä, osallistuminen on maksutonta.

Poluttamon kantava ajatus on tukea toisen asteen opiskelijaa oman opintopolun selkiyttämisessä, opinnoissa etenemisessä sekä ammatillisessa kasvussa ja kehittymisessä. Tule mukaan osallistumaan ja keskustelemaan pedagogiikan ja ohjauksen tulevaisuudesta. Koe ja oivalla uusia tapoja hyödyntää teknologiaa osaamisen kasvattamisessa ja näkyväksi tekemisessä.

Yhtenä teemana on osaamismerkit. Omnian työpajaosuudessa esitellään malli, jolla autoalan opiskelijat tekevät osaamistaan näkyväksi ”badgeilla”. Myös Poluttamo-workshopin osallistujille on tarjolla omat osaamismerkit. Niiden avulla konkretisoidaan osaamismerkkien suunnittelu, tuottaminen ja niiden hakeminen.

Kolmea ensimmäistä osaamismerkkiä voivat hakea workshopin osallistujat. Neljättä osaamismerkkiä voivat hakea kaikki, jotka jakavat ajatuksiaan ITK2018-konferenssista.

Hae osaamismerkkisi tästä:

Jos sinulla ei vielä ole osaamismerkkipassia, jonne merkit tuot ja josta niitä jaat, katso ohje OpenBadgePassport-palvelun käyttöönottoon.
Tuotu lähteestä: Poluttamo

Opiskelijakyselyn ensimmäinen kierros loppusuoralla (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Hankkeemme on keränyt lähes 1000 opiskelijavastausta arviointiin ja palautteeseen liittyvistä kokemuksista. Kyselylomake valmistui marraskuussa. Viimeisiä vastauksia keräämme Nettilukiosta 16.4. saakka. Yritämme Nettilukiossa houkutella hajallaan olevaa opiskelijajoukkoamme vastaamaan. Esimerkiksi opiskelijatutor-Jussi kannustaa blogissaan opiskelukavereita.

Alustavat tulokset osoittavat, että arvioinnin ymmärrettävyys sekä opiskelijan oma ote arviointiin ovat hyvällä tolalla. Suuressa aineistossa löytyy kuitenkin myös ääripäitä ja eroja. Raportoimme tuloksia, kun pääsemme tarkemmin käsittelemään aineistoa.

Kyselyn opetus on ollut, että lukiolaisilla on paljon sanottavaa arvioinnista. Avovastauksiin on kertynyt tarkkoja havaintoja, toteuttamiskelpoisia toiveita ja erityisesti paljon vuorovaikutukseen liittyviä tarinoita. Palautteiden perusteella voi tiivistää: Kohtaaminen on taitolaji ja asennetta, kyse ei niinkään ole ajasta ja sen puuteesta. Sanoittaminen on merkityksellistä. Sanavalinnat korostuvat kirjoitettuina. Saman asian voi ilmaista monella eri tavalla. Opiskelijat toivovat konkreettista palautetta ja perusteltu negatiivinen palaute on tervetullutta.

Meille Nettilukiossa kohtaamisen haastetta nostaa se, että toimimme verkossa. Ilahduttavaa on, että moni on silti kokenut hyvää vuorovaikutusta. Perusteellinen palaute kerää kiitosta. Aina ei tietenkään onnistuta yhtä hyvin, mutta asian tietoinen ajatteleminen jo sinänsä vie eteenpäin. Myös opiskelijalla on vastuu omasta opiskelusta. Avun pyytäminen tai tuen omatoiminen etsiminen on monille todella vaikeaa. Tekemistä siis riittää.

 

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Pitkä tie digioppijana tekee nöyräksi (Opeblogi)

Näitä Virolahti-Miehikkälän mutkaisia sorateitä vuosikausia kurvanneena huomaan omaksuneeni kotimaisemasta tärkeän elementin omaan oppijaminäkuvaani: jos tie ei vie suoraan kohteeseen, se vie mutkien kautta. Opettajaksi, opetusalan ideatarhuriksi ja teknologian opetuskäytön opastajaksi päädyin pitkän kaavan kautta.

Tämä blogi alkoi aikoinaan tienraivaamisen asenteella. Oma tunnelmani asemoitui umpihankeen puskemisen ja luovan hulluuden välimaastoon. Näkyväksi tekeminen oli osa omaa oppimista, mutta samalla kyti rinnalla ajatus siitä, että joku toinen voisi hyötyä siitä, että jaan omia matkakokemuksiani. Hänellä voisi olla hitusen helpompaa.

Leena Ståhlber päätti eilen Otavan Opistolla lauantaityöpäivämme. Hän avasi Steven Reissin teoriaan nojaten itselleni uuden (ja kumminkin tutun) näkymän motivaatioon, meitä ihmisiä liikuttaviin voimiin. Kun vielä illalla muutamalla rivillä chattäilin vanhan rakkaan koulukaverin kanssa, tunnistin selvästi oman liikuttajani: idealisti mikä idealisti. Idealismin rinnalla syttyy intohimo. Kuinkas muuten umpihankeen kukaan hullu lähtisi.

Oppiminen on mainio keino tehdä asioita tänään paremmin kuin eilen. Oppiminen antaa avaimia, mutta iän myötä käy myös niin, että osa avaimista jää vaille lukkoja. Rutinoituneena eläjänä en huomaa, että tämän asian voisin tehdä sujuvammin tai tämä asia vaatisi tarkkaavaisuuttani.

Vuosi takaperin tuumailin näitä. Mietin esimerkiksi sitä, miten lukiolaiset valittivat digitaalisten oppimateriaalien lukemisen jäykistävän hartiat ja aiheuttavan päänsärkyä. Olin vuodesta 2014 alkaen hehkuttanut, miten kätevää on kävellä ja kuunnella kirjaa (tai ajaa autoa ja kuunnella). Lukivaikeuksisen pojan äidille vinkkasin jokunen aika takaperin puhumalla kirjoittamisen. Sitäkin olin hehkutellut 2014 alkaen. Saatavilla oleva teknologia taipuu vaikka mihin. Emme vain tiedä tai huomaa. Tästä mietinnästä syntyi Digioppijan työkalupakki -koulutus. Snellman-kesäyliopisto halusi toteuttaa sen ja viime syksynä asteltiin kuutena iltana ensimmäinen kierros.

Digioppija-sanasta kiitos kuuluu Riitta Hyppäselle. Hänen juurensa ovat näillä samoilla mutkaisilla sorateillä. Riitan twiitti digioppijasta oli viimeinen KLIK omaan intuitiooni: oppimisen tuttuja elementtejä olisi syytä katsoa uusin silmin.

Syksyllä 2017 toteutettiin ensimmäinen Digioppijan kurssi ja nyt keväällä on uusi kierros. Yllätyksekseni kurssi oli ilmiannettu Suomen eOppimiskeskuksen eEemeli-kisaan. Äänestys on menossa, päättyy torstaina 12.4.2018 klo 14.

Riitta Hyppänen bloggasi omasta oppimiskokemuksestaan. Pitihän minunkin sitten tsempata minuuttivideon verran ja yrittää vähän mainostaa, että mikä Digioppijan työkalupakki. Verkko-tapaamisia lukuunottamatta kaikki aineistot ovat vapaasti saatavilla https://padlet.com/arongas/digioppija ja päivittyvät nyt kevätkaudella.

Uudenvuodenluopauksena yritän olla omien oppieni mittainen ja mikro-opiskella taitoja, joita opastan muille. Raportoin omaa digioppimistani: http://digioppija.postach.io/.

Asenne on lähtökohta, mutta tärkeintä on todellinen toiminta. Siksi iso askel voi olla vain yhden ainoan asian muuttaminen omassa toiminnassa. Ei auta, vaikka lataisit 50 toinen toistaan vinkeämpää sovellusta puhelimellesi. Todellinen harppaus liittyy arjen tekoihin. Kuten Riitta oivaltavasti muistutti: poisoppiminen on merkittävä osa oppimista – erityisesti meille meikäläisen ikäryhmään kuuluville. Kännykkä ja muu teknologia ovat oppimiskavereita ja arjen apulaisia, kun vain osaamme ne virittää (ja välillä sulkea pois häiritsemästä).

