Formatiivisen arvioinnin olemusta etsimässä (LUKE-verkoston blogi)

Pirjo Pollari on Jyväskylän normaalikoulun englannin lehtori, joka on lähes koko uransa ajan pohtinut ja tutkinut arviointia ja sen osa-alueita. Pollarin väitöskirja (Dis)empowering assessment? Assessment as experienced by students in their upper secondary school EFL studies (2017) käsittelee lukiolaisten kokemuksia arvioinnista ja sen annista lukion englannin opinnoissa.

”Opiskelijan oppimisen arvioinnin tehtävänä on edistää opiskelijan oppimista.” Näin avataan Opiskelijan oppimisen arviointi –luvun varsinainen tekstiosuus nykyisissä Lukion opetussuunnitelman perusteissa (LOPS 2016, 228). Siis eikö lukioarvioinnin keskeisin tehtävä olekaan arvioida opiskelijan osaamisen ja oppimisen lopputuloksia ja niiden tasoa, ja antaa niistä palautetta? Samalla sivulla annetaan lisäksi lukioarvioinnille uusi, tarkennettu tavoite ja sen toteutukseen aikajana: ”Opiskelijan oppimista arvioidaan kurssin aikana. Arvioinnilla edistetään opiskelijan oppimista ja annetaan palautetta opiskelijalle kurssin tavoitteiden saavuttamisesta.”
Aiemmin LOPS määräsi, että ”opiskelijan opiskelema kurssi arvioidaan sen päätyttyä” (LOPS 2004, 220). Nyt vaaditaan, että oppimista arvioidaan myös kurssin aikana – miten tähän kaikkeen riittää yhdenkään opettajan aika?
Lähemmin tarkasteltuna hätä ei ehkä ole sittenkään tämän näköinen. Vaikka LOPS 2016 ei analysoi arvioinnin eri tehtäviä yhtä selkeästi kuin Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet (OPS 2016), samoista asioista molemmissa on pohjimmiltaan kyse. Arvioinnilla on nykynäkemysten mukaan kaksi erilaista tarkoitusta. Se perinteisempi on oppimisen tulosten arviointi, eli summatiivinenarviointi. Vähintään yhtä tärkeäksi on nostettu oppimista edistävä arviointi eli formatiivinen arviointi, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa formatiivisen arvioinnin on todettu olevan yksi tehokkaimmista keinoista edesauttaa oppimista (ks. esim. Black & Wiliam 1998a, 1998b).
Mutta mitä oikein ovat formatiivinen ja summatiivinen arviointi käytännössä?
Amerikkalainen arvioinnin grand old man Robert E. Stake kuvaa osuvasti näitä kahta arvioinnin tehtävää käytännön esimerkillä: ”Kun kokki maistaa keittoa, se on formatiivista arviointia, mutta kun asiakas maistaa keittoa, se on summatiivista arviointia.” Kokkihan maistelee keittoa saadakseen selville, kaipaako keitto esimerkiksi lisämaustamista, ehkäpä lorauksen kermaa, vai onko se jo valmista syötäväksi. Asiakas maistaa valmista keittoa, jonka antamaa makuelämystä hän arvioi syödessään.
Kurssinaikaisessa formatiivisessa arvioinnissa on kyse nimenomaan tästä kokin keiton maistelusta. Tarkoitus ei ole hukuttaa opiskelijoita ja opettajia erilaisiin lisäkokeisiin ja testeihin, vaan saada erilaisin pedagogisin keinoin tietoa siitä, miten kukin opiskelija on opetettavan asian siihen mennessä oppinut. Tämän tiedon avulla kumpikin osapuoli voi muokata tulevaa toimintaansa saavuttaakseen oppimisen tavoitteet paremmin: opettaja saa tietää, mitä asioita hänen on syytä vielä kerrata opetuksessaan, ja vastaavasti opiskelija saa tietoa siitä, mitä hän jo osaa ja mitä vielä ei. Näin hän voi vielä muokata opiskeluaan.
Onko formatiivisessa arvioinnissa siis kyse vanhasta tutusta eli ns. jatkuvasta näytöstä? Vaikka menetelmät saattavat osittain olla samankaltaisia, niiden tarkoitus on pohjimmiltaan erilainen.  Formatiivisen arvioinnin tarkoitus on oppimisen edistäminen (englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään termiä assessment for learning), ei arvosanan antaminen. Arvosanat osaamisesta ja oppimisen tuloksista ovat summatiivisen, oppimisen tulosten arvioinnin(assessment of learning) heiniä. (Ks. esim. Black ja Wiliam 1998b, Black et al. 2003).
Jotta arviointi todella edistää oppimista, formatiivisen arvioinnin ’gurujen’ Blackin ja Wiliamin (1998a) mielestä täytyy kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin:
– Tavoitteiden tulee olla oppijoiden tiedossa.
– Itsearviointia tulee tukea ja kehittää.
– Oppijoilla on oltava tarpeeksi mahdollisuuksia ajatella itse sekä osoittaa ja testata ajatteluaan.
– Oman ajattelun testaamisen ja osoittamisen tulee olla turvallista ja motivoivaa.
– Havaittuja ’oppimisen aukkoja’ täytyy voida paikata.
– Palaute on ensisijaisen tärkeää ja sen tulee ohjata oppimista eteenpäin.
Yhtenä oppimisen kulmakivenä pidetään yksimielisesti oppimisen tavoiteorientaatiota. Jotta opiskelija voi kunnolla oppia, hänen täytyy tietää ja ymmärtää oppimisen tavoitteet. Blackin ja Wiliamin (1998b) mukaan valitettavan moni oppija kuitenkin kokee opetuksen sarjana erilaisia, irrallisia tehtäviä, joilla ei ole yhteistä tai selkeää tavoitetta. Tavoitteiden ja niiden kriteerien ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää myös oman osaamisen arvioinnin sekä itsearviointitaitojen kehittymisen kannalta: omaa suoritustaan on mahdotonta arvioida, jos ei tiedä, millainen hyvä suoritus on. Taito arvioida omaa osaamista ja sen eri puolia, samoin kuin kyky sopeuttaa omaa toimintaa ovat todellisen osaamisen, oppimaan oppimisen ja siten myös elinikäisen oppimisen ehtoja.
Blackin ja Wiliamin mukaan olennaista olisi löytää sellaisia formatiivisen arvioinnin menetelmiä, joissa jokainen opiskelija voi testata ajatteluaan ja myös osoittaa sitä turvallisesti. Aikoinaan eräs opettajani (josta muuten kovasti pidin) käytti paljon aikaa ns. vanhan läksyn kertaukseen, vaikka vain pari opiskelijaa osallistui läksynkyselyyn. Opettajani olisi saanut enemmän tietoa opiskelijoiden osaamisesta, jos hän olisi toteuttanut läksynkyselyn silloin tällöin esimerkiksi oikein/väärin –äänestyksenä tai pohdintana pienryhmissä. Pienryhmäpohdinnoissa tärkeää on hyvä kysymys, joka ei ole liian simppeli vaan pureutuu ilmiöön syvemmälle: ”Onko liukkaus kitkan vastakohta?” ”Olivatko ensimmäinen ja toinen maailmansota itse asiassa samaa sotaa?” ”Millainen on hyvä blogikirjoitus?” Lisäksi tarvitaan tarpeeksi aikaa pohtia ja perustella omia vastauksia ja näkemyksiä sekä yhteisesti käsitellä pienryhmien pohdintoja. Purkuvaiheessa olennaista on, että mahdolliset väärinymmärrykset hyödynnetään turvallisina tilaisuuksina oppia eikä niitä hyssytellä piiloon virheinä. Tunnin keskeisimmän sisällön tiivistäminen tai oma esimerkki opiskeltavan asian sovelluksesta (esim. kirjoita kolme virkettä, jotka ovat konditionaalissa) antavat tietoa sekä opettajalle että opiskelijalle itselleen siitä, miten hän on kyseisen asian ymmärtänyt ja omaksunut. Nämä esimerkit ovat vain muutamia kuvauksia formatiiviseen arviointiin soveltuvista keinoista, jotka eivät aiheuta opettajalle kohtuutonta lisätyötä eikä opiskelijoille lisää koeahdistusta (ks. mm. Black et al. 2003). Opiskelijoiden kiinnostusta omasta senhetkisestä osaamisesta sekä jonkinlaista itsearviointikykyä ne kyllä vaativat.
Formatiivisen arvioinnin menetelmänä voi toki käyttää erilaisia pienimuotoisia testejä. Esimerkiksi digitaaliset Kahoot, Quizizz tai Socrative soveltuvat hyvin eri oppiaineiden sisältöihin ja tavoitteisiin. Koska formatiivisen arvioinnin menetelmien ja ajoituksen tulisi mahdollistaa osaamisen aukkojen paikkaamisen, on tärkeää, että keskeneräisenoppimisprosessin aikaisia testituloksia ei käytetä opiskelijan arvosanan pohjana, vaan että opiskelijalla on mahdollisuus näyttää lopullinen osaaminen myöhemmin. Jälleen kerran viittaan kokkiin ja keiton maisteluun: tuskinpa kokista olisi reilua, jos keskeneräisen keiton makua ruodittaisiin ravintola-arvostelussa valmiin keiton makua heikentävänä tekijänä. Toki oppimisen tulosten arviointia, siis summatiivista arviointia, voi olla myös kurssin aikana sitten, kun ’keitto’ eli tietyn asian oppimiskokonaisuus on valmis.
Palaute on olennainen osa formatiivista arviointia. Se on myös yksi oppimisen tehokkuuteen vaikuttavimmista yksittäisistä tekijöistä (esim. Hattie 2009, 2012). Jotta palaute oikeasti edistää oppimista, sen tulee sisältää kaksi eri osa-aluetta. Ensinnäkin palautteen tulee antaa tietoa tämänhetkisestä suorituksesta, eli siitä, mitä sillä hetkellä arvioidaan. Tutkijoiden mielestä me opettajat annamme tässä suhteessa hyvää ja perusteellista palautetta. Oppimista edistävän palautteen tulisi kuitenkin ennen kaikkea auttaa oppijaa eteenpäin, minkä me opettajat kuulemma usein unohdamme. Niinpä hyvä, oppimista edistävä palaute rakentuu kolmen kysymyksen varaan: Mikä on oppimisen tavoite? Missä nyt ollaan tavoitteen suhteen? Mitä pitää tehdä, jotta tavoitteeseen päästään? (Ks esim. Sadler 1989, Hattie & Timperley 2007).
Mutta ehkäpä palaute on seuraavan blogikirjoituksen aihe…
Lähteitä:
Black, P., Harrison, C., Lee, C., Marshall, B. & Wiliam, D. 2003. Assessment for learning: putting it into practice. Maidenhead UK: Open University Press
Black, P. & Wiliam, D. 1998a. Assessment and classroom learning. Assessment in Education: Principles, Policy and Practice, 5(1), 7-73.
Black, P. & Wiliam, D. 1998b. Inside the black box: Raising standards through classroom assessment. London: King’s College London School of Education
Hattie, J. A. C. 2009. Visible learning: a synthesis of over 800 meta-analyses relating to achievement. London: Routledge.
Hattie, J. 2012. Know thy impact. Educational Leadership 70(1), 18-23.
Hattie, J. & Timperley, H. 2007. The power of feedback. Review of Educational Research, 77(1), 81-112.
Sadler, D. R. 1989. Formative assessment and the design of instructional systems. Instructional Science, 18(2), 119-144.

.

Tuotu lähteestä: LUKE-verkoston blogi

Oppimisanalytiikan lupauksia arvioinnin avuksi (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Leena Vainio on tehnyt Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa Poluttamo-hankkeessa pian julkaistavan selvityksen Oppimisanalytiikan askeleet koulussa. Julkaisu on parhaillaan taitossa. Pääsin lukemaan sen ennakolta ja kommentoimaan lukio-opettajan näkökulmasta 30.10.2018 ITK-webinaarissa. [Linkitän julkaisun tähän.]

Oppimisanalytiikalla tarkoitetaan: ”oppijoista ja heidän toimintaympäristöistä kerättävää tietoa, mittaamista, analysointia ja raportointia, jonka pohjalta yritetään ymmärtää ja optimoida oppimista ja oppimisympäristöjä.”

Analytiikka ei ole siis pelkkää tilastollista aineistoa, jolla kuvataan tapahtunutta vaan dataan yhdistyvällä tekoälyllä tehdään erilaisia toimenpiteitä, kuten päätelmiä ja ennakointeja. Data voi kertyä useista erilaisista lähteistä, vaikka oppimisen kohdalla tällä hetkellä alustavasti oppimisanalytiikaksi nimetyt järjestelmät ovat lähinnä sähköisiä oppimisympäristöjä, joissa käsitellään vain kyseisen järjestelmän sisällä syntynyttä dataa.

Raportissa kuvaillaan ensin oppimisanalytiikkaa yleisesti ja mitä se tarkoittaa koulujen kannalta. Sitten esitellään keskeisimmät suomalaisen 1-2 asteen koulutuksen käyttämät analytiikkatietoa tuottavat ympäristöt. Lopuksi raportissa pohditaan kriittisesti oppimisanalytiikan nykytilaa ja tulevaisuutta sekä annetaan suosituksia, kuinka lähteä liikkeelle oppimisanalytiikan kanssa.

Parhaimmillaan teknologia voi tuoda opiskelun, opettamisen ja ohjaamisen avuksi erilaisia automaattisia toimintoja, joiden avulla muistetaan asioita, huomataan ongelmia ennen niiden pahenemista, löydetään vahvuuksia ja uusia suuntia. Analytiikka voi auttaa henkilökohtaistamaan oppimista luomalla adaptiivisesti toimivan, oppijan etenemisen tahtiin mukautuvan rakenteen. Oppimisanalytiikka voi olla myös puolueeton oppimisen tuki, joka ei anna alitajuisesti vinoutunutta tai tunteenomaisesti pärstäkertoimella vääristynyttä palautetta. Pahimmillaan oppimisanalytiikka voi olla kaikkialla vaaniva kyttäyskoneisto, joka toimii mekanistiseen tapaan kontollin ja vallan välineenä.

Erityisen tärkeää ovatkin oppimisanalytiikan kohdalla laillisuus ja eettisyys. Laillisuus ei riitä, vaan eettisiä kysymyksiä on pohdittava inhimillisen sivistyksen ja kasvatustavoitteiden kautta. Raportissa pohditaan ansiokkaasti myös oppilaitosjohdon roolia analytiikan käyttöönotossa. Tarvitaan ymmärrystä, osaamista ja suunnitelmallisuutta, jotta hyödyt tulevat käyttöön.

Oppimisanalytiikkaa ei myöskään kannata demonisoida, sillä ilman teknologiaakin opettaja kerää dataa oppilaistaan ja opiskelijoistaan, tietoisesti tai tiedostamatta ja tämäkin data vaikuttaa toimintaan. Hyvänä esimerkkinä tutkimus, jossa sama kouluaine annettiin opettajille arvioitavaksi joko nimettynä tytön tai pojan kirjoittamaksi. Pelkkä sukupuolitieto vaikutti opettajien antamaan arviointiin ja palautteeseen.

Poimin Leena Vainion raportista sitaatin, joka mielestäni on hyvä ohjenuora oppimisanalytiikan käyttäjille:

“Ensin on mietittävä, mitä ongelmaa datalla lähdetään ratkaisemaan. Vasta sen jälkeen on mietittävä, millä menetelmillä toimitaan.”

Lisätietoja aiheesta löytyy myös OKM:n Oppimisanalytiikkajaoksen sivustoilta.

ITK-webinaarissa ensin Leena Vainio esitteli raportin pääkohtia, sitten minä kommentoin arjen tulokulmasta ja lopuksi Ville Venäläinen katsahti lähitulevaisuuteen koneälyn kautta. ITK-webinaarin tallenteet ja esityksemme ITK-webinaarin diapaketti:

Miksi ne kiusaa mua? (Erja Sandberg)

Näin koulujen pian alkaessa kirjoitan koulukiusaamisesta ja sen ehkäisemisestä. Olen opettanut näitä asioita useamman vuoden tuleville opettajille ja nyt asiaan herätti lähipiirissäni tapahtunut pitkäaikainen kiusaaminen peruskoulussa, jota koulu ei ole saanut loppumaan.

Kyseinen nuori on lopettanut nyt peruskoulun ja sen myötä pääsee eri kouluun kuin kiusaajansa toiselle asteelle. On surullista, että lasten ja nuorten täytyy odottaa vuosia turvattomassa kouluympäristössä kiusaamisen loppumista. Se loppuu vasta oppivelvollisuuden päättyessä. Käytän tähän tekstiin myös kyseisen 16-vuotiaan koulukiusatun nuoren ajatuksia kiusaamisesta. Hän on itse halunnut tulla julki asian kanssa, jotta aikuiset tietäisivät mitä koulussa edelleen tapahtuu.

Yleisesti yläkoulussa kiusattujen tilanne näyttäisi olevan hankalin, koska kiusaaminen keskittyy samoihin harvoihin nuoriin. He ovat olleet pitkään kiusattuja ja teini-iän kynnyksellä kiusaamisesta kertominen aikuisille saattaa olla hankalampaa. Nuori haluaisi pärjätä yksin, muttei saa omatoimisesti kiusaamista loppumaan. Kiusaaminen onkin yleensä pysyvä tilanne eli samoja oppilaita kiusataan useiden kouluvuosien ajan. Tämäkin nuori oli kiusattuna vuosiluokat 4-9, hän on käynyt lukemattomia kertoja esim. kuraattorilla ja terveydenhoitajalla puhumassa asiasta, mutta ei se kiusaamista lopeta. Kiusaamisen lopettaminen on AINA ryhmäinterventio. Näin tämäkin kiusaaminen jatkui ikävä kyllä liian kauan tuhoisin seurauksin.

Kiusaaminen ryhmäilmiönä

”Olisi hyvä, että kiusatun ja kiusaajan kanssa keskusteltaisiin, miksi toinen kiusaa ja miten koko asia voitaisiin purkaa ja lopettaa. Kokemukseni perusteella kuitenkin uskallan sanoa, ettei useimmiten pelkkä keskustelu ei auta. Varsinkin jos kiusaaminen jatkuu ja jatkuu aina vaan, olisi hyvä jos siitä pystyttäisiin rankaisemaan. Tuntuu, että keskusteluun mennään, istutaan hetki ja lähdetään. Kiusaaminen loppuu hetkeksi, mutta alkaa uudestaan.”

Ensinnäkin tulee muistaa, että kiusaamisen ehkäiseminen ja kiusaaminen on aina koko luokan tai ryhmän tasolla tapahtuvaa toimintaa. Siksi vain kiusaajan ja kiusatun väliset keskustelut ja asianselvittelyt eivät ole riittäviä. Ryhmätasolla on aina myös kiusaamista ylläpitäviä henkilöitä.

Koululuokan tasolla on voitu määritellä kiusaamistilanteeseen erilaisia rooleja. Kiusaajalla on yleensä apureita, jotka lähtevät helposti mukaan kiusaamaan. Apurit voivat toimia myös kiusaajan pakottamina. Kiusaamistilanteessa on myös vahvistajia eli oppilaita, jotka antavat kiusaajalle myönteistä palautetta, kannustavat ja nauravat tilanteelle. Huomaa, että meillä on myös oppilaita, jotka saavat opettajalta lähes yksinomaan negatiivista palautetta. Tämä vahvistajien myönteinen palaute toimiikin polttoaineena hyväksynnälle ja kiusaamisen jatkumiselle. Toisaalta luokasta löytyy myös kiusatun puolustajia, jotka asettuvat kiusatun tueksi ja yrittävät saada kiusaamista loppumaan. Näiden lisäksi osa oppilaista haluaa olla täysin ulkopuolisia kiusaamistilanteessa. He pysyvät tilanteesta sivummalla, eivätkä halua osallistua millään tavalla tilanteeseen vaikka näkevät ja kuulevat sen. Samalla nämä ulkopuoliset toimivat usein huomaamattaan kiusaamisen hyväksyjänä kun eivät toimi tilanteessa ja ylläpitävät osaltaan kiusaamista.

Kun kiusaamisen ehkäisy ennakoivasti otetaan puheeksi luokassa, tulee käydä oppilaiden kanssa läpi nämä erilaiset roolit, jotka altistavat kiusaamiselle ja myös ylläpitävät kiusaamista – ja hankaloittavat sen lopettamista. Kun kiusaamistilannetta selvitellään ja yritetään saada kiusaaminen loppumaan, on ensiarvoisen tärkeätä, että opettaja saa saa koko luokan mukaan.

Oppilaille tulee antaa riittävästi tietoa erilaisista kiusaamisen muodoista ja sen tuhoisista seurauksista pitkällä aikavälillä. Opettaja tuntee ryhmänsä, sen roolit kiusaamistilanteissa ja ryhmän yhteentoimivuuden, joten hänellä on avaimet kiusaamiseen puuttumiseen ja sen lopettamiseen. Vanhemmat toki tukevat opettajaa kiusaamisenvastaisessa työssä, mutta he eivät tunne kuin oman lapsensa, eivät koko ryhmän dynamiikkaa eivätkä pääse ryhmäinterventioon käsiksi. Siten opettajalla on parhaat edellytykset kiusaamiseen puuttumiseen. Jokaiselle oppilaalle on lakiperustaisesti taattava turvallinen opiskeluympäristö.

Kiusaamisen muodoista

”Kiusaaminen on väärin kaikissa olomuodoissaan. Minua on kiusattu monta vuotta somessa. Koulussa ja sen ulkopuolella. Kiusaaja on ollut suurimmaksi osaksi vain yksi tyttö, joten asian olisi luullut olevan ”helpompaa” kuin jos kiusaajia olisi ollut enemmän.”

Kiusaamisen muodot ovat moninaisia ja usein ne ovat kaikki läsnä samojen oppilaiden kohdalla. Pojille on tyypillisempää aggressiivisen käyttäytymisen suorat, fyysiset kiusaamistaktiikat kun taas tytöille on luontaisempaa manipulatiiinen epäsuora aggressio.

Perinteinen kiusaaminen on ns. hiljaista kiusaamista, piilokiusaamista, jota opettajan on vaikeata havaita. Se voi olla merkitseviä katseita tunneilla, tuijottamista, ilmeilyä, selän kääntämistä tai koulukaverin kohtelemista kuin hän olisi ilmaa. Se voi olla myös syntymäpäiville kutsumattomuutta tai luokan WhatsApp-ryhmään pääsemisen estämistä. Hiljaisen kiusaamisen uhrit usein vaikenevat kokemastaan. Tätä ”näkymätöntä” kiusaamista on vaikea pukea sanoiksi vaikka sen tuntee ja kokee. Hiljaiseen kiusaamiseen on myös hankalampaa puuttua, koska se tapahtuu aikuisen katseilta piilossa.

Toinen yleinen kiusaamisen muoto on sanallinen kiusaaminen, kuiskuttelua, juorujen levittämistä, pahan puhumista selän takana. Se voi olla myös matkimista, ulkonäöstä huomauttelua, pilkkanaurua tai pilailua. Sanalliseen kiusaamiseen liittyy myös esimerkiksi luokassa paperilappujen lähettelyä ta pilapuheluiden soittamista. Sanallista kiusaamista on helpompi havaita kuin hiljaista kiusaamista.

Fyysinen kiusaaminen on kiusaamisen kolmas muoto. Sen aikuinen havaitsee helpommin. Esimerkiksi revenneet vaatteet, mustelmat tai naarmut voivat kertoa fyysisestä kiusaamisesta. Myös kiusatun omaisuutta voidaan piilotella tai rikkoa. Kiusaaminen voidaan myös naamioida kiusaajan taholta selvittelyvaiheessa leikiksi tai urheiluksi. Yleensä fyysiseen kiusaaminen puututaan henkistä kiusaamista helpommin vaikka molemmat jättävät kiusatulle samanmoiset vakavat seuraamukset.

Neljäntenä ja nykyään hyvin yleisenä kiusaamisen muotona on teknisten välineiden kautta tapahtuva kiusaamisen. Tätä voidaan nimittää nettikiusaamiseksi tai somekiusaamiseksi. Kiusaamistapaan liittyy esimerkiksi suora tai epäsuora aggressiivinen  kirjoitustapa WhatsApp-ryhmässä tai Snäpissä kuin myös kuvien tai videoiden julkaiseminen ilman lupaa verkossa. Myös erilaisiin someryhmien ulkopuolelle jättäminen tai välinpitämättömyys ryhmässä kuuluu tähän kiusaamisen muotoon. Verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen on hankalinta puuttua, koska nuorilla on omia ryhmiä ja kaveripiirejä, joissa aikuiset eivät ole läsnä. Aikuisten, niin vanhempien kuin opettajienkin on ehdottoman tärkeätä kuitenkin olla tietoisia mitä erilaisissa someryhmissä tapahtuu ja opetella myös itse käyttämään viimeisempiä sovelluksia kuten SnapChattia.

Kiusaamisen seurauksista

”Ymmärrän, että asiaan on vaikea puuttua, mutta olisi hyvä keksiä tapa jolla se saataisiin oikeasti loppumaan. Seuraukset kiusatulle voivat olla hyvinkin kohtalokkaat, joten mielestäni kiusaajan on parempi saada rangaistus ja lopettaa kiusaaminen kuin, että kiusattu tekee itselleen jotain peruuttamatonta.”

Kiusaamisen seuraukset kiusatulle ovat huolestuttavia ja merkittäviä, monille koko aikuisuuden mukanakulkevia asioita.  Kiusatuksi joutuminen on yhteydessä ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen, yksinäisyyteen, heikkoon itsetuntoon, kielteiseen minäkuvaan ja itsetuhoajatuksiin. Masentuneisuus on todettu kiusaamiseen liittyväksi suurimmaksi psykososiaaliseksi ongelmaksi. Kiusaamisen välittömiä vaikutuksia ovat myös koulupelko ja erilaiset psykosomaattiset oireet kuten vatsakivut ja päänsärky. Kiusaaminen toki vaikuttaa myös osaltaan koulunkäyntiin ja koulumenestykseen. Jos oppilaan tarvitsee olla varuillaan ja pelätä koulussa, on vaikeata keskittyä oppimiseen. Tämänkin takia jokaisen aikuisen on toimittava saadakseen kiusaaminen loppumaan. Asiaa ei voida sysätä kiireessä ”jonkun muun” hoidettavaksi eikä kiusaamisen loppumisen seurantaa voida vältellä.

Kiusaaminen on aina kehityksellinen riski niin kiusatulle kuin kiusaajallekin. Mikäli kiusaaja saa jatkaa kiusaamista ilman, että siihen kunnolla puututaan ja kiusaaminen lopetetaan, on kiusaajalla riski jatkaa kiusaamista myös aikuisena opiskeluissa ja työelämässä. Hän saa silloin lapsuudessa ja nuoruudessa vääränlaista signaalia aikuisilta, että kiusaamistoiminta olisi hyväksyttävää. Kiusatulle taas kehityksellinen riski tarkoittaa psykososiaalisten ongelmien olemassaoloa myös aikuisuudessa. Hän voi kokea mittaamatonta vihaa tai kostonajatuksia kiusaajaansa kohtaan eikä pääse asiasta ylitse.

Miten aikuisena toimia kiusaamistilanteissa?

“Luokkakavereista useimmat eivät edes koko totuutta tienneet ennen kuin katsoivat videoni. He tiesivät kiusaajan kertoneen joitain asioitani koska olivat silloin paikalla. Silloin muutamat (luokkalaiset) huusivat kiusaajalle, että mitä ihmettä hän oikein luulee tekevänsä kun puhuu minulle niin. Luokkalaiset tiesivät että jotain oli meneillään, mutta lähinnä siitä että minä ja kiusaaja olimme aina 4-8 luokilla keskusteluissa. Ysillä emme ehtineet, enkä olisi jaksanutkaan, koska tuskin se olisi auttanut. Eivät he (luokkakaverit) muuten hirveästi puuttuneet asioihin.”

On hyvä aloittaa siitä mitä on tapahtunut. Usein kiusattu ja kiusaaja ovat ensimmäiset henkilöt, jonka kanssa käynnistetään selvitystilanne. Aluksi kannattaa käydä keskustelua erikseen osapuolen kanssa, jotta aikuinen saa molemmilta tahoilta tietoa. Jos osapuolet ovat yhtä aikaa paikalla, pöydässä on usein merkittäviä jännitteitä ja kiusattu vaikenee tai joutuu kertomaan muunneltua totuutta. Kiusaaja pystyy myös hiljaisesti kiusaamaan ja näin uhkailemaan kiusattua esim. ilmeillä kiusaamistilanteen selvittelytilanteessa. Ensin siis keskustelu erikseen.

Kun asiasta on saatu lisätietoa ja usein molempien tahojen huoltajat ovat tietoisia asiasta, voidaan siirtyä yhteiseen tapaamiseen. Yhteistapaamisesta on tehtävä kaikille osapuolille turvallinen tilanne. Tapaamisessa tehdään myös kiusatulle ja kiusaajalle selväksi, että siitä käynnistyy vahva seuranta loppuuko kiusaaminen. Kiusaajalle tehdään myös selväksi mitkä ovat seuraavat toimenpiteet mikäli kiusaaminen jatkuu. Yhteistyö kotien kanssa on tärkeätä, koska esim. somekiusaaminen jatkuu myös kouluajan ulkopuolella. Vanhemmat vastuutetaan mukaan kiusaamisen loppumisen seurantaan. Tapaamisessa myös sovitaan miten seurantaa toteutetaan ja milloin tavataan uudelleen.

Usein juuri tämä systemaattinen seuranta ja uudelleentapaamiset ovat puutteellisia kouluissa, jolloin kiusaaminen käynnistyy uudelleen.

Huomioi!

”Meillä on joskus ollut perus kasvatustunteja, jolloin asioista kerrotaan, että aina kun näkee kiusaamista niin siihen pitää puuttua yms., muttei ne paljoa auta kun asia ei silloin tunnu todelliselta.”

On kehitelty monenlaisia kiusaamisenvastaisia ohjelmia ja ryhmän hyvinvointia sekä yhteishenkeä kohottavia interventioita. Tässäkin luokassa sellainen oli käytössä koko yläkoulun ajan. Opettajan on syytä huomioida, että myös näiden hyvää tarkoittavien ohjelmien aikana kiusaaja voi toimia. Esimerkiksi kyseisen oppilaan luokassa oli käytössä FRIENDS interventiona luokkatasolla. Kiusattu nuori kertoi sen yhdestä harjoitteesta. Jokaisen oppilaan selkään kiinnitettiin paperi, mihin luokkakaverit kirjoittivat myönteisiä asioita henkilöstä. Myös tässä kohtaa kiusaaja pääsi toimimaan niin, että sekä kiusattu että kiusaaja tiesivät sen olevan kiusaamista, mutta aikuinen ei tiennyt eikä pystynyt puuttumaan. Eli vaikka nämä interventiot varmasti ovat paikallaan ja hyväksi, niitä osa oppilaista myös voi käyttää kiusaamisen jatkumiseen aikuisilta piilossa.

Tukea tarvitsevat oppilaat osaltaan kiusaajina?

Lopuksi haluan vielä sanoa muutaman sanan asiasta mistä saan erityispedagogina paljon kysymyksiä sekä huoltajilta että opettajilta. Onko kiusaaminen tai muu aggressiivinen toiminta hyväksyttyä mikäli oppilaalla on todettu jokin sairaus, oireyhtymä, lääketieteellinen oire tai diagnoosi kuten ADHD. Vastaus on yksinkertainen, EI.

Aikuisen ei tule koskaan hyväksyä aggressiivista toimintaa, toisten (tai itsen) vahingoittamista eikä kiusaamista. Myös nämä oppilaat oppivat uudenlaisia toimintamalleja, kunhan aikuiset asettavat rajoja, pitävät niistä kiinni ja opettavat hyväksyttyä toimintatapaa. Esimerkiksi omalla nuorellani on ADHD, mutta eihän se ole aggressiivisuutta vaan tarkkaamattomuutta, energisyyttä ja impulsiivisuutta. Oma nuoreni on erittäin kohtelias, hyväkäytöksinen eikä ole koskaan kiusannut tai vahingoittanut ketään. Meillä aikuisilla, niin vanhemmilla kuin ammattikasvattajillakin on vastuu myös tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohdalla opettaa toimintamalli, missä ei kiusata eikä vahingoiteta ketään.

Lopuksi

Toivon, että jokainen koulu ottaa monimuotoisen kiusaamisen yhä tarkempaan seurantaan ja  ylläpitää myös kiusattujen lasten ja nuorten aktiivista seurantaa. Toivon myös jokaisen huoltajan keskustelevan kiusaamisesta ja sen aiheuttamista jopa elämänmittaisista vahingoista oman lapsensa tai nuorensa kanssa, jotta kaikki ymmärtäisimme miten vakavasta asiasta on kyse.

Täältä voit tutustua tässä tekstissä mainitun nuoren tapaukseen tarkemmin hänen oman youtube-videonsa kautta.


Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

Yrittäjämäisten taitojen digitaalinen treenari on innostanut opiskelijoita! (LUKE-verkoston blogi)

Skilloon oppimisympäristö on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin tänä keväänä. Jo 50 lukiota on ottanut sen käyttöön.

Skilloonin on tarkoitus olla uudenlainen henkilökohtainen digitaalinen treenari opiskelijoille ja sen tarkoitus valmentaa nuoria menestyksekkäiksi yhteiskunnan jäseniksi, jotka omaavat vastuullisuutta, itseohjautuvuutta sekä yrittäjämäistä ajattelua ja toimintaa. Lisäksi se vahvistaa nuoren itsetuntoa ja kannustaa asenteeseen, jossa nuori pyrkii kehittämään itseään jatkuvasti tarpeiden ja tilanteiden mukaan.

Täysin uudistettu oppimisympäristö Skilloon lanseerattiin loppusyksysti 2017, ja se on otettu nopeasti käyttöön ympäri SuomeaSen hyödyt ja potentiaali ovat pantu merkille jo monessa paikassa ja positiivista palautettu on tullut runsaasti sekä opiskelijoilta että opettajilta. Skilloonin tarina on kuitenkin vasta alussa, koska yksi Skilloonin eduista on se, että se on sopeutettavissa hyvin monenlaiseen käyttöön ja tarpeeseen.

Tässä on muutamien lukioiden käyttäjäkokemuksia ja eri tarpeita mihin skilloon on vastannut:

Liedon lukiossa Skilloon otettiin opinto-ohjauksen välineeksi abiturienttien viimeisen lukiojakson ajaksi. Abiturientti Riku Vidqvist arvioi, että tehtävät herättelivät pysähtymään ja toivat uusia näkökulmia ylioppilaskokeisiin valmistautumiseen. ”Piti ihan pohtia kunnolla ja tehdä töitä” –Vidqvist kommentoi. Liedon lukion rehtori Jyrki Saarnia kiittää Skilloonia siitä, että se on ajan hengen mukainen. Uuden opetussuunnitelman mukaan koulua tulee jatkuvasti arvioida ja Skilloonin statistiikka tarjoaa tähän oivan välineen.
Anu Ala-Krekola-Suni, Opinto-ohjaaja, Liedon lukio

Helsingin Englantilaisessa koulussa SKILLOONIA on päästy testaamaan tammikuussa 2018. Kokemukset ovat olleet hyviä. Lukion pakolliseen OP2-kurssiin kuuluu kaksipäiväinen tet-tyyppinen ”Job Shadowing” -jakso opiskelijan ensimmäisenä ja toisena vuotena. Tänä vuonna vaihtoehtoiseksi tavaksi suorittaa nämä kaksi päivää annettiin SKILLOON ”Get Ready for Work” -kurssi, jossa opiskelija suoritti työelämätaitoihin ja yrittäjyyteen liittyviä tehtäviä. Opiskelijat tarttuivat tähän mahdollisuuteen hyvin innokkaasti. Opinto-ohjaajan näkökulmasta kurssin luominen oli helppoa ja ohjelma hyvin helppokäyttöinen.
Seija Kiiskinen, Opinto-ohjaaja, The English School

Skillooniin tutustumista vauhdittamassa oli lopputalvesta opiskelijoille suunnattu valtakunnallinen Suomi 100 -kisa, jossa tutustuttiin osuuskuntatoimintaan. Opiskelijat saivat myös halutessaan ideoida uusia osuuskuntia ja antoivatkin mielikuvituksensa lentää. Ideanpoikasia syntyi aina tutortoiminnasta parisuhdeterapiaan. Kisan voittajat julkistettiin Pellervon Päivässä 11.04 Helsingissä, jossa palkinnot myös jaettiin.

Suomi 100 -kisan palkintojenjako Pellervon Päivässä 11.04 Helsingissä. Kuvassa (vasemmalta): Osuustoimintakeskus Pellervon toimitusjohtaja Sami Karhu, Van Thang Nguyen, Maija Heinonen, Mynämäen lukion rehtori Pekka Leino, Noora Rguibi. Kuva: Jaakko Kilpiäinen

Skilloonista löytyy valmiita ideakursseja, sekä sinne on mahdollista luoda ja muokata tarpeisiin sopivia oppimiskokonaisuuksia. Ideakurssit sisältävät käytännönläheisiä tehtäviä, jotka auttavat käyttäjää kehittämään itseään ja antaa uusia näkökulmia asioihin. Sisältöä päivitetään ja lisätään jatkuvasti. Opettajille on oma opettajien info-osio, josta löytyy paljon käyttökelpoisia ideoita yrittäjämäisen toiminnan lisäämiseen kaikilla oppitunneilla. Esimerkiksi valmistuvien opiskelijoiden tsemppiviestit lukion vasta aloitteleville –idea on ollut hyvin pidetty.

Skilloonin käyttö on Suomessa täysin ilmaista ja se on helppo ottaa käyttöön. Rekisteröidy Skillooniin (https://skilloon.fi), ja pyydä valmiita ideakursseja tulevan syksyn opetusta ajatellen. Näin on mukava jäädä kesälomalle, kun syksylle on valmiina jo tiedossa mielenkiintoista kokeiltavaa, joka innostaa ja aktivoi nuoria.

Skilloonista löytyy mm. seuraavat ideakurssit ja tehtävämoduulit:
Ideakurssi: Innostu yrittämisestä!
Ideakurssi: Pärjää ylioppilaskirjoituksissa
Ideakurssi: Tsemppiä etäopiskeluun ja itsenäiseen työskentelyyn!
Ideakurssi: Harjoittele työnhakua
Moduuli: Opi asettamaan tavoitteet
Moduuli: Kehitä työelämä- ja yrittäjyystaitojasi

Kirjoittaja: Kristian Juvonen

Tuotu lähteestä: LUKE-verkoston blogi

Kiitos sinulle lukuvuodesta! (Erja Sandberg)

Lukuvuosi on lopuillaan ja kesäloma on alkamassa. Työ- tai opiskeluvuoteesi on varmasti mahtunut monenlaisia, niin ilon ja onnen hetkiä kuin tiukkoja paikkojakin, joista olet kuitenkin selviytynyt hyvin. Nyt on kiitoksen aika.

Kiitos  sinulle opettaja tästä lukuvuodesta. Olet hienosti jaksanut taiteilla mm. uuden OPSin, ilmiöpohjaisen opetuksen ja kaikenlaisen uuden digin kanssa. Olet käyttänyt vahvuuksiasi, jakanut asiantuntemustasi, huolehtinut oppijoistasi ja tukenut heitä kuten vain olet ehtinyt. Olet myös rakentanut yhteistyötä kotiin huoltajien suuntaan ja se on osaltaan auttanut sinua opettajana ja aikuisena ymmärtämään monenlaista oppijan tuen tarvetta ja tukenut oppilaidesi, lapsen ja nuoren hyvinvointia. Olet ylläpitänyt työhyvinvointia myös työyhteisössäsi kollegoidesi vahvuusalueet huomioiden. Nyt on aika levätä ja rentoutua tiivistahtisen lukuvuoden jälkeen. Lue mukava kirja riippumatossa, käy kahvilla kavereidesi kanssa, vietä aikaa perheesi kanssa. Lomasi on todella ansaittu.

Kiitos sinulle ohjaaja ja avustaja tästä lukuvuodesta. Olet ollut opettajan ”oikea käsi”, ja erittäin tarpeellinen toinen aikuinen luokassa ja ryhmässä. Olet antanut apua, ohjausta, tukea ja turvaa niille lapsille ja nuorille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Ilman sinua ryhmä olisi varmastikin ollut aivan toisenlainen. Nyt on aika levätä ja rentoutua ansiokkaan työvuoden jälkeen.

Kiitos sinulle rehtori tästä lukuvuodesta. Olet pitänyt huolta työyhteisöstäsi, välittänyt alaisistasi ja antanut heidän potentiaalinsa tulla käyttöön kukin omilla vahvuuksillaan. Olet täyttänyt tärkeimmän tehtäväsi – saanut alaisesi loistamaan. Olet osannut määritellä raameja ja resursseja juuri sinne minne niitä eniten tarvitaan.  Nyt on aika levähtää, ladata akkuja ja unohtaa hetkeksi koulumaailma.

Kiitos sinulle oppilas/opiskelija tästä lukuvuodesta. Olet sinnikkäästi jaksanut harjoitella monenlaisia taitoja ja oppinut uusia asioita koulussa. Olet myös ollut ystävällinen läheisillesi ja osaat mainiosti olla kaikkien kaveri. Tiedät, että sinulla on monenlaisia vahvuuksia, joiden avulla tulet pääsemään vielä toteuttamaan unelmiasi. Olet loistotyyppi! Toivotan sinulle mukavaa kesälomaa. Ole paljon ulkona, vietä aikaa kavereidesi ja perheesi kanssa. Tee jotain sellaista mielekästä puuhaa mitä et ole ennen tehnyt. Olet kesälomasi ansainnut 🙂

Kiitos sinulle huoltaja yhteistyöstä koulun kanssa. Olet tukenut läksyissä ja kerrannut lapsesi tai nuoresi kanssa kokeisiin. Olet opettanut monia tärkeitä taitoja lapsellesi ja nuorellesi ollen myös erinomainen kasvattaja ja lapsesi tukija. Olet myös tarpeen vaatiessa pitänyt oppilaasi puolia ja varmistanut hänelle tarvittavaa ohjausta ja tukitoimia. Näet esimerkillisesti jälkikasvusi vahvuudet ja ihaltavasti osaat myös sanoittaa niitä hänelle. Olet lapsesi ja nuoresi paras asiantuntija. Ohjaat upeasti lastasi ja nuortasi oikeaan suuntaan. Viettäkää perheessä mukava ja rentouttava kesäloma, yhdessä teille tärkeitä asioita tehden.

Toivon sinulle rentouttavaa, lämmintä ja aurinkoista kesälomaa 🙂


Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

Tästä se lähtee – nuoren hyvinvoinnin rakentaminen! (Erja Sandberg)

 Viime syksynä me kaksi opettajaa ja tutkijaa, Eliisa ja Erja, kohtasimme. Olimme puhumassa samaisessa tilaisuudessa positiivisesta pedagogiikasta, kumpikin omasta näkökulmastamme. Kahvikupin ääressä kävimme vilkasta keskustelua vahvuuksien merkityksestä ja siitä, miten tärkeää olisi rakentaa positiivisen pedagogiikan jatkumoa varhaislapsuudesta nuoruuteen. Jaoimme yhteisen kokemuksen siitä, että juuri nuorten parissa toimivat kasvattajat ja opettajat tarvitsivat kipeästi myönteisiä työkaluja arkityöhönsä. Tapaamisemme sinetiksi päätimme kirjoittaa ammatillisen tietokirjan siitä, miten positiivista pedagogiikkaa voidaan toteuttaa nuorten parissa.

Kirjaprosessimme ohessa ylläpidämme fb-sivua teemalla Rakennetaan nuori vahvaksi ja avaamme näköaloja nuorten tukemiseksi myönteisen ja vahvuusperustaisen opetuksen avulla. Olet tervetullut mukaamme rakentamaan jokaista nuorta vahvaksi!

Nuoruus on merkityksellinen elämänvaihe

Nuoruutta kuvataan usein myrskyisenä elämänvaiheena. Nuori etsii omaa paikkaansa, pohtii tulevaisuuttaan ja rakentaa niin minäkuvaansa kuin identiteettiäänkin. Nuori kysyy, kuka minä olen, mihin minä kuulun ja missä on minun tulevaisuuteni. Nuoruuteen kuuluu luonnostaan niin rajojen etsintää, epävarmuutta kuin erilaisia nuoruuden elämänvaiheen kehitystehtäviä, joiden kautta nuori vähitellen kasvaa ja kehittyy – oppii itsenäistymiseen liittyviä taitoja ja aikuistuu.

Löytääkseen oikean suuntansa nuori tarvitsee huolenpitoa, tukea ja kannustusta – niin kavereilta kuin aikuisilta. Samalla nuori luo pohjaa aikuisiän hyvinvoinnilleen, mielenterveydelle ja monenlaisille elämäntaidoille. Kodin, koulun ja vapaa-ajan toimintojen tarjoaman tuen yhdistäminen nuoren omiin voimavaroihin on avain nuoren myönteiseen kehitykseen ja auttaa nuorta rakentumaan mieleltään vahvaksi aikuiseksi.

Positiivinen pedagogiikka kannattelee nuorta

Positiivinen pedagogiikka tarjoaa nuorten kasvun ja kehityksen tukemiseen toiveikkaan  ja voimavaraperustaisen lähtökohdan. Tällöin nuoruus ei näyttäydy hankalana ja ongelmallisena elämänvaiheena, vaan monien mahdollisuuksien ajanjaksona. Tavoitteena ei ole sulkea silmiä nuoruuden kipupisteiltä, vaan fokusoida myönteisiin keinoihin, joilla voidaan vahvistaa nuorten hyvinvoinnin- ja luonteentaitoja ja näin tarjota heille konkreetteja keinoja eheän ja tyydyttävän aikuisuuden saavuttamiseksi.

Koululla on mahdollisuus nuoren rakentamiseen vahvaksi aikuiseksi

Nuori tarvitsee tukea ja ohjausta vahvuuksiensa löytämisessä ja sanallistamisessa kaikissa ympäristöissään. Koulut ovat merkityksellisiä paikkoja nuorten myönteisten kehityspolkujen vahvistamisessa, koska nuoret viettävät koulussa suuren osan ajastaan. Huomattava määrä heidän hyvinvointiinsa vaikuttavasta päivittäisestä vuorovaikutuksesta tapahtuu koulussa.

Opettajat voivat omalla toiminnallaan tukea ja kannatella nuoria sekä auttaa heitä löytämään potentiaalinsa ja uskomaan mahdollisuuksiinsa, mikä voi parhaimmillaan toimia voimavarana koko loppuelämän ajan.

Lopuksi

Jokainen nuori tarvitsee arvostavaa kohtaamista ja välittävää vuorovaikutusta. Tavoitteenamme on hyvinvoiva nuori, joka tunnistaa itsensä vahvat kohdat, löytää oman polkunsa ja osaa hyödyntää potentiaalinsa myös aikuistuessaan. Meidän aikuisten tärkeänä tehtävänä on olla turvallisia vierelläkulkijoita.

 

 

 

 

 

 

Tuotu lähteestä: Erja Sandberg

”Koskaan ei saa liikaa palautetta” (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Pulssi-hankkeen opiskelijakysely nosti esille opiskelijoiden kaipuun opiskelun aikaiseen palautteeseen. Oppimisen arviointi kuljettaa opiskelua eteenpäin. Opiskelija hahmottaa, mitä hän tekee oikein, mitä asioita hän osaa riittävästi ja mitä asioita pitäisi opiskella lisää. Oppiminen on taitolaji, jota palaute edistää aivan kuin hyvä valmennus urheilutaitoja.

’Arviointi’-sana ei yleensä avaudu opiskelijoille eikä opettajillekaan koko laajuudessaan ja monipuolisuudessaan. Arvioinnilla on monia tehtäviä, joista olemme keskustelleet Najat Ouakrim-Soivion johdolla pilottikoulujen työpajoissa. Oppimisen aikaisen arvioinnin roolina on ennen kaikkea palaute ja eteenpäin kuljettaminen – feedback & feed forward.

Erään lukio-opettajan tarina opiskelijasta, joka huokaisi, ettei tänne tunnille enää uskalla tulla rennosti, kun koko ajan arvioidaan, kertoo suomalaisesta tavasta mennä äärestä laitaan. Oikein ymmärrettynä ja toteutettuna oppimisen aikainen arviointi ei ole jatkuvaa mittaamista, pisteyttämistä ja arvostelua. Se on luontevaa dialogia. Opettaja hahmottaa, miten opetusta pitää toteuttaa ja opiskelija ymmärtää, miten edetä kohti tavoitteita.

Suurten opiskelijaryhmien kanssa lukiossa itse- ja vertaisarvioinnin rooli oppimisen aikaisen arvioinnin muotona on keskeinen, mutta vaatii myös opetteluaikaa sekä hyviä työskentelytapoja. Lukiossa ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Opiskelijan arviointitaitoja, erityisesti sosiaalista kyvykkyyttä ja luottamuksen ilmapiiriä pitää tietoisesti edistää. On arvokasta osata antaa ja vastaanottaa eteenpäin vievää palautetta. Osaammeko opettajinakaan tätä? Kuka antaa aidosti opettajalle palautetta?

Kun oppimisen aikaista arviointia purkaa ja tutkailee, huomaa nopeasti, että kyse ei ole vain muodolliseen koulutukseen liittyvästä asiasta vaan työelämätaidosta ja laajemmin myös elämäntaidosta. Pitää osata asettaa tavoitteita eikä pelkästään suuria lopputavoitteita vaan välietappeja, joiden kautta suuret päätavoitteet saavutetaan. Pitää osata havainnoida omaa ja toisen tilannetta niin tiedollisesti kuin taidollisesti sekä peilata näitä havaintoja tavoitteisiin. Pitää kyeta keskustelemaan oppimisen prosessista, siitä, missä nyt ollaan, miten tähän on tultu ja miten tästä eteenpäin.

Vertaisilta oppii paljon. Toinen oivaltaa asioita eri tavalla. Maarit Rossi, matematiikan opetuksen grand old lady, totesi tuoreessa Hesarin Kuukausiliitteessä (toukokuu 2018, s. 9), että matematiikan ”Tunnelta pitää kuulua pulinaa!” Yksilösuoritukset korostuvat lukiossa ja kilpailu jatko-opintopaikoista vielä lisää tätä painotusta. Jatko-opinnoissa, työelämässä ja elämässä painopiste on kuitenkin yhteisöllisessä ongelmanratkaisussa. Ilmiskunnalla on käsissään ja edelleen esissä tulevaisuudessa kinkkisiä ongelmia. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että arvioinnin menetelmillä annamme lukiolaisille eväitä yhteisölliseen ongelmanratkaisuun ja yhdessä oppimiseen.

Otsikon sitaatti on aito nuoren lukiolaisen toteamus Pulssi-hankkeen Ideapakka-työpajassa. Koska oppimisen aikaisen arvioinnin ja palautteen toteuttaminen nousi keskiöön, otimme yhteyttä Ideapakka-yritykseen. Ideapakka toteuttaa työelämän valmennuksia ja tuottaa niihin erilaisia työskentelymenetelmiä. Menetelmäkuvaukset on muokattu korteiksi. Ideapakka-yrityksen oivalluttaja ja toiminnanjohtaja Jani Turku oli mukana Vaskivuoren työpajassa ja antoi meille paljon tukea työskentelyyn.

Työpajoissa muokattuja Ideapakka-mentelmäkortteja.

Ideapakka-työpajoissa etsimme ja muokkasimme lukioon oppimisen aikaisen arvioinnin toteuttamiseen sopivia menetelmiä. Työpajoihin osallistui sekä opiskelijoita että opettajia. Tavoitteena oli löytää menetelmiä, joiden avulla luodaan otollinen ilmapiiri vertaispalauteen antamiseen (ryhmäytyminen, tiimitaidot) sekä mentelmiä, jotka sopivat omien tavoitteiden asettamiseen ja tavoitteita kohti työskentelyyn (itsensä johtaminen). Menetelmäkorteista löytyi myös erilaisia tapoja vertaispalautteen antamiseen ja ryhmän itsearviointiin. Jälkimmäiset ovat hyviä projektitöihin tai lukion tiimijaksolle.

Nyt on aika työstää lukioon sopiva prosessiarvioinnin Ideapakka. Vaihtelevilla menetelmillä varmistetaan se, että saadaan kuuluville erilaisia ääniä, ei pelkästään niitä nopeasti reagoivia opiskelijoita, jotka ovat aina aktiivisia. Sopivilla menetelmillä voidaan pienellä ajankäytöllä saada suuren ryhmän hyöty esille. Vaihtelu tuo myös iloa ja kannustavaa henkeä opiskeluun. Ideapakka-työpajoissa ainakin oli ilmassa huumoria ja luovuutta.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Opiskelijoiden ääntä arviointikeskusteluun (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Anne Akava-talolla 8.5.2018

Pulssi-hankkeen puheenvuoro lukion terveystiedon opettajille 8.5.2018. Lukiolaiskyselyssä selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia arvioinnista lukiossa (n = 968). Kyselytulosten mukaan perusasiat ovat kunnossa. Opettajien välinen toimintatapojen vaihtelu näkyi avovastauksissa. Yhteisiä toimintamalleja ei ehkä ole tai niistä ei ole keskustelua. Oppiaineiden välillä on eroja. Arvioinnin dialogisuuden osalta kehitettävää riittää. Lukio-opiskelijat tunnisitvat myös oman roolinsa ja vastuunsa. Lukion arviointikulttuurin kehittämiseen tarvitaan yhteistä kieltä ja ymmärrystä. Pulssi-hankkeessa on lähestytty asiaa kuunnellen, esimerkiksi aidosti osallistavalla Vennin diagrammin menetelmällä. Vastaavia hyviä menetelmiä kerätään ja työstetään lukioon sopiviksi.

Alla oleva diaesitys saatavana myös Power Point ja PDF-muodossa sekä Google-esityksenä.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Pulssi-hanke mukana Poluttamo-hankkeen verkkopedapäivillä 7.4.18 (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Huhtikuinen lauantaipäivä kokosi vajaat 30 verkkopedagogiikasta kiinnostunutta opettajaa ja ohjaajaa Otavan Opistolle. Poluttamo-hankkeen järjestämässä tilaisuudessa Pulssi-hanke esitteli verkko-opiskelijoiden kokemuksia arvioinnista ja palautteesta.

Keskustelussa löydettiin useita näkökulmia siihen, miten verkossa voitaisiin korvata puuttuvaa välituntikeskustelua ja muuta epävirallista puhetta, joka lähiopiskelussa auttaa opiskelijaa hahmottamaan vaatimustasoa, hyvän vastauksen piirteitä, opiskelun vaihtoehtoja ja opiskelun etenemistä. Hyvää evästä tämän keskustelun jatkamiseen antoivat HAMKin Merja Saarelan avaus multimodaalisuudesta opiskelun tukena sekä Leena Ståhlbergin päätöspuheenvuoro omannäköisestä elämästä ja toiminnan motiiveista.

Saara Kotkaranta, Riikka Turpeinen ja Sari Jaaranen kirjoittivat tapahtumasta Poluttamo-hankkeen blogiin.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Arviointi-aihe kiinnosti ITK-konferenssiyleisöän (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

ITK-konferenssi kokosi pari tuhatta oppimisesta ja interaktiivisesta teknologiasta kiinnostunutta opetusalan ihmistä Hämeenlinnan Aulangolle 12.-13.4. Viime lokakuussa ehdimme Pulssi-hankkeen puolesta laittaa foorumiehdotuksen digitaalisuuden heijastuksista arviointiin.

Esityksessämme Johanna Mattila kuvaili terveystiedon verkkokurssilla toteutettua vertaisarviointia. Anne Rongas esitteli opiskelijakyselystä poimittuja kommentteja, jotka liittyivät verkko-opiskelukokemuksiin ja nimen omaan sähköisesti toteutettuun palautteeseen ja arviointiin. Najat Ouakrim-Soivio kirkasti arvioinnin keskeisiä käsitteitä, arvioinnin monipuolisuutta sekä sitä, millä tavoilla opettajan arviointikäytänteet saattavat kapeutua.

Esitystila täyttyi ääriään myöten, mikä kertoo aiheen ajankohtaisuudesta.

Twitteristä kertyi useita muistiinpanoja esityksestämme. Yksi pidetyimmistä twiitti-kiteytyksistä oli Kuopion perusopetuspäällikkö Taina Vainiolta (tätä kirjoitettaessa 33 tykkäystä ja 8 jakoa): ”Arviointiin kuuluu dialogi: arvioitavalla pitää olla mahdollisuus kysyä, arvioijalla mahdollisuus täydentää ja perustella sekä varmistaa, että arviointi on ymmärretty. Vasta sitten arviointi edistää oppimista.”

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin