Syksyllä näytään turuilla ja toreilla (AAVA-hanke)

Kesäkuun alussa kokoonnuimme laajennetulla projektiryhmällä rakentamaan avoimien ammatillisten opintojen markkinointisuunnitelmaa eri kohderyhmiä silmällä pitäen. Oman ydinryhmämme lisäksi olimme saaneet täydennystä graafisesta suunnittelijasta ja markkinoinnin asiantuntijasta. Työstimme suunnitelmia kahdessa ryhmässä, joista ensimmäinen keskittyi hankkeessa syntyvän koulutustarjotinmallin markkinoimiseen toisen ryhmän pohtiessa varsinaisen kohderyhmän löytämistä ja innostamista.

Nauttiessamme auringonpaisteesta Puolalanpuistosssa oli ideoiden helppo antaa virrata. Saimme kasaan kaksi erinomaista ja toteutettavaa konkreettista markkinointisuunnitelmaa. Ensi syksynä avoimet ammatilliset opinnot näkyvät ja kuuluvat turuilla ja toreilla. Tavoitteemme on, että järjestelmällisen markkinoinnin ja levittämistyön tuloksena avoimien opintojen konsepti on kaikille niin tuttu, että ohjaavat tahot osaavat niitä suositella ja opinnoista kiinnostuneet osaavat niitä itse kysyä ja uusia koulutuksen järjestäjiä lähtee spontaanisti mukaan tarjoamaan uusia opintoja koulutustarjottimen kautta.

Hanketoimijoita osallistui Sujuvat siirtymät –seminaariin 3.-5.5.2017 (Yksilöllisyyttä opintopoluille)

Yksilöllisyyttä Opintopolulle- hankkeen toimijoita osallistui SUJUVAT SIIRTYMÄT – YHDESSÄ SAA AIKAAN ENEMMÄN- seminaariin 3.-5.5.2017.

Yhteistyöseminaarin tavoitteena oli tiedon, osaamisen ja näkökulmien jakaminen, uuden löytäminen ja vanhan täydentäminen. Tavoite toteutui mainiosti ja lopputuloksena syntyi uudenlaista yhteistyötä ja ideoita hankkeiden toteutuksiin ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen.

”Nostoja seminaarista”

Seminaarin aluksi kuulimme meitä kaikkia niin kovasti kiinnostavasta reformista ( Elise Virnes). Esitys antoi vastauksen moniin kysymyksiin, vaikkakin vielä on varmasti joitakin epäselviä ja epävarmoja asioita niin reformista kuin tulevasta ops-uudistuksestakin.

Nuorten elämänpolut ja monialaisen yhteistyön tarjouma- esityksessä Seija Nykänen toi esiin, että yhteistyö niin nivelvaiheessa, johtamisessa kuin kaikessa palvelutarjoamassa on erittäin tärkeää.

”Ei kukaan työntekijä, ammattiryhmä eikä organisaatio yksin pysty vastaamaan asiakkaan palvelutarpeisiin.” (Chances haastattelu, Nykänen 2005)

AMIS 2016-tutkimus toi esiin todella mielenkiintoisia asioita ammattioppilaitoksissa opiskelevien ajatuksista. Noin 90% opiskelijoista on ylpeitä siitä, että opiskelee ammattioppilaitoksessa. Samoin noin 90% on sitä mieltä, että käymäni ammattikoulutus tarjoaa minulle monipuolisia vaihtoehtoja työelämään liittyen ja uskon, että tulen pärjäämään elämässä hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.

Osallistujat saivat ”iltaläksyksi” tehdä kolmen valokuvan esityksen yhteistyöstä. Esityksen näimme seuraavana päivänä ja ne olivat huikeita. Opettajat ja hanketoimijat ovat todistetusti siis innovatiivisia ja taitavia.

Toisena päivänä seminaarissa oli vuorossa erilaiset ja eriaiheiset työpajat. Työpajat olivat aktivoivia ja aiheiltaan mielenkiintoisia. Olisi ollut hienoa päästä osallistumaan niihin kaikkiin.

  • Tyopaja 1: Verkostosta voimaa muutokseen ja työssäjaksamiseen, Mikko Nykänen
  • Työpaja 2A: Sujuvat siirtymät -projektipäällikköpaja: Sanna Laiho,
  • Työpaja 2B: Maahanmuuttajanuorten ohjaus ja joustavat koulutuspolut, Anu Parantainen ja Matti Mäkelä
  • Työpaja 3: Byströmin talon yhteistoiminta eri sektoreiden kanssa, Virpi Huittinen ja Jutta Pernu-Määttä
  • Työpaja 4: Yhdessä reformin laineilla
  • Työpaja 5: Miten tulevaisuuteen ohjataan, Sari Miettinen, Nina Pietikäinen

Iloisin mielin kiitämme järjestäjiä ja odottelemme seuraavia yhteisiä tapaamisia.

Oppijan digitaalinen jalanjälki – suositukset oppilaitoksille (Poluttamo)

Mitä oppilaitosten tulee huomioida käsitellessään opiskelijoiden henkilötietoja? Mitä oppimisanalytiikan työkalujen käyttöönottoa harkittaessa tulee huomioida?
Oppijan digitaalinen jalanjälki – suositukset oppilaitoksille

Webinaaritallenne: Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille (Poluttamo)

Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille
– Poluttamo-hankkeessa tehtyä ja tekeillä
Webinaaritallenne 23.5.2017

Webinaarissa esiteltiin toisen asteen opiskelijoille tehdyn tiedonhankintaan liittyvän kyselyn tuloksia ja Poluttamo-hankkeessa tekeillä olevia sisältöjä ja tehtäviä.

Esittelijöinä toimivat informaatikot Annamari Pudas ja Anitta Örn Lapin AMK:sta.

Esitysdiat


Apua sieppareille ruispellossa − oppimisanalytiikka opintojen ja opetuksen tukena (Poluttamo)

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Rolf Lindén & Mikko-Jussi Laakso, Turun yliopisto
Kuvat: ViLLE-team

SeOppi 1-2017 sivu 8J. D. Salingerin vuoden 1951 klassikko Sieppari ruispellossa kuvailee 16-vuotiaan Holden Caulfieldin elämää ja ajatusten kulkua, kun hänet erotetaan huonojen arvosanojensa takia viidennen kerran koulusta. Elämää sävyttävät aiemmat tragediat, vaikea suhde vanhempiin ja eteerinen haaveilu merkityksellisyydestä, jota kuvastaa hyvin kirjan nimeksikin valikoitunut haaveammatti siepparista, joka estää leikkiviä lapsia näkymättömiltä vaaroilta.

Vaikka ajatus viidesti koulusta erotetusta pojasta tuntuu nyky-Suomessa kärjistetyltä, kirja kuvailee hyvin hapuilevaa nuorta, joka ei saa tarvitsemaansa tukea eikä löydä etsimäänsä suuntaa elämälleen. Holden tekee saman valinnan monen nykyaikaisen vertaisensa kanssa eikä hae tarvitsemaansa tukea heiltä, jotka voivat häntä auttaa.

Nykynuorten etuna Salingerin aikakauden nuoriin on, että apua on mahdollista saada jo ennen kuin sitä pyytää, ja huonosti menestyviä pyritään erottamisten sijaan auttamaan. Sähköiset oppimisjärjestelmät keräävät systemaattisesti tietoa opiskelijan toiminnasta järjestelmässä, ja sisään- ja uloskirjautumisten ja tehtäväpalautusten ohella tietoa kertyy muun muassa vastausten oikeellisuudesta, tehtävien avaamisista ja sulkemisista sekä eri toimenpiteisiin käytetystä ajasta. Kun tietoa kerätään samanaikaisesti riittävän suurelta määrältä opiskelijoita, kerätystä datasta voidaan tiedonlouhinnan ja tilastollisten menetelmien avulla havaita toimintaa kuvaavia säännön alaisuuksia. Eräs esimerkki tällaisten säännön alaisuuksien tunnistamisesta on Lasse Seppäsen SeOppi-lehden numerossa 02/2016 kuvailema keskeyttämisriskin alaisten opiskelijoiden tunnistaminen opiskelijoiden kirjautumiskäyttäytymisen avulla. Taustalla vaikuttava ajatus on selvä – motivoituneet opiskelijat tekevät tehtäviä ja hyödyntävät tarjottua kurssimateriaalia, ja samalla kirjautuvat säännöllisesti kurssijärjestelmään.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Silloin, kun oppimisjärjestelmää käytetään tehtäväpalautusten ohella myös itse tehtävien tekoon, kertyvästä datasta paljastuu tietoa myös opiskelijoiden opiskelutottumuksista ja ajanhallinnasta. Osalla opiskelijoista on taipumuksia tehdä saamiaan tehtäviä öisin, jolloin säännöllinen unirytmi kärsii ja opiskelija menestyy opinnoissaan huonommin. Kun tehtävät tehdään suoraan oppimisjärjestelmään, huono toimintamalli voidaan tunnistaa ja siihen vaikuttavat ylläpitävät tekijät voidaan selvittää yhdessä opiskelijan kanssa. Ajatus on siis sama kuin Seppäsen esimerkissä, mutta erityyppinen data tarjoaa vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Huonot opiskelutottumukset ja heikentynyt motivaatio heijastuvat useille kursseille samanaikaisesti, mutta opiskelijalla voi vastaavasti olla ongelmia myös yksittäisten kurssien kanssa. Tarkasteltava ajanjakso on tällöin paljon lyhyempi — olennaista tietoa opiskelijan opintomenestyksestä on yleensä tarjolla vain muutamalta viikolta kurssin alusta. Erityisesti suurilla kursseilla opettaja ei ehdi saada riittävän tarkkaa kuvaa yksittäisten opiskelijoiden taidoista, eikä opiskelija aina osaa Holdenin tavoin itse arvioida oman osaamisensa riittävyyttä. Toistuvasti luennoitavilla suurilla kursseilla voidaan kuitenkin hyödyntää aiemmilta vuosikursseilta kertynyttä dataa, jonka avulla voidaan ennustaa opiskelijan opintomenestystä meneillään olevalla kurssilla. Keskeisenä ajatuksena on, että vaikka yksittäiset opiskelijat vaihtuvatkin vuosittain, eri vuosikurssit ovat silti keskenään melko samanlaisia. Kun opiskelija lähtee kulkemaan kurssilla polkua, jollainen on jo usein aiemmin johtanut huonoon lopputulokseen, hänelle voidaan tarjota apua kurssin suorittamisessa. Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella kolme neljäsosaa seitsemänviikkoisen korkeakoulukurssin pudokkaista voidaan tunnistaa pelkästään tehtäväpalautusten ja saavutettujen pistemäärien perusteella luotettavasti jo muutaman viikon jälkeen, vaikka iso osa kurssin sisällöstä on edelleen opettamatta. Ennakoivia tekijöitä täydentämällä tunnistus voidaan tehdä vielä tätäkin aikaisemmin.

Yhdistämällä erilaisia analytiikalla avustettuja tukitoimia arvioimme saavuttavamme keskimääräiselle opiskelijalle noin kymmenen opintopisteen parannuksen vuositasolla. Holdenin kaltaisille nuorille on siis mahdollista saada apua ajoissa, mutta miten pidetään huolta siitä, että kiireellisesti apua tarvitsevia nuoria on alun alkujaankin mahdollisimman vähän?

Oppimisjärjestelmän päätehtävä on helpottaa opettajan arkea ja vapauttaa hänet rutiininomaisista tehtävistä oppilaiden tueksi. Turun yliopistossa kehittämämme ViLLE-oppimisjärjestelmä on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Valtaosa sen tehtävistä on satunnaisesti generoituja ja automaattisesti arvioituja eli oppilas voi harjoitella opeteltavaa asiaa saman tehtävän avulla useita kertoja ilman, että tehtävä toistaa itseään. Satunnaisuus ja automaattinen arviointi mahdollistavat myös välittömän palautteen, jolloin oppilas näkee tehtävän malliratkaisun sekä tehdyn ratkaisun kannalta hyödyllistä tietoa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Alakoulussa sähköisiä tehtäviä voidaan hyödyntää monipuolistamaan opetusta ja opettamaan lapsille huomaamattomasti laitteiden käyttöä. Parhaimmillaan sähköiset tehtävät helpottavat eriyttämistä ja tarjoavat monipuolista tietoa oppilaiden osaamisesta. ViLLE:n matematiikan ja ohjelmoinnin sähköisen opintopolun avulla opettajalla on monta tapaa eriyttää oppilaitaan. Oppilaalle asetettua vaatimustasoa voidaan eriyttää ylöspäin, tarjota alaspäin mukautettuja perustehtäviä, tai luoda oppilaalle kokonaan yksilöllistetty matematiikan oppimateriaali, joka tukee hänen erityistarpeitaan. Toisto ja järjestelmän tarjoama palautesykli vahvistavat oppilaan osaamista ja tarjoavat mahdollisuuden kerrata yhdessä opittua sisältöä.

Oppimisjärjestelmän tarjoaman automaattisen palautesyklin ohella on tärkeää, että tieto oppilaan osaamisesta kulkee myös opettajan kautta. Analytiikan ansiosta opettajalle jää tarkka tieto oikeista ja vääristä vastauksista ja jopa tieto kotitehtäviin käytetystä ajasta. Oppilaiden laskemista matematiikan tehtävistä analysoidaan ViLLE:ssä tyypillisimmät solmukohdat, eli haastavimmat aihealueet matematiikan oppimisessa. Oppilaiden laskiessa tehtäviä opettaja näkee, ketkä oppilaista tarvitsevat lisää tukea, ja millä osa-alueilla tuen tarpeet ilmenevät. Näin oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää kohdentamaan opettajan niukkoja resursseja paremmin sinne, missä niistä on eniten
apua. Automaattisesti arvioidut ja välitöntä palautetta antavat tehtävät auttavat vapauttamaan opettajan resursseja myös muilla tavoilla, sillä iso osa oppilaista pystyy etenemään välittömän palautteen avulla itsenäisesti, jolloin tarve opettajan antamalle avulle pienenee. Opettaja pystyy tällöin keskittymään sellaisten oppilaiden auttamiseen, jotka eivät selviä tehtävistä itsenäisesti.

Oppimisanalytiikka ja oppimisjärjestelmät tarjoavat yhdessä opettajalle työkalut pudokkaiden tunnistamiseen ja oppimisvaikeuksien synnyn ennaltaehkäisyyn, ja omalta osaltaan auttavat ennaltaehkäisemään Holdenin kaltaisten tapausten syntyä nykyisessä koulutusjärjestelmässä. On vaikeaa kuvitella tulevaisuutta, jossa nykyinen koulutusjärjestelmämme olisi kehittynyt yhtä paljon nykyisestä, kuin nykyjärjestelmämme on kehittynyt Salingerin aikaisesta verrokistaan ilman oppimisanalytiikan ja oppimisjärjestelmien tarjoamaa yhteistä ja johdonmukaista tukea.

Turun yliopisto on pioneeri oppimisanalytiikan ja sähköisen arvioinnin tutkimuksen saralla ja yliopistoon perustettiin syksyllä 2016 Oppimisanalytiikan keskus. Keskuksen tavoitteena on luoda tutkimuspohjainen ja oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opetuksen kehittämisen malli taaperosta tohtoriin. Tätä varten keskus on mukana luomassa oppimisanalytiikan verkostoa, johon tarvitaan mukaan kaikki opetuskentän toimijat. Tämä verkosto kokoontuu seuraavan kerran ITK-päivillä huhtikuussa 2017 – Tervetuloa mukaan!

Pelillisyys tuo oppimiseen potkua (Yksilöllisyyttä opintopoluille)

Pelillistäminen ja gamification alkaa olla koulutusmaailmassa jo melko arkinen juttu. Oikein käytettynä sillä olisi mahdollista saada irti oppimisprosessista lisää tehoja. Pelillistämisellä tarkoitetaan pelien dynamiikan ja mekaniikan soveltamista eri ympäristöihin, kuten erilaisissa verkkopalveluissa, koulutuksessa tai työelämässä. Leikillisyys oppimisessa tarkoittaa oppimisympäristöä, joka tarjoaa eri vuorovaikutustilanteissa toteutuvia mahdollisuuksia ohjaamiseen, ja oppimiseen. Pelillisyys ja leikillisyys ovat toistensa lähikäsitteitä.

Sonja Ängeslevä on kirjassaan ”Oppimispelit, pelimäiset rakenteet ja kaupalliset pelit opetuksessa (2013)” listannut käytännönläheisiä seikkoja pelillisen oppimisprosessin aloittamisessa. Seuraavat kuusi periaatetta on hyvä muistaa kun aloitetaan suunnittelu.

1. Unohda 3D, massiiviset moninpelit ja muu tekniikka. Mieti pelejä sääntöinä, rakenteina ja mekaniikkoina. Mieti millainen peli on kyseessä (mm. seikkailu, ongelmanratkaisu, kamppailu, simulaatio) ja mieti miten peli toteutetaan (vuorovaikutteinen tietokonepeli, lautapeli, korttipeli, peliprototyyppi, animaatio, noppapeli, hahmopeli…).

2. Think small – lähde pienestä ideasta tai kokeilusta liikkeelle, mikä aihe tai asia voisi sopia pelin avulla opeteltavaksi?

3. Määrittele ja kirjaa ylös oppimistavoitteet.

4. Pilko oppimistavoitteet pienemmiksi haasteiksi, välitavoitteiksi.

5. Kierrätä ja kopioi peli-ideoita.

6. Pidä arvosanat ja pelit erillisinä.

Helppoja ja vaivattomia keinoja tuoda oppimisprosesseihin pelillisien elementtien uutta uutta potkua on käyttää valmiita teknologioita, kuten QR-koodeja, käyttää osana oppimisprosessia valmiita pelikonsepteja (kuten Pokémon Go tai Ingress), liveroolipelin elementtejä.

PokéPolulla testailtiin pelillistä meininkiä

YPO-hankkeen kehittämistilaisuudessa kokeilimme QR-koodipohjaista rastisuunnistusta, jossa rastit perustuivat Pokémon Gon pokestoppeihin ja gymeihin. Toisin sanoen yhdistimme kaksi erilaista toiminnallisuutta.

QR-koodi on EAN-koodin sukulainen mutta sillä on kaksi ulottuvuutta, leveys ja korkeus, joka tekee siitä ikään kuin labyrintin näköisen kuvan. QR on lyhenne sanoista Quick Response ja se toimii visuaalisesti siten että kun koodin skannaa (=kuvaa) puhelimen QR-koodi-sovelluksella (QuickMark, Upcode jne) se tekee etukäteen määritellyn toiminnon. Tällaisia toimintoja ovat mm. tekstin näyttäminen, web-sivun avaaminen älypuhelimen selaimella tai lokaation näyttäminen karttasovelluksella (esim. Google Maps). Koodia voi hyödyntää mainonnassa tai erilaisten ohjeiden laadinnassa (kauppaliikkeet, tilat, luontopolut jne.).

Pedagogisessa käytössä QR-koodin avulla voi rakentaa pelimäisiä ‘salapoliisitehtäviä’, joissa koodin takaa löytyy vihje seuraavaan toimintaan. QR-koodin olennaisin pedagoginen affordanssi on mahdollisuus ratkaista ongelmanratkaisutilanne sekä tuoda erilaisia ja erimuotoisia sisältöjä näennäisesti piilotettuna.

Oppijalle QR-koodin ‘selvittäminen’ on ongelmanratkaisutilanne, ‘pähkinä purtavaksi’, joka kuitenkin selviää suhteellisen helposti. QR-koodin taakse voi laittaa sanallisia vihjeitä, yhteystietoja, www-sivuja ja fyysisten paikkojen sijainteja koordinaattina.

Pokémon Go on paikannukseen ja lisättyyn todellisuuteen perustuva mobiilipeli, joka koukuttaa vahvasti pelaajiaan.

Koska pelaaminen tapahtuu kaupunkisuunnistuksen tapaan paikallisissa kohteissa, se edellyttää myös liikkumista melko paljon. Oletuksena on että liikkuminen tapahtuu kävellen tai polkupyörällä, mutta portaalikeskittymien välillä voidaan siirtyä myös autolla. Tärkeänä ajatuksena on kuitenkin liikunnallisuus. Aktiivisimmat Ingress-pelaajat ovat pelaajahistoriansa aikana kävelleet tai pyöräilleet tuhansia kilometrejä.

