Apua sieppareille ruispellossa − oppimisanalytiikka opintojen ja opetuksen tukena (Poluttamo)

Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2017 -lehdessä

Teksti: Rolf Lindén & Mikko-Jussi Laakso, Turun yliopisto
Kuvat: ViLLE-team

SeOppi 1-2017 sivu 8J. D. Salingerin vuoden 1951 klassikko Sieppari ruispellossa kuvailee 16-vuotiaan Holden Caulfieldin elämää ja ajatusten kulkua, kun hänet erotetaan huonojen arvosanojensa takia viidennen kerran koulusta. Elämää sävyttävät aiemmat tragediat, vaikea suhde vanhempiin ja eteerinen haaveilu merkityksellisyydestä, jota kuvastaa hyvin kirjan nimeksikin valikoitunut haaveammatti siepparista, joka estää leikkiviä lapsia näkymättömiltä vaaroilta.

Vaikka ajatus viidesti koulusta erotetusta pojasta tuntuu nyky-Suomessa kärjistetyltä, kirja kuvailee hyvin hapuilevaa nuorta, joka ei saa tarvitsemaansa tukea eikä löydä etsimäänsä suuntaa elämälleen. Holden tekee saman valinnan monen nykyaikaisen vertaisensa kanssa eikä hae tarvitsemaansa tukea heiltä, jotka voivat häntä auttaa.

Nykynuorten etuna Salingerin aikakauden nuoriin on, että apua on mahdollista saada jo ennen kuin sitä pyytää, ja huonosti menestyviä pyritään erottamisten sijaan auttamaan. Sähköiset oppimisjärjestelmät keräävät systemaattisesti tietoa opiskelijan toiminnasta järjestelmässä, ja sisään- ja uloskirjautumisten ja tehtäväpalautusten ohella tietoa kertyy muun muassa vastausten oikeellisuudesta, tehtävien avaamisista ja sulkemisista sekä eri toimenpiteisiin käytetystä ajasta. Kun tietoa kerätään samanaikaisesti riittävän suurelta määrältä opiskelijoita, kerätystä datasta voidaan tiedonlouhinnan ja tilastollisten menetelmien avulla havaita toimintaa kuvaavia säännön alaisuuksia. Eräs esimerkki tällaisten säännön alaisuuksien tunnistamisesta on Lasse Seppäsen SeOppi-lehden numerossa 02/2016 kuvailema keskeyttämisriskin alaisten opiskelijoiden tunnistaminen opiskelijoiden kirjautumiskäyttäytymisen avulla. Taustalla vaikuttava ajatus on selvä – motivoituneet opiskelijat tekevät tehtäviä ja hyödyntävät tarjottua kurssimateriaalia, ja samalla kirjautuvat säännöllisesti kurssijärjestelmään.

Opettaja näkee luokkansa tuen tarpeen aihealueittain yhdellä silmäyksellä ja voi kohdentaa aikansa eniten apua tarvitseviin oppilaisiin.

Silloin, kun oppimisjärjestelmää käytetään tehtäväpalautusten ohella myös itse tehtävien tekoon, kertyvästä datasta paljastuu tietoa myös opiskelijoiden opiskelutottumuksista ja ajanhallinnasta. Osalla opiskelijoista on taipumuksia tehdä saamiaan tehtäviä öisin, jolloin säännöllinen unirytmi kärsii ja opiskelija menestyy opinnoissaan huonommin. Kun tehtävät tehdään suoraan oppimisjärjestelmään, huono toimintamalli voidaan tunnistaa ja siihen vaikuttavat ylläpitävät tekijät voidaan selvittää yhdessä opiskelijan kanssa. Ajatus on siis sama kuin Seppäsen esimerkissä, mutta erityyppinen data tarjoaa vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia.

Esimerkki eräältä Turun yliopiston kurssilta, kun kurssin alkamisesta on kulunut pari viikkoa. Kurssilta myöhemmin putoavat opiskelijat (0) alkavat erottua muista opiskelijoista.

Huonot opiskelutottumukset ja heikentynyt motivaatio heijastuvat useille kursseille samanaikaisesti, mutta opiskelijalla voi vastaavasti olla ongelmia myös yksittäisten kurssien kanssa. Tarkasteltava ajanjakso on tällöin paljon lyhyempi — olennaista tietoa opiskelijan opintomenestyksestä on yleensä tarjolla vain muutamalta viikolta kurssin alusta. Erityisesti suurilla kursseilla opettaja ei ehdi saada riittävän tarkkaa kuvaa yksittäisten opiskelijoiden taidoista, eikä opiskelija aina osaa Holdenin tavoin itse arvioida oman osaamisensa riittävyyttä. Toistuvasti luennoitavilla suurilla kursseilla voidaan kuitenkin hyödyntää aiemmilta vuosikursseilta kertynyttä dataa, jonka avulla voidaan ennustaa opiskelijan opintomenestystä meneillään olevalla kurssilla. Keskeisenä ajatuksena on, että vaikka yksittäiset opiskelijat vaihtuvatkin vuosittain, eri vuosikurssit ovat silti keskenään melko samanlaisia. Kun opiskelija lähtee kulkemaan kurssilla polkua, jollainen on jo usein aiemmin johtanut huonoon lopputulokseen, hänelle voidaan tarjota apua kurssin suorittamisessa. Tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella kolme neljäsosaa seitsemänviikkoisen korkeakoulukurssin pudokkaista voidaan tunnistaa pelkästään tehtäväpalautusten ja saavutettujen pistemäärien perusteella luotettavasti jo muutaman viikon jälkeen, vaikka iso osa kurssin sisällöstä on edelleen opettamatta. Ennakoivia tekijöitä täydentämällä tunnistus voidaan tehdä vielä tätäkin aikaisemmin.

Yhdistämällä erilaisia analytiikalla avustettuja tukitoimia arvioimme saavuttavamme keskimääräiselle opiskelijalle noin kymmenen opintopisteen parannuksen vuositasolla. Holdenin kaltaisille nuorille on siis mahdollista saada apua ajoissa, mutta miten pidetään huolta siitä, että kiireellisesti apua tarvitsevia nuoria on alun alkujaankin mahdollisimman vähän?

Oppimisjärjestelmän päätehtävä on helpottaa opettajan arkea ja vapauttaa hänet rutiininomaisista tehtävistä oppilaiden tueksi. Turun yliopistossa kehittämämme ViLLE-oppimisjärjestelmä on rakennettu tämän ajatuksen pohjalta. Valtaosa sen tehtävistä on satunnaisesti generoituja ja automaattisesti arvioituja eli oppilas voi harjoitella opeteltavaa asiaa saman tehtävän avulla useita kertoja ilman, että tehtävä toistaa itseään. Satunnaisuus ja automaattinen arviointi mahdollistavat myös välittömän palautteen, jolloin oppilas näkee tehtävän malliratkaisun sekä tehdyn ratkaisun kannalta hyödyllistä tietoa.

Onnistumisen kokemuksia ViLLE:n opintopolun parissa alakoulussa.

Alakoulussa sähköisiä tehtäviä voidaan hyödyntää monipuolistamaan opetusta ja opettamaan lapsille huomaamattomasti laitteiden käyttöä. Parhaimmillaan sähköiset tehtävät helpottavat eriyttämistä ja tarjoavat monipuolista tietoa oppilaiden osaamisesta. ViLLE:n matematiikan ja ohjelmoinnin sähköisen opintopolun avulla opettajalla on monta tapaa eriyttää oppilaitaan. Oppilaalle asetettua vaatimustasoa voidaan eriyttää ylöspäin, tarjota alaspäin mukautettuja perustehtäviä, tai luoda oppilaalle kokonaan yksilöllistetty matematiikan oppimateriaali, joka tukee hänen erityistarpeitaan. Toisto ja järjestelmän tarjoama palautesykli vahvistavat oppilaan osaamista ja tarjoavat mahdollisuuden kerrata yhdessä opittua sisältöä.

Oppimisjärjestelmän tarjoaman automaattisen palautesyklin ohella on tärkeää, että tieto oppilaan osaamisesta kulkee myös opettajan kautta. Analytiikan ansiosta opettajalle jää tarkka tieto oikeista ja vääristä vastauksista ja jopa tieto kotitehtäviin käytetystä ajasta. Oppilaiden laskemista matematiikan tehtävistä analysoidaan ViLLE:ssä tyypillisimmät solmukohdat, eli haastavimmat aihealueet matematiikan oppimisessa. Oppilaiden laskiessa tehtäviä opettaja näkee, ketkä oppilaista tarvitsevat lisää tukea, ja millä osa-alueilla tuen tarpeet ilmenevät. Näin oppimisanalytiikkaa voidaan hyödyntää kohdentamaan opettajan niukkoja resursseja paremmin sinne, missä niistä on eniten
apua. Automaattisesti arvioidut ja välitöntä palautetta antavat tehtävät auttavat vapauttamaan opettajan resursseja myös muilla tavoilla, sillä iso osa oppilaista pystyy etenemään välittömän palautteen avulla itsenäisesti, jolloin tarve opettajan antamalle avulle pienenee. Opettaja pystyy tällöin keskittymään sellaisten oppilaiden auttamiseen, jotka eivät selviä tehtävistä itsenäisesti.

Oppimisanalytiikka ja oppimisjärjestelmät tarjoavat yhdessä opettajalle työkalut pudokkaiden tunnistamiseen ja oppimisvaikeuksien synnyn ennaltaehkäisyyn, ja omalta osaltaan auttavat ennaltaehkäisemään Holdenin kaltaisten tapausten syntyä nykyisessä koulutusjärjestelmässä. On vaikeaa kuvitella tulevaisuutta, jossa nykyinen koulutusjärjestelmämme olisi kehittynyt yhtä paljon nykyisestä, kuin nykyjärjestelmämme on kehittynyt Salingerin aikaisesta verrokistaan ilman oppimisanalytiikan ja oppimisjärjestelmien tarjoamaa yhteistä ja johdonmukaista tukea.

Turun yliopisto on pioneeri oppimisanalytiikan ja sähköisen arvioinnin tutkimuksen saralla ja yliopistoon perustettiin syksyllä 2016 Oppimisanalytiikan keskus. Keskuksen tavoitteena on luoda tutkimuspohjainen ja oppimisanalytiikkaa hyödyntävä opetuksen kehittämisen malli taaperosta tohtoriin. Tätä varten keskus on mukana luomassa oppimisanalytiikan verkostoa, johon tarvitaan mukaan kaikki opetuskentän toimijat. Tämä verkosto kokoontuu seuraavan kerran ITK-päivillä huhtikuussa 2017 – Tervetuloa mukaan!

Pysäyttäkää Tamagotchit (Poluttamo)

Teemaseminaarissamme ITK:ssa Aulangolla 7.4.2017 oli loistava tunnelma, sillä yleisö osallistui keskusteluun todella innokkaasti.

Aihe oli VOPS – tolkkua omaan osaamispolkuun visuaalisella HOPSilla. Kari A. Hintikka ja Saara Kotkaranta ansaitsevat isot aplodit hankkeen ammatillisia kehittäjiäkin inspiroineesta työstään ja esityksestään Otavan opiston lukiokoulutuksen ja sen jatkopolkujen VOPS:in tiimoilta. Tässä postauksessa keskitymme seminaarin ammatillista koulutusta koskevaan vahvassa kehitysvaiheessa olevaan osaan.

Ammatillisessa koulutuksessa ollaan reformin myötä viimein siirtymässä henkilökohtaisiin polkuihin. Tämä on loistavaa, sillä hyvin moninainen opiskelijajoukko ei hyödy rintamaopetuksesta. Valtiovaltakaan ei halua tukea turhaa koulussa lusimista, mutta toisaalta haluaa antaa aikaa hitaammin oppiville veronmaksukyvyn saavuttamiseen. Käytännössä opiskelijat tekevät eri asioita samaan aikaan ja heidän oppimistaan pitää pystyä tukemaan ja seuraamaan.

Oppilaitoksissa on viime vuosina purettu ahkerasti tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimuksia työtehtävätasolle ja viety listauksia opiskelijahallintojärjestemiin. Tämä helpottaa erilaisissa oppimisympäristöissä hankittavan osaamisen kohdentamista ja kirjan pitämistä siitä, mitä opiskelija jo osaa ja mitä hänen vielä on opittava päästäkseen osoittamaan osaamisensa näytössä.

Omissa hankkeissamme painotus on ollut opiskelijan ja opettajan arjen näkökulmassa: miten käytännön työn oppimista voidaan tukea tehtävin ja raportointiohjeistuksin digitaalisessa oppimisympäristössä. Kun opiskelija tekee käytännön työtä oppimistarkoituksessa, hän kuvaa materiaaleja, välineitä ja työvaiheita omalla mobiililaitteellaan ja lataa kuvat ja tiiviit selosteet ammattisanastoa käyttäen omaan sähköiseen portfolioonsa, esim. blogiin. Samalla hänelle kertyy tulevaisuuden työnhaussa käyttökelpoista materiaalia. Lisäksi digitaalisessa oppimisympäristössä on esim. ammattisanaston ja teoriatiedon oppimista tukevia itse itsensä tarkistavia tehtäviä. Opettajan ja opiskelijan näkökulmaa yksilöllisen polun tukemiseen digivälinen esitteli ITK:n teemaseminaarissa lehtori Jari Välkkynen Ammattiopisto Tavastian Pintakillasta. Hänen pilotoimassaan Turun yliopiston tarjoamassa ViLLE-oppimisjärjestelmässä opiskelija ja opettaja pystyvät seuraamaan tutkinnon osien sisällä etenevää oppimista samalla vaivalla, kun opettaja antaa palautetta oppimisen etenemisestä. Etenemismittarit ovat järjestelmässä valmiina ja aina opiskelijan  etusivulla näkyvissä.

Ville eteneminen

Mistäpä ITK-yleisömme niin innostui? Siitä, että moni oppilaitos on linjannut, että opiskelijan polkua seurataan opiskelijahallinto-ohjelman puolella, koska esim. Kela tarvitsee varmuuden opintorahan nostajien etenemisestä oppimisessaan. Toinen syy lienee se, että digitaalisia oppimisympäristöjä hyödynnetään vasta vähän ja havaitsemaamme pulmaan törmätään vasta tulevina vuosina. Haluamme tuoda omat kokemuksemme säästämään kaikilta aikaa ja rahaa: Nyt tarvitaan joko hyvät rajapinnat eri tehtäviä hoitavien järjestelmien välille tai sopimista siitä, mitä seurantaa missäkin järjestelmässä tehdään siten, että kaikkien osapuolten klikkausten määrä on minimoitu.  

Autoalan lehtori Heikki Nurmela Omniasta puolestaan esitteli hyvin simppeliä GoogleDrive-taulukkoa, jossa liikennevaloväreillä kaikki osapuolet näkevät, millaisista työtehtävistä oppia on jo riittävästi ja millaisia vielä pitää saada tehdä ennen näyttöä. Päivitysoikeus on työpaikkaohjaajalla ja opettajalla. Olennaista on se, että opiskelijan opinnot etenevät, koska seurantajärjestelmä on helposti saavutettava. Tällaiseen ajattelisimme isojen ohjelmistotalojenkin panostavan.

Omnia esimerkki GD värit

Mihin viittaa otsikon tamagotchi? Lounaalla erään oppilaitoksen kollegat kertoivat, että heidän pitää henkilökohtaistaessa liittää opiskelijat opintoihin opiskelijahallintojärjestelmässä. 20 opiskelijan saapumiserän saattamiseksi opiskeluiden aloittamiskuntoon vaatii tuhansia klikkauksia. Toivon kuulleeni ruokasalin hälyssä väärin. Jos tämän lisäksi pitää pitää kaksinkertaista kirjanpitoa siten, että joka tapauksessa digitaalisessa oppimisjärjestelmässä opetus- ja ohjaustyön lomassa itsekseen syntyvä data pitää kliksutella vielä erikseen opiskelijahallintojärjestelmään, voidaan varmaan työterveyshuoltoon ennakkovaroittaa hiirisormen ylirasitustiloista. Vai käyttäisimmekö digitaalisuutta renkinä ja kohdentaisimme opettajan työajan ohjaamiseen ja opettamiseen?

Onneksi yleisön joukossa syntyi into viedä asiaa eteen päin opiskelijahallinto-ohjemien toimittajille. Pidetään osaamisen hankkiminen keskiössä ja kaivetaan 90-luvun tamagotchi-lelut vain vapaa-ajalla ruokittaviksi.

Lisää Tamagotcheista: http://www.hs.fi/talous/art-2000005169020.html

ITK-teemaseminaari: Multimodaalisuus ja oppiminen – haasteita ja mahdollisuuksia (Poluttamo)

Merja Saarelan esitysaineisto ITK-teemaseminaarista:

ITK 2017: Multimodaalisuus ja oppiminen

Jaana Kullaslahden ja Taina Juurakko-Paavolan esitysaineisto:

 

Tilaisuudessa oli jaossa Appsit ja multimodaalisuus oppimisen tukena -opas. Lisää oppaita löytyy Hämeen ammattikorkeakoulun Avustavan teknologian verstaan Oppaat-sivulta.

ITK-teemaseminaari: VOPS – Tolkkua omaan oppimispolkuun visuaalisella hopsilla (Poluttamo)

Poluttamon ITK-teemaseminaarin esitysaineisto:

ITK-datapaja: Esimerkkejä ja kokeiluja oppimisanalytiikasta (Poluttamo)

Kari A. Hintikan esitysaineisto Datapaja – data ja oppiminen haltuun -workshopista.

ITK ja digiosallisuus (Matleenan blogi)

Kuvassa on tämän vuoden ITK-juliste. Teemana on ”ITK tuulettaa
– sata lasissa”, jota tapahtuman sivulla kuvataan seuraavasti:
”On aika tuulettaa. Kun avaa ikkunan sisään tulvii raikasta ilmaa. Samoin käy aivoille, kun  suhtautuu avoimesti muutokseen ja uusiin ilmiöihin. Digiaika haastaa meidät kaikki. On opittava uutta ja mietittävä, mitkä uusista asioista ovat iloksi minulle ja hyödyksi oppilailleni. On opiskeltava ja hankittava uusia tietoa ja taitoja, jotta voi perustellusti pohtia erilaisia vaihtoehtoja oppimisen ja opetuksen  tukemiseksi.”

Loppuviikosta järjestetään jälleen ITK, joka on monelle meistä digipedagogeista tärkein vuosittainen ammatillinen tapahtuma. Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssi järjestetään joka kevät Hämeenlinnan Aulangolla.

Työskentelen muutaman päivän kuussa asiantuntijana TAMKin koordinoimassa Digiosalliseksi-hankkeessa ja perjantaina 7.4. klo 12:00-12:15 pidän hankkeen projektipäällikkö Minna Seppälän kanssa siihen liittyvän Chat&foto -esityksen. Otsikkomme on Erityistä tukea tarvitsevien nuorten digiosallisuuden tukeminen (ks. esityksen kuvaus ITK:n sivulta ja diat alta).

Kaikki Chat&foto-esitykset pidetään tilassa 25, minne pääsee laskeutumalla portaat alas hotellin aulan rappusista, sinne yökerhon suuntaan. Esityksia siellä on torstaina klo 12.00-16.00 ja perjantaina klo 9.45-12.30 aina 15 min. välein niin, että esitysten jälkeen on varattu aikaa kysymyksille ja keskusteluille. Ohjelmasta näet tarkemman aikataulun ja esityksten kuvaukset.

Twitter on ITK:ssa tärkeässä roolissa, joten tervetuloa myös tviittaamaan!

Liikuta & koukuta – haussa vuoden paras digitaalinen oppimisratkaisu (eOppimiskeskus)

eEemeli2017eEemeli on valtakunnallinen laatukilpailu, jossa etsitään vuosittain parasta digitaalista oppimisratkaisua. Kilpailun tavoitteena on nostaa esille erinomaisia oppimisratkaisuja, edistää tuotteiden innovatiivisuutta ja laatua sekä kannustaa toimijoita luomaan ja kehittämään uusia oppimisratkaisuja. Vuonna 2017 kilpailu järjestetään jo 16. kerran.

Vuoden 2017 eEemeli-kilpailu etsii liikuttavia, innovatiivisia ja sekä sisällöltään että toiminnallisuudeltaan laadukkaita oppimista edistäviä tuotteita ja palveluita teemalla Liikuta & koukuta! Kilpailuun voivat osallistua niin yritykset, yhteisöt kuin oppilaitoksetkin.

Ilmoittaudu mukaan 12.2.2017 mennessä!
eEemeli-kilpailun ilmoittautuminen on käynnissä 12.2.2017 saakka osoitteessa www.eoppimiskeskus.fi/eemeli. Kilpailuun voivat osallistua Suomessa toimivat yritykset sekä organisaatiot ml. yhdistykset ja oppilaitokset, jotka ovat tuottaneet oppimisen palvelun, toimintatavan tai tuotteen. Itse tuote voi olla globaali sovellus.

Voittajat julkistetaan huhtikuussa 2017
Kilpailun tulokset julkistetaan Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssissa Hämeenlinnassa huhtikuussa 2017. Kilpailun voittaja palkitaan rahapalkinnolla sekä eEemeli-kiertopatsaalla.

Kilpailussa arvioidaan, miten tuote edistää oppimista liikkumisen/toiminnan avulla. Lisäksi arvioidaan mm. yhteisöllisiä työskentelymenetelmiä, kannustavuutta, arjen hyödyllisyyttä, kaupallista potentiaalia, yhteiskunnallista vaikuttavuutta, innovatiivisuutta, esteettömyyttä sekä teknistä ja pedagogista käytettävyyttä.

Yhteistyössä
Kilpailun yhteistyökumppanit: Suomen eOppimiskeskus ry, Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinnan kaupunki, Otavan Opisto ja Teknologiateollisuus.

Lisätietoja
www.eoppimiskeskus.fi/eemeli
Suomen eOppimiskeskus ry
info@eoppimiskeskus.fi
www.eoppimiskeskus.fi