Viikkotiedote (vko 49)

Tämän viikon aiheita muun muassa Sometun huippukokous, EVA:n raportti Nykyaikaa etsimässä – Suomen digitaalinen tulevaisuus.

Sometun huippukokous lähestyy!

Sometun pikkujoulut ovat jo ovella. Muista ilmoittautua!
Ohjelmaan voit tutustua wikissä. Lisäksi ohjelmarunko löytyy myös Googledocseista.

Keskustelussa juuri nyt:

Millaisia ajatuksia EVA:n raportti Nykyaikaa etsimässä – Suomen digitaalinen tulevaisuus sinussa herättää? Osallistu keskusteluun.

Irlantilainen Niamh O Riordan tekee tutkimusta Second Lifen opetuskäytön projekteista ja hakee tutkimustaan varten haastateltavia. Lue lisää.

Tsekkaa myös:

Tulevia tapahtumia:

Selkokielellä tekijänoikeusasioista

No otsikko on tietenkin mahdoton toteuttaa, mutta silti. Kouluissa kohtaa niin paljon epätietoisuutta, että aion uhmata luonnonvoimia ja laatia pienen kätevän kortin, jossa on perusasioita mahdollisimman oikein ja mahdollisimman helposti ymmärrettävässä muodossa. Olen laittanut joitakin oman ymmärrykseni mukaan keskeisimpiä nyt tähän, olisi mahtavaa saada oikomista ja täydennystä:

  • Netistä on luvallista ladata sisältöjä, kuten kuvia, omaan käyttöön. Edelleen verkkoon julkaiseminen ei ole omaa käyttöä.
  • Kaikkea netistä ladattu tai painotuotteista skannattua ei saa julkaista verkkoon, ei edes oppisisältöjen ja oppimistehtävien osana. Suljettuun oppimisympäristöön julkaiseminen ei ole sen sallitumpaa kuin avoimeen verkkoon julkaiseminen.

EDIT (kiitos T.): Voisi sanoa, että yksityiskäytön puitteissa teoksia saa käyttää ja kopioida. Opiskelu on yksityiskäyttöä. Samoin kopion tekeminen kaverille. Mutta kopioiden tekeminen >30 kaverille alkaa jo olla julkista toimintaa. Eli teoksia saa esim. valokopioida tai kopioida netistä itselleen oman opiskelun tueksi. Ja pienimuotoinen omalle lähipiirille näyttäminen ja kopiointi on ok.

  • Linkin tekeminen on aina sallittua. On kuitenkin syytä välttää sellaisiin sisältöihin linkittämistä, joissa epäilee tekijänoikeusrikkomusta (esimerkiksi uuden elokuvan taltio netissä).
  • Siteeraaminen on sallittua. Sitaatti on lyhyt, se erotetaan selkeästi muusta sisällöstä ja lähde merkitään tarkasti.
EDIT (kiitos T.): Siteerauksella on myös oltava hyvä syy. Esim. kuvan käyttäminen oman esityksen kuvituksena ei ole siteerausta. Jos taas kuva oleellisesti liittyy esityksen aiheeseen (esim. kaavakuva, joka selventää käsiteltävää ongelmaa), siteeraus voi olla perusteltua.
Siteerauksia ei kannata olla kovin paljon – parempi kirjoittaa asia omin sanoin ja viitata alkuperäiseen teokseen. Jos koko teos on pelkkää siteerausta, onko siinä omaa lainkaan?

  • Tekijänoikeus koskee myös verkkoon julkaistua, vaikka tekijänoikeusmerkintää ei olisikaan näkyvissä.
  • Tekijänoikeus koskee kirjallista tai taiteellista teosta. Teoskynnyksen ylittymiseen vaaditaan omaperäistä tekijän luovaa työtä. Käytännössä teoskynnyksen ylittyy melko helposti valokuvien, piirrosten, musiikin ja muun vastaavan suhteen.
  • Lukion opettajalla ja opiskelijalla on tekijänoikeus omiin teoksiinsa.
  • Tekijänoikeuden suojaamaan aineistoon on aina saatava julkaisulupa.

EDIT (kiitos T.): Tarkennus viimeiseen: Kaikkien teosten julkaisuun vaaditaan tekijänoikeuden haltijan lupa – jos olet itse teoksen tehnyt, saat itse päättää. Muutoin on kysyttävä lupa tekijältä, ellei tekijä ole jo etukäteen ilmoittanut luvasta (esim. CC-lisenssillä).

EDIT (kiitos anonyymi): Suosittelen tutustumaan seuraaviin sivuihin, tp://www.theseus.fi/tekijanoikeudet.html sekä http://www.theseus.fi/CC-FAQ.html ja huolelliseen kirjoittamiseen.

    • Mitä remiksauksesta kannattaisi laittaa? 

    EDIT (kiitos T.): Remiksaus on uuden teoksen luomista käyttämällä muita teoksia pohjalla. Esim. otetaan piirretty tv-ohjelma, johon äänitetään oma ääniraita päälle. Tai lisätään videoon tanssimusiikkiraita. Tai otetaan useammista videoista pätkiä ja rakennetaan uusi kokonaisuus.

    Remiksaus on sallittua yksityiskäytön piirissä, mutta jos teoksen aikoo julkistaa, pitää remiksissä käytettyjen teosten tekijöiltä olla lupa teoksen muuttamiseen ja jatkolevittämiseen muutetussa muodossa.
    Käytännössä valtaosa esim. YouTuben remix-videoista on laittomia.
    Jos haluaa pelata sääntöjen mukaan, käyttää remiksauksessa vain CC-lisensoituja teoksia, joissa ei ole ND-ehtoa (ei johdannaisia). Tai pyytää teosten tekijöiltä luvat yksitellen.

    YLE ja CC: http://www.youtube.com/watch?v=6Kk8daErSZ8

    Esimerkki video+oma ääniraita -remiksauksesta: http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A
    Lyhyihin pätkiin ja parodiaan perustuen laillinen remix-video Disneyn materiaalista: http://www.youtube.com/watch?v=CJn_jC4FNDo

      Ja huomiona siis, että tämän pitää valjeta 16-vuotiaalle lukiolaiselle edes jollakin tavoin. Kortti ei saa paisua yli äyräiden. Mitään monimutkaista ei voi laittaa.

      EDIT: ja näistä nyt sitten selkoisesti yhteen pieneen korttiin, se on kumminkin tavoite, pitää olla kätevä ja käteen sopiva.

      EDIT: Tekijänoikeuskysymyksistä keskusteltu myös Vinkkiverkossa.

      Hämeen kesäyliopisto: Verkkokokous- ja konferenssijärjestelmien selvittäminen

      Selvityksen päätavoitteeksi muotoutui erilaisten verkkokokous- ja konferenssijärjestelmien

      selvittäminen sekä niiden kilpailukykyisyyden, toimivuuden ja potentiaalisuuden toteaminen. Selvitystyö jakautui kahteen päävaiheeseen, esiselvitykseen ja laajaan selvitykseen. Esiselvitysvaiheessa keskityttiin tunnetuimpien sekä potentiaalisimpien verkkokokous- ja konferenssijärjestelmien ja niiden taustojen perusluontoiseen selvittämiseen. Laajassa selvityksessä kartoitettiin valittujen järjestelmien taustat sekä testattiin järjestelmät.

      Laajassa selvityksessä testattiin kahdeksan (8) verkkokokous- ja konferenssijärjestelmää: Openmeetings, GoToMeeting, iLinc, Microsoft Office Live Meeting, Webex, DimDim, Elluminate ja Adobe Connect Pro. Järjestelmistä suoritettiin tekninen, hallinnoinnin, vuorovaikutuksen ja käytettävyyden arviointi. Yleisarvioinnin lisäksi tehtiin skenaariokohtainen arviointi. Nämä skenaariot ovat: pienryhmä- ja parityöskentely, kokous, opetustilanne ja seminaari. Arvioiduissa verkkokokous- ja konferenssijärjestelmissä on pääsääntöisesti melko samankaltaiset perusominaisuudet. Siten eri järjestelmien asettaminen paremmuusjärjestykseen ei arviointiprosessin aikana ollut selvitysryhmälle helppo tehtävä.

      Adobe Connect Pro menestyi parhaiten pisteytyksen perusteella niin yleisarvioinnissa kuin kaikissa skenaariokohtaisissa arvioinneissa. GoToMeeting piti viimeistä sijaa kaikissa skenaarioissa ja yleisarvioinnissa johtuen lähinnä vähäisistä toiminnoista. Office Live Meeting sijoittui seitsemänneksi kaikissa skenaarioissa, mutta yleisarvioinnissa se sijoittui kuudenneksi. DimDim saavutti kuudennen sijan kaikissa skenaarioissa, mutta sijoittui yleisarvioinnissa seitsemänneksi. Webex sijoittui viidenneksi skenaarioissa pienryhmä- ja parityöskentely, kokous sekä opetustilanne, mutta seminaaria koskeneessa skenaariossa se sijoittui kolmanneksi. Yleisarvioinnissa WebEx saavutti neljännen sijan. Elluminate, iLinc ja  Openmeetings sijoittuivat tasaisesti sijoille 2.-5. iLinc sijoittui toiseksi yleisarvioinnissa sekä kokous- ja seminaari-skenaarioissa. Opetus- sekä pienryhmä- ja parityöskentelyssä iLinc saavutti kolmannen sijan. Openmeetings sijoittui toiseksi pari- ja pienryhmä-skenaariossa, ja neljänneksi kokous- ja opetus-skenaarioissa. Viidenneksi Openmeetings sijoittui seminaari-skenaariossa ja yleisarvioinnissa. Elluminate sijoittui toiseksi opetustilannetta koskeneessa skenaariossa, kolmanneksi yleisarvioinnissa ja kokous-skenaariossa. Seminaari- sekä pienryhmä- ja parityöskentely -skenaarioissa Elluminate sijoittui neljänneksi.

      Mielenkiintoinen havainto on avoimen lähdekoodin Openmeetings-järjestelmän sijoittuminen melko korkealle vertailussa, vaikka järjestelmä onkin vasta kehitystaipaleensa alkumetreillä. Mielenkiintoista oli myös huomata, että selvitysryhmän mielestä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jaetut muistiinpanot, puuttui kaikista muista järjestelmistä paitsi ACP:stä ja Office Live Meetingistä.

      Toimittajan asenneopas neuvoo ottamaan riskejä ja olemaan sinnikäs

      Sinnikkäille ja intohimoisille journalisteille on vaikeassakin taloustilanteessa töitä. Näin uskovat Anni Lintula ja Meri Valkama toukokuulle päivätyissä Nuoren toimittajan eloonjäämisoppaan (Ajatus Kirjat, 2009) loppusanoissa.

      Moni toimittaja perustelee ammatinvalintaansa joko kirjoittamisen tai maailmanparantamisen vimmalla. Pohjimmiltaan jokainen toimittaja on vaikuttaja. Kaikkia toimittajia yhdistää vastuu luotettavasta tiedonvälityksestä, kriittisestä suhtautumisesta maailmaan ja luotettavuudesta haastateltavia kohtaan, sanovat Valkama ja Lintula, ja tiivistävät, että hyvä toimittaja on intohimoinen, kriittinen ja luotettava.

      Intohimo journalismia kohtaan ilmenee korkealle tähtäämisenä: jokainen juttu on pyrittävä tekemään niin kuin se olisi tarkoitus julkaista maan laadukkaimmassa tiedotusvälineessä. Kirjoittajat neuvovat käyttämään harjoitteluun aikaa ja olemaan luovuttamatta. Intohimolle ja ajankäytölle on kuitenkin asetettava rajat – vapaa-aikaa tarvitaan latautumiseen ja uutispaussi antaa tilaa omien havaintojen tekemiseen.

      Kriittinen toimittaja kyseenalaistaa haastateltavansa eikä ystävysty lähteidensä kanssa. Hän pyrkii kohentamaan omaa yleissivistystään ja osaa kyseenalaistaa myös oman ajattelunsa. Luotettavuus lunastetaan faktojen tarkistamisella. Lukijan on voitava luottaa siihen, että toimittaja tekee työtään ennakkoluulottomasti ja että jutun tarkoituksena on yleisön palveleminen eikä esimerkiksi oman edun ajaminen.

      Lintula ja Valkama aloittavat kirjansa kuvaamalla väyliä, joiden kautta toimittajaksi voi opiskella, mutta muistuttavat, että journalistin työhön liittyvät erityistaidot kuten sananvapauslain, tietojen hankkimista ja käyttämistä koskevat säännöt sekä erilaisten juttutyyppien kirjoittamisen voi opetella itsekin. Kirjassa onkin paljon tekstiä toimittajan asenteesta. Yhtenä rakenteellisena keinona toimivat aakkoslistat.

      Toimittaja-asenteen aakkosissa E on epämukavuusalue (uskalla tehdä asioita, joita et osaa tai joiden tekeminen tuntuu hankalalta) ja R riskien ottaminen (riskien ottamiseen liittyy aina mahdollisuus onnistua ja saada aikaan jotain täysin uutta).

      Onnistuneen työharjoittelun aikana (E) esittäydytään konsernin muiden toimitusten työntekijöille free-suhteiden solmimiseksi ja kuulostellaan (S) sisäpiiritietoa siitä, millaiselle osaamiselle on kysyntää ja mitä mistäkin maksetaan palkkaa.

      Lintula ja Valkama eivät epäröi puhua rahasta. Rahasta puhuminen ei ole noloa, naiset teroittavat. Orjaksi ei pidä ryhtyä ja palkkioista pitää pystyä neuvottelemaan puolensa pitäen. He muistuttavat myös pitämään puolensa tekijänoikeuksien luovuttamisen suhteen – laajasti luovutetuista tekijänoikeuksista on saatava kunnon korvaus.

      ”Jos kaikki freelancerit kieltäytyisivät surkeista toimeksiannoista, niitä ei enää tarjottaisi. Pidä omalta osaltasi huoli, ettet huononna freelancereiden toimintamahdollisuuksia alalla”, kirja vannottaa.

      Kirjassa neuvotaan konkreettisin ohjein juttujen myymistä (yhden työpäivän aikaa vienyt juttu kertajulkaisuoikeudella 405 €) ja laskuttamista (jos palkkiota ei kuulu, lähetä muistutuslasku ja lisää viivästyskorko), ideointia, haastattelemista, tiedonhankintaa, jutun kirjoittamista, editointia – koko journalistista prosessia.

      Ammattilaisten vinkit antavat kirjalle painoarvoa ja moniäänisyyttä. Joka aiheesta on luvun lopussa urallaan jo kannuksensa hankkineiden journalistien neuvoja noviiseille. Esimerkiksi Kari Haakana neuvoo perustamaan blogin heti, tänään, koska blogia kirjoittamalla oppii verkkotoimittamista käytännössä – mm., miten arvokas asia linkki on. Haakana muistuttaa Nuoren toimittajan eloonjäämisoppaassa, että blogi on mainos mahdollisille työnantajille ja asiakkaille. Jos pitää blogia omalla nimellään, se takaa, että Google-hakutulosten kärkeen tulee itse tekemä kokonaisuus eikä viisi vuotta sitten kesätoimittajana laadittu katugallup porkkanoiden hinnoista.

      Journalisti-lehden haastattelussa kirjoittajat ottavat kantaa journalistien ammattikunnan rakenteeseen.

      ”Suomessa valmistuu eri viestinnän oppilaitoksista vuosittain noin 1 400 toimittajaa. Uusia työpaikkoja avautuu 200–250, ja tämäkin luku on ajalta ennen lamaa”. ”Viestinnän osaajien liikakoulutus tuo alalle massoittain viestinnän ammattilaisia, mikä yksipuolistaa ammattikuntaa.” ”Toimittajakunnan pitää olla kirjava myös jatkossa. Sen pitää edustaa kaikkia yhteiskunnan kerrostumia,” sanoo Lintula.

      Viimeksi suomeksi on toimittajan työn arjesta kirjoitettu näin mukaansatempaavasti ja innostavasti parikymmentä vuotta sitten kun Lauri Kotilaisen Hyvä lehtijuttu ilmestyi. Eloonjäämisoppaan kirjoittajat listaavat useita tuoreita kansainvälisiä journalismin oppaita ja suosittelevat itse muutamia, esimerkiksi William K Zinsserin teosta On Writing Well: The Classic Guide to Writing Nonfiction.

      Kotimaisen mediakirjallisuuden viiden kärjessä heillä on Kantolan & Mörän toimittama ”Journalismia! Journalismia? (WSOY 1998) ja lähdeluettelosta kannattaa mainita myös Tampereen yliopiston Tiedotusopin laitoksella viime vuonna julkaistu Jyrki Jyrkiäisen Journalistit muuttuvassa mediassa – tutkimusraportti.

      Tämä kirja kannattaa lukea myös hiukan kokeneemman journalistin – kenties se muistuttaa siitä palosta, uteliaisuudesta ja epävarmuudesta, jota oman uransa alussa koki ja auttaa suhtautumaan astetta avuliaammin toimituksen nuorimpiin.

      Sosiaalisen median lukiokurssi

      Kirjoittelin juuri perusteluita sosiaalisen median lukiokurssille (työmaawiki), jonka aineistoja teen Vinkkiverkon lukiohankkeen (Oph:n oppimisympäristöjen kehittämishanke) viimeisenä työnä (Vinkkiverkon opettajaverkoston ylläpito jatkuu AVO-hankkeen voimin).

      Tällaista tekstiä olen nyt kirjoittanut perusteiksi kurssille. Mielelläni otan vastaan kommentteja ja oikomista tai lisämutkia!

      ”Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta.” (Määritelmä Jussi-Pekka Erkkola, 2008, ks. pdf.)

      Sosiaalinen media (käytetään myös ilmaisua yhteisöllinen media) on noussut viimeisten vuosien aikana merkittävään rooliin ihmisten arkipäivässä, mutta se on vaikuttanut myös paljon tieteelliseen toimintaan, uusiin liiketoimintamalleihin, vapaa-aikaan ja viestintäkulttuuriin. Sosiaalisen median toimintataidot eivät liity vain tietotekniikkaan vaan viestintäosaamiseen monipuolisesti. Kyse on tiedonkäsittelytaidoista, jaetusta asiantuntijuudesta ja yhteistyöstä. Kääntöpuolena on korostunut myös oman identiteetin ja henkilökohtaisten tietojen suojeleminen, informaatiokuormitus ja negatiiviset ryhmäilmiöt, kuten kiusaaminen.

      Sosiaalisen median käyttötaidot ovat metatasolla inhimillisen toiminnan perustaitoja. Koska toimintaympäristö on uusi ja koska aiemmilla sukupolvilla ei ole nuoruusaikaista kokemusta sosiaalisen median maailmoista, eivät vanhemmat ja opettajat kykene omaan elämänkokemukseensa nojaten opastamaan nuoria sosiaalisen median toimintakulttuuriin. Toisaalta ne nuoret, joita voidaan joidenkin tutkijoiden mukaan nimittää diginatiiveiksi tai sosiaalisen median alkuasukkaiksi, eivät oman elämänkokemuksensa vähäisyyden vuoksi osaa automaattisesti soveltaa sosiaalisen median käyttötaitojaan oppimisen, tutkimuksen ja työnteon yhteyksissä.

      Näistä lähtökohdista on rakennettu lukion sosiaalisen median kurssi, jossa lukioväki, niin opettajat kuin opiskelijat, voivat yhdessä tutkien etsiä hyviä toimintatapoja.

      Kuinka sosiaalinen media koskettaa lukiokoulutusta?

      Sosiaalinen media tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, sovellusohjelmien ja verkkopalveluitten mahdollistamaa vuorovaikutusta ihmisten kesken. Vuorovaikutuksen keskeisiä elementtejä ovat sisältöjen yhteinen tuottaminen, sisältöjen jakaminen sekä kommunikointi. Tekniset ympäristöt mahdollistavat sekä reaaliaikaisen viestinnän että viivästetyn viestinnän. Myös syntyneet tuotokset useimmiten varastoidaan palveluntarjoajien palvelimille. Sisältöjä voidaan jakaa sekä avoimesti että itse määritellylle joukolle. Sosiaalisen median voima perustuu vertaistuotantoon. Avoin tiede (open science) ja siihen liittyvä tiedeaineistojen vapaa saatavuus (open access) ovat oppimisen näkökulmasta johtaneet avoimen oppimisen (open education) ja oppimisverkostojen laajamittaiseen edistämiseen.

      Kurssin aikana opiskelija tutustuu sosiaalisen median toimintakulttuuriin ja työvälineisiin. Keskeisenä opiskelun kohteena on omien opiskelu- ja työskentelytaitojen kartuttaminen sekä yhteisöllinen oppiminen.

      Sosiaalisen median kurssi liittyy voimassa olevan lukion opetussuunnitelman aihekokonaisuuksiin Teknologia ja yhteiskunta sekä Viestintä- ja mediaosaaminen. Kurssi tukee opinto-ohjauksen yleisiä päämääriä jatko-opinto- ja työelämävalmiuksien lisäämisessä sekä omien opiskelutaitojen kehittämisessä. Opinto-ohjauksen tavoitteena lukiokoulutuksessa on ohjata opiskelija hankkimaan tietoa ja hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia, mitä tavoitetta sosiaalisen median kurssi omalta osaltaan edistää.

      Viikkotiedote (vko 48)

      Tämän viikon aiheita muun muassa Sometun pikkujoulut ja sosiaalisen median kouluttajat.

      Sometu-pikkujouluja suunnittelemaan!

      Sometun kaksipäiväinen megatapahtuma lähestyy. Pikkujoulut järjestetään 12. – 13. joulukuuta. Tapahtuman näyttämönä toimii Siikarantaopisto. Käy ilmoittautumassa!

      Pikkujouluja suunnitellaan paitsi wikissä, huomenna torstaina 26.11. kello 17 – 18 myös Connect Pro:ssa. Lue lisää.

      Sosiaalisen median kouluttajat listautuvat wikissä

      Jos etsit sosiaalisen median kouluttajaa, etsimäsi henkilö voi löytyä Sometun wikistä. Jos puolestasi haluaisit itse tehdä some-koulutuskeikkaa, voit käydä lisäämässä itsesi kouluttajien joukkoon.

      Keskustelussa juuri nyt:

      Elgg-yhteisö on uusi ryhmä, jossa Elgg-käyttäjät vaihtavat kokemuksia ja tietojaan.

      Oppilaitos-Ningit -ryhmän uudessa Ningin ikävät puolet -keskustelussa kaivataan tietoa, mistä Ningiin löytyisi äänestystyökalu, johon ei liity roskapostiriskiä.

      Käy tutustumassa myös uuteen Tyhmät kysymykset -keskusteluun.

      Tsekkaa myös:

      Tulevat tapahtumat

      Uudissanoja sosiaalisesta mediasta

      Sosiaalisessa mediassa syntyy jatkuvasti uudissanoja – siis sanoja, jotka syntyvät ikään kuin itsestään tai ovat tietoisesti luotuja ja sittemmin vakiintuneita.

      Tunnetuin uusista sanoista on tietenkin sosiaalinen media. EI sosiaaliset mediat monikossa, kuten joskus virheellisesti näkee, sillä media itsessään on monikko.

      Sosiaalista mediaa on määritelty jos jollakin tavalla ja viimeksi sanasta syntyi pitkä keskustelu, kun Kielikello suositteli sen sijasta käytettäväksi käsitettä yhteisöllinen media. Kielikello oli artikkeleineen pahasti myöhässä: sosiaalinen media on käsitteenä vakiintunut jo pari vuotta sitten ja määrittelystäkin on päästy jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Nyt ollaan pikemminkin siinä vaiheessa, että sosiaalinen media on lyhentymässä muotoon some, ja somettuminen on siihen liittyvä verbi.

      Haluaisiko arvoisa Kielikello keksiä uuden sanan vaikkapa sanan sähköposti tilalle – sikäli kun ovat vielä törmännet sellaiseen kummallisuuteen? ;-)

      Mainitseepa Kielikello myös Facebookin suomennoksena käytetyn Naamakirjan. Mistä lähtien yritysten nimiä on suomennettu isolla alkukirjaimella?

      Muita sosiaaliseen mediaan liittyviä uudissanoja ovat esim. blogi, wiki, mikroblogi ja yhteisöpalvelu. Nämä ovat onneksi aika ongelmattomia.

      Sen sijaan käsite sosiaalinen verkosto aiheuttaa välillä ongelmia. Kysehän on ihmisten muodostamasta verkostosta, mutta jotkut sosiaalisen median palvelut (esim. Ning) käyttävät sitä yhteisöpalvelun merkityksessä. Tämä johtunee englanninkielisestä sanasta social networking site, joka pitäisi tietysti suomentaa sosiaalinen verkostopalvelu.

      Sosiaalisten verkostojen yhteydessä on muuten käytetty myös sanaa parvi. Varsinkin itseorganisoituvat parvet kuulostavat todella hienoilta, mutta minulle on ikävä kyllä jäänyt epäselväksi niiden ero sosiaalisessa verkostossa syntyvistä ryhmistä. Pahemmaksi sekoitukseksi (?) puhutaan myös verkkoyhteisöistä, joita olen pureskellut aiemmin itsekin.

      Tänä syksynä olen yhä useammin törmännyt sanaan webinaari, joka tarkoittaa webissä tapahtuvaa seminaaria tai vastaavaa. Sitä kyllä mielestäni käytetään webinaarien järjestäjien taholta laajemmin kuin mitä voi olettaa yleisön vielä ymmärtävän. Onneksi asiayhteys monesti kertoo sanan merkityksen.

      Pitkän listan muita uudissanoja tarjoilee Yksityinen kielitoimisto.

      Uudissanoja voi lanseerata itse!

      Olen todistanut vierestä muutaman uudissanan lanseerausta. Crowdsourcing lienee monille hepreaa, samoin sen suomennokset joukouttaminen ja talkoistaminen. Onneksi Tuija Aalto keksi sille syyskuussa selkokielisemmän vaihtoehdon: verkostohaastattelu. Kyse on siitä, että käytetään netissä olevia sosiaalisia verkostoja resursseina ja tiedonlähteinä (katso esimerkki).

      Nyt kysymys tietenkin kuuluu, mikä ero on keksiä uusi suomennos crowdsourcingille kuin sosiaaliselle medialle? Se, että laajasti vakiintuneelle käsitteelle sellaisen keksiminen on typeryyttä mutta leviämättömälle vähintään hyvä yritys.

      Viimeksi uuden sanan lanseerasi Eero Leppänen. Tällä kertaa sana oli tweetmobbing. Se tarkoittaa puhujan kritisoimista/haukkumista Twitterissä esimerkiksi seminaariesityksen aikana. Tweetmobbing soveltunee kyllä tweettaajien käyttöön (monet suomalaiset tweettaavat englanniksi), mutta tuskin tulee yleistymään sen enempää. Suomenkieleen leviäminen edellyttäisi paremmin suuhun sopivaa muotoa kuten moppaus, raakkuminen (vastakohtana livertämiselle) tai nettimuilutus.

      Kaikkia sanoja ei onneksi tarvita

      Uudelle asialle syntyy helposti monta nimeä. Onneksi vain osa uusista sanoista jää pysyvästi kieleen. Toki kaikki sanat ovat kielen rikkautta, mutta toisinaan hankalia. Varsinkin sosiaalisen median kohdalla törmää jatkuvasti uudenlaisiin väännöksiin ja yhdistelmiin. Osalla niistä on aito ja syvällinen merkitys joillekin – ja heille ne ovat vakava asia.  ;-)

      Joukkoon mahtuu aina myös sanoja, jotka eivät tarkoita mitään (tai hyvin vähän), mutta kuulostavat (ainakin käyttäjästään) todella älykkäiltä. On ikivanha temppu päteä vaikeilla sanoilla, joita ns. sivistymättömät moukat eivät ymmärrä. Kuitenkin selkeästi sanottu on aina myös selkeästi ajateltu, ja vaikeasti sanottu on epäselvästi ajateltu – tai jäänyt täysin ymmärtämättä.

      AVO-roadshow sukeltaa sosiaaliseen mediaan (AVO-hanke)

      Sukellus sosiaaliseen mediaan ja verkon työkalujen käyttöön opetuksessa

      AVO-hanke toteuttaa pitkäkestoista ohjattua ja aikataulutettua verkkokoulutusta, johon voidaan liittää lähiluentoja. Koulutus voidaan räätälöidä esim. oppilaitoksen tarpeisiin.

      Lue lisää!