Mikä tästä pelistä sitten tekee sellaisen että sitä voisi hyödyntää pedagogisessa toiminnassa? Pokémon Go -pelin pedagogisia affordansseja:

* Peli on omiaan toimimaan tehokkaana ryhmäytysvälineenä, jolloin pelaajat ratkovat pelaamiseen liittyviä strategisia haasteita yhdessä tiimeinä, esimerkiksi valtaavat pokesaleja toisilta joukkueilta.

* Peliin liittyy vahva sosiaalinen ja samalla myös leikillinen aspekti, joka vapauttaa luovuutta ja parhaimmillaan mahdollistaa uusien ideoiden löytämisen.

* Pelaamisessa korustuu liikunnallisuus.

* Pelaamiseen on helppo liittää esimerkiksi reflektointiin liittyviä pedagogisia skriptejä, jolloin pelaaja voi pelatessaan dokumentoida haluttuja asioita.

* Blogaaminen ja valokuvapäiväkirjan pitäminen sopivat hyvin pelaamisen oheistoiminnaksi

* QR-koodien, fyysisten geokätköjen, liveroolipelin elementtien yms. avulla on mahdollista tuunata Pokémon Go -peliä haluamaansa pedagogiseen suuntaan, tosin peli sisältää jo itsessäänkin tarpeeksi pelillisiä elementtejä.

Avoimet ammatilliset opinnot, verkossa ja verkostoissa (Kokemuksia kehittämistoiminnasta)

Avoimia ammatillisia opintoja voi nyt viimeinkin pilotoida. Pitkin kevättä meille on tullut kysymyksiä opintojen aloittamisesta ja nyt voimme iloksemme kertoa, että kaikkea saa nyt kokeilla. Mitä enemmän ja mitä monipuolisemmin, sitä parempi! Kaikkien hankkeeseen osallistuvien koulutuksenjärjestäjien opintoja löytyy nyt tarjottimelta.  Uusia opintokokonaisuuksia tuodaan tarjottimelle koko ajan lisää ja ensimmäiset suuremmat kokonaisuudet alkavat jo hahmottua.

Yllättävän hankalaksi osoittautunut verkkotunnuksen hankinta saatiin kuin saatiinkin purkitettua. Avoimet ammatilliset opinnot -koulutustarjotin löytyy jatkossa osoitteesta:

www.avoimetammatillisetopinnot.fi

esitteet

Toukokuun ensimmäisellä viikolla loimme uusia suhteita ja virkistimme vanhoja kontakteja hanketoimijoihin Zoomi-verkoston risteilyllä. Avoimet opinnot kiinnostavat ja puhuttavat erityisesti siirtymien kanssa työskenteleviä. AAVAn konseptin mukainen valtakunnallinen, paikasta riippumaton ja kaikille avoin tarjonta herättää mielenkiintoa ja tuottaa nasevia kysymyksiä. Jotta tarjonnasta saadaan juuri niin timanttinen ja aitoa tarvetta vastaava, me tarvitsemme juuri nyt eniten teidän apuanne. Haluamme mielipiteitä, kokemuksia, kommentteja ja kehittämisideoita. Mikä toimii, mikä ei? Mitä lisää, mitä pois? Miten toimimalla avoimet ammatilliset opinnot ovat kaikkien saatavilla ja kaikkien huulilla vielä kymmenen vuoden kuluttua?

Webinaari: Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille (Poluttamo)

Tiedonhankintataitoja toisen asteen opiskelijoille
– Poluttamo-hankkeessa tehtyä ja tekeillä
23.5.2017 klo 14.00-14.30

Webinaarissa esitellään toisen asteen opiskelijoille tehdyn tiedonhankintaan liittyvän kyselyn tuloksia ja Poluttamo-hankkeessa tekeillä olevia sisältöjä ja tehtäviä.

Esittelijöinä toimivat projektipäällikkö Marjatta Puustinen sekä informaatikot Annamari Pudas ja Anitta Örn Lapin AMK:sta. Muutokset mahdollisia.

Webinaarihuoneen osoite:
http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/poluttamo/

Facebook-tapahtuma

Poluttamo mukana SeOppi 1/2017 -lehdessä (Poluttamo)

Poluttamo-artikkeleita SeOppi-lehdessä:

Sujuvuutta tiedonhankintataitoihin (Poluttamo)

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Marjatta Puustinen, Annamari Pudas

SeOppi 1/2017 sivu 22Lapin ammattikorkeakoulun kirjasto ja eOppimiskeskus ovat mukana Poluttamo – oma digipolku oppimiseen -hankkeessa, jossa Lapin AMK:n tavoitteena on mm. koota ja luoda toimintamalleja sekä tehdä verkkoon palveluja ja sisältöjä, jotka auttavat toisen asteen opiskelijoita edistämään tiedonhankintataitojaan opintojaan tai työelämää varten.

Eri koulutusohjelmissa ja -aloilla tiedonhankintataitojen merkitys vaihtelee. Nykyään alaa ja ammattia voidaan vaihtaa usein ja elinikäinen oppiminen koskettaa lähes kaikkia. Siksi tiedonhankintataitoja on syytä kasvattaa vaihe vaiheelta tarpeen mukaan.

Korkeakouluissa tiedonhankinnan taitoja opetetaan opintojen eri vaiheissa vaihtelevassa määrin. Usein opinnot liittyvät muihin ns. oppimaan oppimisen taitojen opetukseen. Opintomateriaalit tai -jaksot saattavat olla suljetuissa oppimisympäristöissä ja niiden tiedonlähteinä käytetään aineistoja, joihin on pääsy vain kyseisen oppilaitoksen opiskelijoilla ja henkilökunnalla. Toisella asteella taitojen kirjo on todella suuri, ja jatkumoa tiedonhankintataitojen systemaattisesta opettamista läpi eri koulutusasteiden ei yleensä ole.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että netin käyttötaito viihdetarkoituksessa eri välineillä ei takaa tiedonhankintataitojen ja lukemisen ymmärtämisen kehittymistä. Poluttamo-hankkeessa tehtiin toisen asteen opiskelijoille pienimuotoinen kysely tiedonhankinnasta. Eri koulutusaloilla vastaukset (379 vastaajaa) olivat hyvinkin erilaisia. Painettujen kirjojen koettiin vielä olevan tärkeä tiedonlähde, mutta verkosta saatava materiaali ja tuntimuistiinpanot olivat merkittävässä roolissa. Tässäkin kyselyssä moni koki nykyisten taitojensa olevan riittäviä opintoja ajatellen. Vastaajat saivat itse kirjoittaa mikä on tiedonhankinnassa vaikeaa. Noin 50 vastauksessa luotettavan tiedon löytäminen ja arvioiminen mainittiin vaikeaksi ja/tai aikaavieväksi. Toiseksi vaikeimpana (15 vastauksessa) kirjattiin oikeiden hakusanojen löytäminen.

Tiedonhankinnassa tärkeässä osassa ovat digitaidot, lähinnä kyky hyödyntää verkkoa sekä erilaisia laitteita. Pohjimmiltaan tiedonhankinta on kuitenkin kognitiivinen prosessi. Se vaatii kykyä tunnistaa oma tiedontarpeensa, ymmärtää käsitteitä ja niiden välisiä suhteita, arvioida ja valikoida tietoa kriittisesti sekä soveltaa sitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Poluttamo-hankkeessa pohditaan erilaisia keinoja, joilla käytännön digitaidot ja tiedonhankinnan kognitiivinen ulottuvuus saadaan kohtaamaan. Pelillisyys on noussut vahvaksi vaihtoehdoksi. Esimerkiksi Educational Escape Room -menetelmä on yksi tapa, joka voi tuoda lisää tehoa ja iloa tiedonhankintataitojen kehittämiseen. Pelatessaan nuori voi hyödyntää omia vahvuuksiaan (digitaidot) uusien taitojen kehittämisessä (tiedonhankinta) ja olla aktiivinen toimija omassa oppimisessaan.