“Koulut ovat suomalaisen maiseman olennainen osa. Hiljattain koulut ovat myös kansainvälisellä kentällä Pisa-tutkimuksen ansiosta näkyvään asemaan nousseita. Pisassa on todettu koulujärjestelmämme kuuluvan suoritusten perusteella maailman parhaimmistoon. Tässä on myös koulun kuorilla merkittävä rooli.” Näin todetaan Suomen rakennustaiteen museon tiedotteessa.
Venetsian arkkitehtuuribiennalissa järjestetään näyttely suomalaisista koulurakennuksista 29.8.– 21.11.2010. Näyttelyn on tuottanut Suomen rakennustaiteen museo. Esillä on erilaisia 2000-luvulla rakennettuja kouluja pääkaupunkiseudulta ja Joensuusta. Helsingistä esitellään hilpeä ja oppimista kannustava Strömbergin koulu, uuden asuinalueen keskukseksi muotoutunut Viikin suuri normaalikoulu ja arkkitehtuuriltaan raikkaan nuorekas Hiidenkiven koulu. Sipoosta mukana on lempeä ja virikkeinen Sakarinmäen koulu ja arkkitehturiltaan suoraviivainen Enterin koulu. Joensuun lyseon peruskoulu on puurakenteinen ja tyylikäs. Espoosta mukana on tänä syksynä käyttöön otettava Kirkkojärven koulu Espoossa.
Olisi mukava päästä joskus tutustumaan näihin uusiin kouluihin. Erityisen mielenkiintoista olisi nähdä, millaisia tiloja kouluihin on syntynyt ja miten niitä hyödynnetään. Onko perinteinen luokka-käytävä-opettajanhuone-ruokala-aula -yhdistelmä yhä käytössä vai onko kouluissa siirrytty ryhmätyötiloihin ja liikuteltaviin seiniin ja muunneltaviin tiloihin? Miten koulurakennus tukee oppimista? Lapsuuden koulusta muistan, että siellä oltiin kahden kerroksen väkeä: pienet alakerrassa, vanhemmat koululaiset yläkerrassa. Piha taisi silti jäädä parhaiten mieleen: siellä oli kaistale metsää, joka tarjosi oivan paikan mielikuvitusleikeille, jalkapallolle ja kiveltä toiselle hyppelylle.