Pulssi-podcast – OSA 5: Aivot, keskittyminen ja opiskelu – vinkkejä opiskelijalle (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Listen to ”OSA 5: Aivot, keskittyminen ja opiskelu – vinkkejä opiskelijalle” on Spreaker.

Lukiossa psykologian 1. ja 3. kurssissa käsitellään aivojen toimintaa ja oppimista. Näihin kursseihin kannattaa tutustua – nuorisolukiossa 1. kurssi on pakollinen. Ihmisen aivot ovat edelleen kivikautiset. Tarkkaavaisuutemme herää, kun jotain muuttuu ympäristössä: onko se uhka? Muutos keskeyttää työmuistin työskentelyn, keskittyminen suuntautuu toisaalle. Esimerkiksi mobiililaitteiden viestiäänet ja erilaiset hälytykset häiritsevät opiskelua. Työmuisti kuormittuu. Katkoksen jälkeen kuluu aikaa, kun käsittelyssä ollut asia pitää palauttaa uudelleen mieleen.

Digitaalisia laitteita käytettäessä on tärkeää osata välillä sulkea ilmoitukset pois. Kun luet mobiililaitteelta, kytke lentokonetila päälle. Työskentelyä on hyvä jaksottaa niin, että intensiivinen työskentely ja vapaa ajatusten joutokäynti vuorottelevat. Aivotutkimus suosittelee tätä alkujaan koodareitten kehittämää Pomodoro-tekniikkaa: keskity työskentelyyn 15-20 min kerrallaan, pidä tauko ja tee jotain ihan muuta 5-10 minuuttia ja aika ajoin pidä pidempi tauko.

Muista myös säätää näytön kirkkaus mahdollisimman himmeäksi. Jos kärsit migreenistä, käytä näytöllä sinisen valon suodatusta, jonka voi aktivoida mobiililaitteiden asetuksista (punainen maski). Kokeile muitakin keskittymisen apukeinoja, sopiiko sinulle tietty musiikki tai liike, kuten pallon puristelu kädessä.

Lisätietoa aivoista ja oppimisesta kiinnostuneille:
Minna Huotilainen ja Mona Moisala, 2018: Keskittymiskyvyn elvytysopas. Tuuma-kustannus.
Minna Huotilainen, 2019: Näin aivot oppivat. PS-kustannus.


Pulssi-hankkeen podcast-sarjassa Anne Rongas ja Kaisa Honkonen juttelevat lukion arviointiin liittyvistä asioista opiskelijan näkökulmasta. Podcast-sarja on osa Opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta. Koordinaattorina Otavia, Mikkeli. Taltioitu kesäkuussa 2019. 

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Pulssi-podcast – OSA 4: Kurssiin valmistautuminen ja omien lähtökohtien selvittäminen (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Listen to ”OSA 4: Kurssiin valmistautuminen ja omien lähtökohtien selvittäminen” on Spreaker.

Kurssi kannattaa aloittaa koko oppimateriaalin silmäilyllä, sillä näin aktivoit aiemmat tietosi ja orientoidut opintoihin. Käy sisäistä keskustelua oppimateriaalin kanssa: onko aine kokonaan uusi, millaisia muistiinpanoja sinulla on aikaisemmista kursseista, millaista palautetta sait aikaisemmista opinnoista? Pohdi, millainen perusosaaminen sinulla on. Kertaa tarvittaessa aiemmin opiskeltua.

Hyvä opiskelutapa on opiskella parin tai pienryhmän kanssa. Yhdessä voitte käydä aineiston läpi ja ajatuksia mitä edessä on. Kun osaat keskustella opiskelun kohteesta toisen kanssa, olet jo hyvällä matkalla ajattelun taitoihin. Saatat huomata, että toiselle selittäessä itsekin oivaltaa lisää opiskelun kohteesta.

Käsitteet ovat tärkeä osa lukiokursseja. Tutki otsikoita, väliotsikoita ja sanastoja. Opiskele tietoisesti käsitteitä ja ole tarkkaavainen tiedepohjaisten oppiaineiden kohdalla arkikielen ja tieteellisen käsitteen merkityksestä. Käsitteiden opiskelussa Flashcard-sovellukset auttavat. Niitä löytyy mobiililaitteen sovelluskaupasta, esimerkkinä ilmainen ja helppokäyttöinen Quizlet.


Pulssi-hankkeen podcast-sarjassa Anne Rongas ja Kaisa Honkonen juttelevat lukion arviointiin liittyvistä asioista opiskelijan näkökulmasta. Podcast-sarja on osa Opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta. Koordinaattorina Otavia, Mikkeli. Taltioitu kesäkuussa 2019. 

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Pulssi-podcast – OSA 3: Miten asenteet vaikuttavat opiskeluun? (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Listen to ”OSA 3: Miten asenteet vaikuttavat opiskeluun?” on Spreaker.

Jokaisen oma asenne vaikuttaa motivaatioon, kiinnostukseen ja työskentelyyn. Pitkällä tähtäimellä se, millä tavalla luomme merkitystä omalle opiskelulle, vaikuttaa oppimistuloksiin. Pintasuuntautunut pänttääminen voi auttaa selviytymään seuraavan päivän kokeesta, mutta syvälliset muistijäljet vaativat sisäistämistä. Siksi on väliä sillä, miten suhtaudumme itseemme opiskelijana; aktiivisena tiedonrakentajana vai passiivinen vastaanottaja.

Lukio-opinnot ovat todella laajoja kokonaisuuksia ja välillä täytyy tehdä valintoja, mitä painottaa. Harva pystyy keskittymään kaikkeen samalla innokkuudella ja intensiteetillä. On ihan hyväksyttävää ja usein järkevää jakaa aikaa omien tavoitteiden mukaan. Aina on mahdollista kerrata ja opiskella myöhemmin lisää.


Pulssi-hankkeen podcast-sarjassa Anne Rongas ja Kaisa Honkonen juttelevat lukion arviointiin liittyvistä asioista opiskelijan näkökulmasta. Podcast-sarja on osa Opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta. Koordinaattorina Otavia, Mikkeli. Taltioitu kesäkuussa 2019. 

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Pulssi-podcast – OSA 2: Mitä tarkoittaa oppimisen ja osaamisen arviointi? (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Listen to ”OSA 2: Mitä tarkoittaa oppimisen ja osaamisen arviointi?” on Spreaker.

Opintojakson aikainen oppimisen arviointi antaa palautetta siitä, miten olet edistynyt paitsi kurssiin kuuluvien tietojen ja taitojen karttumisessa, myös yleisemmissä laaja-alaisissa oppimistaidoissa. Vaihtelevien oppimistehtävien tarkoituksena on harjaannuttaa sekä oppiaineen akateemisiin taitoihin että yleisiin opiskelutaitoihin. Opiskelu on työntekoa ja siinä voi tulla aina paremmaksi.

Oppimisen arviointi eli opiskelun aikainen palaute auttaa eteenpäin opinnoissa.

Osaamisen arviointi perustuu tavoitteisiin ja niitä vastaan peilattuihin näyttöihin. Osaamista on voinut kertyä ennen opintoja ja sitä voidaan osoittaa jo opintojen aikana, opiskelun ohessa. Osaamisen näyttö painottuu luonnollisesti kurssin loppuvaiheeseen, jolloin kurssin on kuljettu opiskelun polku kohti tavoitteita.

Arvosana, joka kurssista annetaan perustuu osaamisen arviointiin. Myös sen tavoitteena on antaa eväitä sekä oppiaineen opiskeluun jatkossa että opiskelutaitojen oppimiseen.


Pulssi-hankkeen podcast-sarjassa Anne Rongas ja Kaisa Honkonen juttelevat lukion arviointiin liittyvistä asioista opiskelijan näkökulmasta. Podcast-sarja on osa Opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta. Koordinaattorina Otavia, Mikkeli. Taltioitu kesäkuussa 2019. 

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Pulssi-podcast – OSA 1: Lukio-opintojen arviointi eri kursseilla (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Listen to ”OSA 1: Lukio-opintojen arviointi eri kursseilla” on Spreaker.

Jokaisella kurssilla on oma tarkastelutapansa oppiaineeseen. Opintojen edetessä opiskelija oppii käsitteistöä ja tietorakenteita. Hän alkaa hahmottaa rakenteita ja linkityksiä – kompleksisuutta.

Oppiminen näkyy myös arvioinnin painotuksissa ja vaativuudessa. Ensimmäisillä kursseilla opiskelijalla ei vielä voi olla selkeää käsitystä, miten kyseisessä oppiaineessa vastaus pitäisi rakentaa. Aluksi kokonaisuuksien jäsentäminen on vaikeaa ja tietämys pinnallista. Vähitellen oma ymmärrys kasvaa opiskelun edetessä. Opettaja huomioi tämän myös arvioinnissa.

Muutama vinkki opiskelijalle

Pyri ymmärtämään, mitä kurssilla arvioidaan ja jos olet epävarma, kysy opettajalta, millainen on hyvä vastaus, mikä on sen rakenne sekä miten laaja ja syvällinen sisällön pitää olla.

Tutustu myös myös Ylioppilaslautakunnan Hyvän vastauksen piirteisiin, ne antavat tähtäyspisteen, millaista osaamista vaaditaan, kun oppiaineen lukio-oppimäärä on opiskeltu.


Pulssi-hankkeen podcast-sarjassa Anne Rongas ja Kaisa Honkonen juttelevat lukion arviointiin liittyvistä asioista opiskelijan näkökulmasta. Podcast-sarja on osa Opetushallituksen rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta. Koordinaattorina Otavia, Mikkeli. Taltioitu kesäkuussa 2019. 

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Tervetuloa Arviointioivalluksia!-koulutuspäivään (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Pulssi-hanke on mukana järjestämässä Arviointioivalluksia!-koulutuspäivää Helsingissä 7.10.2019. Päivän ohjelmassa on puheenvuoroja ja paneelikeskustelua sekä aktiivisia arvioinnin eri teemoja käsitteleviä työpajoja. Mukana mm. Erja Vitikka (Opetushallitus), Najat Oukrim-Soivio (Suomen NOS Oy), Raili Hildén (Helsingin yliopisto) ja Päivi Nilivaara (Innoline Oy).

Kahdeksan mustavalkoista kasvokuvaa päivän esiintyjistä.

Aika: 7.10.2019 klo 8.30-16.00
Paikka: Helsinki (tarkka paikka ilmoitetaan pian)
Hinta: tilaisuus on opetus- ja ohjaushenkilöstölle maksuton
Ilmoittautuminen: http://bit.ly/arviointioivalluksia

Lisätietoja tapahtumasta Arviointiklubi-hankkeen sivuilla.

Tapahtuman järjestää Liikelaitos Otavia kolmen Opetushallituksen rahoittaman hankkeen yhteistyönä:

Hankelogot: Otavia, Suunta, Arviointiklubi, Sykettä arviointiin, Pulssi sekä Opetushallitus rahoittaa hanketta -symboli.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Arviointikulttuuria Pulssin malliin (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Kevät on aina kiireistä aikaa hankkeiden tulosten ja tuotosten esittelyjen suhteen. Tänä vuonna Hämeenlinnassa järjestettiin ensin ITK-konferenssi ja sen jälkeen Kohtio-seminaari.

ITK:ssa Anne Rongas Otavialta ja Tanja Partala Pohjois-Tapiolan lukiosta pitivät esityksen aiheenaan “Monipuolinen arviointi lukiossa” (kts. esitystallenne).
Pulssi-hankkeen tavoitteissa on ollut erityisesti saada nuoret aidosti osallisiksi arviointiprosessiin. Tavoitteena on ollut lisätä arvioinnin ymmärrettävyyttä ja dialogia, joka varmistaisi arvioinnista oppimisen, ajatuksen siirtymisen miten tähän on tultu -ajatuksesta eteenpäin kuljettavaan ymmärrykseen: kuinka edetä kohti tavoitteita. Palaute ohjaa opiskelijan toimintaa ja mahdollistaa oman tavoitteen saavuttamisen niin tiedollisesti kuin taidollisesti.
Arvioinnista puhuttaessa täytyy aina miettiä kuka tekee ja mitä tekee. Vaskivuoren lukiossa kehitystyöhön on osallistunut opiskelijoista ja opettajista koostunut arviointityöryhmä. Arviointityöryhmän tavoitteena on ollut miettiä, miten arviointi tällä hetkellä toimii, millaisia haasteita opiskelijat siinä kokevat ja toisaalta mikä toimii jo nyt.
Haastattelimme Annen kanssa viime syyskuussa Vaskivuoren lukion rehtoria Elina Arokannasta ja kysyimme, miten hän näkee arviointityöryhmän toiminnan vaikutuksen omassa lukiossaan. Arokannas korostaa työryhmän kokoonpanoa: mukana eri aineiden opettajia ja opiskelijoita. Työryhmän tavoitteena on koota ja koordinoida lukion arviointikäytänteitä. Se myös vetää työpajoja.

 

Osana monipuolista arviointia on itsearviointi. Helsingin yliopiston kielididaktiikan apulaisprofessori Raili Hildén piti tammikuussa 2019 Pulssi-hankkeen tapahtumassa esityksen itsearvioinnin mahdollisuuksista. Hän kirjoitti samasta aiheesta myös jutun SeOppi-lehteen.

Kohtio-seminaarin posterissa esittelimme hankkeen aikana tehtyjen kyselyjen, pajapäivien sekä kehitystyön lomassa rakentunutta arviointikulttuurin työstämisen mallia.

Kun opiskelijoiden kanssa on mietitty omaa roolia aktiivisena oppijana, esiin on noussut seuraavat vaiheet:

  • Ennen kurssia
    • oma lähtötaso (tiedot ja taidot)
    • oma tavoite kurssille (työskentely- ja arvosanatavoite)
    • omien opintojen aikataulutus
  • Kurssin aikana
    • opintojen alkaminen
    • oman ryhmän/yhteisön/verkoston löytäminen
    • välietapit ja oppimisen aikainen palaute
    • sisällön oppiminen
    • opiskelutaidot – tarvitsenko tukea taidoissa, joiden avulla osaamiseni tuodaan esiin
    • kurssin tavoitteet vs. mitä ymmärrän nyt
    • oman tavoitteen tarkistus
    • saadun palautteen työstäminen omasta näkökannasta
    • osaamisen näyttö ja oppimisen arviointi
  • Kurssin jälkeen
    • kokonaisuuden reflektointi, pääsinkö tavoitteeseen
    • uuden kurssin alussa edelliseen kurssipalautteeseen palaaminen

Posterin rattaat kuvaavat ajatusta, että vaikka kurssi itsessään on aikajanalla lineaarinen ja kulkee jakson alusta jakson loppuun, niin oppimiseen kuuluu syklejä eli toiminta eri kohdissa vaatii useampaa “rattaan pyörähdystä” ennen etenemistä.

Arvioinnin kannalta suurimman rattaan keskellä ovat sekä opettaja, yksittäinen opiskelija että opiskelijan oma vertais-/opiskelijaryhmä. Palautteen antamisen hetki pysäyttää opiskelurytmin hetkeksi, jolloin erilaisilla menetelmillä tarkastellaan yhdessä saavutettuja tietoja ja taitoja.

Monipuolinen arviointi tukee opiskelua ja kuljettaa oppimista eteenpäin. Arviointiosaamisesta muodostuu opiskelijalle osa jatkuvan oppimisen taitoja. Hän oppii arvioimaan itseään, antamaan palautetta vertaisille sekä vastaanottamaan itse arviointipalautetta niin, että kykenee sen avulla ohjaamaan omaa toimintaansa uudella tavalla.

Lopuksi:

“luova älykkyys ei ole jotakin myötäsyntyistä, vaan yhteisöllisen työskentelyn tulosta. Se kasvaa uskaliaiden ja luovien hankkeiden tuottamiseen liittyviä vaikeuksia voittamalla. Se on kuin kirkas tuli, jonka vasta vuorovaikutus sosiaaliseen verkkoon osallistuvien yksilöiden ja heidän työtään tukevien älyllisten proteesien välillä saa syttymään ja kasvamaan” (Hakkarainen ym. Tutkiva oppiminen: järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjänä, 2014)

Teksti: Kaisa Honkonen, Suomen eOppimiskeskus ry ja Anne Rongas, Otavia

Itsearvioinnilla reaaliesseen sudenkuoppien kimppuun (Pulssi)

Arviointipalautteen yhtenä keskeisenä päämääränä on johtaa muutokseen. Palautteen avulla oppija havaitsee esimerkiksi sen, että jokin virhe toistuu yhä uudelleen. Nettilukiossa, jossa opettajan sanallinen välitön palaute ei ole opiskelijan saatavilla, vaan dialogi on lähinnä kirjallista, kiinnitettiin Pulssi-hankkeen pilotissa erityistä huomiota ohjeistuksiin.

Nettilukiossa opiskelija tuottaa portfoliotyyppisen näytön omasta osaamisestaan. Osaamisen näyttö koostuu oppimispäiväkirjasta ja arvioitavista tehtävistä. Reaaliaineissa tärkeä tehtävämuoto on essee. Esseevastauksissa toistuu usein samoja ongelmia, joista keskeisimmät liittyivät jäsentelyyn, käsitemäärittelyyn, lähteiden merkitsemiseen ja lähdekritiikkiin sekä kielenhuoltoon.

Reaaliaineissa esseen ohjeistuksen ja esseelle asetettujen tavoitteiden selkeyttäminen oli yksi toimenpide. Käteväksi apuvälineeksi esseetuotosten parantamiseen kehitettiin itsearviointilomake. Edelleen esseiden tasot vaihtelevat, mutta selkeästi pahimmat puutteet ovat vähentyneet itsearvioinnin avulla. Opiskelijat ovat myös tulleet itse tietoisiksi reaaliesseen rakenteesta.

Opiskelija täyttää itsearvioinnin esseen kirjoittamisen jälkeen. Opettaja antaa sanallisen palautteen itsearvioinnista esseen arvioinnin yhteydessä ja peilaa opiskelijan omia havaintoja esseen arviointiin. Itsearviointi on opiskelijaa itseään varten eli se ei ole arvioitava tuotos. Itsearviointi helpottaa myös opettajan palautteen antoa, sillä hän voi kohdentaa oman palautteensa niihin asioihin, joita opiskelija ei itse ole havainnut ja toisaalta hän voi myös vahvistaa opiskelijan havaintoja ja neuvoa, mitä jatkossa kannattaa tehdä.

Esseen itsearvioinnissa opiskelija pohtii esseen valmisteluun sekä kirjalliseen tuotokseen liittyviä asioita. Itsearviointi muokataan esseen tehtävänannon ja ohjeistuksen mukaiseksi. Esimerkiksi tällaisia aiheita opiskelija pohtii:

  1. Aiheen valinta
  2. Esseen rakenne
  3. Esseen jäsentely
  4. Esseen rajauksen ja käsittelyn vastaavuus
  5. Aiheen käsittely
  6. Teoriatieto ja asiasisältö
  7. Tiedonkäsittely
  8. Esseen mitta ja oikeakielisyys
  9. Lähteet
  10. Yleisarvio
Kysymysten avulla opiskelija kertaa systemaattisesti oman esseensä tuottamisen ja lopputuloksen. Hän voi vielä itsearvioinnin jälkeen muokata esseetään. Itsearvioinnin tarkoituksena on toimia yhtenä oppimisen vaiheena.

 

LINKKI: Halutessasi voit kopioida itsearviointipohjan käyttöösi.

Tuotu lähteestä: Pulssi

Ensi lukuvuodeksi teillekin teema: Rakennetaan nuori vahvaksi! (Erja Sandberg)

Tänään 25.1.2019 on julkaistu kirja positiivisesta pedagogiikasta nuorille suunnattuna nimellä Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi.

Nuoren myönteisen kehityksen teoria

Kirjamme pohjaa paljon tutkittuun nuoren myönteisen kehityksen teoriaan (Positive Youth Development Theory), jossa nuoruus kuvataan mahdollisuuksien elämänvaiheeksi. Teoriasta on käytetty myös nimeä viiden C:n teoria. Teoria kuuluu positiivisen psykologian alueelle ja sitä sovelletaan opetukseen ja ohjaukseen positiivisen pedagogiikan keinoin.

Teorian mukaan jokaisessa, siis aivan jokaisessa nuoressa on monenlaisia vahvuuksia, jotka voidaan valjastaa käyttöön. Samoin myös nuoren ympäristössä on voimavaroja, joita voidaan hyödyntää nuoren kehityksessä. Nämä yhdessä auttavat rakentamaan nuorta vahvaksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan teorian käytännössä toteuttaminen lisää nuoren hyvinvointia ja samalla vähentää esimerkiksi riski- ja häiriökäyttäytymistä. Teoriaa on testattu useassa ympäristössä monenlaisilla nuorilla, myös esimerkiksi nuorisovankiloissa, jolloin on saatu näkymään muutos taustasta huolimatta.

Viisi vahvuuden polkua rakentavat nuoren hyvinvointia

Tutkimuksissa on todettu, että nuoren hyvinvointi näkyy viidellä osa-alueella ja myönteistä kehitystä on tärkeää tukea järjestelmällisesti näillä viidellä osa-alueella. Nämä osa-alueet on kirjassamme jalostettu käytännön viideksi vahvuuden poluksi. Polut ovat pätevyys, itseluottamus, ihmissuhteet, luonne sekä välittäminen. Olemme tehneet jokaiseen polkuun paljon käytännöllisiä harjoitteita, hyvinvoinnin rakennusaineita nuorille.

Harjoitteita voi toteuttaa nuoren kanssa kahdestaan opetus-, ohjaus-, valmennus- tai keskustelutilanteissa tai koko ryhmän kesken esimerkiksi oppilaitoksissa. Kirja soveltuu yläkouluihin, lukioihin, ammatillisiin oppilaitoksiin, nuorisotoimeen, lastensuojeluun, vammaispalveluun, TE-palveluihin sekä monenlaisiin ohjaus- ja valmennuspalveluihin kuten erilaisiin työpajoihin ja Ohjaamoihin.

Kirjan harjoitteita on pilotoitu Suomessa nuorilla. Tästä on saatu innostavia ja kannustavia tuloksia sekä nuorilta että ammattilaisilta. Näitä polkuja seuraamalla voidaan rakentaa jokaista nuorta vahvaksi aikuiseksi ja lisätä nuoren hyvinvointia, joka kannattelee myös hankalia asioita kohdatessa.

Prosessi käyntiin!

Kirja ja kortit soveltuvat opettajille, ohjaajille, valmentajille, nuorisotyöntekijöille, kuraattoreille ja huoltajille. Kirja soveltuu kaikille nuorten kanssa toimiville henkilöille.

Positiivinen psykologia ja pedagogiikka pohjaa prosessiajatteluun. Meidän tulee toimia pitkäkestoisesti lapsuudesta nuoruuteen ja edelleen aikuisuuteen hyvinvointia rakentaen. Haluatteko ottaa seuraavan lukuvuoden tai toimintakauden teemaksi nuoren hyvinvoinnin rakentamisen?Eri alojen ammattilaisille on saatavilla kauttani koulutusta sekä työpajoja, joiden avulla polkujen harjoitteet tausta-ajatuksineen saadaan tehokkaasti käyttöön omassa työssä ja työyhteisössä. Ota yhteyttä ja kysy lisää erja.sandberg@helsinki.fi.

Kirjan voit tilata PS-kustannuksen sivuilta: https://www.ps-kustannus.fi/6892.html. Kirjan voit käydä ostamassa EDUCA-messuilta Helsingistä myös Opettajan Tietopalvelun osastolta. Hyvinvoinnin rakennusaineita nuorille -kortit voit ennakkotilata osoitteesta erja.sandberg@helsinki.fi.

Rakennetaan jokainen nuori vahvaksi aikuiseksi!

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi
ADHD-asiantuntija

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

Formatiivisen arvioinnin olemusta etsimässä (LUKE-verkoston blogi)

Pirjo Pollari on Jyväskylän normaalikoulun englannin lehtori, joka on lähes koko uransa ajan pohtinut ja tutkinut arviointia ja sen osa-alueita. Pollarin väitöskirja (Dis)empowering assessment? Assessment as experienced by students in their upper secondary school EFL studies (2017) käsittelee lukiolaisten kokemuksia arvioinnista ja sen annista lukion englannin opinnoissa.

”Opiskelijan oppimisen arvioinnin tehtävänä on edistää opiskelijan oppimista.” Näin avataan Opiskelijan oppimisen arviointi –luvun varsinainen tekstiosuus nykyisissä Lukion opetussuunnitelman perusteissa (LOPS 2016, 228). Siis eikö lukioarvioinnin keskeisin tehtävä olekaan arvioida opiskelijan osaamisen ja oppimisen lopputuloksia ja niiden tasoa, ja antaa niistä palautetta? Samalla sivulla annetaan lisäksi lukioarvioinnille uusi, tarkennettu tavoite ja sen toteutukseen aikajana: ”Opiskelijan oppimista arvioidaan kurssin aikana. Arvioinnilla edistetään opiskelijan oppimista ja annetaan palautetta opiskelijalle kurssin tavoitteiden saavuttamisesta.”
Aiemmin LOPS määräsi, että ”opiskelijan opiskelema kurssi arvioidaan sen päätyttyä” (LOPS 2004, 220). Nyt vaaditaan, että oppimista arvioidaan myös kurssin aikana – miten tähän kaikkeen riittää yhdenkään opettajan aika?
Lähemmin tarkasteltuna hätä ei ehkä ole sittenkään tämän näköinen. Vaikka LOPS 2016 ei analysoi arvioinnin eri tehtäviä yhtä selkeästi kuin Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet (OPS 2016), samoista asioista molemmissa on pohjimmiltaan kyse. Arvioinnilla on nykynäkemysten mukaan kaksi erilaista tarkoitusta. Se perinteisempi on oppimisen tulosten arviointi, eli summatiivinenarviointi. Vähintään yhtä tärkeäksi on nostettu oppimista edistävä arviointi eli formatiivinen arviointi, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa formatiivisen arvioinnin on todettu olevan yksi tehokkaimmista keinoista edesauttaa oppimista (ks. esim. Black & Wiliam 1998a, 1998b).
Mutta mitä oikein ovat formatiivinen ja summatiivinen arviointi käytännössä?
Amerikkalainen arvioinnin grand old man Robert E. Stake kuvaa osuvasti näitä kahta arvioinnin tehtävää käytännön esimerkillä: ”Kun kokki maistaa keittoa, se on formatiivista arviointia, mutta kun asiakas maistaa keittoa, se on summatiivista arviointia.” Kokkihan maistelee keittoa saadakseen selville, kaipaako keitto esimerkiksi lisämaustamista, ehkäpä lorauksen kermaa, vai onko se jo valmista syötäväksi. Asiakas maistaa valmista keittoa, jonka antamaa makuelämystä hän arvioi syödessään.
Kurssinaikaisessa formatiivisessa arvioinnissa on kyse nimenomaan tästä kokin keiton maistelusta. Tarkoitus ei ole hukuttaa opiskelijoita ja opettajia erilaisiin lisäkokeisiin ja testeihin, vaan saada erilaisin pedagogisin keinoin tietoa siitä, miten kukin opiskelija on opetettavan asian siihen mennessä oppinut. Tämän tiedon avulla kumpikin osapuoli voi muokata tulevaa toimintaansa saavuttaakseen oppimisen tavoitteet paremmin: opettaja saa tietää, mitä asioita hänen on syytä vielä kerrata opetuksessaan, ja vastaavasti opiskelija saa tietoa siitä, mitä hän jo osaa ja mitä vielä ei. Näin hän voi vielä muokata opiskeluaan.
Onko formatiivisessa arvioinnissa siis kyse vanhasta tutusta eli ns. jatkuvasta näytöstä? Vaikka menetelmät saattavat osittain olla samankaltaisia, niiden tarkoitus on pohjimmiltaan erilainen.  Formatiivisen arvioinnin tarkoitus on oppimisen edistäminen (englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään termiä assessment for learning), ei arvosanan antaminen. Arvosanat osaamisesta ja oppimisen tuloksista ovat summatiivisen, oppimisen tulosten arvioinnin(assessment of learning) heiniä. (Ks. esim. Black ja Wiliam 1998b, Black et al. 2003).
Jotta arviointi todella edistää oppimista, formatiivisen arvioinnin ’gurujen’ Blackin ja Wiliamin (1998a) mielestä täytyy kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin:
– Tavoitteiden tulee olla oppijoiden tiedossa.
– Itsearviointia tulee tukea ja kehittää.
– Oppijoilla on oltava tarpeeksi mahdollisuuksia ajatella itse sekä osoittaa ja testata ajatteluaan.
– Oman ajattelun testaamisen ja osoittamisen tulee olla turvallista ja motivoivaa.
– Havaittuja ’oppimisen aukkoja’ täytyy voida paikata.
– Palaute on ensisijaisen tärkeää ja sen tulee ohjata oppimista eteenpäin.
Yhtenä oppimisen kulmakivenä pidetään yksimielisesti oppimisen tavoiteorientaatiota. Jotta opiskelija voi kunnolla oppia, hänen täytyy tietää ja ymmärtää oppimisen tavoitteet. Blackin ja Wiliamin (1998b) mukaan valitettavan moni oppija kuitenkin kokee opetuksen sarjana erilaisia, irrallisia tehtäviä, joilla ei ole yhteistä tai selkeää tavoitetta. Tavoitteiden ja niiden kriteerien ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää myös oman osaamisen arvioinnin sekä itsearviointitaitojen kehittymisen kannalta: omaa suoritustaan on mahdotonta arvioida, jos ei tiedä, millainen hyvä suoritus on. Taito arvioida omaa osaamista ja sen eri puolia, samoin kuin kyky sopeuttaa omaa toimintaa ovat todellisen osaamisen, oppimaan oppimisen ja siten myös elinikäisen oppimisen ehtoja.
Blackin ja Wiliamin mukaan olennaista olisi löytää sellaisia formatiivisen arvioinnin menetelmiä, joissa jokainen opiskelija voi testata ajatteluaan ja myös osoittaa sitä turvallisesti. Aikoinaan eräs opettajani (josta muuten kovasti pidin) käytti paljon aikaa ns. vanhan läksyn kertaukseen, vaikka vain pari opiskelijaa osallistui läksynkyselyyn. Opettajani olisi saanut enemmän tietoa opiskelijoiden osaamisesta, jos hän olisi toteuttanut läksynkyselyn silloin tällöin esimerkiksi oikein/väärin –äänestyksenä tai pohdintana pienryhmissä. Pienryhmäpohdinnoissa tärkeää on hyvä kysymys, joka ei ole liian simppeli vaan pureutuu ilmiöön syvemmälle: ”Onko liukkaus kitkan vastakohta?” ”Olivatko ensimmäinen ja toinen maailmansota itse asiassa samaa sotaa?” ”Millainen on hyvä blogikirjoitus?” Lisäksi tarvitaan tarpeeksi aikaa pohtia ja perustella omia vastauksia ja näkemyksiä sekä yhteisesti käsitellä pienryhmien pohdintoja. Purkuvaiheessa olennaista on, että mahdolliset väärinymmärrykset hyödynnetään turvallisina tilaisuuksina oppia eikä niitä hyssytellä piiloon virheinä. Tunnin keskeisimmän sisällön tiivistäminen tai oma esimerkki opiskeltavan asian sovelluksesta (esim. kirjoita kolme virkettä, jotka ovat konditionaalissa) antavat tietoa sekä opettajalle että opiskelijalle itselleen siitä, miten hän on kyseisen asian ymmärtänyt ja omaksunut. Nämä esimerkit ovat vain muutamia kuvauksia formatiiviseen arviointiin soveltuvista keinoista, jotka eivät aiheuta opettajalle kohtuutonta lisätyötä eikä opiskelijoille lisää koeahdistusta (ks. mm. Black et al. 2003). Opiskelijoiden kiinnostusta omasta senhetkisestä osaamisesta sekä jonkinlaista itsearviointikykyä ne kyllä vaativat.
Formatiivisen arvioinnin menetelmänä voi toki käyttää erilaisia pienimuotoisia testejä. Esimerkiksi digitaaliset Kahoot, Quizizz tai Socrative soveltuvat hyvin eri oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin. Koska formatiivisen arvioinnin menetelmien ja ajoituksen tulisi mahdollistaa osaamisen aukkojen paikkaamisen, on tärkeää, että keskeneräisenoppimisprosessin aikaisia testituloksia ei käytetä opiskelijan arvosanan pohjana, vaan että opiskelijalla on mahdollisuus näyttää lopullinen osaaminen myöhemmin. Jälleen kerran viittaan kokkiin ja keiton maisteluun: tuskinpa kokista olisi reilua, jos keskeneräisen keiton makua ruodittaisiin ravintola-arvostelussa valmiin keiton makua heikentävänä tekijänä. Toki oppimisen tulosten arviointia, siis summatiivista arviointia, voi olla myös kurssin aikana sitten, kun ’keitto’ eli tietyn asian oppimiskokonaisuus on valmis.
Palaute on olennainen osa formatiivista arviointia. Se on myös yksi oppimisen tehokkuuteen vaikuttavimmista yksittäisistä tekijöistä (esim. Hattie 2009, 2012). Jotta palaute oikeasti edistää oppimista, sen tulee sisältää kaksi eri osa-aluetta. Ensinnäkin palautteen tulee antaa tietoa tämänhetkisestä suorituksesta, eli siitä, mitä sillä hetkellä arvioidaan. Tutkijoiden mielestä me opettajat annamme tässä suhteessa hyvää ja perusteellista palautetta. Oppimista edistävän palautteen tulisi kuitenkin ennen kaikkea auttaa oppijaa eteenpäin, minkä me opettajat kuulemma usein unohdamme. Niinpä hyvä, oppimista edistävä palaute rakentuu kolmen kysymyksen varaan: Mikä on oppimisen tavoite? Missä nyt ollaan tavoitteen suhteen? Mitä pitää tehdä, jotta tavoitteeseen päästään? (Ks esim. Sadler 1989, Hattie & Timperley 2007).
Mutta ehkäpä palaute on seuraavan blogikirjoituksen aihe…
Lähteitä:
Black, P., Harrison, C., Lee, C., Marshall, B. & Wiliam, D. 2003. Assessment for learning: putting it into practice. Maidenhead UK: Open University Press
Black, P. & Wiliam, D. 1998a. Assessment and classroom learning. Assessment in Education: Principles, Policy and Practice, 5(1), 7-73.
Black, P. & Wiliam, D. 1998b. Inside the black box: Raising standards through classroom assessment. London: King’s College London School of Education
Hattie, J. A. C. 2009. Visible learning: a synthesis of over 800 meta-analyses relating to achievement. London: Routledge.
Hattie, J. 2012. Know thy impact. Educational Leadership 70(1), 18-23.
Hattie, J. & Timperley, H. 2007. The power of feedback. Review of Educational Research, 77(1), 81-112.
Sadler, D. R. 1989. Formative assessment and the design of instructional systems. Instructional Science, 18(2), 119-144.

.

Tuotu lähteestä: LUKE-verkoston blogi