Edulliset VR-lasit opetuksessa (Matleenan blogi)

Kunnollisia ja kalliita VR- eli virtuaalitodellisuuslaseja on hankittu jo useisiin oppilaitoksiin. Itseäni innostavat vielä tässä vaiheessa enemmän edulliset pahvi- tai muovilasit, sillä ne ovat hintansa puolesta jokaisen oppilaitoksen (opettajan/oppijan) hankittavissa. Niitä käytetään yhdessä puhelimen kanssa.

Tällä hetkellä olen innoissani Google Expeditions -sovelluksesta (iOS, Android), jonka avulla voin viedä ryhmän luokkaretkelle pariinsataan eri paikkaan, kuten maailmanperintökohteisiin eri puolille maailmaa, avaruusasemalle tai hengityselimistön sisälle. Sovellus toimii niin, että opettaja valitsee ja lataa sovelluksesta (mieluiten tabletille) luokkaretken kohteen ja ottaa oppaan roolin. Oppijat avaavat saman sovelluksen omista puhelimistaan ja liittyvät tutkijoiksi. Jotta tämä onnistuisi, kaikkien tulee olla samassa langattomassa verkossa.

Ruudunkaappauskuva Google Expeditions -sovelluksesta ohjatessani
ryhmää UNESCOn maailmanperintökohteisiin.
Pyöreä merkki kuvan keskellä osoittaa hautarakennusta eli mausoleumia,
jota juuri esittelen. Hymiöistä näen neljän oppijan katsovan siihen suuntaan.

Tutkimusmatka alkaa niin, että opettaja avaa yhden 360-kuvan kerrallaan. Hän näkee (englanniksi) siitä taustatiedot ja esimerkkikysymyksiä ja niiden oikeita vastauksia. Tämän lisäksi opettaja näkee kohteita, joita voi kuvasta oppijoille osoittaa. Niistäkin opettajan roolissa on tarinoita valmiina.

Kun tutustut sovellukseen itsenäisesti ennen kokeilua ryhmän kanssa, kannattaa avata opettajan rooli tabletilta (tai toiselta puhelimelta) ja oppijan rooli puhelimelta, jonka laittaa VR-laseihin. Näin kuvasta toiseen liikkuminen toimii jouhevammin.

Toinen innostava sovellus on Cardboard Camera (iOS, Android), jolla voi ottaa 360-kuvia. Opetukseen siitä tekee valokuvaa käyttökelpoisemman se, että mukana ovat äänet, ellei niitä erikseen halua ottaa pois. Näin oppijat voivat ottaa kuvia esim. metsäretkeltä kertoen samalla havaintoja ympärillään näkyvästä opiskeltavan asian näkökulmasta. Kielten opetuksessa voidaan 360-kuvien avulla esitellä vaikka paikallisia nähtävyyksiä tai historiassa muistomerkkejä. Aiheeseen voit tutustua kahden viikon takaisessa bloggauksessani.

Kun kaipaat ideoita siitä, mitä kaikkea opetuksen kentällä on kokeiltu, suosittelen tutustumaan kahteen hankkeeseen ja mielelläni kuulen kommenteissa muistakin opetuksen VR-hankkeista. Virtuaaliset oppimisympäristöt perusopetuksessa on kolmen savonlinnalaiskoulun 7.-9. luokkien hanke. Sen verkkosivuilta löytyy hyviä ja konkreettisia ideoita VR-lasien hyödyntämiseen yläkoulussa. FinEduVR puolestaan on neljän lukion hanke. Se on laajasti selvittänyt ja testaillut laitteiden ja sovellusten mahdollisuuksia opetuksessa, myös yhteistyössä yritysten kanssa ja kansainvälistä yhteistyötä tehden.

Millaiset pahvilasit?

Ostin viime viikolla lisää pahvisia VR-laseja, niin että minulla on nyt lasit 23 hengen ryhmälle. Vasta kolmannesta myymälästä löysin riittävän määrän laseja. Pahvisia löysin 1-10 e hintaan ja muovisia näyttää olevan tarjolla noin 30 e alkaen. Ainakin viime viikolla Gigantti on myynyt pahvilaseja virallisen hinnan (7,90 e) sijaan Tampereen Kalevan myymälässä alle kolmella eurolla ja Helsingin Forumin myymälässä poistotarjouksena eurolla, tosin sillä hintaa irtoaa vain yhdet lasit, ellei ole taitava tinkimään. Gigantin asiakaspalvelu vahvisti minulle tänään, että tarjoukset ovat usein myymäläkohtaisia.

Ensimmäiseksi ostin vuonna 2015 Clas Ohlsonin pahvilasit ja niiden ensikokemuksista kertova bloggaukseni on neljänneksi luetuin kirjoitukseni. Joulupukki toi myöhemmin muoviset lasit, jotka ovat siitä kivat, että pysyvät päässä pitämättäkin ja puhelinkin pysyy napakasti paikoillaan. Tosin puhelin kiinnitetään laseihin niin, että samalla tulee laittaneeksi äänet pois, kun kiinnike on omalle puhelimelleni vähän huonossa kohdassa. Näin ollen muovilaseja ostettaessa ne kannattaa testata oman puhelimen kanssa.

Nyt hankkimiini Gigantin laseihin ihastuin euron hinnan lisäksi myös koska ne ovat niin suuret, että silmälasit mahtuvat niihin vaivatta, mutta myös entistä suuremmat puhelinmallit. Laseissa on sivuilla tarrat, jotka pitävät puhelimen paremmin paikoillaan kuin Ohlsonin mallin kuminauha.

Toki malleja on paljon muitakin ja osa on tilannut laseja ulkomailta. Yksi huomioitava seikka koulukäytässä on se onko materiaali käsittelemätöntä pahvia vai onko se käsitelty niin, ettei otsasta tarttuva hiki tee laseista jo lyhyen käytön jälkeen suttuisen näköisiä. Osassa pahvilaseja on toimintojen ohjaamiseen magneetti, jota en tosin omassa puhelinmallissani ole saanut toimimaan. Joissain malleissa on nappula lasien yläosassa, mutta sekin on minulta testaamatta.

AR/VR-materiaalejani sekä päättyneitä ja tulevia koulutuksia

  • Etelä-Karjalan kesäyliopiston lisätyn todellisuuden eli AR-koulutuksen johdantodiat 3.10.2017
  • Mobiilioppiminen ja mobiilirata -työpajat Laihialla 7.10.2017
  • Luova luokka -mediakasvatusseminaari Oulussa 16.11.2017
  • QR-koodit opetuksessa -diat
  • Lisätty todellisuus opetuksessa -diat
    • Linkissä on lokakuun alun versio, jota jo haluaisin vähän päivittää. Se saa kuitenkin odottaa, sillä diojen jakamiseen lähes kuusi vuotta käyttämäni SlideShare on rikki. Vielä ei ole tietoa, onko palvelussa joku tilapäinen häiriö vai haluaako sen hankkinut Microsoft tarkoituksellisesti kaventaa sen käyttöä ja estää materiaalien aitoa jakamista muille. Räikeimmät huononnukset ovat, että tällä hetkellä ei ole mahdollista päivittää dioja eikä niitä saa ulos kuin pdf-muodossa.
  • Virtuaalilasien diat upotin alle ja tein siitä 23. koulutusdiojeni sivuilla olevan ja ajoittain päivittyvän diasarjan. Tämä on ensimmäinen versio, joka vuosien varrella ja lisää oppiessani ja teiltä ideoita saadessani tästä kehittyy.

Tuotu lähteestä: Matleenan blogi

360-kuvia kännykkäsovelluksella (Matleenan blogi)

360-kuvaa otettaessa käännytään hitaasti ympäri myötäpäivään.

Yhä useammin seminaarien tauolla tai kaveriporukan mökkireissulla joku asettaa ryhmän keskelle 360-kameran ja ottaa kuvan kaikesta ympärillä näkyvästä. Tällaisten kuvien ottaminen onnistuu myös maksuttomalla Cardboard Camera (iOS, Android) -sovelluksella. Kuvan laatu ei toki ole yhtä hyvä kuin satojen eurojen kameralla, mutta kyllä kuvat ihan käyttökelpoisia ovat.

Kuva otetaan Cardboard Camera -sovelluksella pitämällä puhelinta pystyasennossa ja pyörähtämällä rauhallisesti ympäri myötäpäivään. Sovellus äänittää taustaäänet ja oman selostuksesi, ellet vaimenna niitä. Kamera kuvaa ympäristön, mutta varsin paljon taivasta ja maata jää piiloon eli kuva ei ole niin laajalta alueelta kuin varsinaisilla 360-kameroilla otettu. Liikettä kuvassa ei kannata olla.

Kuvat voi saman tien katsoa tai näyttää muille. Kuvia voi myös jakaa linkillä, kuten itse tein alla esimerkkikuville. Kun avaat  linkin mobiililaitteella, saat ehdotuksen asentaa Cardboard Camera -sovelluksen ja sitten ladata jaetun kuvan sovellukseen.

Valitse sovelluksesta kuva, jonka haluat katsoa. Niitä on sovelluksessakin muutama jo valmiina ja omat ja jaetut kuvat löytyvät eri välilehdiltä. Klikkaa sitten virtuaalilasien kuvaketta, niin saat oman näkymän molemmille silmille. Laita sen jälkeen kännykkä virtuaalilaseihin. Ainakin omalla kännykälläni kuva avautuu vasta kun puhelin on vaakatasossa, kuten sen virtuaalilaseja käytettäessä kuuluukin olla.

