Osaatko vastata yhdellä lauseella, kun työstäsi kysytään? Ilmeisesti yhä useampi ei siihen pysty. Jyrki Lehtola väittää EVAlle kirjoittamassaan kärjistyskirjoituksessa, ettemme tiedä edes ystäviemme työpäivän sisältöä.

“Harvoin enää edes tiedämme, mitä ystävämme tekevät töikseen. Tiedämme toki yrityksen nimen ja suunnilleen, mitä yritys tuottaa. Mutta mitä ystävämme tekee työpaikallaan, se on meille hämärän peitossa.

Emme kysy asiaa häneltä suoraan, koska emme halua saattaa häntä kiusalliseen tilanteeseen. Joko hän ei itsekään tiedä siihen kunnon vastausta tai sitten vastaus on sarja vastauksia ja jatkokysymyksiä, jotka päättyvät noloon hiljaisuuteen, koska tuli kuulleeksi yhden vastauksen liikaa: No siis karkeesti yksinkertaistaen mä pidän huolen Patjan pilvimäisyyden läpinäkyvyydestä.“

Jos osuu ja uppoaa, 70 sivua tykitystä tietotyön alennustilasta löytyy Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuottamasta pamfletista Työväen teatteri (PDF).

Kirjoitus perustuu Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion 925-tutkimusprojektin haastatteluaineistoon.

Meemi ilakoi mielikuvilla työstä

Mielikuvat työstä ovat riemastuttaneet tässä kuussa netissä. Mitä ihmiset luulevat minun tekevän vs. Mitä todella teen -meemi leviää seinältä seinälle. Kari Haakana koosti Töissä Yle.fi:ssä-version.

Joutilasta aikaa? Kaivele kuusi kuvaa ja tee omasi.

Työväen teatteri, moitteetonta oleskelua

Lehtolan teksti pilkkaa tapaamme kokoontua toimistolle esittämään työntekoa, vaikka oikeasti tuottava työ tehdään ihan muulla tavoin. Turhien kokousten tuska ei ole uusi. Työpaikoilla harjoitetaan “moitteetonta oleskelua”, pilkkasi Pekka Himanen jo vuosia sitten.

Ihanteellisimmillaan tietotyöläistä tukee rikastava työyhteisö. Yhä useammalle se löytyy verkosta ja verkostoista, ei yhden ja saman organisaation seinien sisältä ja yhden toimistorakennuksen katon alta.