Uusi mullistava oppimisteoria: opetetaan takaperin!

Yritin keksiä otsikkoon nasevan väännöksen flipped classroomista.

Flipped classroom eli suomeksi käänteinen luokkahuone (myös käänteinen opetus/oppiminen) tarkoittaa sitä, että opettaja jakaa luentonsa etukäteen opiskelijoiden katsottavaksi esim. YouTube-videona, jolloin opettajalla jää tunnilla enemmän aikaa vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa. 

Matkan varrella flipped classroomiin on liitetty jos jonkinlaista tämän hetken muotisanaa, mutta tuota se tarkoittaa.

Ideahan on mahtava: kun ollaan yhdessä koolla, niin aikaa ei kannata tuhlata siihen, että yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Ja opettajat tekemässä videoita nettiin – saataisiin opettajat vihdoinkin jakamaan tietoaan avoimesti! Natsaa myös hyvin viimeisimmän teknologian kanssa: videot näkyvät kätevästi niin mobiilisti kuin tableteillakin.

Flipped classroom näyttää iskeneen suoraan kultasuoneen. Siksi se leviääkin nyt opettajilta toisille ja se on kuuma puheenaihe kaikkien TVT:stä kiinnostuneiden opettajien ja opetuksenkehittäjien keskuudessa. Tätähän kaikki opettajat haluavat ehdottomasti tehdä, eikö niin?

No, ei aivan, ikävä kyllä. Painetaan tässä kohtaa vähän jarrua ja vaihdetaan analyyttisempi vaihde silmään.

Realisti sisälläni kuiskii, että moni opettaja kysyisi ensin pari kysymystä:

  1. Pitäisikö ne videot tehdä palkattomalla ajalla?
  2. Mitä hyötyä olisi opettaa asiat kaksi kertaa: ensin videolla ja sitten uudestaan koulussa?

Saattaisipa joku huomauttaa myös siitä, että koululla on yksi ainoa videokamera, niin pitäisikö kamerakin ostaa itse. Ja mitä OAJ:kin tästä sanoo.

Tämä on oikea ongelma: resurssien puute ja jämähtänyt toimintakulttuuri, jossa oman osaamisen jakamisella ei nähdä itseisarvoa.

Toisaalta flipped classroom voi kuulostaa monen korvassa hyvinkin tutulta – kuten minusta, joka erehdyin kyseenalaistamaan idean uutuuden Facebook-keskustelussa mainitsemalla, että käytetäänhän videomuotoisia virikemateriaaleja esimerkiksi ongelmalähtöisessä oppimisessa. Eikä ainoastaan siinä, vaan video + sitä seuraava työskentely -opetusmallia on käytetty jo pitkään monimuoto-opetuksessa. Monimuoto-opetus on sitä, että yhdistetään opetuksessa sekä verkko-opetusta että lähiopetusta. Englanniksi (lähes) samaa asiaa tarkoitetaan käsitteellä blended learning (suom. sulautuva oppiminen), johon viitataan myös flipped teachingin Wikipedia-artikkelissa.

Flipped classroomin idea on nimensä mukaisesti kääntää perinteinen luentopainotteinen opetus päälaelleen. Perimmäinen tarkoitus on aktivoida oppijaa. Suomessa oppijan aktiivista roolia ja aktivoivaa opetusta on korostettu ainakin parikymmentä vuotta. Jos mennään ihan juurille asti, niin kyse on konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä, jonka mukaan “oppiminen on aktiivista uusien kokemusten ja tietojen sovittamista aiempiin tietorakennelmiin” (lähde). Oppimista siis tapahtuu, kun oppija tekee jotakin opittavaan asiaan liittyvää eli käsittelee tietoja (keskustelemalla, kirjoittamalla, testaamalla, kehittämällä omia teorioita tms.), koska vain siten uusi tieto tulee osaksi aiempia tietokokonaisuuksia. Esimerkiksi itse vierastan koulutuksia, joissa luentoon ei liity mitään työskentelyä.

Flipped classroomin kritiikki luentopainotteisuutta kohtaan on erittäin aiheellista. Konstruktivismin kulmakiviä on, että oppimisen oivallusta ei saa viedä oppijalta pois esittämällä tiedot valmiiksi pureskeltuina kliinisinä faktoina. Symbolinen esitys ei saa edeltää oppijan omaa konstruktiota. Jos opetus nähdään “tietojen kaatamisena oppijan päähän” eli faktoja luettelevana luentona, niin se on syvällistä oppimista poissulkevaa toimintaa.

Flipped classroomin mukainen luentovideoiden katselu esitehtävinä ei automaattisesti merkitse opetuksen paranemista. (Sen sijana vuorovaikutuksellisen työskentelyn lisääminen suurella todennäköisyydellä merkitsee.) Luennon hyvyys tai huonous konstruktivistisesta näkökulmasta riippuu siitä, onko luennon aikana mahdollisuus oppimisen oivalluksiin – eli miten luento on rakennettu – ja etenkin siitä, millaisen opetuskokonaisuuden osa luento on. Hyvä esimerkki on jo edellä viittaamani ongelmalähtöinen oppiminen, jossa videoluento voi toimia opittavaan aihekokonaisuuteen liittyvien avointen kysymysten, tapausesimerkkien yms. esittämisessä, jonka pohjalta ryhmät asettavat omat ongelmansa, jotka sitten ratkaistaan yhteisöllisen tiedonrakentelun avulla.

Flipped classroom ei siis ole oikotie onneen kuten ei mikään muukaan muotisana saati “temppuoppi”. Jos se kannustaa useampia opettajia nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukaiseen opetukseen (johon sisältyy TVT:n käyttö opetuksessa) – tai peräti “oppimisen johtamiseen” opettajajohtoisen opetuksen sijasta, kuten Mikko Jordman aihetta sivuten kirjoittaa – niin se on pelkästään mainiota.

Joten ei muuta kuin luokat nurinpäin! Mutta tehdään silti vielä muutakin, koska muuten opiskelijat kyllästyvät pian YouTube-videoihin kuin ainaiseen luennointiin konsanaan. ;)

Lisää flipped classroomista:

P.S. Jos haluaa “opettaa takaperin”, niin siihen ei ole pakko käyttää YouTube- tai mitään muitakaan videoita. Suomalainen osaaminen on näyttänyt opetuksessa kyntensä, joten suosin tässäkin kohtaa mieluummin suomalaista: videoiden katselun sijasta kannattaa laittaa oppijat yhdessä rakentamaan tietoa siten kuin tieteellinen tieto on alunperinkin kehitetty eli tutkien vaikkapa tutkivan oppimisen mukaisesti. Uuden tiedon luominen on tehokkainta oppimista!

Yksi kommentti artikkeliin ”Uusi mullistava oppimisteoria: opetetaan takaperin!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *