Arviointikulttuuria Pulssin malliin (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Kevät on aina kiireistä aikaa hankkeiden tulosten ja tuotosten esittelyjen suhteen. Tänä vuonna Hämeenlinnassa järjestettiin ensin ITK-konferenssi ja sen jälkeen Kohtio-seminaari.

ITK:ssa Anne Rongas Otavialta ja Tanja Partala Pohjois-Tapiolan lukiosta pitivät esityksen aiheenaan “Monipuolinen arviointi lukiossa” (kts. esitystallenne).
Pulssi-hankkeen tavoitteissa on ollut erityisesti saada nuoret aidosti osallisiksi arviointiprosessiin. Tavoitteena on ollut lisätä arvioinnin ymmärrettävyyttä ja dialogia, joka varmistaisi arvioinnista oppimisen, ajatuksen siirtymisen miten tähän on tultu -ajatuksesta eteenpäin kuljettavaan ymmärrykseen: kuinka edetä kohti tavoitteita. Palaute ohjaa opiskelijan toimintaa ja mahdollistaa oman tavoitteen saavuttamisen niin tiedollisesti kuin taidollisesti.
Arvioinnista puhuttaessa täytyy aina miettiä kuka tekee ja mitä tekee. Vaskivuoren lukiossa kehitystyöhön on osallistunut opiskelijoista ja opettajista koostunut arviointityöryhmä. Arviointityöryhmän tavoitteena on ollut miettiä, miten arviointi tällä hetkellä toimii, millaisia haasteita opiskelijat siinä kokevat ja toisaalta mikä toimii jo nyt.
Haastattelimme Annen kanssa viime syyskuussa Vaskivuoren lukion rehtoria Elina Arokannasta ja kysyimme, miten hän näkee arviointityöryhmän toiminnan vaikutuksen omassa lukiossaan. Arokannas korostaa työryhmän kokoonpanoa: mukana eri aineiden opettajia ja opiskelijoita. Työryhmän tavoitteena on koota ja koordinoida lukion arviointikäytänteitä. Se myös vetää työpajoja.

 

Osana monipuolista arviointia on itsearviointi. Helsingin yliopiston kielididaktiikan apulaisprofessori Raili Hildén piti tammikuussa 2019 Pulssi-hankkeen tapahtumassa esityksen itsearvioinnin mahdollisuuksista. Hän kirjoitti samasta aiheesta myös jutun SeOppi-lehteen.

Kohtio-seminaarin posterissa esittelimme hankkeen aikana tehtyjen kyselyjen, pajapäivien sekä kehitystyön lomassa rakentunutta arviointikulttuurin työstämisen mallia.

Kun opiskelijoiden kanssa on mietitty omaa roolia aktiivisena oppijana, esiin on noussut seuraavat vaiheet:

  • Ennen kurssia
    • oma lähtötaso (tiedot ja taidot)
    • oma tavoite kurssille (työskentely- ja arvosanatavoite)
    • omien opintojen aikataulutus
  • Kurssin aikana
    • opintojen alkaminen
    • oman ryhmän/yhteisön/verkoston löytäminen
    • välietapit ja oppimisen aikainen palaute
    • sisällön oppiminen
    • opiskelutaidot – tarvitsenko tukea taidoissa, joiden avulla osaamiseni tuodaan esiin
    • kurssin tavoitteet vs. mitä ymmärrän nyt
    • oman tavoitteen tarkistus
    • saadun palautteen työstäminen omasta näkökannasta
    • osaamisen näyttö ja oppimisen arviointi
  • Kurssin jälkeen
    • kokonaisuuden reflektointi, pääsinkö tavoitteeseen
    • uuden kurssin alussa edelliseen kurssipalautteeseen palaaminen

Posterin rattaat kuvaavat ajatusta, että vaikka kurssi itsessään on aikajanalla lineaarinen ja kulkee jakson alusta jakson loppuun, niin oppimiseen kuuluu syklejä eli toiminta eri kohdissa vaatii useampaa “rattaan pyörähdystä” ennen etenemistä.

Arvioinnin kannalta suurimman rattaan keskellä ovat sekä opettaja, yksittäinen opiskelija että opiskelijan oma vertais-/opiskelijaryhmä. Palautteen antamisen hetki pysäyttää opiskelurytmin hetkeksi, jolloin erilaisilla menetelmillä tarkastellaan yhdessä saavutettuja tietoja ja taitoja.

Monipuolinen arviointi tukee opiskelua ja kuljettaa oppimista eteenpäin. Arviointiosaamisesta muodostuu opiskelijalle osa jatkuvan oppimisen taitoja. Hän oppii arvioimaan itseään, antamaan palautetta vertaisille sekä vastaanottamaan itse arviointipalautetta niin, että kykenee sen avulla ohjaamaan omaa toimintaansa uudella tavalla.

Lopuksi:

“luova älykkyys ei ole jotakin myötäsyntyistä, vaan yhteisöllisen työskentelyn tulosta. Se kasvaa uskaliaiden ja luovien hankkeiden tuottamiseen liittyviä vaikeuksia voittamalla. Se on kuin kirkas tuli, jonka vasta vuorovaikutus sosiaaliseen verkkoon osallistuvien yksilöiden ja heidän työtään tukevien älyllisten proteesien välillä saa syttymään ja kasvamaan” (Hakkarainen ym. Tutkiva oppiminen: järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjänä, 2014)

Teksti: Kaisa Honkonen, Suomen eOppimiskeskus ry ja Anne Rongas, Otavia

Itsearvioinnilla reaaliesseen sudenkuoppien kimppuun (Pulssi)

Arviointipalautteen yhtenä keskeisenä päämääränä on johtaa muutokseen. Palautteen avulla oppija havaitsee esimerkiksi sen, että jokin virhe toistuu yhä uudelleen. Nettilukiossa, jossa opettajan sanallinen välitön palaute ei ole opiskelijan saatavilla, vaan dialogi on lähinnä kirjallista, kiinnitettiin Pulssi-hankkeen pilotissa erityistä huomiota ohjeistuksiin.

Nettilukiossa opiskelija tuottaa portfoliotyyppisen näytön omasta osaamisestaan. Osaamisen näyttö koostuu oppimispäiväkirjasta ja arvioitavista tehtävistä. Reaaliaineissa tärkeä tehtävämuoto on essee. Esseevastauksissa toistuu usein samoja ongelmia, joista keskeisimmät liittyivät jäsentelyyn, käsitemäärittelyyn, lähteiden merkitsemiseen ja lähdekritiikkiin sekä kielenhuoltoon.

Reaaliaineissa esseen ohjeistuksen ja esseelle asetettujen tavoitteiden selkeyttäminen oli yksi toimenpide. Käteväksi apuvälineeksi esseetuotosten parantamiseen kehitettiin itsearviointilomake. Edelleen esseiden tasot vaihtelevat, mutta selkeästi pahimmat puutteet ovat vähentyneet itsearvioinnin avulla. Opiskelijat ovat myös tulleet itse tietoisiksi reaaliesseen rakenteesta.

Opiskelija täyttää itsearvioinnin esseen kirjoittamisen jälkeen. Opettaja antaa sanallisen palautteen itsearvioinnista esseen arvioinnin yhteydessä ja peilaa opiskelijan omia havaintoja esseen arviointiin. Itsearviointi on opiskelijaa itseään varten eli se ei ole arvioitava tuotos. Itsearviointi helpottaa myös opettajan palautteen antoa, sillä hän voi kohdentaa oman palautteensa niihin asioihin, joita opiskelija ei itse ole havainnut ja toisaalta hän voi myös vahvistaa opiskelijan havaintoja ja neuvoa, mitä jatkossa kannattaa tehdä.

Esseen itsearvioinnissa opiskelija pohtii esseen valmisteluun sekä kirjalliseen tuotokseen liittyviä asioita. Itsearviointi muokataan esseen tehtävänannon ja ohjeistuksen mukaiseksi. Esimerkiksi tällaisia aiheita opiskelija pohtii:

  1. Aiheen valinta
  2. Esseen rakenne
  3. Esseen jäsentely
  4. Esseen rajauksen ja käsittelyn vastaavuus
  5. Aiheen käsittely
  6. Teoriatieto ja asiasisältö
  7. Tiedonkäsittely
  8. Esseen mitta ja oikeakielisyys
  9. Lähteet
  10. Yleisarvio
Kysymysten avulla opiskelija kertaa systemaattisesti oman esseensä tuottamisen ja lopputuloksen. Hän voi vielä itsearvioinnin jälkeen muokata esseetään. Itsearvioinnin tarkoituksena on toimia yhtenä oppimisen vaiheena.

 

LINKKI: Halutessasi voit kopioida itsearviointipohjan käyttöösi.

Tuotu lähteestä: Pulssi

Oppimisanalytiikan lupauksia arvioinnin avuksi (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Leena Vainio on tehnyt Suomen eOppimiskeskuksen koordinoimassa Poluttamo-hankkeessa pian julkaistavan selvityksen Oppimisanalytiikan askeleet koulussa. Julkaisu on parhaillaan taitossa. Pääsin lukemaan sen ennakolta ja kommentoimaan lukio-opettajan näkökulmasta 30.10.2018 ITK-webinaarissa. [Linkitän julkaisun tähän.]

Oppimisanalytiikalla tarkoitetaan: ”oppijoista ja heidän toimintaympäristöistä kerättävää tietoa, mittaamista, analysointia ja raportointia, jonka pohjalta yritetään ymmärtää ja optimoida oppimista ja oppimisympäristöjä.”

Analytiikka ei ole siis pelkkää tilastollista aineistoa, jolla kuvataan tapahtunutta vaan dataan yhdistyvällä tekoälyllä tehdään erilaisia toimenpiteitä, kuten päätelmiä ja ennakointeja. Data voi kertyä useista erilaisista lähteistä, vaikka oppimisen kohdalla tällä hetkellä alustavasti oppimisanalytiikaksi nimetyt järjestelmät ovat lähinnä sähköisiä oppimisympäristöjä, joissa käsitellään vain kyseisen järjestelmän sisällä syntynyttä dataa.

Raportissa kuvaillaan ensin oppimisanalytiikkaa yleisesti ja mitä se tarkoittaa koulujen kannalta. Sitten esitellään keskeisimmät suomalaisen 1-2 asteen koulutuksen käyttämät analytiikkatietoa tuottavat ympäristöt. Lopuksi raportissa pohditaan kriittisesti oppimisanalytiikan nykytilaa ja tulevaisuutta sekä annetaan suosituksia, kuinka lähteä liikkeelle oppimisanalytiikan kanssa.

Parhaimmillaan teknologia voi tuoda opiskelun, opettamisen ja ohjaamisen avuksi erilaisia automaattisia toimintoja, joiden avulla muistetaan asioita, huomataan ongelmia ennen niiden pahenemista, löydetään vahvuuksia ja uusia suuntia. Analytiikka voi auttaa henkilökohtaistamaan oppimista luomalla adaptiivisesti toimivan, oppijan etenemisen tahtiin mukautuvan rakenteen. Oppimisanalytiikka voi olla myös puolueeton oppimisen tuki, joka ei anna alitajuisesti vinoutunutta tai tunteenomaisesti pärstäkertoimella vääristynyttä palautetta. Pahimmillaan oppimisanalytiikka voi olla kaikkialla vaaniva kyttäyskoneisto, joka toimii mekanistiseen tapaan kontollin ja vallan välineenä.

Erityisen tärkeää ovatkin oppimisanalytiikan kohdalla laillisuus ja eettisyys. Laillisuus ei riitä, vaan eettisiä kysymyksiä on pohdittava inhimillisen sivistyksen ja kasvatustavoitteiden kautta. Raportissa pohditaan ansiokkaasti myös oppilaitosjohdon roolia analytiikan käyttöönotossa. Tarvitaan ymmärrystä, osaamista ja suunnitelmallisuutta, jotta hyödyt tulevat käyttöön.

Oppimisanalytiikkaa ei myöskään kannata demonisoida, sillä ilman teknologiaakin opettaja kerää dataa oppilaistaan ja opiskelijoistaan, tietoisesti tai tiedostamatta ja tämäkin data vaikuttaa toimintaan. Hyvänä esimerkkinä tutkimus, jossa sama kouluaine annettiin opettajille arvioitavaksi joko nimettynä tytön tai pojan kirjoittamaksi. Pelkkä sukupuolitieto vaikutti opettajien antamaan arviointiin ja palautteeseen.

Poimin Leena Vainion raportista sitaatin, joka mielestäni on hyvä ohjenuora oppimisanalytiikan käyttäjille:

“Ensin on mietittävä, mitä ongelmaa datalla lähdetään ratkaisemaan. Vasta sen jälkeen on mietittävä, millä menetelmillä toimitaan.”

Lisätietoja aiheesta löytyy myös OKM:n Oppimisanalytiikkajaoksen sivustoilta.

ITK-webinaarissa ensin Leena Vainio esitteli raportin pääkohtia, sitten minä kommentoin arjen tulokulmasta ja lopuksi Ville Venäläinen katsahti lähitulevaisuuteen koneälyn kautta. ITK-webinaarin tallenteet ja esityksemme ITK-webinaarin diapaketti:

”Koskaan ei saa liikaa palautetta” (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Pulssi-hankkeen opiskelijakysely nosti esille opiskelijoiden kaipuun opiskelun aikaiseen palautteeseen. Oppimisen arviointi kuljettaa opiskelua eteenpäin. Opiskelija hahmottaa, mitä hän tekee oikein, mitä asioita hän osaa riittävästi ja mitä asioita pitäisi opiskella lisää. Oppiminen on taitolaji, jota palaute edistää aivan kuin hyvä valmennus urheilutaitoja.

’Arviointi’-sana ei yleensä avaudu opiskelijoille eikä opettajillekaan koko laajuudessaan ja monipuolisuudessaan. Arvioinnilla on monia tehtäviä, joista olemme keskustelleet Najat Ouakrim-Soivion johdolla pilottikoulujen työpajoissa. Oppimisen aikaisen arvioinnin roolina on ennen kaikkea palaute ja eteenpäin kuljettaminen – feedback & feed forward.

Erään lukio-opettajan tarina opiskelijasta, joka huokaisi, ettei tänne tunnille enää uskalla tulla rennosti, kun koko ajan arvioidaan, kertoo suomalaisesta tavasta mennä äärestä laitaan. Oikein ymmärrettynä ja toteutettuna oppimisen aikainen arviointi ei ole jatkuvaa mittaamista, pisteyttämistä ja arvostelua. Se on luontevaa dialogia. Opettaja hahmottaa, miten opetusta pitää toteuttaa ja opiskelija ymmärtää, miten edetä kohti tavoitteita.

Suurten opiskelijaryhmien kanssa lukiossa itse- ja vertaisarvioinnin rooli oppimisen aikaisen arvioinnin muotona on keskeinen, mutta vaatii myös opetteluaikaa sekä hyviä työskentelytapoja. Lukiossa ryhmät vaihtuvat jatkuvasti. Opiskelijan arviointitaitoja, erityisesti sosiaalista kyvykkyyttä ja luottamuksen ilmapiiriä pitää tietoisesti edistää. On arvokasta osata antaa ja vastaanottaa eteenpäin vievää palautetta. Osaammeko opettajinakaan tätä? Kuka antaa aidosti opettajalle palautetta?

Kun oppimisen aikaista arviointia purkaa ja tutkailee, huomaa nopeasti, että kyse ei ole vain muodolliseen koulutukseen liittyvästä asiasta vaan työelämätaidosta ja laajemmin myös elämäntaidosta. Pitää osata asettaa tavoitteita eikä pelkästään suuria lopputavoitteita vaan välietappeja, joiden kautta suuret päätavoitteet saavutetaan. Pitää osata havainnoida omaa ja toisen tilannetta niin tiedollisesti kuin taidollisesti sekä peilata näitä havaintoja tavoitteisiin. Pitää kyeta keskustelemaan oppimisen prosessista, siitä, missä nyt ollaan, miten tähän on tultu ja miten tästä eteenpäin.

Vertaisilta oppii paljon. Toinen oivaltaa asioita eri tavalla. Maarit Rossi, matematiikan opetuksen grand old lady, totesi tuoreessa Hesarin Kuukausiliitteessä (toukokuu 2018, s. 9), että matematiikan ”Tunnelta pitää kuulua pulinaa!” Yksilösuoritukset korostuvat lukiossa ja kilpailu jatko-opintopaikoista vielä lisää tätä painotusta. Jatko-opinnoissa, työelämässä ja elämässä painopiste on kuitenkin yhteisöllisessä ongelmanratkaisussa. Ilmiskunnalla on käsissään ja edelleen esissä tulevaisuudessa kinkkisiä ongelmia. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että arvioinnin menetelmillä annamme lukiolaisille eväitä yhteisölliseen ongelmanratkaisuun ja yhdessä oppimiseen.

Otsikon sitaatti on aito nuoren lukiolaisen toteamus Pulssi-hankkeen Ideapakka-työpajassa. Koska oppimisen aikaisen arvioinnin ja palautteen toteuttaminen nousi keskiöön, otimme yhteyttä Ideapakka-yritykseen. Ideapakka toteuttaa työelämän valmennuksia ja tuottaa niihin erilaisia työskentelymenetelmiä. Menetelmäkuvaukset on muokattu korteiksi. Ideapakka-yrityksen oivalluttaja ja toiminnanjohtaja Jani Turku oli mukana Vaskivuoren työpajassa ja antoi meille paljon tukea työskentelyyn.

Työpajoissa muokattuja Ideapakka-mentelmäkortteja.

Ideapakka-työpajoissa etsimme ja muokkasimme lukioon oppimisen aikaisen arvioinnin toteuttamiseen sopivia menetelmiä. Työpajoihin osallistui sekä opiskelijoita että opettajia. Tavoitteena oli löytää menetelmiä, joiden avulla luodaan otollinen ilmapiiri vertaispalauteen antamiseen (ryhmäytyminen, tiimitaidot) sekä mentelmiä, jotka sopivat omien tavoitteiden asettamiseen ja tavoitteita kohti työskentelyyn (itsensä johtaminen). Menetelmäkorteista löytyi myös erilaisia tapoja vertaispalautteen antamiseen ja ryhmän itsearviointiin. Jälkimmäiset ovat hyviä projektitöihin tai lukion tiimijaksolle.

Nyt on aika työstää lukioon sopiva prosessiarvioinnin Ideapakka. Vaihtelevilla menetelmillä varmistetaan se, että saadaan kuuluville erilaisia ääniä, ei pelkästään niitä nopeasti reagoivia opiskelijoita, jotka ovat aina aktiivisia. Sopivilla menetelmillä voidaan pienellä ajankäytöllä saada suuren ryhmän hyöty esille. Vaihtelu tuo myös iloa ja kannustavaa henkeä opiskeluun. Ideapakka-työpajoissa ainakin oli ilmassa huumoria ja luovuutta.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Opiskelijoiden ääntä arviointikeskusteluun (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Anne Akava-talolla 8.5.2018

Pulssi-hankkeen puheenvuoro lukion terveystiedon opettajille 8.5.2018. Lukiolaiskyselyssä selvitettiin opiskelijoiden kokemuksia arvioinnista lukiossa (n = 968). Kyselytulosten mukaan perusasiat ovat kunnossa. Opettajien välinen toimintatapojen vaihtelu näkyi avovastauksissa. Yhteisiä toimintamalleja ei ehkä ole tai niistä ei ole keskustelua. Oppiaineiden välillä on eroja. Arvioinnin dialogisuuden osalta kehitettävää riittää. Lukio-opiskelijat tunnisitvat myös oman roolinsa ja vastuunsa. Lukion arviointikulttuurin kehittämiseen tarvitaan yhteistä kieltä ja ymmärrystä. Pulssi-hankkeessa on lähestytty asiaa kuunnellen, esimerkiksi aidosti osallistavalla Vennin diagrammin menetelmällä. Vastaavia hyviä menetelmiä kerätään ja työstetään lukioon sopiviksi.

Alla oleva diaesitys saatavana myös Power Point ja PDF-muodossa sekä Google-esityksenä.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Pulssi-hanke mukana Poluttamo-hankkeen verkkopedapäivillä 7.4.18 (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Huhtikuinen lauantaipäivä kokosi vajaat 30 verkkopedagogiikasta kiinnostunutta opettajaa ja ohjaajaa Otavan Opistolle. Poluttamo-hankkeen järjestämässä tilaisuudessa Pulssi-hanke esitteli verkko-opiskelijoiden kokemuksia arvioinnista ja palautteesta.

Keskustelussa löydettiin useita näkökulmia siihen, miten verkossa voitaisiin korvata puuttuvaa välituntikeskustelua ja muuta epävirallista puhetta, joka lähiopiskelussa auttaa opiskelijaa hahmottamaan vaatimustasoa, hyvän vastauksen piirteitä, opiskelun vaihtoehtoja ja opiskelun etenemistä. Hyvää evästä tämän keskustelun jatkamiseen antoivat HAMKin Merja Saarelan avaus multimodaalisuudesta opiskelun tukena sekä Leena Ståhlbergin päätöspuheenvuoro omannäköisestä elämästä ja toiminnan motiiveista.

Saara Kotkaranta, Riikka Turpeinen ja Sari Jaaranen kirjoittivat tapahtumasta Poluttamo-hankkeen blogiin.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Omille poluille! Yksilöllisen pedagogiikan ja ohjauksen koulutuspäivä (Poluttamo)

Teksti: Saara Kotkaranta, Riikka Turpeinen ja Sari Jaaranen
Kuvat: Aki Luostarinen

Lauantaina 7.4. kokoonnuimme Otavan Opiston juhlasaliin oppimaan yksilöllistä ohjausta ja pedagogiikkaa. Tällä kertaa koulutuspäivän järjesti Poluttamo-hanke.

Koulutuspäivän avasi Merja Saarela HAMK:sta aiheenaan multimodaalisuus ja universal design for learning (UDL). Hän kertoi meille, kuinka voimme erilaisin menetelmin ja välinein auttaa opiskelijoita motivoitumaan paremmin ja opiskelemaan tasavertaisemmin sekä toisaalta tuomaan omaa osaamistaan esiin paremmin. Merja toi vahvasti esiin sen, että ei ole olemassa keskiverto-oppijaa, vaan on olemassa monenlaisia oppijoita, joilla on erilaisia vahvuuksia tai toisaalta erilaisia oppimisen rajoitteita. Näin ollen oppimateriaalikin pitäisi tarjota erilaisissa muodoissa. Ensi syksynä tähän yhdenvertaiseen materiaalien saavutettavuuteen meitä julkisia tahoja velvoittaa saavutettavuuslakikin.

Merja Saarela esittelee multimodaalisuutta

Miksi kannattaa käyttää multimodaalisia tehtävänantoja? Merja Saarela esittelee aihetta osallistujille.

Pääsimme kokeilemaan ihan käytännössä kuinka esimerkiksi puhelin kääntää puhetta saman tien kirjoitetuksi tekstiksi, tai kuinka kirjoitettua tekstiä voi kuunnella sopivalla sovelluksella. Tai kuinka voimme tehdä tekstitettyjä videoita. Mietimme myös kuinka voimme omassa työssämme tehdä multimodaalisia tehtävänantoja tai tarjota monipuolisia oppimateriaaleja.

Linkki Merjan esitysmateriaaliin

Iltapäivällä järjestettiin kaksi työpajakierrosta. Työpajojen aiheina olivat oppimisanalytiikka, sähköinen arviointi, hyvinvointisovellukset, visuaalinen HOPS eli VOPS sekä Muikku-oppimisympäristö.

Oppimisanalytiikkaa esittelivät Markus Kitola Turun yliopiston ViLLE-tiimistä sekä Anu Konkarikoski koulutuskuntayhtymä Tavastialta. Kitola kertoi ViLLE-analytiikkatyökalun pilottikokemuksista lukio-opinnoissa: ViLLEä on tähän mennessä testattu mm. matematiikan ja äidinkielen kursseilla, jolloin osa oppitunneista on muutettu sähköiseksi ViLLE-tunneiksi. Näillä tunneilla harjoitellaan opiskeltavia asioita erilaisten automaattisesti arvioitavien tehtävien ja pelien avulla. Tavoitteena on ollut parantaa opiskelijoiden oppimistuloksia ja motivaatiota ja luoda opiskelijalle oma henkilökohtainen opintopolku, jossa järjestelmä poimisi kullekin opiskelijalle soveltuvia tehtäviä.Tavastialla ViLLE-työkalu on ollut käytössä Pintakillan opinnoissa. ViLLEn pelillisyydellä ja visuaalisuudella on saatu edistettyä opintoja ja parannettua yhteistyötä koulun ja työssäoppimispaikkojen välillä.

Kuva koulutustilasta, Anne Rongas esiintyy

Anne Rongas esitteli Pulssi-hankkeen kyselytuloksia.

Anne Rongas kertoi meneillään olevan Pulssi-hankkeen aikana tehdyn kyselyn tuloksista omassa työpajassaan. Hyvinvointisovellus-työpajassa kokeiltiin Suomen
Mielenterveysseuran kehittämää Mun mieli -sovellusta Kari A. Hintikan johdolla. Muikku- ja VOPS-pajoissa tutustuttiin Otavan Opiston omaan oppimisympäristöön Muikkuun ja sen yhteyteen laadittuun opintojen visualisointityökaluun. Esittelijöinä olivat Miia Siven, Sari Jaaranen, Riikka Turpeinen ja Saara Kotkaranta.

Päivän lopuksi Leena Ståhlberg Suunta-palveluista herätteli ajatuksia siitä, kuinka lukio voisi tukea nuorta omannäköisen elämän rakentamisessa. Tästä puheenvuorosta päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka suuri merkitys opiskelijan kohtaamisella on. Yksittäiset kohtaamiset eivät ole koskaan yhdentekeviä ja siksikin – myös kiireen keskellä – tulisi keskittyä opiskelijaan ja muistuttaa itseään siitä, että minä olen tätä ihmistä varten juuri nyt.

Tuotu lähteestä: Poluttamo

Arviointi-aihe kiinnosti ITK-konferenssiyleisöän (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

ITK-konferenssi kokosi pari tuhatta oppimisesta ja interaktiivisesta teknologiasta kiinnostunutta opetusalan ihmistä Hämeenlinnan Aulangolle 12.-13.4. Viime lokakuussa ehdimme Pulssi-hankkeen puolesta laittaa foorumiehdotuksen digitaalisuuden heijastuksista arviointiin.

Esityksessämme Johanna Mattila kuvaili terveystiedon verkkokurssilla toteutettua vertaisarviointia. Anne Rongas esitteli opiskelijakyselystä poimittuja kommentteja, jotka liittyivät verkko-opiskelukokemuksiin ja nimen omaan sähköisesti toteutettuun palautteeseen ja arviointiin. Najat Ouakrim-Soivio kirkasti arvioinnin keskeisiä käsitteitä, arvioinnin monipuolisuutta sekä sitä, millä tavoilla opettajan arviointikäytänteet saattavat kapeutua.

Esitystila täyttyi ääriään myöten, mikä kertoo aiheen ajankohtaisuudesta.

Twitteristä kertyi useita muistiinpanoja esityksestämme. Yksi pidetyimmistä twiitti-kiteytyksistä oli Kuopion perusopetuspäällikkö Taina Vainiolta (tätä kirjoitettaessa 33 tykkäystä ja 8 jakoa): ”Arviointiin kuuluu dialogi: arvioitavalla pitää olla mahdollisuus kysyä, arvioijalla mahdollisuus täydentää ja perustella sekä varmistaa, että arviointi on ymmärretty. Vasta sitten arviointi edistää oppimista.”

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Opiskelijakyselyn ensimmäinen kierros loppusuoralla (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Hankkeemme on keränyt lähes 1000 opiskelijavastausta arviointiin ja palautteeseen liittyvistä kokemuksista. Kyselylomake valmistui marraskuussa. Viimeisiä vastauksia keräämme Nettilukiosta 16.4. saakka. Yritämme Nettilukiossa houkutella hajallaan olevaa opiskelijajoukkoamme vastaamaan. Esimerkiksi opiskelijatutor-Jussi kannustaa blogissaan opiskelukavereita.

Alustavat tulokset osoittavat, että arvioinnin ymmärrettävyys sekä opiskelijan oma ote arviointiin ovat hyvällä tolalla. Suuressa aineistossa löytyy kuitenkin myös ääripäitä ja eroja. Raportoimme tuloksia, kun pääsemme tarkemmin käsittelemään aineistoa.

Kyselyn opetus on ollut, että lukiolaisilla on paljon sanottavaa arvioinnista. Avovastauksiin on kertynyt tarkkoja havaintoja, toteuttamiskelpoisia toiveita ja erityisesti paljon vuorovaikutukseen liittyviä tarinoita. Palautteiden perusteella voi tiivistää: Kohtaaminen on taitolaji ja asennetta, kyse ei niinkään ole ajasta ja sen puuteesta. Sanoittaminen on merkityksellistä. Sanavalinnat korostuvat kirjoitettuina. Saman asian voi ilmaista monella eri tavalla. Opiskelijat toivovat konkreettista palautetta ja perusteltu negatiivinen palaute on tervetullutta.

Meille Nettilukiossa kohtaamisen haastetta nostaa se, että toimimme verkossa. Ilahduttavaa on, että moni on silti kokenut hyvää vuorovaikutusta. Perusteellinen palaute kerää kiitosta. Aina ei tietenkään onnistuta yhtä hyvin, mutta asian tietoinen ajatteleminen jo sinänsä vie eteenpäin. Myös opiskelijalla on vastuu omasta opiskelusta. Avun pyytäminen tai tuen omatoiminen etsiminen on monille todella vaikeaa. Tekemistä siis riittää.

 

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin

Tulevaisuus haastaa oppimisen (Pulssi – sykettä lukioarviointiin)

Keynote: Luovuus ja ilo oppimisessa. Opettaja ja tutkija Hannu Moilanen, JyU.

Jyväskylässä kokoontui 8.-9.3.2018 opettajia Tulevaisuus haastaa oppimisen –teeman äärelle. Pulssi-hankkeen edustusta oli paikalla Otavan Opistolta Saana, Tarja, Sari ja Pohjois-Tapiolan lukiolta Tanja. Tanja raportoi tunnelmia:

Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan Keski-Suomen alueen toimintaan ja saada tuntumaa siihen, mitä kaikkea siellä tapahtuu arvioinnin ja digimaailman pyörteissä.

Sanna Vahtivuori-Hänninen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä piti tapahtuman ensimmäisen keynote-puheenvuoron otsikolla Luodaan yhdessä parasta osaamista maailmaan! Kuten otsikosta voi jo päätellä, Vahtivuori-Hännisen puheenvuorossa oli vahvasti läsnä ajatus yhdessä tekemisestä. Koulun toimintakulttuurin kehittäminen ei tapahdu yksin, vaan yhdessä, yhteisöllisesti toimien, verkostoja hyödyntäen. Yhdessä toimiminen on myös Pulssi-hankkeen ytimessä: Yhdessä jakaen ja kehittäen voimme saada entistä monipuolisempaa ja opiskelijoita kuuntelevampaa arviointia.
Arvioinnin kehittämiseen liittyi keskeisesti Jussi Lounassalon esittelemä Opetushallituksen rahoittama OPPA-hanke, jossa on mukana 14 lukiota. Hankkeen tavoitteena on kehittää yksilöllisiä oppimispolkuja sekä arviointia ja arviointityökaluja. Lounassalo nosti esille puheenvuorossaan, että merkityksellistä hankkeessa ovat olleet säännölliset tapaamiset, jotka ovat mahdollistaneet toisten sparraamisen ja ideoiden jakamisen. OPPA-hankkeessa ajatuksena on ollut siirtyä suhteellisesta arvioinnista kriteeripohjaiseen arviointiin, mikä osaltaan mahdollistaa yksilölliset opintopolut ja jopa yksilölliset kokeet. OPPA-hankkeen ajatuksia ja ideoita pääsee katsomaan nettisivulta: https://oppa.onedu.fi.

Tulevaisuus haastaa oppimisen –tapahtuma antoi paljon ajattelemisen aiheita ja ideoita arkeen. Oli mielenkiintoista huomata, että samanlaista pohdintaa ja opetuksen ja arvioinnin kehittämistä tapahtuu opettajien keskuudessa eri puolella Suomea.

Tuotu lähteestä: Pulssi – sykettä lukioarviointiin