Sovelluksestä näet omilla välilehdillä esikatselulistan omista ja sinulle jaetutuista kuvista.

Alla on linkkejä kesälomareissulta Saksasta ja Itävallasta ottamiini kuviin. Tuulen humina kuuluu yhdessä kuvassa häiritsevästi. Kuvatessa en tullut ajatelleeksi, että kuvien katsoja voi katsoa eri suuntaan kuin minä kuvaajana. Niinpä selostukset siitä, mitä on vasemmalla tai selän takana eivät oikein toimi.

Tuovatko 360-kuvat sinusta toisen kokemukset lähemmäksi kuin tavallisten valokuvien katsominen? Kokeile itse: samalta reissulta julkaisin myös kaksi bloggausta puutarhablogissani otsikoilla Puutarhakuvia Münchenistä ja Alppien kukkasia Itävallasta.

Tässä vielä linkki Google Cardboardin sivulle, missä ohjeistetaan kuvien ottaminen, jakaminen ja varmuuskopiointi.

Cardboard Cameran kuvia katsotaan avaamalla kuva sovelluksella virtuaalilasien näkymään. Sen jälkeen virtuaalilasit suljetaan, kuvan mallissa mustilla kangastarroilla. Vihreä kuminauha auttaa puhelinta pysymään paikallaan. 

PS. Julkaisen lokakuun alussa koulutusdiojeni sivulla uuden diasarjan virtuaalilaseista. Näkökulmana ovat edulliset pahvilasit ja niiden maksuttomat sovellukset, etenkin opetuskäytön näkökulmasta. Teemat ovat esillä muutamissa syksyn koulutuksissani, seuraavaksi Etelä-Karjalan kesäyliopiston lisätyn todellisuuden opetuskäytön koulutuksessa Lappeenrannassa 3.10.2017. Mukaan mahtuu vielä!

PS2: Tästä linkistä näet muut blogijulkaisuni virtuaalilaseihin liittyen.

Tuotu lähteestä: Matleenan blogi

Lukio-opettajien Scholae Futurum (Matleenan blogi)

Tykkäätkö opiskella verkossa vai kasvotusten? Syksyllä jatkuva Turun yliopiston Scholae Futurum -hanke tarjoaa lukio-opettajille molempia. Lokakuussa alkaa mobiilioppimisen koulutus (2 op) ja marraskuussa täysin verkossa toteutettava sosiaalisen median webinaarisarja (2 op).

Kokemuksia webinaareista

Kysyin yhden kevään koulutuksen päätteeksi osallistujilta kokemuksia oppimisen näkökulmasta, kun he vertasivat toteutettua webinaarisarjaa tutumpaan lähikoulutukseen. Sain mm. tällaisia vastauksia:

  • Lähipäivässä tulee jo niin paljon asiaa, että webinaarit antavat aikaa sulatella pienemmissä paloissa.
  • Webinaarit loistava juttu! Jos aika ei sovi, voi katsoa tallenteen. Oppii yhtä hyvin tai jopa paremmin, kun voi omassa tahdissa katsoa.
  • Minusta oppiminen ei kovasti eroa, koska jos vain haluaa niin myös etänä opetettuja tulee varmasti treenattua.
  • Kaikki läpikäydyt ohjelmat on kuitenkin aika maalaisjärjellä opeteltavissa, niin lyhyet esittelyt webinaareissa ovat tuntuneet riittäviltä. Vaatinut toki itseltä sitten kotona tekemistä.
  • Webinaarit hyviä, haluaisin jatkaa opiskelua näin. Näihin voi palata ja näitä saa tehdä omalla ajallaan. Näitä lisää.

Suurin osa vastanneista osallistui hankkeen muiden koulutusten lähipäiviin. Ainakin yksi piti niitä turhina, osa tykkäsi siitä, että lähipäivässä kasvot tulivat tutuiksi ja oli mahdollisuus helpommin kysyä ja keskustella. Koulutusten teemat olivat sen verran lähellä toisinaan, että lähipäivät tukivat myös muiden koulutusten verkkotyöskentelyä. Eräs osallistuja kommentoi, että jos jonkun vaikeamman ohjelman käyttöä pitäs harjotella, niin siinä lähipäivä olisi hyvä.

Työt jaettiin näkyvästi

Lähetin pikaisesti eräälle osallistujalle epävirallisen todistuksen työhaastattelua varten, kun ihan koko 10 op kokonaisuus ei vielä ollut valmis. Hän vastasi minulle viestissään: ”Suuri kiitos todistuksesta. …sain perjantaina päätöksen, että minut on valittu virkaan… Tähän en koulutustodistusta tarvinnut, sillä kaikki koulutuksen työt on toteutettu näkyvästi ja jaetusti lukiollamme.”

