Lukio-opettajien Scholae Futurum (Matleenan blogi)

Tykkäätkö opiskella verkossa vai kasvotusten? Syksyllä jatkuva Turun yliopiston Scholae Futurum -hanke tarjoaa lukio-opettajille molempia. Lokakuussa alkaa mobiilioppimisen koulutus (2 op) ja marraskuussa täysin verkossa toteutettava sosiaalisen median webinaarisarja (2 op).

Kokemuksia webinaareista

Kysyin yhden kevään koulutuksen päätteeksi osallistujilta kokemuksia oppimisen näkökulmasta, kun he vertasivat toteutettua webinaarisarjaa tutumpaan lähikoulutukseen. Sain mm. tällaisia vastauksia:

  • Lähipäivässä tulee jo niin paljon asiaa, että webinaarit antavat aikaa sulatella pienemmissä paloissa.
  • Webinaarit loistava juttu! Jos aika ei sovi, voi katsoa tallenteen. Oppii yhtä hyvin tai jopa paremmin, kun voi omassa tahdissa katsoa.
  • Minusta oppiminen ei kovasti eroa, koska jos vain haluaa niin myös etänä opetettuja tulee varmasti treenattua.
  • Kaikki läpikäydyt ohjelmat on kuitenkin aika maalaisjärjellä opeteltavissa, niin lyhyet esittelyt webinaareissa ovat tuntuneet riittäviltä. Vaatinut toki itseltä sitten kotona tekemistä.
  • Webinaarit hyviä, haluaisin jatkaa opiskelua näin. Näihin voi palata ja näitä saa tehdä omalla ajallaan. Näitä lisää.

Suurin osa vastanneista osallistui hankkeen muiden koulutusten lähipäiviin. Ainakin yksi piti niitä turhina, osa tykkäsi siitä, että lähipäivässä kasvot tulivat tutuiksi ja oli mahdollisuus helpommin kysyä ja keskustella. Koulutusten teemat olivat sen verran lähellä toisinaan, että lähipäivät tukivat myös muiden koulutusten verkkotyöskentelyä. Eräs osallistuja kommentoi, että jos jonkun vaikeamman ohjelman käyttöä pitäs harjotella, niin siinä lähipäivä olisi hyvä.

Työt jaettiin näkyvästi

Lähetin pikaisesti eräälle osallistujalle epävirallisen todistuksen työhaastattelua varten, kun ihan koko 10 op kokonaisuus ei vielä ollut valmis. Hän vastasi minulle viestissään: ”Suuri kiitos todistuksesta. …sain perjantaina päätöksen, että minut on valittu virkaan… Tähän en koulutustodistusta tarvinnut, sillä kaikki koulutuksen työt on toteutettu näkyvästi ja jaetusti lukiollamme.”

Tämä sama jakamisen tavoite kulkee läpi koko hankkeen. Webinaarit ovat avoimia vain osallistujille, mutta muutoin kaikki koulutusten materiaalit ja osa oppimistehtävistä jaetaan hankkeen avoimessa blogissa. Muutamia ideoita on tarjottu myös Opetushallituksen Hyvät käytännöt-sivuostolle, mistä löytyy oma osio lukioita koskeville ideoille. Monen monta kokemusta tuli kevään aikana jaettua myös webinaareissa. Yksi palaute oli: ”Kokeilin tällä viikolla koetta Quizizzin avulla. Oppilaat suorastaan riehaantuivat innosta. Se oli heidän ensikosketuksensa ohjelmaan.”

 

Ilmoittaudu syksyn koulutuksiin


Mobiililaitteiden hyödyntäminen opetuksessa 2 op
Kaksi webinaaria ja lähipäivä Turussa (loka-marraskuu)

Kuusi webinaaria (marras-joulukuu)

Hankkeen päätöswebinaari joulukuussa (ajankohta ja teema avoin)

Scholae Futurum on Turun yliopiston Brahea-keskuksen järjestämä ja Opetushallituksen rahoittama opetustoimen täydennyskoulutushanke, missä työskentelen sivutoimisesti tämän vuoden loppuun asti. Hankkeen verkkosivuilta löydät perustiedot ja hankkeen blogista myös koulutusten materiaalit, osan oppimistehtävistä ja osallistujille jaettavilla tunnuksilla webinaaritallenteet.

Tuotu lähteestä Matleenan blogi

MOOCeja nuorisolle (Kulttuuri- ja ict-poimintoja)

Digitaalinen
nuorisotyö kehittyy:
ohjaus nettiin!

Chatti, Instagram,
naamakirja, video –
jakaa, tavoittaa.

Pedagogiikka
edellä mennään MOOCiin,
tekniikka seuraa.

Mistä intoa?
Auttaako pelillisyys
opiskelua?

Distanssi-hankkeen MOOC valtaa nuorisoalan -keskustelutilaisuus ja hankkeen lopputapahtuma keräsi keskiviikkoaamuna 10.12.2014 Nuorten Happi-toimintakeskuksen Narrin näyttämölle parisenkymmentä MOOCeista kiinnostunutta keskustelijaa. Useimmat edustivat Distanssi-hankkeessa mukana olevia organisaatioita Metropoliaa, Humacia ja Verkettä. Tilaisuudesta twiitattiin aihetunnisteella #Distanssi.

Avauspuheessaan Tuomas Korkalainen puhui MOOCeista uusina tapoina opiskella etänä tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Distanssi-hankkeessa on selvitetty nuorisoalan teknisiä ja pedagogisia tarpeita, järjestetty yhteinen opintojakso, selvitetty eri MOOC-alustojen ominaisuuksia, laadittu julkaisuja kuten mikrokirja MOOCiin menevä nuorisotyö sekä järjestetty keskustelutilaisuuksia. Mikrokirja julkistettiin tilaisuuden päätteeksi.

MOOCit ja nuorisotyön digitaalinen työote

Jussi Linkola kertoi vuorovaikutteisista cMOOCeista, joissa käytetään somepalveluita, ja perinteisiä yliopistokursseja laajentavista xMOOCeista, jotka tekivät vuodesta 2012 MOOCien vuoden ja joiden voimakkaalle kasvulle ennustetaan jatkoa.

Kansainvälisessä tutkimuksessa korkeakoulut nostivat esiin kuusi MOOCien kehittämisen tavoitetta: tavoitettavuuden laajentaminen, brändin kehittäminen, kustannusten minimointi, oppimistulosten parantaminen, innovointi sekä opettamisen ja oppimisen tutkimus.

Suomalaista MOOC-tarjontaa on mm. Helsingin yliopistossa  ja Aalto-yliopistossa ja Suomi MOOC järjestää demopäivän 18.12.2014. Jarmo Viteli ja Ari Korhonen ovat ehdottaneet suomalaiseksi MOOC-lyhenteeksi MAVERia, jota tulee sanoista Massiivinen Avoin VERkkokurssi.

Suvi Tuominen kertoi, miten digitaalista työotetta pitäisi kehittää, kun verkkoympäristö ja sen käyttö muuttuvat jatkuvasti. Hän kuvasi nuorisotyöntekijän päivää, joka alkaa työmatkalla Spotifyn kuuntelulla, jatkuu surffailulla Ylilaudalla, Instagramiin jaetuilla valokuvilla illaksi hankituista eväistä, chattailusta, videointiin innostamisesta jne. Nykyisin nuorisotyöntekijän osaamisalueita ovatkin digipelit, some, mobiilipalvelut ja esineiden internet. Hän kannustaa nuoria mediatuottajina, viestii ja toimii ammatillisesti verkossa. Nuorisopolitiikkaan kaivataan tarinaa tämän päivän nuorista.

Päivi Timonen tarkasteli MOOCia sosiokonstruktiivisen pedagogiikan näkökulmasta. Kunnollisen MOOCin suunnitteluun tarvitaan riittävästi resursseja ja tiimi, jossa voisi olla 5 – 30 henkilöä.

Hän toi terveisiä tämän vuoden Online Educa Berlin- konferenssista ja esitteli Gilly Salmonin viiden portaan mallin ja Carpe Diem -lähestymistavan sekä niiden rinnalla HAMKin Diana-mallin. Lopuksi hän esitteli Distanssi-hankkeen MOOC-opiskelijoiden kyselytutkimuksen tuloksia.

Markku Tähtinen arvioi etäoppimisalustoja Future Learn, Coursera, edX, Alison, Oppimaa ja Campwire teknologisesta näkökulmasta. Alustoja arvioimassa oli ollut mukana 12 opiskelijaa ja Distanssi-hankkeen henkilöstö.

Alison tarjoaa omassa tahdissa suoritettavia verkkokursseja, joiden laatu vaihtelee, kun taas Future Learn tarjoaa useita viikkoja kestäviä huippukursseja. Ovatko kurssit selainriippumattomia? Annetaanko automaattitesteissä virheellisistä vastauksista palautteena oikea vastaus vai linkki teoriaan? Jälkimmäinen syventäisi oppimista, edellinen ulkoa opettelua.

MOOC-alustana voisi toimia myös WordPress, johon saa lisäosat CoursePressin ja LearnerDashin. MOOC.org on syntynyt Googlen ja edXin yhteistyössä.

Oppimiskahvila

Oppimiskahvilassa pohdimme ryhmittäindigitaalisen työotteen sisältöjä sekä MOOCien pedagogiikkaa, teknisiä ratkaisuja ja tulevaisuutta.

Keskustelun purussa painotettiin, että MOOCeihin mennään pedagogiikka edellä ja tekniikka palvelee sisältöä. Oppilaitoksissa tietohallinnon ja opetuksen pitäisi puhaltaa yhteen hiileen.

Miten opiskelijoiden motivaatio kasvaisi? Vastuu opiskelusta on opiskelijalla itsellään, mutta useinhan vajaa viidesosa kurssille ilmoittautuneista jaksaa sen loppuun asti. Auttaisiko pelillisyys?

Miten nuoriso-ohjaaja säilyttäisi ammatillisuutensa digitaalisessa työotteessa? Pitäisikö hänen olla aina saatavilla? Pitäisikö jokaisen hallita kaikki somepalvelut?

Mikä olisi MOOCin lisäarvo oppimiseen? Vuorovaikutus paikasta riippumatta?

Miten MOOCit voisi sisällyttää tutkintoonsa? Esimerkiksi Coursera kieltää suoritusmerkintöjen myöntämisen suoraan sen MOOCeista. Ovatko MOOCit ECTS-yhteensopivia?

Tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat (Signaali)

Toukokuussa 2010 julkaistiin Timo Aarrevaaran ja Elias Pekkolan laatima tutkimus “Muuttuva akateeminen professio Suomessa – maaraportti” joka sisältää vertailevaa tietoa akateemisesta työstä ja sen tekijöistä eri korkeakoulusektoreilla. Tutkimus toteutettiin laajalla kyselyllä (N=1452) ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen akateemiselle henkilöstölle eli opetus- ja tutkimustehtävissä työskenteleville. Raportti tarjoaa mielenkiintoisia tuloksia myös opetuksen kehittämisen ja opetusteknologian parissa työskenteleville.

Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on raportin mukaan selkeitä eroja painotuksissa perustehtävien välillä, yliopistoissa tutkitaan ja ammattikorkeakouluissa opetetaan. Kun yliopisto-opettajilta menee keskimäärin joka kolmas tunti opetukseen niin ammattikorkeakouluopettajilla miltei tuplasti enemmän eli kolme viidesosaa. Selkein selittävä ero tälle löytyy tietenkin tutkimustyöstä, joka vie yliopisto-opettajilta melkein puolet työtunneista ja ammattikorkeakouluissa vain vajaan kuudenneksen. Väki näyttää kuitenkin työllistyneen oikeisiin paikkoihin, sillä 78,5% yliopistojen akateemisesta henkilöstöstä kohdistaa mielenkiintonsa tutkimukseen ja melkein sama osuus (78,6%) ammattikorkeakoulujen väestä opetukseen.

Kun vajaa kolmasosa yliopisto-opettajista oli osallistunut tieto- ja viestintätekniikan avulla opettamiseen niin vastaavaa luku oli ammattikorkeakoulujen opettajien kohdalla kaksinkertainen.

Mielenkiinnon kohteet ja toimenkuva näyttävät lyövän leimansa opetusteknologiaan, jonka soveltaminen onkin huomattavasti yleisempää ammattikorkeakouluissa. Kun vajaa kolmasosa eli 31,5% yliopisto-opettajista oli osallistunut tieto- ja viestintätekniikan avulla opettamiseen niin vastaavaa luku oli ammattikorkeakoulujen opettajien kohdalla kaksinkertainen eli 64,1%. Tämä tieto tukee myös aiempia arvioitani verkko-oppimisympäristöjen opetuskäytöstä Hy:stä. Etäopetukseen osallistuminen oli edellistä vähäisempää, noin neljännes yliopisto-opettajista eli 23,6% oli sellaiseen osallistunut kuin ammattikorkeakoulujen opettajista yli puolet eli 56,5%. Mutta jos opetusteknologia tulkitaan laajasti, on se jo osa jokaisen opettajan ja opiskelijan arkea, sillä 100% vastaajista ilmoitti käyttäneensä sähköpostia viestintään opiskelijoiden kanssa.

Muutama mielenkiintoinen havainto liittyy myös eettisiin kysymyksiin, jotka ovat viime aikoina olleet esillä myös Signaali-blogissakin plagiointia paljastavien ohjelmistojen osalta. Tämän tutkimuksen mukaan ei kannata vielä suinpäin rynnätä ohjelmistokauppaan, sillä vain 40,2 % yliopisto-opettajista antoi opiskelijoilleen ylipäätään tietoa plagioinnin ja vilpin seurauksista; ammattikorkeakoulujen opettajista vastaava osuus oli 57,6%. Kenties ongelmat eivät yliopistoissa ole tämän yleisempiä ja niihin reagoidaan vain jälkikäteen. Toisaalta voidaan myös perustellusti olettaa laajemmankin eettisen keskustelun olevan vielä tarpeellista, sillä vain vajaa puolet eli 49,1 % yliopisto-opettajista sisällytti ylipäätään opetukseensa keskusteluja arvoista ja etiikasta. Ilmeisesti opiskelijoiden oletetaan sisäistävän akateemisen opiskelun pelisäännöt jo yliopistoon hakiessaan tai viimeistään fuksivuoden kursseilla.