Ääni ratkaisee verkko-opinnoissakin (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Hanna Vuojärvi & Päivi Rasi, Lapin yliopisto

Jos LOVO-hankkeen aikana tekemämme palautteenannon pedagogiikan kehittämistyön opit tiivistäisi yhteen ajatukseen, se olisi tämä: henkilökohtaisella äänipalautteella on väliä. Toteutimme kahden vuoden tutkimusjakson aikana kaksi design-perustaisen tutkimuksen periaatteita noudattelevaa tutkimussykliä, joissa otimme käyttöön ja edelleen kehitimme uudenlaisen formatiivisen ja eriaikaisen äänipalautteen menetelmän. Annoimme verkko-opiskelijoille palautetta kesken oppimisprosessin äänitiedostojen välityksellä. Käytimme äänipalautteen tallentamiseen Internetistä saatavaa maksutonta Vocaroo –sovellusta.

Tutkimuskokeiluista kerätyt aineistot paljastavat, että palaute jää yliopisto-opinnoissa usein numeroina annetun arvioinnin varaan. Pelkän numeron perusteella opiskelijoiden on kuitenkin vaikea hahmottaa omaa osaamistaan suhteessa opintojakson tavoitteisiin. Äänen erityinen lisäarvo palautekanavana näyttää olevan siinä, että opiskelijat kokevat sen hyvin henkilökohtaisena ja inhimillisenä tapana saada palautetta omasta oppimisesta. Äänipalaute inhimillistää opettajaa, jota opiskelijat eivät verkkokurssin aikana tapaa kasvokkain kertaakaan.

Opettajan antamat kehut menevät äänen kautta paremmin perille kuin sivulauseena tekstissä. Korjaava palaute loiventuu puhuttuna motivoivaksi ja oppimista edistäväksi. Äänipalaute myös avasi opiskelijoille käytännössä sitä, miten opettaja työskentelee juuri heidän oppimistehtäviensä arvioinnin ja edistämisen parissa. Mielenkiintoista oli se, miten toisessa tutkimussyklissä testaamamme äänipalautteen ja lyhyen tekstipalautteen yhdistelmä oli itse asiassa se, joka tuntui opiskelijoista parhaalta ratkaisulta.

Opettajan näkökulmasta oli hyödyllistä nähdä, miten opiskelijat reagoivat saamaansa äänipalautteeseen tehtäviä täydentäessään ja muokatessaan. Palaute näytti vievän oppimista eteenpäin, mikä motivoi jatkamaan samankaltaisen pedagogisen menetelmän käyttöä myös jatkossa. LOVO-hankkeen aikana kehitetty äänipalautteen menetelmä jää pysyväksi osaksi Digitaalisen median käyttö opetuksessa ja oppimisessa -opintojaksoa.

Äänipalautteen käyttöä voisi laajentaa myös muihin kuin puhtaasti verkkotyöskentelyyn pohjautuviin opintojaksoihin. Eriaikaisella äänipalautteella voisi olla paikkansa esimerkiksi seminaarityöskentelyä tai opiskelijoiden ohjausta tukemassa. Kaiken kaikkiaan tekemässämme kehittämistutkimuksessa oli tärkeää huomata, miten tärkeä ohjauksen väline ääni on—käyttäkäämme sitä verkossakin!

Hannan ja Päivin kirjoittama artikkeli löytyy myös LOVO-hankkeen uudesta julkaisusta!

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Osaamisen hankkiminen ja osoittaminen verkkoratkaisuin (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Kirjoittaja: Anu Suopanki

Työskentelen Lapin koulutuskeskus REDUssa sosiaali- ja terveysalan lehtorina. Viime vuosina olen kehittänyt ammatillista osaamistani verkkopainotteiseen opetukseen ja ohjaukseen liittyvissä tehtävissä mm. osallistumalla Open Badge sähköisiin osaamismerkkeihin liittyviin koulutuksiin (merkkien avulla osaamisen osoittaminen, merkkien suunnittelu ja hallinnointi, osaamismerkit henkilöstön osaamisen tunnistamisessa). Verkko-oppimisympäristöjä olen ollut mukana luomassa Terveys ja työkyky -opintoihin sekä ammatillisiin opintoihin.


Optima verkko-oppimisratkaisuna

Lapin koulutuskeskus REDU:ssa on Optima -oppimisympäristö ollut käytössä jo pitkään. LOVO -hankkeen myötä Optimaan lähdettiin luomaan Terveys ja työkyky -työtilaa tutkinnon osan osaamistavoitteiden mukaisesti. Terveys ja työkyky -työtilassa välilehdet rakennettiin sisältökohtaisesti niin, että osaamistavoitteista nousseet pääteemat johtivat työtilan välilehtien materiaalia ja oppimistehtäviä.

Ajatuksena oli, että itseohjautuvat opiskelijat voivat hankkia osaamista täysin itsenäisesti Optiman opiskelumateriaalin avulla. Sama sisältö käytiin myös oppitunneilla läpi niiden opiskelijoiden kanssa, joilla ei ollut valmiuksia koko kokonaisuutta itsenäisesti opiskella, tai muusta syystä halusivat osallistua lähiopetukseen. Terveys ja työkyky -työtilaa tehtiin kohdennettuna eri aloille sisältäen toisiinsa nähden hieman eri näkökulman.

Verkko-oppimisympäristöä opiskelun yhtenä vaihtoehtona kokeiltiin myös sairaanhoidon ja huolenpidon tutkinnonosassa olevan sisätauti-kirurgisen potilaan/asiakkaan hoitaminen ja lääkehoito -osion sisällä erityisesti sisätautien hoitotyön ja lääkehoidon osalta. Optimaan rakennettiin itsenäistä opiskelua tukeva työtila materiaaleineen, ohjeineen ja tehtävineen.

Terveys ja työkyky -työtila Optimassa muovautuu varmasti kaiken aikaa opiskelijoiden ja opetuksen tarpeiden mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä osaamisen hankkimiseen tulee yhä enemmän opiskelijalähtöinen näkökulma, joten myös osaamisen tunnustamisen on hyvä muuttua muutoksen mukana. Sisätautien hoitotyön verkko-oppimisympäristö vaatii myös varmasti kaiken aikaa muutosta lähemmäksi reformia.

Sähköiset osaamismerkit

Aluksi sähköisiä osaamismerkkejä alettiin suunnitella sairaanhoidon ja huolenpidon sisätauti-kirurgisen potilaan/asiakkaan hoitaminen ja lääkehoito -osion sisällön mukaisesti.

Organisaation markkinointisuunnittelija laati perusmerkin organisaation silloisen värimaailman mukaiseksi. Tästä merkistä muokattiin sitten käyttöä varten sopivia merkkejä symboleja ja tekstiä vaihtamalla. Sisätautien hoitotyöhön laadittiin ns. pikkumerkkejä eri sairauksiin liittyen.

Niiden ohelle luotiin metamerkki myönnettäväksi sitten, kun kaikki pikkumerkit on saavutettu.

Saavuttaakseen pikkumerkin opiskelijan täytyi hankia osaamista Optiman sisätautien hoitotyön työtilan mukaisesti mm. suorittamalla erilaisia oppimistehtäviä. Osaamismerkkejä suunniteltiin sisätautien hoitotyöhön yhteensä kuusi; viisi pikkumerkkiä ja yksi metamerkki. Myöhemmin Lapin koulutuskeskus REDUlle luotiin graafikoiden toimesta organisaatiomuutoksen myötä tulleen uuden värimaailman mukaiset sähköiset osaamismerkkimallit.

Sähköisiä osaamismerkkejä testattiin myös sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon toisessa tutkinnonosassa. Opiskelijat loivat Open Badge Passport -tilin, johon he voivat kerätä osaamismerkkejä. Käyttötestaus jatkuu verkkopainotteisen ryhmän kanssa kevään ja syksyn 2018 ajan.

Uusia osaamismerkkejä kehitetään tutkintouudistuksen suuntaisesti eri tutkinnon osiin ja niiden osiin tarpeen mukaisesti. Käyttökokemuksia pyritään jakamaan yhä laajemmin, jotta tietoisuus sähköisten osaamismerkkien merkityksestä lisääntyisi. Tulevien hankkeiden sisällä osaamismerkeille on mahdollista luoda vakiintunut toimintatapa ja mahdollisesti myös valtakunnallisesti yhtenäinen toimintatapa.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Webinaareja tarjolla! (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

LOVO-hanke tarjoaa kaksi webinaaria oppimisen ja osaamisen arviointiin liittyen! Asiantuntijoina: Pekka Peura ja Matleena Laakso. Ilmoittaudu mukaan! Webinaarit ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Osallistumislinkki toimitetaan ilmoittautuneille.

 

Sähköiset työkalut oppimisen ja osaamisen arvioinnissa 21.2.2018 klo 13-15
Asiantuntijana Matleena Laakso (www.matleenalaakso.fi
)

Verkkokoulutuksessa perehdytään laajaan valikoimaan verkon maksuttomia sovelluksia, joita voi hyödyntää arvioinnissa. Kokeilemme itse useita sovelluksia ja kuulet esimerkkejä, miten muut ovat niitä käyttäneet. Tällaisia ovat erilaisten koe- ja kyselytyökalujen ohella mm. sovellukset, joilla tehdään sähköisiä julkaisuja ja erilaisia videoita. Myös erilaisilla yhteisen tuottamisen sovelluksilla voidaan tuoda oppimisprosessi näkyväksi ja arvioida sitä pitkin matkaa. Moni sovellus sopii arvioinnin lisäksi myös osaamisen kartoittamiseen opintojakson alussa tai osallistujien aktivointiin opetuksen aikana työskenneltiin sitten verkossa tai kasvotusten.

Vaikka koulutukseen on mahdollista osallistua mobiililaitteella, on suositeltavaa osallistua pc-koneella, jolloin Adobe Connect -videoneuvottelun ulkopuolisten palveluiden kokeileminen onnistuu joustavammin.

Ilmoittaudu tästä linkistä

Osaamista ja oppimista tukeva arviointi verkko-opetuksessa 14.3.2018 klo 13-15. Asiantuntijana Pekka Peura. 