Digioppija-kurssin iltatapaamisia valmistellessani olen konkreettisesti kokenut Sokrateen viisauden: ”Tiedän, miten vähän tiedän.” Se ei kuitenkaan ole lannistavaa. Kohti seuraavia mutkia.

 

Juniorihackathon yhdistää koodia ja kulttuuria (Open Knowledge Finland)

Peruskouluikäisten Juniorihackathon järjestetään Helsingin kaupunginmuseolla sunnuntaina 22.4. klo 11–17. Tapahtumassa museot, yritykset, kansalaisjärjestöt ja taiteilijat tekevät lasten kanssa yhdessä kulttuuriperinnöstä uutta. Kyytiä saavat vanhat valokuvat, arkistojen ääniaarteet, televisiosta tutut pätkät tai kaupungin kartta, kun 7–15 -vuotiaat kolvaavat, miksaavat, scratchaavat ja koodaavat niitä uuteen uskoon.

Tapahtuma on osa AvoinGLAM-työryhmän Avoimet juuret -projektia Opetusministeriön tukemassa Kulttuurin osallisuus ja osallistuminen -hankkeessa. Hankkeessa edistetään kokeiluja, joissa lisätään osallisuutta ja osallistumista kulttuurin ja kulttuuripalveluiden piirissä, ja laajennetaan kulttuuripalvelujen yleisöpohjaa.

Juniorihackathonin ohjelma koostuu työpajapisteistä, joita tuotetaan muistiorganisaatioiden ja muiden tekijöiden yhteisinä ponnistuksina. SonicPi-työpajassa remiksataan koodilla ääniarkistojen aineistoa. Museon Kaupunkikuvia.fi -palvelun vanhoja valokuvia kuvataan uudelleen tai sijoitetaan Wikipedian sivuille. Cryptoparty-työpajassa kartoitetaan yksityisyyden rajoja.

Lapset voivat piipahtaa yhdessä tai kahdessa työpajassa tai osallistua koko päivän hackathoniin. Hackathoniin osallistuessaan he tekevät ryhmissä teoksen tai projektin, johon he saavat apua, neuvoa ja opastusta kaikista työpajapisteistä. Teokset esitellään ja palkitaan päivän päätteeksi.
Aikuisten salongissa puhutaan vakavia tai kokeillaan itse sillä aikaa kun lapset luovat uusia sisältöjä keskenään. Tule sinäkin esittelemään toimintaasi vanhemmille ja muille kasvattajille! Myös perheen pienimmille on tekemistä.

Tule mukaan tekemään hackathonia! Työpajojen tuottamiseen voi vielä osallistua tarjoamalla aineistoaan tai asiantuntemustaan. Etsimme hackathonin työryhmille mentoreita, jotka toimivat sujuvasti sekä lasten että teknologian parissa. Keskeisiä muita vapaaehtoistehtävia ovat tekninen tuki ja koordinointitehtävät. Voit tuoda yrityksesi mukaan joko työpajoja tuottamaan tai tarjoamalla laitteita tai purtavaa. Ilmoita itsestäsi lomakkeella tai ota yhteyttä tapahtuman koordinaattori Susanna Ånäsiin, susanna.anas@okf.fi.

Lue tapahtumasta ja ilmoittaudu hackathoniin: juniorihackathon.fi

Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi: goo.gl/forms/dsUT2bfMKcRxiSJq2

Facebook-tapahtuma: www.facebook.com/events/2040022902948861/

The post Juniorihackathon yhdistää koodia ja kulttuuria appeared first on Open Knowledge Finland.

Osaamisen hankkiminen ja osoittaminen verkkoratkaisuin (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Kirjoittaja: Anu Suopanki

Työskentelen Lapin koulutuskeskus REDUssa sosiaali- ja terveysalan lehtorina. Viime vuosina olen kehittänyt ammatillista osaamistani verkkopainotteiseen opetukseen ja ohjaukseen liittyvissä tehtävissä mm. osallistumalla Open Badge sähköisiin osaamismerkkeihin liittyviin koulutuksiin (merkkien avulla osaamisen osoittaminen, merkkien suunnittelu ja hallinnointi, osaamismerkit henkilöstön osaamisen tunnistamisessa). Verkko-oppimisympäristöjä olen ollut mukana luomassa Terveys ja työkyky -opintoihin sekä ammatillisiin opintoihin.


Optima verkko-oppimisratkaisuna

Lapin koulutuskeskus REDU:ssa on Optima -oppimisympäristö ollut käytössä jo pitkään. LOVO -hankkeen myötä Optimaan lähdettiin luomaan Terveys ja työkyky -työtilaa tutkinnon osan osaamistavoitteiden mukaisesti. Terveys ja työkyky -työtilassa välilehdet rakennettiin sisältökohtaisesti niin, että osaamistavoitteista nousseet pääteemat johtivat työtilan välilehtien materiaalia ja oppimistehtäviä.

Ajatuksena oli, että itseohjautuvat opiskelijat voivat hankkia osaamista täysin itsenäisesti Optiman opiskelumateriaalin avulla. Sama sisältö käytiin myös oppitunneilla läpi niiden opiskelijoiden kanssa, joilla ei ollut valmiuksia koko kokonaisuutta itsenäisesti opiskella, tai muusta syystä halusivat osallistua lähiopetukseen. Terveys ja työkyky -työtilaa tehtiin kohdennettuna eri aloille sisältäen toisiinsa nähden hieman eri näkökulman.

Verkko-oppimisympäristöä opiskelun yhtenä vaihtoehtona kokeiltiin myös sairaanhoidon ja huolenpidon tutkinnonosassa olevan sisätauti-kirurgisen potilaan/asiakkaan hoitaminen ja lääkehoito -osion sisällä erityisesti sisätautien hoitotyön ja lääkehoidon osalta. Optimaan rakennettiin itsenäistä opiskelua tukeva työtila materiaaleineen, ohjeineen ja tehtävineen.

Terveys ja työkyky -työtila Optimassa muovautuu varmasti kaiken aikaa opiskelijoiden ja opetuksen tarpeiden mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä osaamisen hankkimiseen tulee yhä enemmän opiskelijalähtöinen näkökulma, joten myös osaamisen tunnustamisen on hyvä muuttua muutoksen mukana. Sisätautien hoitotyön verkko-oppimisympäristö vaatii myös varmasti kaiken aikaa muutosta lähemmäksi reformia.

Sähköiset osaamismerkit

Aluksi sähköisiä osaamismerkkejä alettiin suunnitella sairaanhoidon ja huolenpidon sisätauti-kirurgisen potilaan/asiakkaan hoitaminen ja lääkehoito -osion sisällön mukaisesti.

Organisaation markkinointisuunnittelija laati perusmerkin organisaation silloisen värimaailman mukaiseksi. Tästä merkistä muokattiin sitten käyttöä varten sopivia merkkejä symboleja ja tekstiä vaihtamalla. Sisätautien hoitotyöhön laadittiin ns. pikkumerkkejä eri sairauksiin liittyen.

Niiden ohelle luotiin metamerkki myönnettäväksi sitten, kun kaikki pikkumerkit on saavutettu.

Saavuttaakseen pikkumerkin opiskelijan täytyi hankia osaamista Optiman sisätautien hoitotyön työtilan mukaisesti mm. suorittamalla erilaisia oppimistehtäviä. Osaamismerkkejä suunniteltiin sisätautien hoitotyöhön yhteensä kuusi; viisi pikkumerkkiä ja yksi metamerkki. Myöhemmin Lapin koulutuskeskus REDUlle luotiin graafikoiden toimesta organisaatiomuutoksen myötä tulleen uuden värimaailman mukaiset sähköiset osaamismerkkimallit.

Sähköisiä osaamismerkkejä testattiin myös sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon toisessa tutkinnonosassa. Opiskelijat loivat Open Badge Passport -tilin, johon he voivat kerätä osaamismerkkejä. Käyttötestaus jatkuu verkkopainotteisen ryhmän kanssa kevään ja syksyn 2018 ajan.

Uusia osaamismerkkejä kehitetään tutkintouudistuksen suuntaisesti eri tutkinnon osiin ja niiden osiin tarpeen mukaisesti. Käyttökokemuksia pyritään jakamaan yhä laajemmin, jotta tietoisuus sähköisten osaamismerkkien merkityksestä lisääntyisi. Tulevien hankkeiden sisällä osaamismerkeille on mahdollista luoda vakiintunut toimintatapa ja mahdollisesti myös valtakunnallisesti yhtenäinen toimintatapa.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Opettajan tärkein tehtävä? (Erja Sandberg)

Opettajalla on tehtävää liiaksikin asti nykypäivän koulussa. Pitäisi olla varsin ripeä ja moniosaaja, jotta ehtisi oman työaikansa puitteissa tehdä kaiken mitä tulee tehdä ja mitä haluaisi tehdä.

Minulta on viime aikoina usein kysytty minkä nostaisin opettajan tärkeimmäksi tehtäväksi. Tämä kirjoitus tuo näkökulmani ja vastaukseni tähän asiaan.

Taitoja, taitoja, taitoja

Koulussa opetellaan erilaisia taitoja, jotka itse jaan neljään erilaiseen taitoalueeseen. Nämä alueet limittyvät ja linkittyvät toisiinsa.

Ensinnäkin lapsi opettelee arjen taitoja, mihin kuuluu itsestä ja tavaroista huolehtimista ja erilaisista toistuvista arjen rutiineista ja eri tilanteissa toimimista, lapsen ruokailu- ja pukemistilanteet esimerkkeinä.

Toisekseen lapsi ja nuori opettelee kaveritaitoja. Näihin kuuluu sosiaalisia taitoja ja monenlaisia vuorovaikutteisia tilanteita eri ikäisten ja monella tavalla toimivien ihmisten kanssa, ja näissä hetkissä lapsi käyttää kaveritaitojaan.

Kolmantena taitoalueena ovat säätelytaidot. Lapsi ja nuori harjoittelee itsesäätelyä, esimerkiksi oman toimintansa säätelyä, käyttäytymisen säätelyä ja tunnesäätelyä. Säätelytaidot yhdistyvät vahvasti myös kaveritaitoihin, koska itsesäätelyä tarvitaan myös toisten ihmisten kanssa toimittaessa. Lapsen tai nuoren on hyödyllistä myös havaita ja tunnistaa kaverin säätelyä, esimerkiksi tunteiden merkitystä liittyen monenlaisiin vuorovaikutteisiin yhteisiin toimintahetkiin. Näin lapsi tai nuori osaa ehkä mukauttaa paremmin omaa toimintaansa toisen henkilön toimintaan ja toteuttaa näin edelleen myös yhteissäätelyä.

Neljäntenä taitoalueena ovat kognitiiviset taidot, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti oppimiseen ja oppiaineisiin. Tähän kuuluvat esimerkiksi oppimiseen, ajatteluun ja muistiin liittyviä taidot, jotka myös yhdistyvät koulussa opetettaviin oppiaineisiin.

Tukitoimia tarvitaan monenlaisiin taitoihin

Usein samoilla lapsilla ja nuorilla on tuen ja ohjauksen tarvetta useilla näistä taitoalueista. Taidot vaativatkin harjoittelua, joillakin oppilailla ensimmäiset kouluvuodet ja osalla oppilaista aikuisuuteen saakka. Siten oppilaan tuen tarpeita tulee pohtia yksilöllisesti nimenomaan taitoihin nähden, ei lapsen tai nuoren kronologiseen ikään tai luokka-asteeseen nähden.

Oppilaan taitoprofiili voi myös olla hyvin moninainen. On huomioitavaa, että usein tukea tarvitsevalla oppilaalla jotkut taidot ovat ikätasoaan jäljessä tai hänellä voi olla esimerkiksi kehityksellisiä sairauksia/häiriöitä/vammaa, jolla on aivoperusteinen vaikutus taitoalueiden kehittymiseen. Esimerkiksi oppilaan itsensä säätely voi olla hyvinkin vaikeata vielä yläkoulussa, vaikka oppilaan kognitiiviset taidot olisivatkin erinomaisia. Näinollen ei voida sanoa, että esimerkiksi 7-vuotiaan tai neljäsluokkalaisten olisi osattava jotain tiettyä asiaa samalla tavalla. Osa 7-vuotiaista on osassa taidoissa 10-vuotiaan tasolla ja jotkun neljäsluokkalaiset ovat jossain taidoissa ehkä ekaluokkalaisen tasolla.

Opeta uusia taitoja!

Oppilas tarvitsee myös koulussa järjestelmällisesti uusien taitojen opetusta ja jo hyvin kehittyneiden taitojen harjoittelua. Koulussa tulee siten vahvistaa jokaista neljää taitoaluetta. Mikäli oppilaalla ei ole taidot vielä harjaantuneet, hän etsii vaikeista tilanteista selviytymismallia osaamallaan ”helpolla” tavalla ja se voi olla toisten henkilöiden mielestä sopimaton tapa. Esimerkiksi lapsi tai nuori, jolle asioiden sanallistaminen tai sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, voivat ratkaista itsestä vaikealta tuntuvan hetken aggressiivisuudella, josta hän saa taasen moittivan palautteen. Oppilas tarvitseekin uusien toimintamallien opetusta monissa eri tilanteissa.

Oppilas ei hyödy kielteisestä palautteesta, koska ne eivät opeta lapselle näitä taitoja. Esimerkiksi jälki-istunnot ja jäähyt eivät opeta lapselle mitään ja kehotan välttämään niitä kasvatuksessa ja koulutuksessa. Samalla kun oppilas saa negatiivisen palautteen, hänen minäkuvansa vaurioituu ja itsetunto vähitellen murenee. Oppilaan psyykkinen kehitys vaurioituu, joka taasen jättää jäljen myös pitkällä aikavälillä.

Omassa tutkimuksessani nyt jo aikuiset tukea tarvitsevat henkilöt kuvasivat kokemuksiaan ja tuntojaan asiasta. Heillä oli usein koko kouluajan levottomuutta, tarkkaamattomuutta, keskittymisen pulmia ja toiminnanohjauksen hankaluuksia niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Osa taitoalueista toimi heikommin kuin toiset. Nämä henkilöt peilasivat kouluajan kokemuksiaan ja muistavat liiankin hyvin jatkuvan negatiivisen palautteen kierteen ilman taitojen opetusta. Negatiivinen palaute vaikutti huomattavasti heidän psyykkiseen kehitykseensä ja vaikuttaa monella nyt aikuisena edelleen. Osa ei usko edelleenkään itseensä ja osaamiseensa ja ovat psyykkisesti varsin heikoilla tänäkin päivänä.

Lopuksi

Palataan otsikon kysymykseen. Minun mielestäni opettajan tärkein tehtävä onkin tukea lapsen ja nuoren psyykkistä kehitystä. Opettajan tulee ohjata oikeaan suuntaan, opettaa taitoja ja uusia toimintamalleja, auttaa lasta ja nuorta hankalissa tilanteissa, oli oppilaan ikä tai luokka-aste mikä tahansa.

Vahvalla itsetunnolla ja myönteisellä käsityksellä itsestään lapsista ja nuorista kasvaa vahvoja aikuisia, jotka uskovat itseensä ja tekemiseensä. He myöskin omaavat aikuisena vahvalla psyykellä paremman selviytymiskyvyn elämän monenlaisista tilanteista.

Rakennetaan lapsi ja nuori vahvaksi aikuiseksi!

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani