Times of day, submission dates, learning statistics, interaction charts – is this what is meant by “learning analytics”? (Poluttamo)

Article first published on SeOppi 2/2018.

Text: Kaisa Honkonen & Leena Vainio, Association of Finnish eLearning Centre

Leena Vainio studied for the Adaptable Learning Paths project what learning analytics tools are available in current electronic learning environments and how they are used. She received responses for her survey from the representatives of sixteen system suppliers, three learning material producers and six educational institutions.

For quite some time, learning environments have shown us statistics on the use of the system and materials. Such information has been essential for pure online courses, and particularly so for their development, whereas the same information has often been only nice-to-know for classroom teaching.

However, learning analytics comprise much more than learning statistics. We use learning analytics to combine bits of information in order to bring up the critical issues that affect the learner’s progress – the learner may remain completely unchallenged or he or she may be struggling with assignments which are much too difficult, or the situation may be somewhere between these extremities.

At its best, learning analytics support the learner in a timely fashion and guide the learning process towards its goals. Learning analytics alone cannot support learning, and the support of teachers, other learners, parents and workplace instructors is much in need. Analytics provide information that helps the parties think together and find the relevant strengths and points to develop. Properly used, analytics help teachers by giving them new methods to guide learning processes and to support individual, unique learning paths.

The true value of learning analytics is seen when we can use them to help students understand their own ways of learning. How do their own efforts show in the progress of their studies? How have various interactive situations influenced their learning? Active learners could select their next step independently in accordance with their interests from among materials offered by the teacher or an artificial intelligence. Is a task best done alone, or would learning be easier through peer learning? Will knowledge grow best if the student works alone, or together with someone else?

Most often, electronic learning materials are put together by individual teachers and the same teachers decide which materials they wish their students to turn to next. Adaptive collections require very different levels of learning materials in order to cater to the needs of different types of learners. Individual teachers working alone are far from being able to make their materials collections adaptive, but by combining forces and working together, they could make versatile materials and exercises more quickly and for varying situations.

The survey showed that there is no onestop-shop application available. The systems all have their strengths, and combining them according to the situation might bring the best results. It is good if we try out different ways, talking to one another about what we actually look for. Most importantly, we should consider what we intend to do when our analytics highlight a problem. What is our action plan? What are the resources for us to tackle the problem? When can the teacher, working alone, provide support, when do we need counsellors and other support persons, and when do we need an artificial intelligence? Just as we need different learning materials and exercises for different learners, we need different guidance methods for different situations. We need multidisciplinary support teams to help an individual teacher, formed dynamically according to the circumstances.

The novel feature in current learning analytics is the way they make the possible problem spots visual for learners themselves. Learners obtain a better picture of the total situation. In learning analytics -based pedagogy, it is more important than before to agree on the goals with each individual learner. What will we practice next, and why? How will we apply this learning later? We start to build knowledge together and select the necessary tools together so that we may reach the goals.

The General Data Protection Regulation GDPR poses certain challenges for the use of learning analytics, but with the appropriate authorisations, we may collect and use data. We might even take sleep and activity data from smart watches and compare them to learning outcomes. Our smart watch might suggest that we take a nap today in the early afternoon so that the Swedish class later in the afternoon would go better. Would that be learning analytics or wellbeing analytics?

Our concluding statement after the survey is that the development of learning analytics will require a great deal of national-level discussion. Similarly to the debate on artificial intelligence, learning analytics as well require a unified understanding of the concept of human being which we wish to help formulate. What views do we adopt regarding diverse learners and how do we apply the different guidance resources available to us?

At the same time, we also need a shared understanding of the minimum which learning analytics should show us. What features should be available in all systems? What are the minimum requirements; what requirements do we have for data transfer among different systems; what interfaces and registration systems should we use?

Recognise the need. What are the problems to be solved through learning analytics?

Specify. What kinds of learning analytics do we already have in our school? What do we need?

How does the analytics system impact our work culture and management?

What conceptions of learning and human beings are supported by the analytics system?

Strategy and vision.
What skills do we need? The staff’s competences and their training.

How do we share responsibility and adhere to all legal and ethical requirements?

What do we measure?

How do we collect information?

What technologies do we need?

How do we process data, in which forms, and to whom do we disseminate the information?

How do we carry out development actions?

How do we monitor the outcomes?

How do we maintain and enhance the system? Do we, without fail, hold the learner’s best interests as our highest priority?

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Oppimisanalytiikkaselvitys esittelyssä ITK-webinaarissa (Poluttamo)

Leena Vainio esitteli Poluttamo-hankkeessa tuotettua oppimisanalytiikkaselvitystä ITK-konferenssin webinaarisarjassa 30.10.2018:

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Oppimisanalytiikan askeleet kouluissa (Poluttamo)

Leena Vainion laatima Oppimisanalytiikan askeleet kouluissa -raportti on ilmestynyt. Raportissa selvitetään:

  1. mistä lähtökohdista oppimisanalytiikkaa oppilaitoksissa kehitetään
  2. miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa tällä hetkellä,
  3. millaisia työkaluja eri tekniset oppimisympäristöt ja erilliset oppimisanalytiikkaohjelmat tarjoavat analytiikan tekemiseen
  4. millaisia haasteita liittyy työkaluihin ja niiden käyttöönottoon ja kehittämiseen
  5. mikä olisi optimitilanne oppimisanalytiikan käyttöönotolle

Selvityksen aineisto on koottu maalis-toukokuussa 2018 haastattelemalla 16 eri oppimisympäristön ja oppimisanalytiikkaohjelmistojen edustajaa. Elo-syyskuussa koottiin vielä kolmen oppimateriaalituottajan oppimisanalytiikkamenetelmät. Haastattelut tehtiin soveltaen eAMK-projektin taustakyselyä. Oppilaitoksista haastateltiin kuuden ammatillisen oppilaitoksen IT-vastaavia ja pedagogisia kehittäjiä ja kahden peruskoulun oppimisanalytiikan kehittäjää. Lisäksi on haastateltu yksittäisiä oppilaitosten kehittäjäopettajia (8 henkilöä) ja kolmea opiskelijaa. Haastattelujen lisäksi on kerätty tietoa teemaan liittyvistä webinaareista, kirjallisuudesta ja konferensseista sekä OKM:n oppimisanalytiikka-työryhmältä.

Oppimisanalytiikan askeleet kouluissa
Leena Vainio
Julkaisija: Suomen eOppimiskeskus ry, 2018
ISBN 978-952-6669-19-9 (painettu)
ISBN 978-952-6669-20-5 (pdf)
Ulkoasu ja taitto: Ville Kujansuu / MAK Media Oy

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Kellonaikoja, palautusmääriä, oppimistilastoja, vuorovaikutuskaavioita – onko tämä sitä oppimisanalytiikkaa? (Poluttamo)

Artikkeli julkaistu SeOppi 2/2018 -lehdessä.

Teksti: Kaisa Honkonen ja Leena Vainio, Suomen eOppimiskeskus ry

Leena Vainio selvitti Poluttamo-hankkeelle, mitä oppimisanalytiikan työvälineitä tämän hetken sähköisissä oppimisympäristöissä on tarjolla ja miten niitä käytetään. Kyselyyn vastasi 16 järjestelmätoimittajaa, kolme oppimateriaalien tuottajaa ja kuuden oppilaitoksen edustajat.

Oppimisympäristöissä on ollut pitkään erilaisia statistiikkanäkymiä järjestelmien ja aineistojen käytöstä. Erityisesti puhtaasti verkossa toteutettaville kursseille tiedot ovat olleet kehityksen kannalta olennaisia, luokkahuoneopetuksessa enemmän “kiva tietää” -tasoa.

Oppimisanalytiikka on kuitenkin paljon enemmän kuin oppimisstatistiikkaa. Oppimisanalytiikan avulla yhdistetään tietoja ja pyritään nostamaan esiin opiskelijan oppimisen etenemisen kannalta kriittiset pisteet – oli oppija sitten vailla haastetta, täysin turhautunut liian vaikeiden tehtävien kanssa tai jotain siltä väliltä.

Parhaimmillaan oppimisanalytiikka tukee oppijaa oikea-aikaisesti ja ohjaa oppimisprosessia tavoitteiden saavuttamisen suuntaan. Oppimisanalytiikka ei yksin pysty oppimista tukemaan, tarvitaan myös vahvasti opettajan, muiden oppijoiden, vanhempien tai työpaikkaohjaajien tukea. Analytiikan antama tieto auttaa ajattelemaan yhdessä ja sen avulla löydetään vahvuudet ja kehittämisen kohdat. Oikein käytettynä analytiikka helpottaa opettajan työtä ja tuo opettajalle uusia menetelmiä oppimisprosessin ohjaukseen ja yksilöllisten oppimispolkujen tukemiseen.

Oppimisanalytiikan todellinen arvo nousee siinä vaiheessa esiin, kun pystymme sen avulla auttamaan opiskelijaa ymmärtämään omia tapojaan oppia asioita. Millä tavalla oma työpanos näkyy opintojen etenemisessä, miten erilaiset vuorovaikutustilanteet ovat vaikuttaneet opittuun? Aktiivinen oppija voisi valita opettajan tai koneälyn tarjoamista aineistoista oman kiinnostuksen mukaan seuraavan askelman. Tehdäkö yksin vai olisiko tieto paremmin opittavissa vertaisoppimisen avulla, rikastuuko tieto yhdessä tehden vai yksin paremmin?

Useimmiten sähköisen oppimateriaalin luo opettaja ja sama opettaja päättää millaisiin aineistoihin hän haluaa opiskelijoidensa etenevän. Adaptiiviset aineistot vaativat hyvin monentasoisia oppimateriaaleja erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Yksittäisen opettajan voimin adaptiiviset aineistot ovat aika kaukana tulevaisuudessa, mutta voimavaroja yhdistämällä ja yhdessä tekemällä saataisiin nopeammin erilaista materiaalia ja tehtäviä eri tilanteisiin.

Selvitystyön aikana kävi ilmi, ettei yhden luukun -sovellusta ole. Järjestelmillä on omat vahvuutensa ja niitä yhdistelemällä tilanteen mukaan voi löytyä paras kokonaisuus. Kokeiluja on hyvä tehdä ja keskustella yhdessä, mitä me olemme hakemassa. Ennen kaikkea on syytä miettiä mitä me teemme, kun analytiikka nostaa esiin ongelman. Millainen on meidän toimintasuunnitelmamme ja millaisin resurssein tartumme asiaan? Missä tilanteissa opettaja yksin pystyy tukemaan oppijaa, missä tarvitaan ohjaajia, muita tukihenkilöitä tai mihin tilanteisiin koneäly tuo apua? Aivan kuten tarvitaan erilaisia oppimateriaaleja ja tehtäviä erilaisille oppijoille, tarvitaan erilaisia ohjausmenetelmiä erilaisiin tilanteisiin. Tarvitaan monialainen tukitiimi, joka muodostuu tilanteen mukaan yksittäisen opettajan avuksi.

Tämän päivän oppimisanalytiikan uutuus löytyy keinoista tehdä ongalmakohdat visuaalisesti näkyväksi myös opiskelijalle. Oppija saa paremman käsityksen kokonaisuudesta. Oppimisanalytiikkaperusteisessa pedagogiikassa on entistä tärkeämpää sopia yhdessä oppijan kanssa tavoitteet. Mitä seuraavaksi harjoitellaan ja miksi. Mihin tätä oppia tullaan käyttämään myöhemmin. Lähdetään yhdessä
rakentamaan tietämystä ja valitaan tarvittavat työvälineet tavoitteen saavuttamiseksi.

GDPR asettaa omat haasteensa oppimisanalytiikan käyttämiselle, mutta lupien kanssa tietoa voi kerätä ja hyödyntää. Jos vaikka yhdistäisimme älykellon uni- ja aktiivisuustiedot ja peilaisimme tietoja oppimistuloksiin. Älykello voisi ehdottaa, että jospa tänään otettaisiin päiväunet puolen päivän jälkeen, niin ruotsin tehtävätkin sujuisivat iltapäivätunneilla paremmin. Onko se sitten enää oppimisanalytiikkaa vai hyvinvointianalytiikkaa?

Loppukaneettina selvityksestä voidaan sanoa, että oppimisanalytiikan kehittyminen vaatii paljon valtakunnallista keskustelua. Ihan niin kuin tekoälystä puhuttaessa oppimisanalytiikkakin vaatii meiltä yhteistä näkemystä millaista ihmiskäsitystä me haluamme olla rakentamassa. Miten me suhtaudumme erilaisiin oppijoihin ja kuinka me hyödynnämme erilaisia ohjauksen resursseja.

Samaan aikaan tarvittaisiin yhteinen käsitys, mitä oppimisanalytiikan minimissään tulisi nostaa esiin. Mitkä ovat niitä ominaisuuksia, jotka pitäisi olla käytettävissä kaikissa järjestelmissä. Mikä on ns. minimi ja millaisia tarpeita meillä on tiedon siirrolle eri järjestelmien välillä – millaisia rajapintoja ja kirjautumisjärjestelmiä meidän olisi syytä käyttää ja hyödyntää.

Tunnista tarve – mitä ongelmia analyysilla ratkaistaan
Määrittely – mitä oppimisanalytiikkaa oppilaitoksessamme jo on ja mitä tarvitaan
Miten analytiikka vaikuttaa toimintakulttuuriimme ja johtamiseen
Millaista oppimiskäsitystä ja ihmiskäsitystä analyysi tukee
Strategia ja visio
Mitä taitoja tarvitaan – henkilöstön osaaminen ja koulutus
Miten jaetaan vastuut, huolehditaan laillisuudesta ja eettisyydestä
Mitä mitataan
Miten tietoa kerätään
Mitä teknologiaa tarvitaan
Miten tietoa käsitellään, missä muodossa ja kenelle tietoa jaetaan
Miten kehittämistoimet hoidetaan
Miten seurataan tuloksia
Miten järjestelmää ylläpidetään ja kehitetään
Onhan oppijan etu ensisijalla!

Lisätietoja: www.poluttamo.fi ja www.poluttamo.fi/oppimisanalytiikka/

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Kutsu: eOppimisen neuvottelukunta 23.10.2018 Otaniemessä (eOppimiskeskus)

eOppimisen neuvottelukunta kokoontuu lokakuussa oppimisanalytiikan ja saavutettavuuden teemojen äärelle.

Aika: 23.10.2018 klo 12-16
Paikka: Aalto-yliopiston oppimiskeskus, Otaniementie 9, Espoo

Tilaisuudessa keskustellaan oppimisanalytiikasta oppilaitoksissa Leena Vainion tekemän haastattelututkimuksen sekä tuoreen julkaisun pohjalta. Miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään tällä hetkellä osana opetusta ja ohjausta? Mitä mahdollisuuksia oppimisympäristöt tällä hetkellä tarjoavat? Miten omaa toimintaa tulisi kehittää, jotta oppimisanalytiikasta saisi enemmän irti?

Lisäksi tilaisuudessa keskustellaan oppimisen ja opetuksen saavutettavuudesta. Miten erilaiset oppijat voitaisiin huomioida paremmin hyödyntäen esim. Universal Design for Learning -viitekehystä? Miten kirjastot voisivat olla entistä vahvemmin osa elinikäisen oppimisen vahvistamista? eOppimiskeskus on mukana kahdessa uudessa syksyllä alkavassa hankkeessa, joissa näitä aiheita käsitellään.

Tilaisuuden isäntänä toimii eOppimisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Teemu Leinonen.

Ilmoittautumiset 12.10. mennessä


eOppimisen neuvottelukunta koostuu pääasiassa Suomen eOppimiskeskus ry:n päättävistä yhteisöjäsenistä, mutta sen toimintaan voivat myös muut osallistua. Neuvottelukunnan tehtävänä on ohjata Suomen eOppimiskeskuksen toimintaa.

https://www.eoppimiskeskus.fi/yhdistys/neuvottelukunta

Webinaaritallenne: Oppimisanalytiikka oppilaitoksissa (Poluttamo)

Webinaaritallenne 31.5.2018

Miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään tällä hetkellä osana opetusta ja ohjausta? Webinaarissa Leena Vainio esittelee haastattelututkimuksensa tuloksia.

Esitysaineisto:

Webinaarissa nähtiin myös videotervehdys Omniasta:

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Poluttamo-webinaari: Oppimisanalytiikka oppilaitoksissa (Poluttamo)

31.5.2018 klo 12-13
Webinaarihuoneen osoite:
http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/openpaivitys/
HUOM. Tavallisesta poikkeava osoite!

Miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään tällä hetkellä osana opetusta ja ohjausta? Webinaarissa Leena Vainio esittelee haastattelututkimuksensa tuloksia. Selvitys on osa Poluttamo-hanketta ja jatkoa Ari-Matti Auvisen Oppimisanalytiikka tulee – oletko valmis? -selvitykselle.

Ilmoittautuminen >>>

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään nyt oppilaitoksissa (Poluttamo)

 Artikkeli julkaistu SeOppi 1/2018 -lehdessä.

Teksti: Leena Vainio

Oppimisanalytiikka on noussut opetuksen kehittämisessä yhdeksi tärkeäksi kehittämisen kohteeksi vajaa kymmenen vuotta sitten. Vuosittainen EDUCAUSE:n (Learning Initiative and the New Media Consortium) julkaisema Horizon Report korkeakouluille listasi vuonna 2011 oppimisanalytiikan yhdeksi kuudesta teknologisesta trendistä. Silloin ennustettiin, että analytiikka olisi laajasti käytössä neljän-viiden vuoden päästä. Sama trendi on näkynyt jokaisessa uudessa Horizon raportissa myös K-12 opetuksen yhteydessä. Viisi vuotta ei riittänyt analytiikan käytön levittämiseen kaikkiin oppilaitoksiin. Edelleenkin se on enemmän pilotoinnin kohde kuin vakiintunutta toimintaa.

Oppimisen analyysia on tehty jo vuosituhansia. Tietoa on kerätty henkilökohtaisiin muistiinpanoihin, arviointikirjoihin ja myöhemmin tietokoneelle. Oppimisympäristöjen digitalisointi on nyt mahdollistanut systemaattisen oppijan “jalanjälkien” keräämisen ja myös opettajien opetussisältöjen ja -menetelmien tallentamisen. Ongelmana analytiikan hyödyntämiselle on esimerkiksi seuraavia asioita:

  • oppilaitoksissa ei ole systemaattisesti mietitty, mitä dataa opetuksesta ja oppimisesta kerätään
  • ei ole päätöksiä, millä työkaluilla kerääminen tehdään (kerätäänkö esim. vain verkko-opetuksesta vai myös kontaktiopetuksesta, projekteista ja muista oppimisen aktiviteeteista)
  • miten tietoa analysoidaan ja missä muodossa tuloksia jaetaan
  • kuka analyysitietoa saa hyödyntää
  • miten analyysitietoa käytetään kehittämisessä.

Tänä päivänä teknologia antaa useita hyviä työkaluja analyysien tekemiseen. Oppijan tarpeet ovat analytiikan lähtökohtana, pelkät arvosanat tai tehtäviin kulutettu aika eivät vielä riitä kuvaamaan oppimisprosessin laatua. Analyysin pitäisi pystyä pureutumaan myös motivaatioon, oppimisen iloon, innovatiivisiin oppimisen tapoihin ja tavoitteiden saavuttamisen tasoon.

Oppimisympäristöissä voidaan koota tietoa myös sosiaalisista suhteista ja oppijoiden ja opettajan välisestä vuorovaikutuksesta ja tätä kautta voidaan kerätä tietoa eri interventioiden laadusta ja vaikutuksesta oppimisprosessiin. Oppimateriaalien ja tehtävien relevanttiutta voidaan arvioida suhteessa oppimistuloksiin ja oppimiseen käytettyyn aikaan.

Mistä dataa kerätään ja mihin analytiikka kohdentuu?

Oppimisanalytiikan käytön yksi ongelma on se, että onko opetuksen tapahduttava kokonaan verkossa, jotta saadaan analyysitietoa. Miten kontaktiopetuksen, projektien, työssäoppimisen ja informaalin oppimisen tulokset saadaan kytkettyä analyysitietoon? Vai antaako muutama verkkokurssi jo riittävän hyvän kuvan opiskelijan oppimisesta ja pystytäänkö hänen oppimistaan tukemaan saatujen tietojen avulla? Tarvitaanko oppilaitokseen useampia työkaluja riittävän tiedon saamiseksi?

Millaista oppimisanalytiikkakonseptia rakennetaan, riippuu pitkälti siitä, ketä toimijaa analytiikalla aiotaan palvella. Analytiikalla voidaan tukea oppijaa, opiskelijaryhmiä, opettajia, koulutusohjelmia, rehtoria, vanhempia, työelämän edustajia tai muita koulutukseen liittyviä sidosryhmiä.

Mitä tietoa oppijalle

Kuva 1. Esimerkkejä, mitä tietoa oppimisympäristöistä ja analytiikkaohjelmista saa opiskelijoille, opettajille ja hallinnolle.

Kuva 1. Esimerkkejä, mitä tietoa oppimisympäristöistä ja analytiikkaohjelmista saa opiskelijoille, opettajille ja hallinnolle.

Sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen uudet opetussuunnitelmat suuntaavat opetusta entistä henkilökohtaisempaan suuntaan. Jokaiselle pitäisi pystyä rakentamaan yksilöllinen pedagogisesti vaikuttava ja omia taitoja tukeva oppimisen polku. Millaisilla opetusmenetelmillä ja teknologisilla ratkaisuilla tuo polku rakennetaan?

Nyt jo monet ohjelmat tarjoavat oppijalle tietoa hänen aktiivisuudestaan:

  • mitä tehtäviä hän on tehnyt,
  • missä vaiheessa hän on menossa kurssilla,
  • miten hän on suoriutunut suhteessa muihin opiskelijoihin,
  • kuinka paljon hän on käyttänyt aikaa oppimiseen ja miten se on vaikuttanut oppimismenestykseen.

Ohjelmissa voidaan seurata myös opiskelijoiden sosiaalista aktiivisuutta, verkostoitumista ja ryhmässä toimimisen taitoja. Näiden seuranta on tehtävä usein manuaalisesti, vain muutama ohjelma antaa visuaalisessa muodossa yhteenvetoja verkostoitumisesta.

Mitä tietoa opettajalle

Kaikkien nyt tarjolla olevien ohjelmien avulla opettaja saa hyvin tietoa opiskelijoiden etenemisestä. Opettaja voi tämän tiedon perusteella suunnata ohjausta niille opiskelijoille, jotka ohjausta eniten tarvitsevat. Hän voi miettiä, tarvitaanko lisäaikaa tehtävien tekemiseen tai tarvitaanko lisämateriaalia oppimisen tueksi. Useimmat ohjelmat myös antavat tietoa oppimateriaalista ja tehtävistä. Opettaja näkee, miten paljon aikaa oppijat ovat käyttäneet oppimateriaaliin ja miten he ovat tehtävät ratkaisseet. Tästä voi tehdä johtopäätöksiä, onko oppimateriaali tai tehtävät liian helppoja tai vaikeita ja mihin suuntaan niitä tulisi kehittää.

Millaista tietoa hallinnolle

Oppilaitoksen johdolle analytiikkaohjelmista saa koottua tietoa opetuksen kokonaistilanteesta: opiskelijoiden suoriutumisesta, arvosanoista, oppimistavoitteiden saavuttamisesta, opetusmenetelmistä, oppimateriaaleista jne. Näiden tietojen pohjalta rehtori saa tietoa onnistumisista ja pullonkauloista ja voi resurssoida kehittämisvoimavaroja oikeisiin kohteisiin.

Vakiintuneeseen käyttöön on vielä matkaa

Analytiikassa keskitytään pääasiassa sellaisten opiskelijoiden yksilöimiseen, joilla on oppimisvaikeuksia tai jotka voivat pudota kokonaan pois opinnoista. Vähemmän kiinnitetään huomiota innovatiivisiin pedagogisiin ratkaisuihin.

Useimmissa työvälineissä analytiikka on kuvailevaa ja diagnostista: kuvataan sitä,
mitä on tapahtunut, mitä on tehty ja miksi tietty asia tapahtui. Edistyneissä ohjelmissa päästään jo ennustavaan ja ohjaavaan analytiikkaan: mitä tapahtuu seuraavaksi, miten oppija tulee etenemään ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaksi jälkimmäistä vaatii tekoälyä taakseen ja tätä on vasta muutamissa oppimisympäristöissä käytössä. Kehittämisen trendi on selvästi tekoälyn soveltamisessa analytiikassa.


Suomen eOppimiskeskuksen Poluttamo-hankkeessa selvitetään oppimisanalytiikan mahdollisuuksia oppimisen tukemisessa. Tavoitteena on selvittää:

  • miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa
  • mistä lähtökohdista oppimisanalytiikkaa kehitetään
  • millaisia työkaluja eri tekniset oppimisympäristöt ja erilliset oppimisanalytiikkaohjelmat tarjoavat analytiikan tekemiseen
  • mitä haasteita liittyy työkaluihin ja niiden käyttöönottoon ja kehittämiseen

Raportti julkaistaan huhtikuun lopussa osoitteessa www.poluttamo.fi.

Tuotu lähteestä: Poluttamo

ITK-webinaarisarjan avajaiset maanantaina 3.2. klo 13-15! (eOppimiskeskus)

Virittäydy ITK-tunnelmaan!

ITK-webinaarisarjan avajaiset maanantaina 3.2. klo 13-15!

Juhlaseminaari ilmiöpohjaisuudesta ja e-oppimisesta:

  • eOppimisen tärkeys: HAMKin johtoryhmän tervehdys. (15min)
  • eOppiminen: Leena Vainio, Omnia (30min)
  • Ilmiöpohjaisuus: Anne Rongas, Suomen eOppimiskeskus ry (30min)
  • ITK:n terveiset: Jarmo Viteli, Hämeen Kesäyliopisto (15min)
  • Keskustelua

Juhlistamme webinaarissa Leena Vainion pitkää ja merkityksellistä panosta e-oppimisen saralla. Kaikki mukaan!

Ilmoittaudu heti: http://kuha.e-lomake.net/v2/lomakkeet/1337/lomake.html
100 ensimmäistä mahtuu mukaan.

Laita kalenteriin myös kevään kuumin tapahtuma – ITK-konferenssi 9.-11.4.2014.

Avoin kunta, aktiivinen asukas

Avoin data
kehittää palveluja
kansalaisille.

Kunnissa syntyy
palvelumuotoilua,
asukkaan ääni.

Uudet kanavat
muutoskeskustelulle
täynnä intoa.

Kuntamarkkinoilla 11. – 12.9.2013 puhuttiin avoimuudesta, viestinnästä, sosiaalisesta mediasta ja innovaatiosta – tai ainakin niihin liittyviä esityksiä poimin yli kahdestasadasta tarjolla olleesta seminaarista.

Järjestelyt toimivat

Isoissa seminaareissa ja tapahtumissa yleensä ruokajonoissa menee aikaa eikä kiinnostavimmissa esityksissä ole jäljellä edes seisomapaikkoja. Kuntamarkkinoilla Palmian järjestämä ruokailu sujui molempina päivinä kitkatta enkä kahvipisteissäkään nähnyt jonoja. Näyttelypisteiden melu kuului hiukan Tietolinjan esityksiin, mutta ei häirinnyt. Luentotiloihin yleensä mahtui. Yli sadan hengen luentosali näytti autiolta, kun palvelut ja edunvalvonta kuntien omistamille yhteisöille keräsi vain kymmenisen ihmistä, mutta muutosviestintä ja vuoropuhelu asukkaiden kanssa keräsi salin täyteen. Ison luentosalin tuolit eivät riittäneet puolueiden puheenjohtajien paneelissa, mutta seminaaria sai seurata striimattuna naapurihuoneissa ja ymmärtääkseni myös netissä. Naapurihuoneessa tekniikan säätämiseen meni jokin aika ja puolisen tuntia kuva tuli viiveellä: poliitikon puhe loppui, vaikka suu kävi edelleen.

Paneelissa keskusteltiin julkisen talouden kestävyysongelmasta, palveluiden karsimisesta ja päällekkäisyyksien purkamisesta, osaamisten yhdistämisestä ja tietojärjestelmien uusimisesta. Kuinka paljon voidaan säästää vähentämällä henkilöstön poissaoloja Hämeenlinnan malliin? Löytyisivätkö suurimmat säästöt karsimalla palveluiden karsimista ja tuottamista ohjaavaa normistoa? Lisääntyykö eriarvoisuus kuntien sisällä ja välillä? 70 kuntaa vai 20 maakuntaa? Pitäisikö valtion otetta tietojärjestelmiin vahvistaa? Miten päästään toimittajaloukkujen sijaan avoimiin rajapintoihin? Olisiko Suomi.fi yhteinen palveluväylämme Viron malliin? Onko viiden vuoden irtisanomissuoja liian pitkä? Löydetäänkö kuntaliitosten jälkeen tehtäviä kaikille kunnan työntekijöille? Sastamalassa on löydetty.

Avoin data palvelujen kehittämisessä

Miikka Sipilä painotti, että avoimen, julkisen datan avulla kuntalaiset näkevät, missä mennään. Avoin data mahdollistaa myös uudet, innovatiiviset sovellukset kuten Ilkka Pirttimaan kehittämän Blindsquaren. Avoimen tiedon avulla voidaan kertoa Helsingin vaarallisimmat risteykset, kunnan tai organisaation kokonaistulot ja -menot ja väkivaltarikokset. Avoimen tiedon palveluita ovat mm. Paikkatietoikkuna, Avoin ministeriö, Datavaalit ja Verokuitti.

Matti Saastamoinen kertoi, miten Tampereella julkisen datan avaaminen on nopeasti synnyttänyt uusia sovelluksia ja liiketoimintamahdollisuuksia. Apps4Pirkanmaa-kilpailu innostaa innovaatioihin. Suomalaisen avoimen datan verkoston tukena on Avoindata.net-palvelu.

Soile Kuitunen kertoi, miten Mikkelissä pyritään tuomaan kunnan palvelut kotisohvalle ja tarjota mahdollisuuksia osallistua tiedon muotoiluun ja visualisointiin.

Leena Vainio AKTIIVI-hankkeesta korosti yhteisöllistä verkostoissa oppimista ja toimimista. Pelkkä data ei lisää osaamista ja viisautta, siihen tarvitaan verkostoja ja tulkkeja, kulttuurin ymmärrystä.

Keskustelussa pohditiin, miten kehittää digitaalisia palveluja tiukassa taloudellisessa tilanteessa ulkoistusten puristuksessa tai aktivoida pienen kunnan johtajaa. Entä mistä löytyvät paikalliset tahot, joita voisi innostaa kehittämään avoimen datan bisnessovelluksia tai joita voisi pyytää kumppaneiksi avoimen datan kuntakiertueeseen? Paikallisia ICT-alan toimijoita voisi löytää 60-vuotiaan Tietotekniikan liiton paikallisyhdistyksistä.

Mistä löytyy avoimella tiedolla kehitettyjä sovelluksia? Pääkaupunkiseudulla niitä on koottu ainakin Helsinki Region Infoshare -palveluun.

Voiko avoimessa datassa olla virheitä? Toki. Mutta datan avaaminen helpottaa virheiden löytämistä, jolloin ne voidaan myös korjata.

Asiakasystävällinen verkkopalvelu – tarua vai totta?

Leila Oravisto ja Mirjam Heikkinen Helsingin kaupungin tietotekniikkaosastolta innostivat pohtimaan sanastoja ja synonyymeja. Kun kunta tarjoaa palveluja vauvasta vaariin, törmätään kirjavaan sanastoon ja käsitteisiin, sanojen moniin merkityksiin. Kun kansalainen etsii kaupungin verkkopalvelusta päiväkotia tai päivähoitoa, hän ei välttämättä käytä hakusanana viranomaistermiä ”varhaiskasvatus”.

Miten kansalainen löytää laajasta verkkopalvelusta tietoa? Entä miten tietoa siirretään palvelusta toiseen, jos kunnat käyttävät eri käsitteitä? JHS 145 -luokitus auttaa palvelutietojen ryhmittelyssä ja JHS 183 -suosituksessa ovat mukana myös palvelutyyppi ja kohderyhmä. Palvelujen nimet harmonisoidaan JUPO:n pohjalta.

Helsingin kaupungin palvelukartassa on vanha käyttöliittymä, joka uudistetaan tämän vuoden aikana myös näkövammaisille ja mobiililaitteille sopivaksi. Avoin REST-rajapinta kerää kuukausittain satojatuhansia hakuja.

Entä jos datasta löytyy virheitä? Tiedetään, että virheitä on, mutta kun tietoa käytetään paljon, sen laatu paranee. Virhe ei ole häpeäksi; häpeä olisi, jos julkisin varoin kerätyty tiedot makaisivat käyttämättöminä.

Motiivina on tiedon läpinäkyvyys. Toki syntyy keskustelua, kun kehotetaan luopumaan exceleistä ja tallentamaan tiedot keskushallinnon määräämään yhteiseen paikkaan, mutta sieltä uudet sovellukset kuten Blindsquare ja Helmet löytävät avoimen datan. Keskitetyt ratkaisut voittavat ja tallennetun tiedon saa takaisin toimivassa sovelluksessa.

Millaisia asioita kansalaiset etsivät kaupungin verkkopalvelusta eniten? Miten eri paikkoihin pääsee esteettömästi? Ovatko tietyt palvelut saavutettavissa, kun liikutaan lastenvaunujen kanssa? Vuokra-asuntoja ja lasten päivähoitoa haetaan pääasiassa verkkopalveluista.

Verkkopalveluita kehitetään järkevästi ja tuottavasti, ei niin, että perinteiset lomakkeet työnnetään verkkoon; ensin mietitään, tarvitaanko niitä lainkaan. Verohallinto näyttää hyvää esimerkkiä verkkopalveluiden kehittämisestä.

Helsingin kaupunki toivoo, että yritykset kehittäisivät avoimen datan täsmäsovelluksia ihmisille. Nyt avoin data on lähinnä nuorten innokkaiden devaajien käytössä. JUPO tarjoaa kuntalaisille sopivan palveluluokituksen, mutta vaatii ylläpitoa. Kehittäminen taas herättää intohimoja. Ontologiaan perustuvat tietohaut voisivat toimia nykyistä paremmin, mutta ontologian pitää elää ajan mukana eikä yksittäisen yrityksen ylläpitämään ontologiaan haluttaisi sitoutua.

Kunnat kehittävät yhdessä Suomi.fi-palvelua. Yhteinen luokittelu helpottaisi tietojen siirtoa eri järjestelmien välillä. Nykyisin samasta palvelusta käytetään jossain kunnassa kuitenkin eri käsitettä.

Jokaisen palvelun takana on monta tarinaa. Palvelupuun pitäisi olla kuien tarinat, niissä olisi periaate ja juoni, johon voisi lisätä omia sivujuonia. Toimipiste voisi olla paitsi sairaala tai päiväkoti myös mattolaituri, patsas tai yleisö-WC.

Dataa korjataan joukkoistamalla asiakaspalautteella – asiakkaat ovat aarre! Yhteisöllisyys toteutuu verkossa; hiekkalaatikolla on kiva olla yhdessä.

Muutoksen viestiminen ja vuoropuhelu asukkaiden kanssa

Jari Seppälä Kuntaliitosta juonsi parituntisen seminaarin. Hän nosti esiin Helsingin kaupungin Rakennnusviraston Twitterissä, otsikon Kouvolan henkilöstökarsinnoista sekä visuaalisen viestinnän neuvottelujen uutisoinnissa. Kuva neuvottelijoista on hyvä, mutta teho olisi parempi, jos miehet olisivat heittäneet takit pois ja käärineet hihansa.

Viestinnällä vaikutetaan tietoihin, asenteisiin sekä yksilön ja ryhmän käyttäytymiseen. Vuorovaikutusareenoita pitää avata kuntalaisille ja johdon pitää olla näkyvästi esillä kohtaamassa asukkaita.

Kuntaliitto tarjoaa muutosviestinnän tueksi mm. koulutusta sekä tilasto- ja vertailutietopalveluja.

Mirka Rahman Lappeenrannasta kertoi Hynysenrannasta, jolla voitettiin Kuntamarkkinoiden SM-kisa. Palkintoraati vaikuttui luovasta tavasta käyttää uusia välineitä.

Miten markkinointi tavoittaisi nuoren, joka ei lue, korkeintaan vilkaisee kuvaa? Auttaisiko liikkuva kuva? Entä edustavatko pr-hahmot kohdettaan? Oppivatko ne puhumaan paikallista murretta?

Kampanjaan saatiin mukaan paikallisia yrityksiä, yliopistoja, kulttuuritoimijoita, kuvattiin monta asiaa moneen mediaan. Interaktiivinen ja kiva sovellus, jossa ihminen kokee itse löytävänsä, painuu mieleen ja sitä voi jakaa. Verkkopalvelussa on ollut 31 000 kävijää ja 1,3 miljoonaa klikkausta, joista kolmasosa Helsingin seudulta. YouTubessa on lyhyitä, hauskoja videoita.

Yleisön joukosta kysyttiin, miten kampanja oli käynnistynyt. Mirka Rahman kertoi esitelleensä ideoitaan markkinoinnin johtoryhmässä ja saanut luvan niiden toteuttamiseen. Kesän kynnyksellä aloitettiin ja kuvaukset käynnistyivät elokuun lopussa. Kaupungin brändiä rakennettiin uudella, erottuvalla kampanjalla.

Yleisön joukosta kysyttiin myös, miten kampanja edisti muutosviestintää ja vuorovaikutusta kuntalaisten kanssa.

Taru Kokkonen kertoi Kuopion muutosviestinnästä. Muuttuva organisaatio on vetovoimainen, mutta viestinnässä pitää ottaa huomioon tunteet ja niiden yksilölliset erot. Kunnan virkailija haluaa ensimmäisen tiedon oman työnsä muutoksesta esimieheltään.

Kuopiossa huolehdittiin siitä, että tietoa oli riittävästi alusta alkaen ja jatkuvasti. Huomattiin, miten iso vaikutus on yhden avainhenkilön poissaololla. Muutosvastarintaa voi aiheuttaa pienikin tehtävänmuutos, myös työhuoneen muutos. Muutoksen vastustajaa pitää kuunnella ja erilaisista näkemyksistä oppia. Anonyymi keskustelupalsta keräsi paljon kysymyksiä ja keskustelua. Kun anonymiteetti poistettiin, keskustelu väheni.

Henkilöstön edustajat, pääluottamusmiehet, saatiin mukaan muutosagenteiksi, muutoksen varhaisiksi omaksujiksi. Heihin luotettiin ja he saattoivat tuoda arvokasta tietoa johdolle. Muutosviestinnässä väärät tiedot pitäisi käsitellä heti, mielellään kasvokkain. Kokousten myöhäiset aikataulut tuottivat ongelmia: kun henkilöstö ei enää ollut paikalla, sille ei voitu tiedottaa ennen kuin se luki päätökset aamun lehdestä.

Kanavavalinnoilla pyrittiin samanaikaiseen ja tasapuoliseen viestintään; kaikkihan eivät käytä kaikkia kanavia. Ihmiset osallistettiin heti alussa learning café -tyyppisillä tilaisuuksilla.

Tarvitaan kulttuurimuutosta. Jokainen työntekijä on vastuussa viestinnästä, jokainen hakee tietoa ja vie sitä eteenpäin. Viestiä pitää kerrata. Toiset saattavat silti kokea, etteivät ole saaneet riittävästi tietoa ja toiset taas, että tietoa on tullut liikaa. Sosiaalisessa mediassa tieto leviää huomaamatta. Muutokset näkyvät käytännön työssä ehkä vasta viiden vuoden kuluttua.

Aino-Marja Kontio kertoi, miten kaksikielisellä viestinnällä ja aktiivisella paikallismedialla porvoolaiset pääsivät alusta alkaen mukaan kunnan strategiatyöhön. Lähetettiin tiedotteita, kehitettiin Ota kantaa -foorumi ja järjestettiin tiedotustilaisuuksia, työpajoja, teemaryhmiä ja seminaareja.

Tulevaisuuskysely järjestettiin heti strategiaprosessin alussa. Kysyttiin palvelujen nykytilaa, unelmien Porvoota, tärkeimpiä kehittämiskohteita ja vastaajan käsitystä omasta vastuutaan. Kyselyyn vastasi yli 1100 porvoolaista ja avointa plautetta kertyi 150 sivua. Kyselyä myös arvosteltiin: miksi siihen saattoi vastata vain verkosssa? Nopeasti tiedotettiin, että vastaaminen onnistuu myös kirjastoissa. Toisaalta, arvostelu myös markkinoi kyselyä.

Toriparlamentti jaksoi aktiivisesti kertoa mielipiteensä ja päättäjät olivat valmiita haastatteluihin. Pakinoihin reagoitiin nopeasti ja työpajojen materiaalia jaettiin etukäteen verkkoon.

Porvoolaisten osallistuminen vaikutti lopputulokseen: strategian painopisteet muuttuivat.

Keskustelussa pohdittiin käsitettä ”osallistaminen”: onko kuntalainen vain passiivinen, jonka joku toinen saa osallistumaan? Pitäisikin puhua osallistumisesta tai avoimuudesta ja aktiivisesta kansalaisesta. Toinen käsite, josta keskusteltiin, oli seminaarin otsikon ”asukas”. Pitäisikö kunnassakin puhua asiakkaista?

Keskustelussa kysyttiin, eivätkö äärimielipiteiden esittäjät saata terrorisoida työpajoja. Pääosissa ryhmiä oli kuitenkin keskusteltu asiallisesti.

Verkosta löytyvää valtavaa taustamateriaalia on tarkoitus tiivistää noin kymmensivuiseksi tarinalliseksi ja selkokieliseksi paketiksi kuntalaisille. Voisivatko sarjakuvataiteilijat elävöittää ja kiteyttää sitä?

Lauri Hänninen kertoi, miten Helsingin kaupungin Rakennusvirasto vuosi sitten meni Twitteriin. Hän totesi, ettei ollut mikään sosiaalisen median guru, mutta Kuntamarkkinoiden markkinointituotesarjan hopea kertoo, että aloittelijakin pääsee nopeasti sisään uusiin kanaviin.

Rakennusvirastolla oli ankeuttajaviraston maine, kun se oli kieltänyt mummoja kutomasta Malmin asemalla ja kastanjanmyyjiä myymästä kastanjoita. Niinpä virasto aloitti tavoitteellisen twiittaamisen – samaan aikaan kuin paavi.

Hauskoista ja epävirkamiesmäisistä twiiteistä saatiin yllättävän myönteistä palautetta ja kokeiluksi tarkoitettu twiittaaminen jatku. Nyt Rakennusvirastolla on noin 2000 seuraajaa, mikä virastosarjassa on kohtaisen hyvin, ja seuraajista toistasataa on toimittajia.

Rakennusvirasto twiittaa normaalin asiakaspalvelun lisäksi mm.

  • talteenotetuista autoista 21.2.12: ”Kaupungille hylättyjä: mm. Kaunotar, Yosemite, Firefly, Muddy Fox ja Monza Aristocrat. Eikö kukaan kaipaa? (linkki)”
  • kaupunkipuiden hoitamisesta 8.2.12: ”Helsingissä havaittuja: karstasyylä, verinahakka, ryppynahakka ja pörrökääpä. Ei, eivät ole sukupuolitauteja.(linkki)”
  • Mechelininkadun lehmuksista 25.2.12: ”Mechelininkadulla ei suunnitella vain lehmusten kaatamista (HS tänään), vaan myös uusien istuttamista. Siinä on jonkinlainen ero. #meklu
  • puretusta sompasaunasta 9.7.12:”Vanhat mokat eivät ole tae tulevista. Tutkikaa ennen kuin viette saunan taakse. #Sompasauna
  • terasseista 3.6.12: ”Tiedotteemme: Pienet terassit ilmaisiksi. Näin se uutisoitiin: Terassien vuokrat nousevat (HS 3.6.) #näkökulma #positiivisuus #negatiivisuus
  • Kauppatorin lokeista 25.6.12: ”HS tänään: ”Kauppatorin lokit ovat käyneet entistä röyhkeämmiksi”. Alkukesästä sama lehti ruokki lokkeja torilla jäätelöillä. #yhteys #lokit
  • asukaspysäköinnistä 63.12: ”Etu-Töölöön (1,8km2) saisi yli 83 000 asukaspysäköintipaikkaa (12m2) – jos kaikki talot purettaisiin. Mutta olisiko niitä koskaan tarpeeksi?

Aiemmin, kun media ja kansalaiset kritisoivat viraston toimintaa,  ei oikein ollut kanavaa, missä korjata väärinkäsityksiä tai puutteellista tiedotusta. Nyt on. Twitterissä virasto ja kansalaiset voivat pilke silmäkulmassa kritisoida mediaa. Eräskin twiittaaja ihmetteli, mihin maailma on menossa, kun huomasi seuraavansa virastoa!

Lauri Hänninen neuvoi twiittaajaa aktiivisuuteen, hauskuuteen, myönteisyyteen ja selkokielisyyteen. Twiittiin ei onneksi mahdu kapulakieltä. Viesti kannattaa valita kanavan mukaan eikä käyttää automaattitwiittejä, jossa on tiedotteen alku ja linkki. Tilanteisiin pitää reagoida nopeasti, mutta ei twiitata yöllä peiton alta vaan vasta aamulla virka-aikaan. Maailma ei mullistu, vaikka pariin päivään ei twiittaisikaan. Lehden lukeminen aamulla yleensä synnyttää ideoita ja TweetDeck helpottaa muiden seuraamista. Viraston verkkopalveluun saa helposti twiiteille ikkunan, josta niitä voivat seurata muutkin kuin Twitterin käyttäjät.

Rakennusviraston Twitter-tili on lisätty Helsingin kaupungin sosiaalisen median ohjeisiin. Twitter on osa viraston virallista byrokraattista käytäntöä.