Arvioinnilla on kaksi laajempaa tehtävää: kannustaa ja ohjata opiskelijoiden oppimista sekä antaa luotettavaa kriteeripohjaista tietoa opiskelijoiden osaamistasosta arviointihetkellä. Näitä kahta ei voida tehokkaasti toteuttaa samanaikaisesti ja samoilla työkaluilla niiden erilaisen luonteen (toinen on jatkuvaa, toinen tapahtuu tietyllä hetkellä) sekä erilaisten tavoitteidensa takia. Kuitenkin nykyinen tapamme tehdä arviointityötä kaikilla kouluasteilla alakoulusta korkeakouluun pohjautuu toimintatapoihin, joilla näitä arvioinnin kahta erilaista tehtävää yritetään toteuttaa samanaikaisesti. Se ei ole järkevä tapa toimia.

Parempi toimintatapa olisi erottaa nämä kaksi arvioinnin tehtävää erilleen siten, että myös opiskelijat ymmärtävät nämä kaksi arvioinnin tehtävää sekä milloin kumpaakin ollaan soveltamassa heidän opintojensa tukena. Koulutuksessa käydään läpi tarkemmin arvioinnin molemmat tehtävät, milloin ja miten kumpaakin tulisi soveltaa sekä mitä työkaluja opettajilla on näiden toteuttamiseen sekä kontakti että verkko-opetuksessa.

Referenssivideoita arvioinnin kehittämisestä, joita Pekka Peura on tehnyt opettajien käyttöön:

Arviointikulttuurin muutos osa 1 – havaintoja nykytilasta: https://youtu.be/LS4i7G8cVRU

Dynaaminen itsearviointi Google Sheetsilla osa 1 – työkalun esittely ja käyttö: https://youtu.be/kW7McP_0H7o

Oppimisen edellytykset ja niiden tukeminen – osa 1: https://youtu.be/nW2uDOdbs7E

Ilmoittaudu tästä linkistä

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Pääsykoe osana osallistavaa verkko-opetusta (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

TaM Panu Pohjola, kuvataiteen lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Pohjoisen tekijät -blogissa

 

Olen LOVO hankkeen aikana päässyt syventymään verkko-opetuksen tehokkaampaan hyödyntämiseen ja osallistamisen lisäämiseen verkko-opetuksessa. Hankkeen ulkopuolinen, mutta siihen liittyvä, ITK2017 konferenssivierailu Hämeenlinnaan avasi aika paljon uusia näkymiä näihin aiheisiin.

Lähdin konferenssiin tutkimaan ennen kaikkea digitalisaation mahdollisuuksia ja uhkia opetuksessa sekä mediaelementtien tuottamista verkko-opetukseen, mutta varsinainen jalokivi tipahti syliin lähes sattumalta kun valitsin kahden ennalta ruksitun ohjelman väliin sopineen Satakunnan ammattikorkeakoulun esityksen.


SAMK verkkopääsykoe

Pekka Kuisma ryhmineen esitteli pääsykokeen verkkototeutusta. SAMK:n pääsykoe on 5 opintopisteen avoimen korkeakoulun kurssi, jonka hakijat suorittivat verkossa. Avoimen korkeakoulun opinnoista sai jokainen kurssin suorittanut hakija todistuksen ja oppilaitos luonnollisesti sitä kautta rahoitusta valintakokeen järjestämiseen.

Uudistus oli vaatinut sitoutumista oppilaitoksen johdolta, tietohallinnolta, hakijapalveluilta, viestinnältä, kirjastolta ja oppitoimistolta. Kolme opettajaa on kiinnitettynä vuoden ympäri tuottamaan tähän pääsykoe/avoimeen kurssiin sisältöä ja suunnitelmia jo siitäkin syystä, että pääsykoe tulee vaihtua joka kerralla. Sen täytyy luonnollisesti olla hyväksi luettava myöhemmin ja sen on mitattava opiskelijan halua ja kykyä suoriutua opinnoista sujuvasti ja menestyksekkäästi.

Opettajaryhmä toimii myös yhteyshenkilönä tukiryhmiin, tuottaa markkinointimateriaalia ja arviointiohjeita tuhannen pääsykoe suorituksen arviointiin jokaisella pääsykoekerralla. Pääsykoekurssi oli rakennettu niin, että alkupään kysymykset ovat helpompia, koukuttavia monivalintakysymyksiä, joiden arviointi on automatisoitu, mutta loppupään hankalammat esseet pitää lukea ja pisteyttää. Koska loppupään tehtävillä on arvioinnissa suurempi painoarvo, on arviointiohjeiden oltava hyvin tehtyjä, koska käytännössä koko opetushenkilöstö osallistuu arviointiin osallistujien suurien määrien takia.

Opettajaryhmä tuottaa myös ebook materiaalin, koska se on oltava kaikkien hakijoiden saatavana.


Pääsykoe hakijan näkökulmasta

Koe/kurssi etenee siten, että opiskelija tekee itselleen avoimen moodlen tunnukset, joilla kirjautuu opintojaksolle. Hän saa ohjeet ja materiaalin ja kun on niihin tutustunut voi testata koetta, että pääsee systeemistä selville. Kun koe alkaa, alkaa myös ajastettujen kysymysten nopeatempoinen suorittaminen lunttauksen tms. väärinkäytösten välttämiseksi. Hakija nauhoittaa myös hakuvideon, jonka lopussa näyttää henkilötodistuksensa kameralle.

Kaikkea tätä varten opettajaryhmä joutuu huolehtimaan myös tarkan ohjeistuksen tekemisestä sidosryhmien kanssa ja avulla mm. avoimen moodlen osalta.

