Kansalaisopisto verkossa (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Tuija Rantamaa, Tornion kansalaisopiston kieltenopettaja

Kokemuksia Peda.net-ympäristön hyödyntämisestä kansalaisopiston kielten opetuksessa.

Kansalaisopistomme on valinnut tänä vuonna oppimisympäristökseen Peda.net – ympäristön. Tämä ympäristö vaikutti läpikäydyistä vaihtoehdoista käytännöllisemmältä ja tarpeeksi kattavalta oppilaiden ja opettajien käytettäväksi. Mielestäni ympäristö suokin opettajalle paljon erilaisia mahdollisuuksia materiaalin työstämiseen ja esille laittamiseen. Samoin se suo opiskelijoille monipuolisuuden ja helppouden opiskeluun. Opiskelijat pääsevät vain muutamalla klikkauksella tarkastelemaan omaa kurssiaan. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä asia opiskelijoiden kiireisessä elämässä.

Kurssirakenteen luominen ja esiintuominen ympäristössä onnistuu hyvin ja kurssin sisällön saa selkeästi esiin. Pidän kursseillani ympäristöä enimmäkseen materiaalipankkina, koska oppilailla on oppikirjat, jota seuraamme ja käymme ensisijaisesti läpi. Luomistani materiaalipankeista löytyy lisäharjoituksia, linkkejä esim. kielioppiympäristöihin, uutisiin opettamissani kielissä ja muihin digisovelluksiin, joissa oppilaat voivat harjoitella lisää opiskelemaansa kieltä omalla ajallaan. Lisäksi olen lisännyt kulttuuritietoutta linkein (musiikki, videot) ja kuvin. Eniten ympäristön työkaluista omassa käytössäni ovat tiedosto-, tehtävä-, teksti-, kuva-, kuvagalleria- ja ilmoitustaulutoiminto. Viimeisin on erittäin tärkeä, koska kaikki eivät ehdi aina tunneille, mutta kuitenkin ovat kiinnostuneita, mitä tehtäviä seuraavalle tunnille annettiin.

Ympäristön käyttäminen ei ole osoittanut tuovan sen suurempia haasteita omaan työhöni. Alku on aina hankalaa ja aikaa vievää, mutta rutiinit lisäävät varmuutta ja nopeuttavat toimintaa. Kaikkein haastavinta ovat linkittäminen ja lisättävien materiaalitiedostojen muotojen sopivuus ja käytännöllisyys. Ajatuksen tulee olla mukana, varsinkin tiedostojen jako-oikeuksien määrittämisessä. Kaikkea ei voi, eikä ole hyödyllistä materiaalipankkiinkaan lisätä.

Se, mikä korostuu eniten tässä muutoksen tilassa, on laaja-alainen tietoteknisten taitojen hallinta. Vaikka TVT -taitoja on hiottu pikkuhiljaa muutaman vuoden, ei kaikkea näytä oppivan ja sisäistävän ihan heti. Harjoittelu ja kokeileminen ovat ensiarvoisen tärkeää ja tuottaa pidemmän päälle varmaankin toivottua tulosta.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

Suomalaisen koulun 100 vuotta! (Erja Sandberg)

Suomalaisessa koulussa on tapahtunut merkityksellisiä ja merkittäviä asioita viimeisen sadan vuoden aikana. Näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on hyvä muistella hieman myös koululaitoksemme kehittymistä ja nykytilaa. Seuraavassa muutamia näkökohtia aiheeseen.

Kansakoulusta peruskouluun

Kansakoulujen historia ulottuu yli sadan vuoden tarkastelujakson aina 1850-luvulle saakka. Alun perin kansakoulun tarkoituksena oli saada peruskoulutusta myös maaseudulla asuville lapsille ja nuorille. Käytännölliset oppiaineet kuten käsityö, puutarhanhoito sekä taloustyöt olivat vahvasti mukana kansakoulun opetettavina aiheina. Kuusivuotinen kansakoulu korvasi ensin esimerkiksi pappiloissa järjestetettyjä kiertokouluja ja vähitellen ne vakiintuivat omaksi järjestelmäkseen.

Rinnakkaiskoulujärjestelmän toinen puoli, erikseen pyrittäviin oppikouluihin ja keskikouluihin muodostui kansakoulun kaksi viimeistä luokkaa. Haettaessa maksulliseen ja osin yksityiseen oppikouluun painotettiin riittävää koulumenestystä sekä taloudellisia mahdollisuuksia käydä koulua. Ns. alakansakoulun oli määrä tarjota alkuopetusta ja oppikoulun taas jatko-opetusta. Keskikoulussa koulutusjärjestelmä oli vahvasti sukupuolittunutta. Perustettiin erikseen tyttökouluja ja poikakouluja, usein nimityksillä tyttölyseo ja poikalyseo.

100 vuotta sitten kansakoulu tavoitti noin 60 % kouluikäisistä lapsista ja nuorista. Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921, jolloin kunnat velvoitettiin entistä tiiviimmin perustamaan ja ylläpitämään kansakouluja. Kansakoulua käytiin kuutena päivänä viikossa, myös lauantaisin.

Aluksi kansakoulun opettaja(t) saattoi(vat) olla kylän ainoita kirjoitustaitoisia henkilöitä. Heitä hyödynnettiinkin esimerkiksi luottamistehtävissä kunnallishallinnossa. Näin kansakoulujen yhteiskunnallinen merkitys korostui varsinkin maaseudulla Suomen itsenäistymistä edeltäneinä vuosikymmeninä muutenkin kuin opettajien tekemän opetustyön ansiosta.

Yleissivityksen kehittäminen oli katkonaista toisen maailmansodan ja 1930-luvun laman aikana. Suomalaista koulujärjestelmää pidettiinkin 1950-luvulla muusta Länsi-Euroopasta jälkeenjääneenä ja sitä moitittiin yhteiskunnallista epätasa-arvoa korostamavana kansan jakauduttua kansakouluun ja oppikouluun. Taloudellisesti heikommilla olevien perheiden (kuten maanviljelien tai työläisten) ei useinkaan ollut mahdollista kustantaa lapsensa opiskelua maksullisessa oppikoulussa.

Kansakoulujärjestelmä oli vahva instituutio aina peruskoulujärjestelmän lanseeraamiseen saakka. Samassa yhteydessä koulutyöviikko supistettiin viisipäiväiseksi. Myös kansakoulunkoulutarkastajien virat lakkautettiin. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin vaiheittain lapista alkaen vuodesta 1972 – ja viimeisetkin peruskoulut aloittivat toimintansa pääkaupunkiseudulla vuonna 1977.

Kaikki kansakoulut muuttuivat peruskoulujen ala-asteiksi, vuosiluokiksi 1–6. Jatkoluokat eli kouluvuodet 7–8 sulautettiin yhdessä keskikoulujen kanssa peruskoulujen yläasteiksi. Kansakoulunopettajat siirtyivät ala-asteiden luokanopettajiksi. Opetuksen järjestäjiksi nimitettiin kaikki kunnat ja siten maksullinen oppikoulujärjestelmä muutettiin maksuttomaksi kunnan alaisuudessa toimiviksi yläasteiksi. Peruskoulujärjestelmä oli ns. yhteiskoulua, jolloin erillisen tyttökoulut ja poikakoulut sulautettiin yhteiseksi kouluksi. Vähitellen ala-asteita ja yläasteita alettiin kutsua alakouluksi ja yläkouluksi ja myös yhtenäiskoulu-nimitystä käytettiin kuvaamaan koko peruskoulua. Peruskoulujärjestelmä luotiin koko kansakunnan kouluttamiseen.

Tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen kehittyminen

Erityisryhmien opetus voidaan katsoa alkaneen 1800-luvun loppupuolella aluksi aistivammaisuuden, erillisten kuurojen ja sokeiden koulujen, myötä. Vammaisten lasten opetuksesta määrättiin ensi kertaa Suomen suurruhtinaan julistuksella 1900-luvun taitteessa. Ensimmäisiä ja edelleen voimissaan olevia valtion omistamia erityisryhmien kouluja olivat Tervaväylän koulu Oulussa, Haukkarannan koulu Jyväskylässä ja Mikael-koulu Mikkelissä. Helsingissä toimi myös ns. Raajarikkoisten työkoulu, ja se tunnetaan nykyisessä muodossaan Ruskeasuon kouluna.

1900-luvun taitteessa perustettiin myös ns. heikkolahjaisten erikoiskouluja. Näiden nimitystä muutettiin myöhemmin apukouluiksi. Samaan aikaan aloitettiin myös kehitysvammaisten opetus, aluksi ns. tylsämielisten kasvatuslaitoksena. Nämä erilaisia ihmisryhmiä koskevat nimitykset ovat vahvasti vaihtuneet tutkimustiedon kartuttua ja yhteiskunnan kehittymisen myötä.

Oppivelvollisuuskaan vuonna 1921 ei tuonut kaikkia lapsia peruskoulutuksen piiriin. Esimerkiksi “tylsämielisistä lapsista” säädettiin erikseen. Tylsämielisenä pidettiin lasta, joka ei osannut selvästi puhua. Koulun johtokunnalle annettiin oikeus vapauttaa lapsi oppivelvollisuudesta heikon käsityskyvyn perusteella. Lääkärintodistuksen perusteella oppilas voitiin vapauttaa oppivelvollisuudesta ruumiinvian tai heikon terveyden takia.

1940-luvulta alkaen perustettiin myös ”Ruotsin malliin” tarkkailuluokkia eri kaupunkeihin. Nämä luokat olivat erityisesti tarkoitettu ”tunne-elämältään häiriytyneille ja sosiaalisesti sopeutumattomille” lapsille. Samaan aikaan aloitettiin perinteisin osa-aikaisen erityisopetuksen muoto – puhe- ja lukiopetus.

Vuoden 1957 kansakouluasetuksessa säädettiin oppilaasta, joka ei menestynyt kansakoulussa eikaä häntä voitu sijoittaa apukouluun tai muuhunkaan erityiskouluun. Oppilas siirrettiin tarkkailuluokalle, alun perin siksi, että häntä voitaisiin tarkkailla ja määritellä sen mukaan tuleva koulupaikka. Käytännössä tarkkailuluokka jäi pysyväksi koulupaikaksi.

Vähitellen kehitysvammaisten opetus sai uusia muotoja kehitysvammahuollon ja erityishuoltopiirien sekä kehitysvammalainsäädännön toimista. Perustettiin harjaantumiskouluja, joissa annettiin ns. harjaantumisopetusta. Vasta vuonna 1997 oppivelvollisuuden piiriin tulivat vaikeimminkin kehitysvammaiset lapset.

Perusopetuslakiuudistus tuli voimaan vuonna 1998 ja siinä määriteltiin erityisoppilaaksi ottaminen sekä siirtäminen ja esimerkiksi HOJKSien laadinta erityisoppilaille. Perusopetuslaki mahdollisti myös oppiaineiden yksilöllistämisen. Vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetus voidaan järjestää lakisääteisesti myös oppiaineiden sijaan toiminta-alueittain. Nykyinen, voimassaoleva perusopetuslaki on vuodelta 2010. Erityisopetuksen voimakkaan vuosittaisen kasvun myötä lakiin lisättiin yleisopetuksen ja erityisopetuksen väliin yksi tuen taso, tehostettu tuki. Lainsäädännössä on tarkennettu myös opiskeluhuollon alaisten palvelujen oikeutta ja merkitystä jokaiselle oppilaalle.

Segregoinnista integrointiin ja inkluusioon

100 vuotta sitten erityisryhmien, tukea tarvitsevien koululaisten opetus järjestettiin erillisissä kouluissa. Monesti nämä koulut sijaitsivat fyysisesti erillään yleisopetuksen kouluista. Tällöin puhuttiin segregaatiosta eli koulujen eriytymistä. Osa tukea tarvitsevista lapsista ja nuorista kulki pitkiäkin koulumatkoja esimerkiksi toiselle paikkakunnalle tiettyyn erityiskouluun. Osa kouluista oli myös sisäoppilaitoksia, sisältäen asuntolan. Monet lapset joutuivat asumaan erillään perheestään koulupäivinä jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä, lapsuudessa.

Suomi on sitoutunut allekirjoituksellaan vuoden 1994 kansainväliseen ns. Salamancan julistukseen, jossa määritellään jokaisen lapsen oikeutta käydä kotiosoitteen mukaista lähintä koulua lapsen tuentarpeesta, sairaudesta tai vammasta huolimatta. Sopimuksen myötä suomalaista erityiskouluverkostoa on viime vuosikymmeninä huomattavasti supistettu ja erityiskouluja on lakkautettu. Inklusiivisella opetuksella viitataan tähän lähikouluperiaatteeseen. Samoin oppilaita on integroitu yhä enemmän yleisopetukseen lähikouluun aiempien erityisluokkasijoitusten myötä. Jokaisella oppilaalla on oikeus saada tämän päivän koulussa tarvitsemansa tukitoimet lähikoulussa, mahdollisuuksien mukaan yleisopetuksen luokassa. Meillä toki on ja tulee olemaan aina oppilaita, joiden tuen tarve, sairaus tai vamma vaatii erityisluokkapaikkaa koulunkäynnin muotona.

Suomalainen peruskoulu – maailman paras koulu?

Suomessa on ainutlaatuinen ja maailmallakin hyvin arvossa pidetty koulujärjestelmä. Olen itsekin tutustunut usean muun maan koulujärjestelmään ja olen saanut olla luennoimassa suomalaisesta koulujärjestelmästä eri maiden koulujen edustajille, viimeksi viikko sitten venäläisille rehtoreille ja kouluhallinnon virkamiehille. Suomalaista koulua arvostetaan poikkeuksetta.

Mikä sitten tekee suomalaisesta koulusta erinomaisen? Seuraavassa muutamia asioita.

Ensinnäkin, meillä on järjestelmällisesti korkeakoulutetut opettajat. Yliopistotasoinen opettajankoulutus on pituudeltaan ja laajuudeltaan huomattava. Meillä on maisteritasoiset opettajat, ja opettajan kelpoisuudet myös määritellään lainsäädännössä. Haluamme ylläpitää laadukasta ja osaavaa opettajakuntaa.

Toisekseen, meillä on jokaiselle koululaiselle ilmainen koulujärjestelmä. Tämä on hyvin harvinaista maailmalla. Maksuton koulutus takaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden käydä esi- ja peruskoulua, toisen asteen koulutusta ja korkeakoulutusta perheen taustasta ja esim. tulotasosta riippumatta. Meillä on myös tarjolla jokaiselle lapselle ja nuorelle ilmainen kouluruoka, joka on sekin hyvin poikkeuksellista muihin maihin nähden. Myös koulukuljetuksesta on laissa säädetty. Edelleen meillä on maksuttomat koulukirjat ja -tarvikkeet perusopetuksessa. Yhteiskunta siis on huolehtinut hyvin monelta kannalta jokaisen oikeudesta kouluun ja myös mahdollistanut sen em. toimilla.

Suomessa on kunnallinen, julkinen koulutusjärjestelmä, joka toimii. Tämäkin on monessa mussa maassa aivan utopiaa, tai ainakin hyvin erilaisella tasolla kuin Suomessa. Monissa maissa kunnallista koulua pidetään ”toissijaisena” vaihtoehtona, yksityiskoulujen vastatessa esimerkiksi paremmin oppilaiden turvallisuudesta ja opetuksen laadusta. Suomessa panostus julkiseen koulujärjestelmään on myös aiheuttanut sen, että meillä on vain vähän yksityisiä koulutuksenjärjestäjiä perusasteella ja lukiokoulutuksessa.

Meillä on paljon tutkimusta koulutuksesta, opettajuudesta ja esimerkiksi tukea tarvitsevien lasten ja nuorten opetuksesta ja toisaalta oppimisen pulmakohdista. Tutkimusperustainen opetus ja monet tukimuodot on saatu vietyä käytäntöön. Myös laaja-alaisten erityisopettajan ainutlaatuinen järjestelmä perusopetuksessa on merkittävä tuki monelle oppilaalle ja luokan- ja aineenopettajalle. Ulkomaisten koulujen edustajien on hyvin vaikeata ymmärtää mitä edes tarkoittaa laaja-alainen erityisopettaja ja mikä on hänen työnkuvansa.

Suomessa myös esimerkiksi tasa-arvon merkitys ja korruptoitumattomuus ovat selkeitä ansioita myös koululaitokselle.

Ollaan iloisia ja ylpeitä mahtavasta koulujärjestelmästämme. Onnea Suomi 100 vuotta!


Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SeOppi 2/2017 (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Joko olet tutustunut Suomen eOppimiskeskus ry:n julkaisemaan SeOppi-lehteen? Viimeistään nyt olisi siihen hyvä aika, sillä myös LOVO on siellä esillä! Lapin ammattikorkeakoulusta Lauri Kantola, Ari Pikkarainen ja Anu Pruikkonen artikkelillaan: Developing distance learning in computer aided design.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut

EU:n yleinen tietosuoja-asetus koulussa (LEHMÄTKIN LENTÄIS)

yksityisyyden-suoja-perusoikeus

Pidin keskiviikkona Snellman-kesäyliopiston järjestämänä webinaarin aiheesta EU:n yleinen tietosuoja-asetus koulussa. Ilmoittautuneita oli reilut 150.

Avaa esitys SlideSharessa

Toukokuussa koulutukselle on luvassa jatkoa pidemmän webinaarisarjan muodossa.

Tuotu lähteestä: LEHMÄTKIN LENTÄIS

Open Knowledge Finland ja ProCom palkittiin Chydenius-mitaleilla työstä vaikuttamistoiminnan avoimuuden puolesta (Open Knowledge Finland)

Open Knowledge Finland on tänään 1.12.2017 saanut huomattavan tunnustuksen Chydenius-säätiöltä.
Alla Chydenius-säätiön tiedote kokonaisuudessaan.

Chydenius-mitalit kahdelle lobbausrekisterien edistäjälle

 


Helsingin Sanomain Säätiö ja Anders Chydenius -säätiö järjestivät tänään perjantaina Tietämisen vapauden päivän seminaarin lobbauksen avoimuudesta. Päivälehden museolla (klo 14-16) järjestettävä tilaisuus liittyi Chydeniuksen aikaansaaman painovapausasetuksen (2.12.1766) vuosipäivän viettoon.


Seminaarin alussa myönnettiin Chydenius-mitali tunnustuksena kansainvälisesti merkittävästä toiminnasta Chydeniuksen avoimuusperiaatteiden hyväksi. 
Chydeniuksen avoimuusmitalin saivat ProCom Viestinnän ammattilaiset ry ja Open Knowledge Finland ry vaikuttamistoiminnan avoimuutta ja kansainvälisiä lobbausrekisterikäytäntöjä koskevan keskustelun edistämisestä.


Perusteluissa todetaan, että lobbari
rekisteri edistää keskustelua vaikuttamistoiminnasta tavalla, joka tunnistaa toisaalta demokratiaan kuuluvan sananvapauden tärkeyden ja toisaalta yhteiskunnallisen keskustelun avoimuuden ja läpinäkyvyyden merkityksen.

ProComin osalta todetaan lisäksi, että lobbarirekisterin perustaminen on edistänyt keskustelua vaikuttajaviestintään liittyvistä eettisistä periaatteista ja alan sisäisestä itsesääntelystä. Open Knowledge Finlandin ansioista todetaan, että sen käynnistämä kampanja lainsäätäjiin suuntautuvan lobbauksen kattavasta rekisteristä on vahvistanut keskustelua kansainvälisesti parhaista avoimuuskäytännöistä.


Mitalien myöntämisestä olivat päättäneet Anders Chydenius -säätiö ja Chydenius-instituutin kannatusyhdistys. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Erkki Liikasen mukaan Anders Chydenius -säätiö haluaa edistää avoimuuskeskustelua, joka pyrkii huomioimaan
 sekä päätöksenteon transparenssin että tavallisten kansalaisten yksityisyydensuojan merkityksen.

Aikaisemmat mitalit avoimille innovaatioille, kansainvälisten järjestöjen toiminnalle ja tutkivalle journalismille

Chydenius-mitali myönnettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kansalaisjärjestöille.

Edellisellä kerralla saajana on tutkiva journamismi, kun taloustoimittaja Jyri Hänninen ja TV-toimittaja Minna Knus-Galán palkittiin sillä perusteella, että he ovat osallistuneet kansainvälisesti merkittävällä tavalla pääomavirtojen julkisuuden edistämiseen.

Mitali on myönnetty kaksi kertaa kansainvälisten järjestöjen vaikuttajille. Mitali on myönnetty Etyjin mediavaltuutettu Miklos Harasztille, jonka ansiot liittyvät julkisuuslainsäädännön edistämiseen Itä-Euroopassa, sekä Unescon pääjohtaja Irina Bokovalle, joka palkittiin roolistaan Unescon sananvapaustyön johtamisessa.

Ensimmäinen Chydeniuksen avoimuusmitali on myönnetty Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjälle Linus Torvaldsille, joka palkittiin avointen innovaatioiden edistämisestä.

Lisätietoja: asiamies Juha Mustonen, 040 356 3782

 


Lisätietoja lobbausrekisteriin liittyvästä Lobbaus läpinäkyväksi -kansalaisaloitteesta ja kampanjasta:

Teemu Ropponen, toiminnanjohtaja, Open Knowledge Finland ry,
040 5255153,
 teemu.ropponen@okf.fi

Kansalaisaloite: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2653


WWW: www.lobbauslapinakyvaksi.fi


Facebook: www.facebook.com/LobbausLapinakyvaksi

Twitter: @LobbausAloite

The post Open Knowledge Finland ja ProCom palkittiin Chydenius-mitaleilla työstä vaikuttamistoiminnan avoimuuden puolesta appeared first on Open Knowledge Finland.

Uusia opintoja ja oppimateriaaleja (Kokemuksia kehittämistoiminnasta)

Ennen kuin tapahtumarikas avointen ammatillisten opintojen kehittämisvuosi 2017 päättyy, kaivetaan vielä oppilaitosten arkistojen kätköistä avoimet oppimateriaalit itseopiskelun tueksi ja linkitetään ne palvelun ”Materiaalit”-sivustolle. Näin pilotoidaan myös sitä, mitkä oppimateriaalit, testit, pelit ja sanastot täydentävät luontevasti palvelua ja mitkä eivät. Lähtökohtana on linkittää palveluun materiaaleja nuorille ja aikuisille ammatillisissa opinnoisaa ja työelämässä tarvittavat osaamisen hankkimisen tueksi.

Loppuvuodesta on myös aloitettu AAVA-hankkeen sisarhankkeessa Stadin ammattiopiston vetämässä TAITAVA-hankkeessa tuotettujen avointen verkko-opintojen vieminen palveluun. Keväällä palvelusta löytyvien avointen opintokokonaisuuksien sekä opintoja tarjoavien oppilaitosten määrä on siis lähes tuplaantunut!

Projektipäällikkö Kilpinen

Tuotu lähteestä: Kokemuksia kehittämistoiminnasta

Uudet opintomoduulit – uudet haasteet (Kokemuksia kehittämistoiminnasta)

Projektiryhmä pureutui marraskuisena torstaina positiivisen ongelman äärelle – miten koordinoidaan Avoimet ammatilliset opinnot -palvelun sisältöä palvelun tuottajien ja avointen opintokokonaisuuksien määrän lisääntyessä? Mirva, Niina ja Mervi olivat ansiokkaasti valmistelleet esityksen, jonka punaisena lankana oli ajatus, että jatkossa koulutuksen järjestäjien ja asiakkaiden tulisi helposti nähdä, mihin ammatillisiin tutkintoihin/tutkinnon osiin  (ammattitaitovaatimuksiin) voi palvelun kautta jo hankkia osaamista ja mihin ei. Keskeinen idea oli linkittää palvelu yhteisten rajapintojen osalta ePerusteista löytyviin tietoihin. Päätimme pyytää apua Tmi Pandoworksin Antilta , jos hän osaisi koodata unelmastamme tulevaisuudessa totta.

Projektipäällikkö Kilpinen

Tuotu lähteestä: Kokemuksia kehittämistoiminnasta

Soitintaminen: lainvastaista, mutta silti ok (Opettajan tekijänoikeus)

Soitintaminen tarkoittaa sävellyksen teknistä sovittamista tietylle instrumenttien joukolle. Tätä tekee musiikin opettaja päivittäin. Mutta millä perusteella soitintaminen on edes sallittua koulussa? Musiikin opetuksessa käytetään kolmansien osapuolten sävellyksiä opetuksessa ja opetukseen liittyvissä konserteissa. Käytännössä aina sävellyksiä on soitinnettava, eli sovitettava kulloisessakin … Lue loppuun

SeOppi 2/2017 on ilmestynyt (eOppimiskeskus)

SeOppi022017kansieOppimiskeskuksen jäsenlehden syysnumero on ilmestynyt. Lehti sisältää artikkeleita mm. seuraavista aiheista:

  • Oppimisanalytiikka opon apuna
  • Paikkatietoa ja oppimista aidossa ympäristössä
  • DigiKilta – verkostojen verkosto
  • Developing distance learning in computer aided design

Julkaisun digitaaliseen versioon voi tutustua SlideShare-palvelussa sekä pdf-muodossa.

Seuraava SeOppi-lehti ilmestyy keväällä 2018. Lehden yhteydessä julkaistaan ITK-konferenssin näytteilleasettajaliite.

Lisätietoja
niina.kesamaa@eoppimiskeskus.fi
https://www.eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi

Tuotu lähteestä: eOppimiskeskus

Osaamispassi (Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut)

Maria Jaatinen ja Riitta Kaaretkoski

Lapin matkailuopiston ruokatuotannon lehtorit Maria Jaatinen ja Teemu Raasakka lähtivät mukaan LOVO-hankkeeseen keväällä 2016. He opettavat ravintola- ja catering-alan perustutkintoon opiskelevia opiskelijoita. Hankkeessa he halusivat luoda käytännönläheisen verkko-oppimisympäristön. Teemulla oli idea osaamispassista, jonka hän esitteli kollegalleen.

Opetuksen arjesta noussut tarve ja selkeä idea tarpeen ratkaisemiseksi kohtasivat juuri oikeaan aikaan. Ajatus passin rakentamisesta digitaaliseen muotoon pystyttiin toteuttamaan LOVO-hankkeen avulla. Osaamispassi päätettiin toteuttaa RKK:ssa käytössä olevaa verkko-oppimisympäristöä Optimaa käyttäen.

Osaamispassin tavoitteena on helpottaa käytännön työtä. Passi on työkalu sekä opettajalle että opiskelijalle. Opettajat kokivat tarvitsevansa jonkin toimivan työkalun opiskelijan oppimisen seurantaan. Osaamispassissa tutkinnonosien toteutussuunnitelmat on viety käytännön tasolle. Opiskelijat ovat kokeneet haasteellisena ymmärtää opetussuunnitelmien sekä toteutussuunnitelmien sisällöt ja tavoitteet.

Passissa on lueteltu, mitä asioita kuhunkin tutkinnonosaan sisältyy. Opiskelijat saavat konkreettisen listan opittavista asioista. Opiskelijalle selkiytyy passin avulla, esim. mitä raaka-aineita opetellaan käyttämään sekä millaisia ruokalajeja opetellaan valmistamaan. Ideana on, että passin listan jokainen kohta on hyväksytysti suoritettu ennen ammattiosaamisen näytön antamista.

Osaamispassin rakenne on sama kuin ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamis- ja arviointisuunnitelmassa. Suunnitelma koostuu neljästä kohdasta; Työprosessin hallinta, Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta, Työn perustana olevan tiedon hallinta sekä Elinikäisen oppimisen avaintaidot.

Alla olevista kuvista huomaa, miten osaamispassissa ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamis- ja arviointisuunnitelma on konkretisoitu. Kyseessä on ensimmäinen pakollinen tutkinnonosa Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimiminen.

Osaamispassi on rakennettu kaikkiin ravintola- ja catering-alan perustutkinnon pakollisiin tutkinnon osiin (Majoitus- ja ravitsemispalveluissa toiminen, Lounasruokien valmistus, Annosruokien valmistus) sekä suosituimpiin valinnaisiin tutkinnon osiin (À la carte –ruoanvalmistus, Suurkeittiön ruokatuotanto, Tilaus- ja juhlaruokien valmistus).

Oppimisen seurannan lisäksi osaamispassi on osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen työkalu. Ammatillisen koulutuksen uudistamisen myötä opiskelija tulee hakemaan koulutuksesta vain puuttuvan osaamisen. Tähän reformin mukaiseen tarpeeseen pystytään vastaamaan osaamispassia hyödyntämällä. Tutkinnonosan alkaessa opiskelijan kanssa tunnistetaan jo olemassa oleva osaaminen rastittamalla passiin listatut asiat. Osaamisen voi osoittaa monella tavalla, esimerkiksi videon avulla. Tämän jälkeen laaditaan suunnitelma siitä, miten puuttuva osaaminen hankitaan.

Yhdessä tutkinnonosassa voi samalla opiskelijalla olla useampi opettaja. Passin avulla opiskelija sekä eri opettajat tietävät, mitä asioita kunkin opiskelijan tulee vielä harjoitella. Opetuskeittiöllä voi myös olla yhtä aikaa opiskelijoita hankkimassa osaamista eri tutkinnonosista. Passi auttaa opettajaa suunnittelemaan opetusta sekä ohjaamaan opiskelijaa henkilökohtaisella oppimispolullaan.

Reformin myötä työpaikoilla tapahtuva osaamisen hankkiminen tulee lisääntymään. Kun opiskelija lähtee työssäoppimaan, hän ottaa mukaansa osaamispassinsa. Passi toimii ohjauksen apuvälineenä. Työssäoppimisjakson tavoitteet, olemassa oleva ja puuttuva osaaminen konkretisoituvat näin työpaikkaohjaajalle. Näin työssäoppimisjakson aikana voidaan keskittyä hankkimaan puuttuvia taitoja.

Osaamispassi on otettu käyttöön lukuvuoden alusta. Sitä on hyödynnetty majoitus- ja ravitsemispalveluissa toimimisen ja annosruokien valmistuksen tutkinnonosissa. Opiskelijat ovat ottaneet passin käyttöönsä vaivatta. Elinkeinon kommentteja odotellaan meneillään olevista työssäoppimisjaksoista. Passia tullaan kehittämään saadun palautteen perusteella. Mielenkiintoinen kysymys on, koetaanko osaamispassi ohjausta tukevana vai turhana, aikaa vievänä.

Osaamispassia on esitelty jo muille koulutuksen järjestäjille, ja idea on herättänyt kiinnostusta. Lisää tietoa osaamispassista ja sen käyttökokemuksista voit saada alkuvuonna 2018 järjestettävässä LOVO-webinaarissa. Tästä tulossa tietoa myöhemmin lisäää.

Tuotu lähteestä: Lappilaiset osallistavat verkko-oppimisratkaisut