Tämä sama jakamisen tavoite kulkee läpi koko hankkeen. Webinaarit ovat avoimia vain osallistujille, mutta muutoin kaikki koulutusten materiaalit ja osa oppimistehtävistä jaetaan hankkeen avoimessa blogissa. Muutamia ideoita on tarjottu myös Opetushallituksen Hyvät käytännöt-sivuostolle, mistä löytyy oma osio lukioita koskeville ideoille. Monen monta kokemusta tuli kevään aikana jaettua myös webinaareissa. Yksi palaute oli: ”Kokeilin tällä viikolla koetta Quizizzin avulla. Oppilaat suorastaan riehaantuivat innosta. Se oli heidän ensikosketuksensa ohjelmaan.”

 

Ilmoittaudu syksyn koulutuksiin


Mobiililaitteiden hyödyntäminen opetuksessa 2 op
Kaksi webinaaria ja lähipäivä Turussa (loka-marraskuu)

Kuusi webinaaria (marras-joulukuu)

Hankkeen päätöswebinaari joulukuussa (ajankohta ja teema avoin)

Scholae Futurum on Turun yliopiston Brahea-keskuksen järjestämä ja Opetushallituksen rahoittama opetustoimen täydennyskoulutushanke, missä työskentelen sivutoimisesti tämän vuoden loppuun asti. Hankkeen verkkosivuilta löydät perustiedot ja hankkeen blogista myös koulutusten materiaalit, osan oppimistehtävistä ja osallistujille jaettavilla tunnuksilla webinaaritallenteet.

Tuotu lähteestä Matleenan blogi

MIE Expert -hakemus (Matleenan blogi)

Mikä on MIE ja MIE-asiantuntija?

Kaikki Office 365:sta kiinnostuneet opettajat ovat tervetulleita Microsoftin opettajien sivustolle, josta löytyy mm. runsaasti ohjevideoita. Siellä voi liittyä MIE-verkostoon, joka on tarkoitettu ”innovatiivisille opettajille, jotka käyttävät Microsoft-työkaluja luokassa ja ovat jo omaksuneet käytön perusteet joidenkin työkalujen osalta”. He voivat suorittaa osaamismerkkejä.
MIE on lyhenne sanoista Microsoft Innovative Educator. Kun taidot teknologian integroinnissa opetukseen ovat vahvistuneet, voi harkita asettumista ehdolle MIE-asiantuntijaohjelmaan (MIEE, MIE Expert). Erityisesti tätä voi suositella oppilaitosten kollegavalmentajille, digitutoreille ja täydennyskouluttajille. Haku tähän asiantuntijaohjelmaan on käynnissä 15.7.2017 asti. Hakuohjeet löydät tästä linkistä.

Kommentti 7.6.: Nyt em. linkin taakse on lisätty kuvaus eli tiedän tarkemmin, mihin tulin hakeneeksi. Hakukuvaus löytyy suomeksi ja ohjeetkin on käännetty. Myös hakulomake toimii, toisin kuin eilen. Jäin kyllä miettimään, onko tämä Expert minulle parempi vai sittenkin MIE Trainer -ohjelma, mutta katsotaan miten haussa käy. Käytän kyllä O365:sta myös kouluttajana, etenkin vähän pidemmissä koulutuksissa ja niissä organisaatioissa, joissa se on käytettävissä.

Hakemuksen kolme vastausta

Hakemukseen tulee liittää pieni tuotos, jossa vastaa muutamaan kysymykseen. Itse hyödynsin tässä uusinta Microsoftin tuttavuuttani, PowerPointin lisäosaa Office Mixiä. Se on kätevä ja helppo työkalu. Valmiin tuotoksen voi jakaa usealla tavalla. Alle upotin sen Mixistä niin, että hyperlinkit toimivat. Jos haluaa, että tuotos on katsottavissa mobiililaitteilla, täytyy se jakaa videona. Tällöin hyperlinkit ja mahdollisesti muut käytetyt ominaisuudet menetetään.

MOBIILILAITTEILLA näet alle upotetun videon tästä linkistä!

Ope, onks tää nyt sitä uutta opsia? (Matleenan blogi)

Pedagoginen piristysruiske
-koulutuksen osaamismerkki

Yhdestoista Pedagoginen piristysruiske -koulutus järjestettiin tänä keväänä ja tusina saadaan täyteen syyskuussa alkavalla koulutuksella, joka on suunnattu Tampereen kaupunkiseudun opetusalan osaamisen kehittämispalvelun (Osake) oppilaitosten henkilöstölle (ilmoittautumislinkki). Muut hankkeet, verkostot tai koulutuksen järjestäjät voivat pyytää tarjousta omasta koulutuksesta.

Koulutus on kolmen lähipäivän ja kolmen webinaarin mittainen. Siellä perehdytään laajasti ja paljon itse kokeilleen tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen opetuksessa.

Olen jo monesti aiemmin blogannut näiden koulutusten   kehittämistehtävistä (ks. linkit edellisestä bloggauksestani). Niiden ideana on kokeilla jotain itselleen uutta. Tällöin ei haittaa, että osallistujien lähtötaso vaihtelee. Vuodesta toiseen suosittuja teemoja kehittämistehtäville ovat Padletin, blogien, sähköisten kyselytehtävien ja erilaisten videoiden ja julkaisujen tekeminen. Alla muutama kokemus tämän kevään koulutuksesta.

Tässä harjoitellaan lukion terveystiedon
sanastoa Quizlet Liven avulla.

 

  • Sijaisia on yhä vaikeampi saada, mikä vaikeuttaa koulutuksiin pääsemistä. Tämän positiivisena puolena voi pitää sitä, että yhä useampi aktiivisesti jakaa koulutuksessa oppimaansa kollegoilleen. Ryhmästä löytyy usein jokunen, joka perustaa blogin, etenkin digitutoreista moni mieltyy blogin ideaan. Kevyempi vaihtoehto on Padlet, minne kerää hyviksi kokemiaan sovelluksia lyhyen kuvauksen kera. Tämä oli tässäkin koulutuksessa yksi vaihtoehtoinen tehtävä.
  • Yksi luokanopettaja kokeili neljäsluokkalaisten lyhytelokuvia, yhdistäen äidinkielen ja kuvataiteen teemoja. Videoeditointia tehtäessä hän totesi, että näin innoissaan eivät varmaan lapset aiemmin hänen äidinkielen tunneilla ole olleet.
  • Eräs äidinkielen opettaja totesi, että hän koki tehneensä valtavan digiloikan ja hyödyntää nykyisin paljon muutakin kuin kirjasarjojen sähköisiä tehtäviä. Sähköinen arviointi innosti monen muun tavoin häntä. Kun Kahoot on monessa koulussa jo pitkään käytetty työkalu, oli sen käyttöön antoisaa oppia uusia käyttötapoja. Esimerkiksi Blind Kahoot sopii hyvin kielivalintailtaan. Paljon opitaan myös silloin, kun oppijat tekevät kyselyitä toinen toisilleen. Antoisaa oli myös kokeilla muita Kahootin kaltaisia työkaluja, joilla kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Yksi luokka palautteli mieleen näitä eri vaihtoehtoja ja totesi opettajalle Quizlet livestä, että ”ai joo, se on se, missä pitää puhua”.
  • Toinen äidinkielen opettaja kokeili oppilaidensa kanssa Quizizz ja Quizlet live -kyselytyökaluja kielioppitehtäviin. Innostus oli valtava ja luokka vaati uusintoja, vaikka oppitunti oli jo päättynyt. Yksi oppilas kysyi: ”Ope, onks nää nyt sitten sitä uutta opsia, kun tehdään niin paljon näillä padeillä?”

Alla muutama suora lainaus palautelomakkeen kysymykseen: Mikä koulutuksessa oli keskeisin oppi sinulle? Mikä edisti sinun oppimistasi?

    • Minulle koulutuksen tärkein anti olivat helppokäyttöiset sovellukset, joihin oppilaan ei erikseen tarvitse kirjautua. Kurssi oli monipuolinen, kaikkia ideoita tai sovelluksia tuskin tulee kokeiltua, esim. Aurasmaa, mutta on mukavaa olla edes tietoinen siitä, mitä kaikkea on olemassa. Oppimistani edisti hyvä, rento ilmapiiri, jossa sai olla omana itsenään.
    • Paljon on tarjolla kaikkea mahdollista! Pitää vaan uskaltaa heittäytyä mukaan ja rohkeasti kokeilla kaikkea uutta! Oli kiva käydä läpi paljon uusia sovelluksia ja jokainen voi niistä poimia itselleen sopivimmat. Hyvä, että täytyi tehdä paljon itse!
    • Keskeisin oppini on päivittynyt käsitys siitä, millaisia mahdollisuuksia ja käyttöideoita on olemassa ja mihin digimaailma on menossa. Oppimistani edisti nopeatempoisuus, luentomateriaalin löydettävyys (Pepi-blogi), asioihin tutustumiseen varattu aika sekä kouluttajan asiantunteva, yksilöllinen apu ihan kaikissa askarruttavissa kysymyksissä. Tutkimustieto avasi ikkunoita nuorten maailmaan ja ulkomaille. Lähipäivien ajankäytön rytmitys oli hyvä. Oheismateriaali (pahvikortit, intiaaninimet) suhteuttivat uuden oppimiseen liittyvät tuntemukset luontevaksi osaksi prosessia, rohkaisivat oppijoita kohtamaan haasteet omista lähtökohdistaan ja löytämään itsestään aloitteellisuutta.
    • Opin muutaman helpon sovelluksen, joiden avulla voin tuoda vaihtelua oppitunneille.
    • Kuulla tämän hetken tietotekniikkaohjelmista ja itse rohkaistua enemmän käyttämään niitä oppilaiden kanssa.
  • Tutustuminen mielenkiintoisiin sovelluksiin, joista pikku hiljaa osa tulee arkiseen käyttöön oppilaiden kanssa.

H5P-työkalut verkkokursseilla (Matleenan blogi)

Olen kevään aikana opetellut lisää H5P-työkalujen (HTML5 Package) käyttöä. Niiden avulla voi rakentaa hienoja interaktiivisia tehtäviä ja sisältöjä verkkokursseille ja verkkosivuille. H5P-työkalut ovat saatavissa WordPress-, Drupal- ja Moodle-ympäristöihin. Ne tulee asentaa niihin erikseen eli hankinta on harvoin yksittäisen opettajan päätös ja hankinnasta saattaa aiheutua kuluja.

Diat alla on tarkoitettu lähinnä koulutusteni tukimateriaaliksi ja suomenkieliseksi lähteeksi. Hyviä esimerkkejä ja ohjeita löytyy englanniksi sivulta h5p.org.

Itse olen perehtynyt työkaluihin kuopiolaisen Mobie Oy:n WordPressin päälle rakentaman oppimisympäristön kautta. Oppilaitosten OnEdu 2.0- ja yritysten eSmart-ympäristöissä H5P kuuluu aina hintaan, samoin kuin lomaketyökalu ja Mobie Zine julkaisujen tekemiseen.

Hiljattain opastin muutamaa kouluttajaa siitä, miten Mobie eSmartin avulla voi yrityksen verkkokursseja rakentaa. Esillä olivat paitsi H5P-työkalut, myös mm. Visual Composer. Toinen kouluttaja totesikin tapaamisen päätteeksi haltioituneena: ”Oonhan mä käyttänyt erilaisia oppimisympäristöjä, mutta nyt iski tämän monipuolisuus. Mä oon hämmästynyt. Ja vähän harmittaa, ettei meillä oppilaitoksessa X ole tämä käytössä.”

PS. Jos käytät Mobie OnEdu/eSmartia tai luot Mobie Zine-julkaisuja, hyödynnä tuoreita ohjeita tästä tai ota yhteyttä ja tilaa organisaatiollenne oma koulutus!

Pintakiltaan tutustumassa (Matleenan blogi)

Tavastian koulutuskuntayhtymä tarjoaa ammatillista ja yleissivistävää
koulutusta sekä vapaan sivistystyön koulutusta ja harrastustoimintaa
Hämeenlinnassa ja viidessä naapurikunnassa.
Teollisen pintakäsittelyn ammatteissa suuntaudutaan metallituote-
maalaukseen, metallisiin pintakäsittelyihin tai puutuotteiden pinta-
käsittelyihin, kerrotaan 
Tavastian sivuilla.
Kiltakoulutoimintaa on useilla muillakin ammattialoilla.

Tusinan verran Digiosalliseksi-hankkeen (FB, verkkosivu) projektiryhmäläisiä viidestä eri oppilaitoksesta teki eilen keväisen reissun Tavastiaan Pintakillan vieraaksi.

Moni teistä lienee kuullut kiltakouluista jo aiemmin ja oppaamme Jari Välkkynen on tätä ammatillisen koulutuksen toimintatapaa – ”tai kokoelmaa pedagogisia toimintamalleja” – useissa konferensseissa (ks. esim. bloggaukseni ITK2013) ja lukuisille vierailijoillekin esitellyt. Kiltakoulujen verkkosivulta voi lukea mallista tarkemmin. Tässä nostan valokuvien kera esiin muutamia havaintoja.

Välkkynen aloitti kertomalla kokemuksistaan, mistä Pintakillan idea lähti liikkeelle. Yrittäjänä hän lähti kehittämään työsalin toimintaa samaan suuntaan kuin mitä yrittäjänä edellyttää työntekijöiltä. Ensiksi paikat siivottiin, sitten hankittiin työhaalarit ja pian osaamisessa pidemmälle ehtineet pääsivät ohjaamaan aloittelijoita.

Haalareiden väri kertoo, onko kyse aloittelevista opiskelijoista vai
jo pidemmälle ehtineistä.

Pintakillassa haalareiden väri kertoo jo pikasilmäyksellä opettajille ja ohjaajille, missä aloittelijat työskentelevät ja missä hommissa ovat opinnoissa jo pidemmällä olevat. Myös opettajilla on Pintakillan vaatteissa omat värikoodit.

Haalareiden lisäksi on tehty osaamismerkkejä, joita jaetaan myös metallipinsseinä haalariin kiinnitettäväksi. Nämä ovat yksi tapa luoda perinteitä alalle, missä niitä ei ennestään juuri ole.

95 % tehtävistä pintakäsittelytöistä on asiakastöitä.

Kiltatoiminnassa keskeistä on, että opiskelija tuntee kuuluvansa yhteisöön ja saa onnistumisen kokemuksia ja tuntee olevansa jossakin hyvä. Kaikki opiskelijat eivät peruskoulusta näitä kokemuksia ole saaneet.

Uudet opiskelijat, joista merkittävä osa on ”kouluallergisia”, otetaankin vastaan toivottamalla heidät tervetulleeksi Pintakiltaan, ei ”kouluun”. Tavoitteeksi kerrotaan oman paikan löytäminen työelämässä ja siihen Pintakillassa tarjotaan valmennusta.

Kaiken taustalla on vahva pedagoginen ote ja opettamisesta myös keskustellaan työyhteisössä paljon. Opettajayhteisöllä on oppilaitoksen puolesta vahva itsemääräämisoikeus työhönsä, mutta myös tehtäviin hankintoihin.

On eri asia osata maalata vaikka auto kuin osata ohjata henkilöä, joka ei sitä osaa, tekemään sama juttu. Välkkysen kokemuksen mukaan teollisuudesta tulevan henkilön kasvu opettajaksi vie kolmisen vuotta.

Pintakillassa opiskelijoiden Instagram-tilit ovat pitkälti korvanneet blogit kuvien ja videoiden tallentamisen ja reflektion paikkoina. Koulutuksen yhteiset asiat (vrt. oppikirja) löytyvät avoimesta ja CC-lisensoidusta Weeblysta.

Opiskelijat ovat saaneet loistavaa palautetta osaamisestaan viemällä osan
töistään näytille autonäyttelyihin. Kuvassa hiljattain maalattu Corvette.

Tästä linkistä näet sieltä vuoden kolmannen jakson ohjelman ja tehtävät ThingLinkin avulla tehtynä. Symbolit kertovat mitä kunakin päivän tehdään, esimerkiksi sen, mitä tulee tehdä työsalissa tai työpaikalla (mutterin kuva) ja mitä tulee reflektoiden jakaa omaan blogiin tai Instragramiin (kynän kuva). Periaatteena on käyttää mobiililaitteita, jotka ovat itselle tuttuja tai helppoja ottaa käyttöön ja ”jotka eivät tuota käyttäjälleen tuskaa”.

Työskentely alkoi Corvetten pienoismallista, jonka avulla
harjoiteltiin teknisiä piirustuksia ja mittakaavoja.

Vietimme aamupäivän huoneessa, missä pöydät olivat täynnä pienoismallien osia. Teknisiin piirustuksiin ja mittakaavoihin tutustuminen oli aloitettu Corvetten pienoismalliin tutustumalla. Parin viikon jälkeen, sitä mukaa kun perusteet alkoivat erilaisten tehtävien kautta olla hallussa, opiskelijat saivat liiman ja pääsivät kokoamaan pienoismallinsa.

Onnistumisen elämyksiä Kangasalan opettajille (Matleenan blogi)

Kangasalan Open päivitys 6 –koulutuksessa osallistujia oli perusasteelta ja varhaisopetuksesta. Teemana oli AV-tuotanto ja sähköisenä ympäristönä Office 365. Koulutuksen aikana harjoiteltiin runsaasti iPadeilla ja läppäreillä toimivia AV-sovelluksia (ks. ohjedioja) ja ideoitiin niiden hyödyntämistä ryhmien kanssa. Jokainen osallistuja teki oman kehittämistehtävän joko itse uusia sovelluksia opetellen tai niitä jo lasten kanssa kokeillen. Jälkimmäisenä päivänä kehittämistehtävät esiteltiin ryhmälle.

Päivi Poran Storybird-sovelluksella tekemän kirjan kansi.
Kuva on valittu sovelluksesta ja taiteilijana on Edelawit.

Oli jälleen hienoa nähdä, miten monipuolisesti eri sovelluksia oli käytetty: Moni innostui videoista, joita oli tehty viidellä eri sovelluksella, osa innostui animaatioista ja sähköisiä julkaisujakin tehtiin monenlaisia.

Kehittämistehtävien ideana oli kokeilla jotain itselle uutta. Kun joukossa oli myös AV-tuotannon perusteet jo hyvin hallitsevia, näimme esittelyitä myös mm. yhden ainetiimin yhteisten materiaalien järjestämistä OneNoteen sekä 360-videon editoimisesta.

Päiväkotiin ja nuorimmille oppilaille yksi hyvä työkalu sähköisten tarinoiden kertomiseen on Storybird. Sen idea on, että valitaan sovelluksesta tietyn taiteilijan kuvat ja kirjoitetaan satu kuvien inspiroimana. Tässä esimerkkinä oheisen kuvan Päivi Poran satu Kaarlo konsertoi.

Yksi osallistujista oli tehnyt videon, missä hän esitteli koulun valmistautumista Suomen 100-vuotisjuhlaan. Kuvissa näkyi pääosin lasten piirustuksia ja askarteluita ja taustalla oli lasten ajatuksia Suomesta. Elina Suoranta puolestaan esitteli Adobe Spark Videolla ensimmäisestä kokemustaan eTwinningistä.

Myös monipuolinen iMovie ja yksinkertaisempi Puppet Edu sopivat kronologisesti etenevään tarinaan, jota voi haluamallaan tavalla editoida. Magisto puolestaan sopii videoihin, mihin halutaan vain valita tietyt kuvat ja/tai videot, musiikki ja tehosteiden tyyli, mutta annetaan editointi sovelluksen tehtäväksi. Tällainen yksinkertainen työskentelytapa sopii vaikka tilanteisiin, missä halutaan koostaa kuvia ja videoita eskariryhmän päivästä.

Eräs eskarityttö oli kuvannut omasta päivästään tärkeitä asioita ja työstänyt siitä esityksen Explain everything –sovelluksella. Jo tarinan edetessä huomasi, miten hän vähitellen rohkaistui kokemustensa kertomisessa. Toiselle videolle opettaja oli kerännyt lapsilta kommentteja siitä, mikä eskarissa on parasta ja mikä tylsintä. Ohjevideoitakin tehtiin useita, mm. ompelukoneen langoituksesta ja pipon askartelusta.

Kaksi yläkoulun opettajaa oli tehnyt videon Minna Canthista ”malliksi ja rohkaisuksi oppilailleen”, jotta myös he valitsisivat videon kirjailijaesitystensä esittämismuodoksi. Itse video oli tehty iMoviella, mutta lopussa oli hieno I Can Animate –sovelluksella tehty kokoava ajatuskartta Canthin elämästä.

Lausahdus ”Onnistumisen elämyksiä myös opettajille”, oli yksi saamistamme palautteista. Moni osallistuja hämmästyi siitä, miten hienoja tuotoksia he saivat aikaan näinkin pienessä ajassa. Seuraavaksi näitä onnistumisen elämyksiä on tarjolla heidän oppilailleen ja eskarilaisilleen.

Matleena Laakso ja Jarmo Tanskanen

–  –  –
Kirjoitus on julkaistu alunperin Open päivitys -blogissa, mistä löydät tarinoita eri koulutuskerroilta jo vuodesta 2011 alkaen. Open päivitykset ovat OPH-rahoitteisia koulutuksia ja toteuttajina ovat
Suomen eOppimiskeskuksen päättävistä yhteisöjäsenistä muodostetut konsortiot. Yllä kuvatun koulutuksen järjesti Valopi Oy.

ITK ja digiosallisuus (Matleenan blogi)

Kuvassa on tämän vuoden ITK-juliste. Teemana on ”ITK tuulettaa
– sata lasissa”, jota tapahtuman sivulla kuvataan seuraavasti:
”On aika tuulettaa. Kun avaa ikkunan sisään tulvii raikasta ilmaa. Samoin käy aivoille, kun  suhtautuu avoimesti muutokseen ja uusiin ilmiöihin. Digiaika haastaa meidät kaikki. On opittava uutta ja mietittävä, mitkä uusista asioista ovat iloksi minulle ja hyödyksi oppilailleni. On opiskeltava ja hankittava uusia tietoa ja taitoja, jotta voi perustellusti pohtia erilaisia vaihtoehtoja oppimisen ja opetuksen  tukemiseksi.”

Loppuviikosta järjestetään jälleen ITK, joka on monelle meistä digipedagogeista tärkein vuosittainen ammatillinen tapahtuma. Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi järjestetään joka kevät Hämeenlinnan Aulangolla.

Työskentelen muutaman päivän kuussa asiantuntijana TAMKin koordinoimassa Digiosalliseksi-hankkeessa ja perjantaina 7.4. klo 12:00-12:15 pidän hankkeen projektipäällikkö Minna Seppälän kanssa siihen liittyvän Chat&foto -esityksen. Otsikkomme on Erityistä tukea tarvitsevien nuorten digiosallisuuden tukeminen (ks. esityksen kuvaus ITK:n sivulta ja diat alta).

Kaikki Chat&foto-esitykset pidetään tilassa 25, minne pääsee laskeutumalla portaat alas hotellin aulan rappusista, sinne yökerhon suuntaan. Esityksia siellä on torstaina klo 12.00-16.00 ja perjantaina klo 9.45-12.30 aina 15 min. välein niin, että esitysten jälkeen on varattu aikaa kysymyksille ja keskusteluille. Ohjelmasta näet tarkemman aikataulun ja esityksten kuvaukset.

Twitter on ITK:ssa tärkeässä roolissa, joten tervetuloa myös tviittaamaan!