Vetämääni LOVO pilottiin tämä toi uuden vaatimustason, toisen kierroksen muutoksiin vaikutti siis osaltaan myös ajatus sen käyttämisestä kuvataiteen pääsykokeena ja/tai avoimen korkeakoulun kurssina.


Verkkomuotoinen pääsykoe Lapin ammattikorkeakoulussa

Keskustelin messujen jälkeen oman pilottiryhmäni kanssa osallistamisten tärkeimmistä elementeistä, joita tärkein on, että sisältö koetaan itselle tärkeäksi tai ainakin henkilön ison tavoitteen kannalta pakolliseksi. Muodolla ei ollut isoa merkitystä.

Kun tätä vertaa niihin ongelmiin joita opintojen etenemisen tieltä joutuu tutorina raivaamaan kuten esim. tietotekniikan taitamattomuus, haluttomuus itsenäiseen työskentelyyn tai terveydelliset ongelmat, niin ajattelen, että verkossa järjestettävä pääsykoe voisi testata tiedon lisäksi ainakin nuo kaksi ensimmäistä kohtaa. Kun pääsykokeeseen ei enää tarvitsisi matkustaa, niin hakijamäärät voisivat nousta ja sitä myöden sisään päässyt ryhmä pitäisi olla tasokas.

Jos yhdistämme aikaisemman koulumenestyksen, joka on korreloinut myös myöhempään opintomenestykseen ja mahdolliset työnäytteet, niin avoimen korkeakoulun verkko kurssi palvelee varmasti kaikkia toimialoja myös Lapin ammattikorkeakoulussa.

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, että verkossa suoritettavalla pääsykokeella voisi hakea mihin hyvänsä korkeakouluun, kokeen suorituspaikasta riippumatta. Tämä poistaisi päällekkäisyyden aiheuttamia poissaoloja pääsykokeista, sekä tietenkin kokelailta matkoja ympäri Suomen.

Tämä vaatisi ainakin uuteen järjestelmään siirryttäessä enemmän suunnittelua ja markkinointia kuin mitä hakuun nyt käytetään. Verkkopääsykoe antaa myös viestin siitä, että opintoja voi suorittaa paikkavapaasti, mutta tämähän ei pitäisi olla Lapin ammattikorkeakoululle ongelma, onhan yksi strateginen painopisteemme etäisyyksien hallinta.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Johdon neuvotteluhuone (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Lahja Karjalainen, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Tein Moodle-työtilaan toteutuksen, joka simuloi pienen liiketoimintaa harjoittavan Digi&Data Oy:n ulkoisen laskentatoimen prosessia ja sen kytkeytymistä päätöksentekoon yrityksen tilikauden aikana. Ulkoinen laskentatoimihan huolehtii taloudellisen tiedon tuottamisesta liiketoiminnasta yrityksen sidosryhmille päätöksentekoa varten. Opiskelijoiden tehtävänä oli laatia kirjanpito tilikaudelta ja tilikauden päättyessä tilinpäätös ja tilinpäätösasiakirjat Netvisor–kirjanpito-ohjelmalla.  Lisäksi he laativat henkilöstökertomuksen, tekivät tilintarkastuksen, analysoivat liiketoimintaa sekä laativat lehdistötiedotteet sekä suomen että ruotsin kielellä. Tilinpäätös allekirjoitettiin, vahvistettiin ja päätös voitonjaosta tehtiin ryhmien valmistelemissa ja pitämissä Digi&Data Oy:n osakeyhtiölain säädösten mukaisissa hallituksen kokouksissa ja yhtiökokouksissa.

Toteutus pyrki simuloimaan niitä tilanteita, jossa opiskeltavia tietoja ja taitoja tullaan käyttämään työelämässä.  Johdon neuvotteluhuoneen tavoitteena oli motivoida opiskelijoita oppimaan tehtävillä, jotka kytkeytyvät tulevaan työhön ja haastavat opiskelijoita ajattelemaan ja ratkaisemaan ongelmia alan ammattilaisten tapaan.

Yhtenäinen projektille varattu työtila Moodlessa auttoi siinä, ettei tieto ei leviä ympäriinsä. Kaikki projektiin liittyvä tieto, tehtävät, suunnitelmat, ajankäyttö, valmiit dokumentit jne. löytyivät yhdestä paikasta,  jonne kaikki pääsevät sekä katsomaan, lisäämään omat työnsä että tarkastelemaan toisten töitä.

Opiskelijoiden toteuttamissa projekteissa on aina eritasoisia osaajia. Kun osallistujat suunnittelivat yhdessä tehtävät ja aikataulutukset Gantt-kaavioita hyödyntäen, se antoi kaikille kokonaiskuvan tehtävistä ja niiden aikatauluista. Aikataulu ja projektin lopetus sovittiin jo aloituspalaverissa.  Projekti pilkottiin osiin, jossa jokaisella oli omat tehtävänsä. Tehtävät oli selkeästi listattu, vastuutettu ja niillä oli selkeät prioriteetit eli kaikki tiesivät mitä tapahtuu seuraavaksi ja kuka on siitä vastuussa.

Työtilassa hyödynnettiin Kanban-taulua, jonka  avulla kaikille hahmottuu kokonaisuus, jota ollaan tekemässä. Perusidea Kanbanissa on  työn visualisointi, käynnissä olevan työn määrän rajoittaminen sekä pyrkimys jatkuvaan kehittämiseen.  Kanbanissa työt järjestellään käyttäen Kanban-taulua. Taulussa on omat sarakkeensa kuvaamassa eri työnvaiheita, joiden kautta tehtävät kulkevat. Tämä visuaalisuus pyrkii tekemään prosessiin pesiytyneet pullonkaulat näkyviksi ja auttaa tiimiä tunnistamaan kohtia, joissa työn etenemistä voidaan kehittää.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Kansalaisopisto verkossa (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Tuija Rantamaa, Tornion kansalaisopiston kieltenopettaja

Kokemuksia Peda.net-ympäristön hyödyntämisestä kansalaisopiston kielten opetuksessa.

Kansalaisopistomme on valinnut tänä vuonna oppimisympäristökseen Peda.net – ympäristön. Tämä ympäristö vaikutti läpikäydyistä vaihtoehdoista käytännöllisemmältä ja tarpeeksi kattavalta oppilaiden ja opettajien käytettäväksi. Mielestäni ympäristö suokin opettajalle paljon erilaisia mahdollisuuksia materiaalin työstämiseen ja esille laittamiseen. Samoin se suo opiskelijoille monipuolisuuden ja helppouden opiskeluun. Opiskelijat pääsevät vain muutamalla klikkauksella tarkastelemaan omaa kurssiaan. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia opiskelijoiden kiireisessä elämässä.

Kurssirakenteen luominen ja esiintuominen ympäristössä onnistuu hyvin ja kurssin sisällön saa selkeästi esiin. Pidän kursseillani ympäristöä enimmäkseen materiaalipankkina, koska oppilailla on oppikirjat, jota seuraamme ja käymme ensisijaisesti läpi. Luomistani materiaalipankeista löytyy lisäharjoituksia, linkkejä esim. kielioppiympäristöihin, uutisiin opettamissani kielissä ja muihin digisovelluksiin, joissa oppilaat voivat harjoitella lisää opiskelemaansa kieltä omalla ajallaan. Lisäksi olen lisännyt kulttuuritietoutta linkein (musiikki, videot) ja kuvin. Eniten ympäristön työkaluista omassa käytössäni ovat tiedosto-, tehtävä-, teksti-, kuva-, kuvagalleria- ja ilmoitustaulutoiminto. Viimeisin on erittäin tärkeä, koska kaikki eivät ehdi aina tunneille, mutta kuitenkin ovat kiinnostuneita, mitä tehtäviä seuraavalle tunnille annettiin.

Ympäristön käyttäminen ei ole osoittanut tuovan sen suurempia haasteita omaan työhöni. Alku on aina hankalaa ja aikaa vievää, mutta rutiinit lisäävät varmuutta ja nopeuttavat toimintaa. Kaikkein haastavinta ovat linkittäminen ja lisättävien materiaalitiedostojen muotojen sopivuus ja käytännöllisyys. Ajatuksen tulee olla mukana, varsinkin tiedostojen jako-oikeuksien määrittämisessä. Kaikkea ei voi, eikä ole hyödyllistä materiaalipankkiinkaan lisätä.

Se, mikä korostuu eniten tässä muutoksen tilassa, on laaja-alainen tietoteknisten taitojen hallinta. Vaikka TVT -taitoja on hiottu pikkuhiljaa muutaman vuoden, ei kaikkea näytä oppivan ja sisäistävän ihan heti. Harjoittelu ja kokeileminen ovat ensiarvoisen tärkeää ja tuottaa pidemmän päälle varmaankin toivottua tulosta.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

SeOppi 2/2017 (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Joko olet tutustunut Suomen eOppimiskeskus ry:n julkaisemaan SeOppi-lehteen? Viimeistään nyt olisi siihen hyvä aika, sillä myös LOVO on siellä esillä! Lapin ammattikorkeakoulusta Lauri Kantola, Ari Pikkarainen ja Anu Pruikkonen artikkelillaan: Developing distance learning in computer aided design.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Osaamispassi (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Maria Jaatinen ja Riitta Kaaretkoski

Lapin matkailuopiston ruokatuotannon lehtorit Maria Jaatinen ja Teemu Raasakka lähtivät mukaan LOVO-hankkeeseen keväällä 2016. He opettavat ravintola- ja catering-alan perustutkintoon opiskelevia opiskelijoita. Hankkeessa he halusivat luoda käytännönläheisen verkko-oppimisympäristön. Teemulla oli idea osaamispassista, jonka hän esitteli kollegalleen.

Opetuksen arjesta noussut tarve ja selkeä idea tarpeen ratkaisemiseksi kohtasivat juuri oikeaan aikaan. Ajatus passin rakentamisesta digitaaliseen muotoon pystyttiin toteuttamaan LOVO-hankkeen avulla. Osaamispassi päätettiin toteuttaa RKK:ssa käytössä olevaa verkko-oppimisympäristöä Optimaa käyttäen.

Osaamispassin tavoitteena on helpottaa käytännön työtä. Passi on työkalu sekä opettajalle että opiskelijalle. Opettajat kokivat tarvitsevansa jonkin toimivan työkalun opiskelijan oppimisen seurantaan. Osaamispassissa tutkinnonosien toteutussuunnitelmat on viety käytännön tasolle. Opiskelijat ovat kokeneet haasteellisena ymmärtää opetussuunnitelmien sekä toteutussuunnitelmien sisällöt ja tavoitteet.

Passissa on lueteltu, mitä asioita kuhunkin tutkinnonosaan sisältyy. Opiskelijat saavat konkreettisen listan opittavista asioista. Opiskelijalle selkiytyy passin avulla, esim. mitä raaka-aineita opetellaan käyttämään sekä millaisia ruokalajeja opetellaan valmistamaan. Ideana on, että passin listan jokainen kohta on hyväksytysti suoritettu ennen ammattiosaamisen näytön antamista.

Osaamispassin rakenne on sama kuin ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamis- ja arviointisuunnitelmassa. Suunnitelma koostuu neljästä kohdasta; Työprosessin hallinta, Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta, Työn perustana olevan tiedon hallinta sekä Elinikäisen oppimisen avaintaidot.

Alla olevista kuvista huomaa, miten osaamispassissa ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamis- ja arviointisuunnitelma on konkretisoitu. Kyseessä on ensimmäinen pakollinen tutkinnonosa Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimiminen.

Osaamispassi on rakennettu kaikkiin ravintola- ja catering-alan perustutkinnon pakollisiin tutkinnon osiin (Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toiminen, Lounasruokien valmistus, Annosruokien valmistus) sekä suosituimpiin valinnaisiin tutkinnon osiin (À la carte –ruoanvalmistus, Suurkeittiön ruokatuotanto, Tilaus- ja juhlaruokien valmistus).

Oppimisen seurannan lisäksi osaamispassi on osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen työkalu. Ammatillisen koulutuksen uudistamisen myötä opiskelija tulee hakemaan koulutuksesta vain puuttuvan osaamisen. Tähän reformin mukaiseen tarpeeseen pystytään vastaamaan osaamispassia hyödyntämällä. Tutkinnonosan alkaessa opiskelijan kanssa tunnistetaan jo olemassa oleva osaaminen rastittamalla passiin listatut asiat. Osaamisen voi osoittaa monella tavalla, esimerkiksi videon avulla. Tämän jälkeen laaditaan suunnitelma siitä, miten puuttuva osaaminen hankitaan.

Yhdessä tutkinnonosassa voi samalla opiskelijalla olla useampi opettaja. Passin avulla opiskelija sekä eri opettajat tietävät, mitä asioita kunkin opiskelijan tulee vielä harjoitella. Opetuskeittiöllä voi myös olla yhtä aikaa opiskelijoita hankkimassa osaamista eri tutkinnonosista. Passi auttaa opettajaa suunnittelemaan opetusta sekä ohjaamaan opiskelijaa henkilökohtaisella oppimispolullaan.

Reformin myötä työpaikoilla tapahtuva osaamisen hankkiminen tulee lisääntymään. Kun opiskelija lähtee työssäoppimaan, hän ottaa mukaansa osaamispassinsa. Passi toimii ohjauksen apuvälineenä. Työssäoppimisjakson tavoitteet, olemassa oleva ja puuttuva osaaminen konkretisoituvat näin työpaikkaohjaajalle. Näin työssäoppimisjakson aikana voidaan keskittyä hankkimaan puuttuvia taitoja.

Osaamispassi on otettu käyttöön lukuvuoden alusta. Sitä on hyödynnetty majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimimisen ja annosruokien valmistuksen tutkinnonosissa. Opiskelijat ovat ottaneet passin käyttöönsä vaivatta. Elinkeinon kommentteja odotellaan meneillään olevista työssäoppimisjaksoista. Passia tullaan kehittämään saadun palautteen perusteella. Mielenkiintoinen kysymys on, koetaanko osaamispassi ohjausta tukevana vai turhana, aikaa vievänä.

Osaamispassia on esitelty jo muille koulutuksen järjestäjille, ja idea on herättänyt kiinnostusta. Lisää tietoa osaamispassista ja sen käyttökokemuksista voit saada alkuvuonna 2018 järjestettävässä LOVO-webinaarissa. Tästä tulossa tietoa myöhemmin lisäää.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

CDIO Insinöörikoulutuksessa (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Ari Pikkarainen (DI), konetekniikan lehtori
Lauri Kantola (Tek.Lis), konetekniikan koulutusvastaava
Lapin AMK, Konetekniikan koulutus

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Lapin AMKin Pohjoisen tekijät -blogissa.

CDIO

Lapin AMK:n tekniikan yksikkö Kemissä on ollut mukana maailmanlaajuisessa CDIO-verkostossa jo useita vuosia. CDIO on lyhenne sanoista C (conceive), D (design), I (implement) ja O (operate). CDIO sai alkunsa vuonna 1997 MIT:ssä ja sen tavoitteena on uudistaa insinöörikoulutusta vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Tätä varten perustettiin komitea, joka koostui teollisuuden edustajista, yrityksistä, erilaisten akateemisten instituuttien edustajista ja erityisesti insinöörikoulutukseen keskittyvistä oppilaitoksista.

Maailmanlaajuinen organisaatio koostuu tällä hetkellä 138 korkeakoulusta ympäri maailmaa.

Kuva 1. CDIO-oppilaitokset maailmanlaajuisesti (www.cdio.org)

CDIO:n keskiössä on insinöörien koulutuksen ja oppimisen viitekehys, joka nojautuu 12 eri standardiin, joita sovelletaan koulutuksen kehittämiseen sekä opetussuunnitelman sisällön luomiseen ja soveltamiseen.

Joka vuosi järjestetään CDIO-konferenssi jossain verkoston jäsenkoulussa. Vuonna 2017 kunnian sai Calgaryn yliopisto Kanadassa. Konferenssiin kokoontuu jäsenkouluista henkilöitä tarkoituksenaan jakaa hyvä käytänteitä ja kokemuksia CDIO-periaatteen soveltamisesta koulutuksessa. Konferenssit koostuvat konferenssipaperien esityksistä, posteriesityksistä sekä lukuisista työpajoista, tutustumisista ja vierailuista.


CDIO-KONFERENSSI  JA LOVO-HANKE

Lapin AMK:n konetekniikan koulutus osallistuu 2016–2017  ESR–hankkeeseen nimeltä LOVO (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut), jossa on mukana Lapin AMK:n lisäksi Lapin Yliopisto, Ammattiopisto Lappia, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ja Tornion kansalaisopisto. Hankkeen tavoitteena on luoda Lappiin enemmän oppijakeskeisempää koulutusta, digitaalisia oppimisen välineitä sekä hyödyntää verkon mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Lapin AMK:n koulutus osallistuu hankkeeseen pilotilla, jonka tavoitteena on CAD-koulutuksen monipuolistaminen monimuotokoulutuksessa käyttäen erityisesti käänteisen luokkahuoneopetuksen (flipped classroom) periaatetta. Tämä valittiin tämän vuoden CDIO-konferenssipaperin aiheeksi, sillä CDIO -konferenssin teema oli tänä vuonna ”Engineering Education in the Digital Age”.

LOVO-pilotti soveltui mitä parhaiten CDIO-konferenssin aiheeksi ja näin saimme pilotille myös kansainvälistä näkyvyyttä. Konferenssipaperimme aihe oli ”Developing Distance Learning in Computer Aided Design”.

Paperissa käymme läpi LOVO-hankkeessa kehitettyjä ratkaisuja erityisesti flipped classroom -menetelmän näkökulmasta katsottuna. Lisäksemme paperin kirjoittamiseen osallistui Anu Pruikkonen, joka toi mukanaan kaivattua näkemystä ja osaamista erityisesti etäoppimisen näkökulmiin ja teoriaan.

Matkalle Kanadaan lähdettiin Oulun kentältä lauantaina 17.6. ja lento Calgaryyn kulki Helsingin ja Lontoon kautta. Vaikka nimellisesti olimme saman päivän aikana perillä, kesti matka 9 tunnin aikaeron vuoksi noin 17 tuntia. Calgaryyn laskeuduimme kello 20:00 paikallista aikaa. Otimme taksin lentokentältä hotellille, kirjauduimme sisään, söimme illallisen ja menimme nukkumaan aikaeroa pois. CDIO-konferenssi alkoi seuraavana päivänä.

Sunnuntaina pääsimme tutustumaan Calgaryn keskustaan, josta ehkä mieleenpainuvin osa kaupungin lukuisat pilvenpiirtäjät. Illalla osallistuimme konferenssin avaustilaisuuteen, jossa puhujana oli mm. Ron Hugo, joka toimi konferenssin johtajana (Chair).

Avaustilaisuudessa pääsimme tutustumaan muiden CDIO-organisaation jäsenkoulujen edustajiin ja vaihtamaan kuulumisia erityisesti kouluissa tehtävistä käytännön CDIO-projekteista.

 

Kuva 2. CDIO-konferenssin avajaiset

Maanantaina konferenssi käynnistyi täydellä teholla ja pääsimme kuulemaan muiden muassa Ed Crawleytä MIT:stä. Crawley piti innostavan puheenvuoron insinöörikoulutuksesta ja sen kehittämisestä, ja hän laittoi myös kuulijat osallistumaan vuoropuheluun.

Ed Crawley on yksi CDIO-periaatteen luojista, ja hänen näkemyksensä projektikeskisestä oppimisesta antoivat uutta näkökulmaa myös uuden OPS2017-sisällön toteuttamiseen. Luento osoitti, että CDIO on erinomainen työkalu tekniikan opetuksessa ja että OPS2017 tukee tätä erinomaisesti projektien ollessa lukukauden keskiössä.

Kuva 3. Ed Crawleyn esitys

 

Päivä oli täynnä esityksiä erilaisista CDIO-sovelluksista, joissa organisaation jäsenkoulut esittelivät omia tapojaan soveltaa CDIO:ta käytäntöön. Tämä olikin konferenssin parasta antia, sillä tällä tavoin pääsimme näkemään, miten CDIO toteutuu muualla maailmassa.

Erittäin hienoa oli myös todeta, että me teemme täysin oikeita asioita omassa insinöörikoulutuksessamme ja että suomalainen korkeakoulukulttuuri on täysin vertailukelpoinen muun maailman kanssa. Päivä päätettiin erilliseen posterisessioon, jossa kierreltiin katsomassa postereita ja kuuntelemassa esityksiä eri aiheista. Sessiossa pääsi keskustelemaan yksityiskohdista esittäjien kanssa ja siitä, miten he ovat toteuttaneet CDIO:ta.

Tiistaina konferenssi jatkui yliopistolla, jossa avauspuheenvuorojen ja aamupäivän ohjelman jälkeen osallistuimme workshoppiin, jossa harjoiteltiin ryhmässä työskentelyä ja ryhmän johtamista. Workshop oli viihdyttävä ja se herätti runsaasti keskustelua ja ajatuksia siitä, miten voit viedä ryhmän työtä eteenpäin vain pienellä määrällä informaatiota. Ja mikä hienointa, työpajan työkaluina olivat meille kaikille tutut Legot!

Työpaja todisti myös, että ihmiset ympäri maailmaa pystyvät ja voivat työskennellä yhdessä jopa yllättävänkin aiheen parissa.

Päivän kohokohta oli kuitenkin retki Kalliovuorille Banffin kylään, joka sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päästä Calgarystä. Kalliovuoret olivat huikea kokemus suomalaiselle, joka on tottunut alaviin maihin. Kylässä oli myös vuoriston kyljessä hotelli, jossa tarjottiin varsinainen konferenssi-illallinen. Illallisella pääsimme keskustelemaan muiden osallistujien kanssa hieman vapaamuotoisemmin. Illallisen jälkeen matkustimme takaisin hotellille. Päivä oli pitkä, se kesti aamu yhdeksästä puoleen yöhön saakka, eikä unta tarvinnut houkutella.

 

Kuva 4. Banff, Kalliovuoret

Keskiviikko oli meille viimeinen päivä Calgaryssä. Kirjauduimme aamulla hotellista ulos ja siirryimme yliopistolle valmistautumaan omaan esitykseemme. Esitys pidettiin isossa luokkatilassa, jonne kokoontui osallistujia eri maista kuuntelemaan. Esityksen pituudeksi oli rajattu 20 minuuttia, joten se piti valmistella huolella, jotta saimme esiteltyä kaikki tärkeimmät asiat omasta hankkeestamme.

Esitys herätti paljon mielenkiintoa ja kysymyksiä, joita purettiin esityksen jälkeen kyselysessiossa. Seuraavassa on lyhyesti lueteltuina pääkysymykset, joita esitys herätti:

• Onko eroa opiskelijoiden arvosanoissa, jos verrataan kontaktiopetusta ja etäopetusta?
• Miten muutokset opetuksen käytänteissä tai ohjelmistoissa vaikuttavat opintojaksoon ja oppimiseen?
• Miten oppilaan etenemistä ja opiskelua tuetaan etäluentojen aikana?
• Miksi etäopetusta tulisi kehittää, eikö voisi keskittyä vain kontaktiopetukseen?

Erityisesti keskustelu viimeisestä aiheesta oli hyvä, sillä se avasi silmiä sille, että meillä harvaan asutuilla seuduilla opetuksen haasteet ovat erilaisia kuin esimerkiksi väkirikkaissa kaupungeissa maailmalla. Samalla etäopetuksen kehittäminen on jotakin sellaista, jossa voimme olla erinomaisia myös kansainvälisessä mittakaavassa.

Esityksemme jälkeen luvassa oli vielä yliopiston kampuskierros, jossa pääsimme tutustumaan kampukseen sekä erilaisiin oppimisympäristöihin ja laboratorioihin. Oli huikeaa huomata, kuinka paljon rahaa yliopisto käyttää tilojen monipuolistamiseen. Yliopistolla olikin menossa Tekniikan yksikössä iso remontti, jossa rakennetaan uusia laboratorio- ja työskentelytiloja.

Calgaryn yliopistolla on selvästi tekeminen pääkohteena, sillä useassa eri paikassa oppiminen tapahtuu juuri käytännön tekemisen kautta normaalin luokkahuoneopetuksen lisäksi.

Päivän päätteeksi lähdimme kotimatkalle ja lentokentälle, josta matka kotiin alkoi kello 22:00 paikallista aikaa. Tavoitteena oli ehtiä kotiin juhannusaatoksi ja tämä onnistuikin; pään pääsi painamaan omaan tyynyyn kello 02:30 Suomen aikaa torstain ja juhannusaattoperjantain välisenä yönä.

Konferenssi kytki CDIO:n ja LOVO-hankkeen erinomaisesti yhteen ja osoitti, kuinka LOVO:ssa tehtävällä työllä ja sen tuloksilla on selvä vaikutus pohjoisen insinöörikoulutuksen kehittämisessä. Kanadan matka antoi hyviä eväitä LOVO-pilottimme viimeistelyyn syksyn 2017 aikana. Oli hienoa olla esittelemässä pilottia ja sen alustavia tuloksia kansainväliselle yleisölle – Tästä on hyvä jatkaa.

 

 

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Julkaisua pukkaa! (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Syksy on jo kovassa vauhdissa ja niin on myös LOVO-hankkeen julkaisun työstäminen! LOVOssa työskentelee viidestä eri oppilaitoksesta yhteensä useampia kymmeniä opettajia. He tekevät hienoa työtä sen eteen, että uudenlaiset verkko-oppimisratkaisut saisivat yhä enemmän jalansijaa oppilaitoksissa. Tehdyn työn tulokset leviävät varmasti oman oppilaitoksen sisällä, mutta varmistaaksemme sen, että myös laajempi kohdejoukko hyötyy tuloksistamme, julkaisemme ensi vuoden alussa kirjan. Kirja tulee tarjoamaan käytännönläheisiä vinkkejä opetukseen kaikilla koulutusasteilla.

Pysy siis kuulolla!

Kuva: Maria Makkonen

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut